Olette te nykyäidit laiskoja ja saamattomia!
Oikeesti jotkut näköjään vie lapsensa lomallaankin hoitoon,kun itse tarvitsee "lomaa". Tiedättekö että useimmat maanviljelijän lapset hoidetaan kotona työn ohessa,ei puhettakaan virikehoidoista ja vanhempien omasta lomasta. Meillä on lypsykarjatila,lehmät on lypsettävä ja ruokittava aamuin illoin joka päivä,myös viikonloput ja joulut ja juhannukset. Navettatöissä menee minimissään n. 6-7h päivässä molemmilta. Lomittajan saa 25 päivää vuodessa,sen kun jakaa pariin osaan voi pitää lomaa reilu viikon talvella ja saman kesällä. Tosin tämäkään käytännössä useinkaan ei onnistu.
Ja miksi en siis vie lapsia hoitoon? Katsokaas aamunavettaan pitää mennä n.6.30,hoitopaikkan ajaa n.1/2h eli tunti matkoihin. (maatilat kun harvemmin sijaitsee keskustoissa)Navetasta pääsisin hakemaan lapset aamupäivällä n.10 ja taas tunti ajamiseen. Iltapäivällä navettaan taas kolmeksi neljäksi tunniksi eli taas pitäisi lapset kuskata hoitoon.
Tässä touhussa ei olisi mitään järkeä eli lapset kulkevat mukana töissä.
Mies paahtaa aamukuudesta iltakymmeneen töitä,kun hoitaa pellot,osan navettatöistä ym,ym työt. Minä hoidan lapset,kodin,pihan,paperihommat ja osan navettatöistä. Ja voitte uskoa,että mua suututtaa tuollaiset virikeäidit jotka rutisee miten rankkaa on hoitaa pari lasta,jos ei isompaa vähintään saa muutamaksi tunniksi päiväkotiin.
Eli mun mielestä nuo rempat sun muuta on tekosyitä,jos lapsi lomallakin pitää viedä hoitoon. En varmasti ole ainoa,täällä maalla kun on tapana lapset hoitaa itse. Mielelläni minäkin ottaisin jonkun hoitamaan lapsia,mutta ei näillä työajoilla yksityistä hoitajaa voi ottaa.
Hyvin tässä on pärjätty,mielikuvitusta välillä vaatii ja pitkää pinnaa,mutta ihanaa kun näkee miten lapset kasvavat.
Miettikää oikeesti te kaupunkilaisäidit,jotka valitatte täällä palstalla jatkuvasti lasten hoidon rankkuudesta,miltä tuntuisi hoitaa lasten ohessa muutama kymmenen lehmää ja ison talon kotityöt! Meitä on paljon,jotka tekevät tämän,me ei vaan ehditä istuskelemaan täällä palstailemassa kaiken päivää.
Kiitos jos huomioitte maalaismammatkin. Ansaittua lomaa vietän kokonaista kolme päivää parhaillaan,tosin menee lehmien aitoja tehdessä,että pääsevät kesälaitumille nekin!
Kommentit (137)
siellä maatiloilla. Hoitoon ei raskita viedä, mutta vahtiakaan ei "ehditä" niin että 1 vuotias pääsee hukkumaan pihan koriste suihkulähteeseen. Mieluummin ne lapset hoitoon kun vahtimatta. Niin kuin sanoit lomittajan saa 25 päiväksi vuodessa, niin silloin sinulla on lomaa enemmän kuin muutama päivä. Ei meillä muillakaan työläisillä tuon enempää lomaa ole. Voithan käyttää loman lomana ja lähteä vaikka matkalle, jos niin haluat. Oma valintasi on juuri lomapäivinä tehdä lehmille aitoja.
Jos lomaa kertyy keskimäärin 2½ pv/kk niin vuodessa se tekee 30 vrk eikä 25.
Lomittajan ollessa tilalla siellä tarvitaan aina myös joku toinen työntekijä, sillä lomittaja on paikalla vain 8h. Se ei riitä.
