Voi perse. Petin miestäni.

Mun vaimoni ei ikinä kertonut pettäneensä mua nuoremman veljeni kanssa, mutta sain se osin vahingossa selville. Veljeni nimittäin ryyppää paljon ja sanoi vaimonikin pettäneen minua ja, jonka jälkeen sitten koko homma paljastui. Ja ei, en ole kertonut vaimolleni, että tiedän eikä veljenikään näyttänyt muistavan sen illan jutustelua, niin kumpikaan tiedä, että tiedän. Sen jälkeen olen pettänyt vaimoani useaan otteeseen Aasian työmatkoilla ja hommasin huoran vikittelemään veljeni, josta tämä sitten erään kiertotien kautta narautettiin hänen vaimolleen. Meni heillä asunto myyntiin ja mikäli aikoo vielä naimisiin, aion toistaa tuon edellisen aina uudelleen, ja uudelleen. Kaikkinainen syyllisyys meni sen sileän tien. En tunne vaimoani kohtaan mitään, autan kotitöissä juuri sen verran kuin mitä tarvitaan, jotta hän tekee kotityöt ja saamme lapset täysi-ikäiseksi. Seksiä en anna hänelle kuin sen verran mitä mieleni sattuu tekemään, tai ylipäätään tarvitaan liiton koossapitämiseen. Ja silloinkin ajattelen jotain muuta, kun vituttaessa ei muuten seisoisi. Voitte syyllistää, haukkua kaiken olevan syytäni, mutta olisin edes ansainnut saada tietää, joten kohtelen kumpaakin samalla mitalla.

Kannattaisi ap miettiä oikeasti, että kerrotko ja annatko miehellesi mahdollisuuden päättää itse omasta elämästään, vai otatko riskin siitä, että totuus kaivautuu esiin jollain tavalla? Mulla se kesti 10 vuotta ja parin vuoden päästä lapset ovat täysi-ikäisiä ja jätän kirjekuoren keittiön pöydälle. Sen pituinen se.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 23:36"]

Mun vaimoni ei ikinä kertonut pettäneensä mua nuoremman veljeni kanssa, mutta sain se osin vahingossa selville. Veljeni nimittäin ryyppää paljon ja sanoi vaimonikin pettäneen minua ja, jonka jälkeen sitten koko homma paljastui. Ja ei, en ole kertonut vaimolleni, että tiedän eikä veljenikään näyttänyt muistavan sen illan jutustelua, niin kumpikaan tiedä, että tiedän. Sen jälkeen olen pettänyt vaimoani useaan otteeseen Aasian työmatkoilla ja hommasin huoran vikittelemään veljeni, josta tämä sitten erään kiertotien kautta narautettiin hänen vaimolleen. Meni heillä asunto myyntiin ja mikäli aikoo vielä naimisiin, aion toistaa tuon edellisen aina uudelleen, ja uudelleen. Kaikkinainen syyllisyys meni sen sileän tien. En tunne vaimoani kohtaan mitään, autan kotitöissä juuri sen verran kuin mitä tarvitaan, jotta hän tekee kotityöt ja saamme lapset täysi-ikäiseksi. Seksiä en anna hänelle kuin sen verran mitä mieleni sattuu tekemään, tai ylipäätään tarvitaan liiton koossapitämiseen. Ja silloinkin ajattelen jotain muuta, kun vituttaessa ei muuten seisoisi. Voitte syyllistää, haukkua kaiken olevan syytäni, mutta olisin edes ansainnut saada tietää, joten kohtelen kumpaakin samalla mitalla.

Kannattaisi ap miettiä oikeasti, että kerrotko ja annatko miehellesi mahdollisuuden päättää itse omasta elämästään, vai otatko riskin siitä, että totuus kaivautuu esiin jollain tavalla? Mulla se kesti 10 vuotta ja parin vuoden päästä lapset ovat täysi-ikäisiä ja jätän kirjekuoren keittiön pöydälle. Sen pituinen se.

