Voi perse. Petin miestäni.

Minä taidan ikävä kyllä johtaa 1-0.

että minä kertoisin. mutta, eihän sitä tosipaikan tullen tiedä uskaltaisiko.. ajattelepa, että kerrot miehellesi, ja hän vuorostaan kertoisi sinulle että hänkin on pettänyt joskus vuosia sitten? olisitko halunnut että hän olisi kertonut samantien vai oliko asian salailu se pahempi juttu? itse en ehkä ikinä antaisi pettämistä anteeksi, mutta en sitten ainakaan jos asiasta on vuosia ensin valehdeltu ja yritetty salailla..

niin et kunnioita miestäsi pätkääkään.

Tehty mikä tehty, ei se siitä mihinkään muutu. Saisit vain vieritettyä oman pahan olosi miehen niskoille ja hän tulee siitä luultavasti kärsimään lopun ikäänsä. Vaikka hän antaisi anteeksi niin suhteenne ja luottamuksesi kärsisi hirvittävän kolauksen.



Jos miehesi saa todennäköisesti kuulla asiasta jotain muuta kautta, niin kerro. Mutta muuten, pode itse asiaa ja anna olla. Varmasti et saa mitään hyvää aikaan kertomalla.

Paitsi jos on suuri mahdollisuus jäädä kiinni... Kertominen helpottaa vain sun oloa mutta tekee syyttömän elämästä helvettiä.

Kannat itse pahan mielesi ja syyllisyytesi.

Älä kerro Paitsi jos on suuri mahdollisuus jäädä kiinni... Kertominen helpottaa vain sun oloa mutta tekee syyttömän elämästä helvettiä.

Sun täytyy kyllä kertoa jos olet pettämisestä raskaana tai luulet saaneesi sukupuolitaudin. Muulloin sun tulee kärsiä syyllisyytesi yksin, eikä pistää koko perhettä kärsimään sinun mokastasi. Toivottavasti edes opit virheistäsi.

ja elämä/yhteiselo ei muuttunut siitä sen kummemmin

ketjuihin joku (yleensä monia), jotka sanoo, ettei pidä kertoa, se on vain pahan mielen aiheuttamista ja oman mielen helpottamista. Samat ihmiset yrittää opettaa lapsilleen, että teoistaan kuuluu kantaa vastuu.



Miehellä on oikeus tietää, jotta hän voi päättää oikean tiedon perusteella, mitä valitsee. Sinä et halua erota, sanot, mutta miehesi voi halutakin. Ja hänellä on oikeus tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.

Anna palaa vaan jatkossakin.

Miehellä on oikeus tietää, jotta hän voi päättää oikean tiedon perusteella, mitä valitsee. Sinä et halua erota, sanot, mutta miehesi voi halutakin. Ja hänellä on oikeus tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.

Samaa mieltä! Olet tehnyt tyhmästi ja väärin, ei auta muu kuin kestää seuraukset, vaikka ikäväähän se on....

Jos olisin sinä, miettisin tarkasti motiivejani, sekä kertomisessa että mikä oli pettämisen todennäköinen syy. Sulla on parisuhteessa ongelma, tai sit ongelma ittes kanssa.

Jos kyse oli oikeasti vain hairahduksesta, anna asian olla ja unohda koko juttu. Mut jos tää oli sun tapa kertoa itelles, että tarvit muutosta, ala muuttaa elämääsi.



Been there.

Mikäli ei ole vaaraa että miehesi saisi tietää asiasta muualta niin älä kerro. Erityisesti mikäli se ei sinulle merkinnyt mitään. Kanna itse syyllisyytesi ja taakkasi.



Minua on petetty ja mies tunnusti asian. Siinä vaiheessa kun tajusin mitä hän aikoo sanoa teki mieli huutaa älä kerro! Kipua ja tuskaa se meillä aiheutti, söi luottamuksen ja itsetunnon. Oikeasti meillä on seurannut tuosta myös paljon hyvää ja arvostan sitäkin että mies kertoi. Silti, en suosittele. Herää vain arvostamaan sitä mitä sinulla miehessäsi on ja käyttäydy jatkossa sen mukaisesti.