Tulokset osoittavat, että suomalaisilla maatiloilla joka vuosi maataloustapaturmissa kuolee 2-3 alle 10-vuotiasta ja lääkärin hoitoon hakeutuu vuosittain useita satoja lapsia ja nuoria. Valtaosa uhreista on tilojen omia lapsia. Tyypillistä lapsitapaturmille on, että lapsi on tapaturmapaikalla usein sivullisena (ei työhön osallistuen) ja ilman valvontaa. Tapaturmia sattuu eniten kesällä maatilojen työhuippujen aikoihin ja iltapäivisin. Vaarallisimpia paikkoja ovat piha ja pihapiiri. Edellä olevat tulokset kuvaavat pääosin myös kuolemaan johtaneita tapaturmia. Selviä eroja muihin tapaturmiin ovat sivullisten ja pellolla tapahtuneiden tapaturmien suurempi määrä. Tyypillisesti lapsen menehtymiseen johtanut tapaturma tapahtui siten, että lapsi itse juoksi peruuttavan perävaunun tai puimurin alle kuskin huomaamatta tai putosi vauhdissa traktorin hytistä pyörän alle.
Vertailun vuoksi voisit etsiä tilaston siitä, paljonko kaupunkilaislapsia kuolee tapaturmissa. Siis juuri niitä, joita rakastavat äidit hellivät joka sekuntti, mutta jotka äidin kääntäessä hetkeksi päänsä ovatkin yllättäen olleet 10 min ajan kaivossa ja kuolleet sinne.
Siinä tapauksessa olette kyllä lähteneet soitellen sotaan ettekä ole tehneet taustatyötä tarpeeksi jotta olisitte kartoittaneet kykynne ja motivaationne hoitaa maatilaa. Myykä tila ja vaihtakaa alaa. Maatila ei kirjoituksestasi päätellen ole sinun juttu.
Jos ei tullut yllätyksenä, turha valittaa, olet valintasi tehnyt. Jos valintasi on osottautunut vääräksi, mieti uutta ratkaisua.
siellä maatiloilla. Hoitoon ei raskita viedä, mutta vahtiakaan ei "ehditä" niin että 1 vuotias pääsee hukkumaan pihan koriste suihkulähteeseen. Mieluummin ne lapset hoitoon kun vahtimatta. Niin kuin sanoit lomittajan saa 25 päiväksi vuodessa, niin silloin sinulla on lomaa enemmän kuin muutama päivä. Ei meillä muillakaan työläisillä tuon enempää lomaa ole. Voithan käyttää loman lomana ja lähteä vaikka matkalle, jos niin haluat. Oma valintasi on juuri lomapäivinä tehdä lehmille aitoja.
Jos lomaa kertyy keskimäärin 2½ pv/kk niin vuodessa se tekee 30 vrk eikä 25.Lomittajan ollessa tilalla siellä tarvitaan aina myös joku toinen työntekijä, sillä lomittaja on paikalla vain 8h. Se ei riitä.
näköjään muitakin maalaismammoja eli ap ei ole ainoa. Lukekaa vähän tarkemmin,kaikki kommentit ei ole ap:n.
Lomaa on siis 25pvä,mutta työtä tehdään myös viikonloput eli suhteessa lomaa paljon vähemmän,kuin keskiverotyöntekijällä.
Hoitoon vieminen ei ole raaskimisesta kiinni,mutta oikeasti työajat ja matkat tekevät mahdottomaksi.
Maatilat ovat siellä missä ovat ei niitä voi muuttaa lähemmäs palveluja. Kukaan ei oikein taida kuiteskaan haluta navettaa takapihalleen;)
Hoidon järjestäminen maatilalle olisi järkevin ratkaisu,mutta tähän ei ole mitään järjestelmää kehitetty. Ennen lapset olivatkin suunnilleen heitteillä maatiloilla,niinkuin taisi olla muuallakin,mutta nykyään on kyllä turvallisuuteen kiinnitetty huomiota todella paljon. Navetat ovat isoja ja tilavia,eikä mitään pieniä koppeja. Käytävillä mahtuu liikkumaan ja touhumaan.