[/quote]

Minä ottaisin tuollaisen miehen omakseni, enkä pettäis ikinä, omaat munaa. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 23:36"]

Mun vaimoni ei ikinä kertonut pettäneensä mua nuoremman veljeni kanssa, mutta sain se osin vahingossa selville. Veljeni nimittäin ryyppää paljon ja sanoi vaimonikin pettäneen minua ja, jonka jälkeen sitten koko homma paljastui. Ja ei, en ole kertonut vaimolleni, että tiedän eikä veljenikään näyttänyt muistavan sen illan jutustelua, niin kumpikaan tiedä, että tiedän. Sen jälkeen olen pettänyt vaimoani useaan otteeseen Aasian työmatkoilla ja hommasin huoran vikittelemään veljeni, josta tämä sitten erään kiertotien kautta narautettiin hänen vaimolleen. Meni heillä asunto myyntiin ja mikäli aikoo vielä naimisiin, aion toistaa tuon edellisen aina uudelleen, ja uudelleen. Kaikkinainen syyllisyys meni sen sileän tien. En tunne vaimoani kohtaan mitään, autan kotitöissä juuri sen verran kuin mitä tarvitaan, jotta hän tekee kotityöt ja saamme lapset täysi-ikäiseksi. Seksiä en anna hänelle kuin sen verran mitä mieleni sattuu tekemään, tai ylipäätään tarvitaan liiton koossapitämiseen. Ja silloinkin ajattelen jotain muuta, kun vituttaessa ei muuten seisoisi. Voitte syyllistää, haukkua kaiken olevan syytäni, mutta olisin edes ansainnut saada tietää, joten kohtelen kumpaakin samalla mitalla.

Kannattaisi ap miettiä oikeasti, että kerrotko ja annatko miehellesi mahdollisuuden päättää itse omasta elämästään, vai otatko riskin siitä, että totuus kaivautuu esiin jollain tavalla? Mulla se kesti 10 vuotta ja parin vuoden päästä lapset ovat täysi-ikäisiä ja jätän kirjekuoren keittiön pöydälle. Sen pituinen se.

[/quote]

Minä ottaisin tuollaisen miehen omakseni, enkä pettäis ikinä, omaat munaa. 

[/quote]

Luulen vaan, etten voi ikinä enää luottaa. Ikinä en olisi uskonut tuollaista vaimostani.

Vaimostasi pääset eroon. Veljessuhde pysyy koko elämän. Aiotko paljastaa kirjeellä myös veljellesi että haluat pilata hänen suhteet.

Olet kyllä aika kusipäinen ja pitkävihainen ihminen. Oksettava.

Mä tiedän että mies on pettänyt minua 5 vuotta sitten, ja pari vuotta sitten, siis harrastanut seksiä. Tiedän myös että on naisen antanut ottaa suihin, mutta silloin ei ollut seksiä. Mies kiistää kaiken. Siedän sitä ihmistä vain lasten takia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 23:36"]

Mun vaimoni ei ikinä kertonut pettäneensä mua nuoremman veljeni kanssa, mutta sain se osin vahingossa selville. Veljeni nimittäin ryyppää paljon ja sanoi vaimonikin pettäneen minua ja, jonka jälkeen sitten koko homma paljastui. Ja ei, en ole kertonut vaimolleni, että tiedän eikä veljenikään näyttänyt muistavan sen illan jutustelua, niin kumpikaan tiedä, että tiedän. Sen jälkeen olen pettänyt vaimoani useaan otteeseen Aasian työmatkoilla ja hommasin huoran vikittelemään veljeni, josta tämä sitten erään kiertotien kautta narautettiin hänen vaimolleen. Meni heillä asunto myyntiin ja mikäli aikoo vielä naimisiin, aion toistaa tuon edellisen aina uudelleen, ja uudelleen. Kaikkinainen syyllisyys meni sen sileän tien. En tunne vaimoani kohtaan mitään, autan kotitöissä juuri sen verran kuin mitä tarvitaan, jotta hän tekee kotityöt ja saamme lapset täysi-ikäiseksi. Seksiä en anna hänelle kuin sen verran mitä mieleni sattuu tekemään, tai ylipäätään tarvitaan liiton koossapitämiseen. Ja silloinkin ajattelen jotain muuta, kun vituttaessa ei muuten seisoisi. Voitte syyllistää, haukkua kaiken olevan syytäni, mutta olisin edes ansainnut saada tietää, joten kohtelen kumpaakin samalla mitalla.