Kertoa pitää, jos on mennyt seksiin saakka..

ei ole. Siis käytittwe kumia koko yhdynnän ajan, ettekä harrastaneet suuseksiä millään muotoa, niin ole hiljaa ja ota tosiaankin opiksi.

mieheni ei olisi koskaan minulle kertonut, ellen olisi itse sitä saanut tietää. Siinä vaiheessa en tiennyt kumpi loukkasi enemmän: se että jätti ketomatta ja yritti salata, vai se että petti. Olen todella tyytyväinen että sain asiasta tietää, tosin siihen vaikuttaa sekin, että tunnen kyseisen naisen kenen kanssa miehni petti..näin ollen hän ei voi minun edessäni omassa mielessään ajatella että olenpa maannut miehesi kanssa...tai voi tietenkin, mutta nyt minä voin katsoa häntä kuin halpaa makkaraa:)) jos panokaveri olisi ollut täysin vieras henkilö, ravintolasta pokattu, tuskin olisin reagoinut niin voimakkaasti..mutta kun sattui tuttu olemaan.



Pode hetki huonoa omaa tuntoa, ja ole kertomatta, jos siitä ei ole tullut mitään jälkiseuraamuksia. Mutta muista kasvattaa omat lapset niin, että jos kerrankin puoliso pettää, niin siitä suhteesta on lähdettävä. Sillä sehän on ainoa oikea vaihtoehto..parisuhde ei koskaan luottamuksen menettämisen jälkeen palaa ennalleen vaikka kuinka toiset sitä vakuuttaa. Sillä aina silloin tällöin asia putkahtaa aivonystyröiden joukosta esille...

jota et tee enää koskaan uudestaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta 12 aviovuoden jälkeen itse ajattelen, että miksi pilata hyvä ja maailman tärkein asia yhden tyhmyyden takia. Ennen olin kiihkeästi toista mieltä, mutta ikä pehmittää mielipiteitä ja elämänkatsomusta. Anna olla ja pode itse huono omatuntosi. Älä kaada sitä huonoa oloa miehellesi.



T. vaimo joka ei ole pettänyt itse.

No ei kyllä tuokaan pidä aina paikkaansa.  Me siis petetty ja kerrottiin mutta ei sitä olla juurikaan sen enempää muistettu.  Joskus ohimennen jossain keskusteluissa.  Mitä sitä enää jauhamaan?  Joskus sellaista vaan sattuu.  Se kuuluu myös parisuhteeseen.  Ei ketään voi omistaa.  Me tajuttiin se,   ettei etäsuhteemme toimi ja liittomme vaan syveni sen episodi jälkeen.  Nyt elämme tiiviimmin yhdessä ja ymmärrämme,  että parisuhde tarvitsee toimiakseen yhteistä aikaa.  Todella runsaasti. 

Sinä teit virheen, ok. Sinä myönnät ja tiedät sen. Sinä kadut myös asiaa. OK.
Miehelläsi on oikeus tietää mutta mitä siitä seuraisi jos kertoisit hänelle, mieti.

Sinä mitätöisit hänet ja mitätöistit sen kaiken mitä teillä on ollut. Se oli siis hetken hairahdus, kyse oli seksistä, mutta uskoisiko miehesi sen? Ei tietenkään, kukaan ei uskoisi sitä siinä vaiheessa kun saisi tietää että kaikki mihin hän on uskonut on pyyhkäisty pois.

Sinä itse kannat syyllisyyttä, olet haudannut teidän liiton keskelle sellaisen salaisuuden. Mutta siitä huolimattatta, minä en ehkä kertoisi.

Ottaisin opiksi ja yrtttäisin kaikin tavoin parantaa kommunikaatiota teidän kahden välillä ja lujittaa liittoanne. Siitähän se kaikki lähtikin, kommuntikaation puutteesta väliltänne.

tietysti tässä myös ratkaisee millaiset arvot ja millainen moraali, historia miehelläsi on.
Toiset ymmärtää hairahduksia, toiset eivät ja eivät anna herkästi anteeksi.

31