Eiköhän se ap nimenomaan ole 24/7 lastensa kanssa. Yhdessä voi varmasti lapsen kanssa tehdä töitäkin,pienestä lapsesta moni työ tuntuu hauskalta. Tätähän asiantuntijat juuri ovat korostaneet,että lapsen kanssa pitäisi puuhata arkiaskareita,eikä elää vain laatuaikaa.
raskautta kitisevälle maalaismammalle.
Ei kai kukaan kuvitellu, että elämä maatilalla on jotain suomifilmiä heinälatopanoineen ja muuten kuljeskellaan heinänkorsi suussa pitkin tiluksia?
Osasta kirjoituksia voisi kyllä ajatella näin.... Koko työmäärä ja sitovuus on yllättänyt täysin ja ihan kaikki muut pääsee paljon helpommalla.....
Siis lainaus piti olla tähän viestiin se että ap ei ikinä ole lastensa kanssa,eikä siksi tiedä mistä puhutaan.
Eiköhän se ap nimenomaan ole 24/7 lastensa kanssa. Yhdessä voi varmasti lapsen kanssa tehdä töitäkin,pienestä lapsesta moni työ tuntuu hauskalta. Tätähän asiantuntijat juuri ovat korostaneet,että lapsen kanssa pitäisi puuhata arkiaskareita,eikä elää vain laatuaikaa.
Siinä tapauksessa olette kyllä lähteneet soitellen sotaan ettekä ole tehneet taustatyötä tarpeeksi jotta olisitte kartoittaneet kykynne ja motivaationne hoitaa maatilaa. Myykä tila ja vaihtakaa alaa. Maatila ei kirjoituksestasi päätellen ole sinun juttu. Jos ei tullut yllätyksenä, turha valittaa, olet valintasi tehnyt. Jos valintasi on osottautunut vääräksi, mieti uutta ratkaisua.
siellä maatiloilla. Hoitoon ei raskita viedä, mutta vahtiakaan ei "ehditä" niin että 1 vuotias pääsee hukkumaan pihan koriste suihkulähteeseen. Mieluummin ne lapset hoitoon kun vahtimatta. Niin kuin sanoit lomittajan saa 25 päiväksi vuodessa, niin silloin sinulla on lomaa enemmän kuin muutama päivä. Ei meillä muillakaan työläisillä tuon enempää lomaa ole. Voithan käyttää loman lomana ja lähteä vaikka matkalle, jos niin haluat. Oma valintasi on juuri lomapäivinä tehdä lehmille aitoja.
Jos lomaa kertyy keskimäärin 2½ pv/kk niin vuodessa se tekee 30 vrk eikä 25. Lomittajan ollessa tilalla siellä tarvitaan aina myös joku toinen työntekijä, sillä lomittaja on paikalla vain 8h. Se ei riitä.
Maatilalla meillä on perheen ulkopuolista väkeä, joka saa tismalleen säädösten mukaiset edut, mikä aina joskus tuntuu heitä kismittävän. Keskellä päivää ei robottinavetasta voi lähteä kampaajalle, jos asiaa ei ole erikseen työnantajan kanssa sovittu jne.
Koska olen tilan ulkopuolella töissä, ovat lapseni päivähoidossa. Kun itse olen lomalla, ovat lapsetkin kotona, vaikka lomapäivinä osallistun tilan töihin sen verran kuin viitsin. Lapseni ovat siis heitteillä, kun äiti äestää.
Tässä ketjussa puurot ja vellit ovat sikäli sekaisin, että maalla asuminen ja työn tekeminen eivät ole meille maalaisille ongelma tai aiheuta ahdistusta. Sen sijaan me emme ymmärrä sitä, miksi se kaupunkilaisnainen, jolla on kaikki maailman palvelut vieressä, ei jaksa lapsiaan edes vapaapäivinä. Me maalaiset kun joudumme ajoittain jaksamaan ne teidänkin lapsenne, jotka tuodaan naapurimme mummolaan ja kipataan sieltä meille leikkimään. Kun teillä on aina joku kotona...
Minusta perheiden pitäisi saada samat palvelut riippumatta siitä, missä asutaan. Veroja perheemme maksaa vain 72 000 e/v, joten meillä ei liene siksi oikeutta mitään vaatia, koska vastapuolena ovat nämä sossun maksamissa kodeissa vuokraan kuuluvaa nettiyhteyttä käyttävät, jotka eivät koskaan ole käyneet töissä.
Lisäksi pari heppaa (harrastusmielessä), kissoja, koiria, kaneja, kanoja ja alpakoita. He pitävät lomaa aina heinäkuun eli eivät käy navetassa. Peltotöitä tekevät, mutta ihan lomaa "potslojoo" on ainakin pari vkoa. Saman verran talvella, kun ovat reissussa, viimeksi Vietnamissa. Ja lapsilla on perhepäivähoitaja, joka tulee kotiin. Eivät ole mitään ällistyttävän rikkaita perijöitä vaan ihan tavallisia maatilallisia.
Jos on niin vaikeaa, niin pistä ne lehmät lihoiks. Muuta kaupunkiin ja laita ne pentusi päiväkotiin, niin ei tarttee tulla tänne rutisemaan kun sulla on rankkaa. Kuitenkin kerkeät tänne palstalle tulla notkumaan?
Tulokset osoittavat, että suomalaisilla maatiloilla joka vuosi maataloustapaturmissa kuolee 2-3 alle 10-vuotiasta ja lääkärin hoitoon hakeutuu vuosittain useita satoja lapsia ja nuoria. Valtaosa uhreista on tilojen omia lapsia. Tyypillistä lapsitapaturmille on, että lapsi on tapaturmapaikalla usein sivullisena (ei työhön osallistuen) ja ilman valvontaa. Tapaturmia sattuu eniten kesällä maatilojen työhuippujen aikoihin ja iltapäivisin. Vaarallisimpia paikkoja ovat piha ja pihapiiri. Edellä olevat tulokset kuvaavat pääosin myös kuolemaan johtaneita tapaturmia. Selviä eroja muihin tapaturmiin ovat sivullisten ja pellolla tapahtuneiden tapaturmien suurempi määrä. Tyypillisesti lapsen menehtymiseen johtanut tapaturma tapahtui siten, että lapsi itse juoksi peruuttavan perävaunun tai puimurin alle kuskin huomaamatta tai putosi vauhdissa traktorin hytistä pyörän alle.
Vertailun vuoksi voisit etsiä tilaston siitä, paljonko kaupunkilaislapsia kuolee tapaturmissa. Siis juuri niitä, joita rakastavat äidit hellivät joka sekuntti, mutta jotka äidin kääntäessä hetkeksi päänsä ovatkin yllättäen olleet 10 min ajan kaivossa ja kuolleet sinne.
Kyllä mä uskon, että ne tilastot, joissa hoidossaolevat lapset vanhempien työpäivän aikana kuolevat tai joutuvat tapaturmiin, ovat paljon kauniimpia kuin nämä maatilojen tapaturmatilastot.
Sitten erikseen on molemmissa tapauksissa, mitä vapaa-ajalla sattuu.
elää tuolla tavoin. Helpolla sinäkin pääset nykyään verrattuna siihen mitä aikaisemmin äidit maaseudulla: vesi tulee sisään lämpimänä ja on pyykinpesu ja -astianpesukoneet, mahdollisuus suihkuun ym. Ja mahdollisuus ehkäisyyn, valmiin ruuan hankkimiseen kaupasta tarvittaessa. Mahdollisuus myös siihen päivähoitoon.
Mitä syytä sillä on ylpeillä, että lapset juoksevat päivät keskenään, kun sinä olet navetassa?
verrattuna kaupunkilaislapsiin, kyllä maalaisia kuolee enemmän. Kuinka moni suomalaislapsi asuu maatilalla, yksi sadasta? Asuuko niinkään moni? Jos olisi edes yksi lapsi sadasta, niin kaupungeissa pitäisi kuolla vuosittain 200-300 lasta tapaturmissa (autokolareita ei lasketa), jotta suhde olisi edes sama.
Ei taida kaupunkilaislapsille tapahtua ihan noin paljon tapaturmia ottaen huomioon, että heitä on jokaista maalaislasta kohti useampi kymmenen.
Maalla kun on tämä "mehän asutaan maalla, täällä on turvallista" -meininki...
Ohhoh,mites tuo on mahdollista! Kukas ne elukat heinäkuun hoitaa,lomittajako yksin? Entä kuka tekee eläinten rehut ym työt,ne kun yleensä on heinäkuun hommia. Entä kuka hoitaa lehmien poikimisten valvonnan,avustamisen,siemennykset,paperityöt,eipä kuulu nämä lomittajan hommiin. Mahtaakohan olla kirjoittaja oikein perillä tilan asioista. Eikä lomittajan töihin myöskään kuulu ruokkia tilan lemmikkejä,varsinkaan jos niitä on enempi kuin pari navettakissaa.
Lisäksi pari heppaa (harrastusmielessä), kissoja, koiria, kaneja, kanoja ja alpakoita. He pitävät lomaa aina heinäkuun eli eivät käy navetassa. Peltotöitä tekevät, mutta ihan lomaa "potslojoo" on ainakin pari vkoa. Saman verran talvella, kun ovat reissussa, viimeksi Vietnamissa. Ja lapsilla on perhepäivähoitaja, joka tulee kotiin. Eivät ole mitään ällistyttävän rikkaita perijöitä vaan ihan tavallisia maatilallisia.
elämä on valintoja täynnä :) Ei sinuakaan, ap, kukaan sinne maalle liene pakottanut muuttamaan/jäämään.
Itse olen maalta lähtöisin, ja valinnut osaltaan juuri sen vuoksi itselleni "helpon elämän" pikkukaupungissa.
Asutaan isohkossa kerrostaloasunnossa, kiva parveke on (riittää mulle "pihatöiksi", sain niistä tarpeeksi jo lapsena!) Nätti pihamaa meillä koivuineen ja istutuksineen, huoltoyhtiö hoitaa, just seurasin eilen parvekkeeltani kahvia hörppien, kun siellä pihalla joku leikkasi nurmikkoa.
ja siis m un ei tarvi niska limassa raataa aamusta iltaan vaan on aikaa istuskella ja tehdä mitä huvittaa tai vaan olla. Lemmikkieläimiäkään en suostu meille ottamaan (ja onneksi mies on allerginen, eli ei edes voitaisi ottaa), koska niille pitäisi sitten keksiä joku hoitopaikka jos johkin haluaisi perheen kanssa lähteä lomailemaan.
Meillä siis ei kyllä ole lapset missään virikehoidossa, eli sinänsä en varmaan ollut ap:n aloituksen kohderyhmää, mutta tulipa nyt tässä vaan mieleen.
luin todella huolimattomasti, ymmärrän nyt tuon, että monen maanviljelijäperheen on mahdotonta viedä lapsia päikkäriin. Yhteiskunta voisi kyllä minunkin mielestäni tulla vastaan ja järjestää kotiapua. Mutta, valintakysymyshän tuo on ja on turhaa olla katkera toisin valinneille.
lapset tarhassa kun on itse lomalla, tosin pari päivää on mielestäni ok. En tarvitse kiitoksia siitä, että hoidan lapsen kotona, pidän sitä aika normijuttuna.
Uskon, että sinulla on rankkaa ja teet paljon töitä. Itse koen kuvaamasi elämän itselleni liian rankaksi varsinkin lasten kanssa, siksipä en ole koskaan edes harkinnut maanviljelijän ammattia. Koen myös äitiydessäni tärkeäksi "olla vaan" lasten kanssa paljon rauhassa ja todella keskittyä heihin, siksi en missään nimessä haluaisi elää niin, että töitä on 24/7 (ehkäpä olen sitten oikeasta työstä vieraantunut nykyäiti).
Ihmettelin vähän tuota, että haluaisit lapsillesi hoitajan kotiin - varmaan moni muukin haluaisi mieluummin yhteiskunnan tuella hoitajan kotiin kuin lapsen päiväkotiin. Eivätkö maanviljelijät voi viedä lapsiaan päiväkotiin? Vai tarkoititko vauva-aikaa?
mitä ap oikein valittaa? Ensin sanoo, että on ihanaa että näkee lasten kasvavan, ja sitten valittaa, että maalla on hoitotilanne järjestetty niin huonosti, ettei lapsia saa hoitoon??
PÄÄTÄ NYT HYVÄ IHMINEN MIKSI SÄ VALITAT TAI LOPETA SE VALITUS!
En todellakaan jaksa kulea koko ketjua koska jo alku näytti ankealta :(
Johtuisiko tämä siitä, että kaupungeissa lapsille pitää erikseen keksiä virikkeitä, lähteä erikseen ulos ja puistoon, kuskata harrastuksiin jne.
Lapset maaseudulla elävät sitä arkea sinä vanhempien mukana, oppivat ja keksivät virikkeitä ihan itsekseen.
Meillä ei ole maatilaa, mutta asumme silti aika maaseudulla, tekemistä riittää lapsille ja aikuisille ihan joka päivälle, ei kerkiä ahdistumaan ja masentumaan.
Aikoinani asuin kerrostalossa pienten lapsieni kanssa, ja oli se kyllä ankeaa, siellä kuumalla hiekkalaatikolla päivästä toiseen teimme hiekkakakkuja, aina piti pakata kamat ja rattaat ja eväät jos johonkin halusi mennä.
Silloin lapset viihtyivätkin paremmin hoidossa koska sielä oli aktiviteettejä enemmän.
asuitteko Helsingin ydinkeskustassa? Itse olen asunut kahdessa kerrostalossa pienten lasten kanssa, ensin yhdessä pk-seudun lähiössä ja sitten toisessa.
Ekassa meillä oli iso kerrostalopiha, missä paljon leikkivälineitä ja erilaista maastoa. 5 min kävelyetäisyydellä oli a) mahtava leikkipuisto, b) merenranta, c) hevostalli missä kaikenlaisia eläimiä. 10 min matkan päässä venesatama ja kirjasto. Lisäksi useita pk:ja joiden pihoille saattoi mennä leikkimään kun ne olivat kiinni, ja ihan rehellinen metsä myös ihan vieressä. Tämä oli sitäpaitsi "halvalla" ja usein tällä palstalla "huonoksi" mainitulla alueella.
Toisessa on meri ihan vieressä, 1 leikkipuisto parin minuutin kävelyn päässä, toinen 10 min, useita pienempiä leikkipaikkoja ihan vieressä, suuri luontoalue missä mm. lintutorni ja vaikka mitä muuta taaperon/leikki-ikäisen mielestä jännää 10 min kävelyn päässä, uimahalliin 15 min kävely, kirjastoon 5 min.
Uskon, että maallakin on lapsille paljon tehtävää ja nähtävää, mutta enpä nyt sanoisi että kerrostaloelämä on tuollaista kuin kuvasit.
En todellakaan jaksa kulea koko ketjua koska jo alku näytti ankealta :(
Johtuisiko tämä siitä, että kaupungeissa lapsille pitää erikseen keksiä virikkeitä, lähteä erikseen ulos ja puistoon, kuskata harrastuksiin jne.
Lapset maaseudulla elävät sitä arkea sinä vanhempien mukana, oppivat ja keksivät virikkeitä ihan itsekseen.
Meillä ei ole maatilaa, mutta asumme silti aika maaseudulla, tekemistä riittää lapsille ja aikuisille ihan joka päivälle, ei kerkiä ahdistumaan ja masentumaan.
Aikoinani asuin kerrostalossa pienten lapsieni kanssa, ja oli se kyllä ankeaa, siellä kuumalla hiekkalaatikolla päivästä toiseen teimme hiekkakakkuja, aina piti pakata kamat ja rattaat ja eväät jos johonkin halusi mennä.
Silloin lapset viihtyivätkin paremmin hoidossa koska sielä oli aktiviteettejä enemmän.
Kolmanteen riviin korjaus: muualla TÖISSÄ käyviä