Kannattaisi ap miettiä oikeasti, että kerrotko ja annatko miehellesi mahdollisuuden päättää itse omasta elämästään, vai otatko riskin siitä, että totuus kaivautuu esiin jollain tavalla? Mulla se kesti 10 vuotta ja parin vuoden päästä lapset ovat täysi-ikäisiä ja jätän kirjekuoren keittiön pöydälle. Sen pituinen se.

[/quote]

Minä ottaisin tuollaisen miehen omakseni, enkä pettäis ikinä, omaat munaa. 

[/quote]

Luulen vaan, etten voi ikinä enää luottaa. Ikinä en olisi uskonut tuollaista vaimostani.

[/quote

38 jatkaa. Minulla on ihan melkein samat suunnitelmat, mutta en kyllä pysty odottamaan että lapset ovat täysikäisiä. Nuorin vasta 4v. Mutta jos ainakin sen verran että ala-asteikään pääsevät,siedän tota kuvotusta.

oletko miettinyt jos veljesi oli niin humalassa että valehteli, oli ehkä liian vihainen sinulle, rakastunut salaa vaimoosi, että kännisenä päätti valehdella, sitä sattuu, mitä teet, se kosto vain syö itseäsi, kostat eniten itsellesi, älä pidä vihaa ja kiukkua kenenkään, puhuisin vaimon kanssa rauhallisesti, jos et nähnyt pettämistä, niin  miten voit olla varma vain jonkun kännisistä sanoista että niin on ollut, kertomuksesi on muuten pelottava, miten voi kantaa kaunaa niin, ja miten et tarkistanut veljen sanoja heti kun molemmat toivuitte krapulasta, siis miksi valitsit sen tien että olet ``kostamassa``, nyt kun itse petit niin monta kertaa, kynnyksesi puhua asiasta ja ehkä myöńtää että vaimo ei ehkä pettänytkään, voi olla aika korkea, mutta totuus vapauttaa, älä ainakaan kosta, rakastat ilmeisesti vaimoasi, ja veljesi on sinun verta, anna anteeksi.     jos veljelläsi on tapana mennä niin känniin että ei muista asioita seuraavana päivänä, jos pettäminen tapahtui niin kyseessä on voinut olla juuri alkoholin takia sattunut virhe, mutta entä jos vaimosi ei pettänytkään, anna joka tapauksessa anteeksi, itsesi takia, ja läheistesi takia, yritä löytää oikea tie, kaikkea hyvää teille.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 23:36"]Mun vaimoni ei ikinä kertonut pettäneensä mua nuoremman veljeni kanssa, mutta sain se osin vahingossa selville. Veljeni nimittäin ryyppää paljon ja sanoi vaimonikin pettäneen minua ja, jonka jälkeen sitten koko homma paljastui. Ja ei, en ole kertonut vaimolleni, että tiedän eikä veljenikään näyttänyt muistavan sen illan jutustelua, niin kumpikaan tiedä, että tiedän. Sen jälkeen olen pettänyt vaimoani useaan otteeseen Aasian työmatkoilla ja hommasin huoran vikittelemään veljeni, josta tämä sitten erään kiertotien kautta narautettiin hänen vaimolleen. Meni heillä asunto myyntiin ja mikäli aikoo vielä naimisiin, aion toistaa tuon edellisen aina uudelleen, ja uudelleen. Kaikkinainen syyllisyys meni sen sileän tien. En tunne vaimoani kohtaan mitään, autan kotitöissä juuri sen verran kuin mitä tarvitaan, jotta hän tekee kotityöt ja saamme lapset täysi-ikäiseksi. Seksiä en anna hänelle kuin sen verran mitä mieleni sattuu tekemään, tai ylipäätään tarvitaan liiton koossapitämiseen. Ja silloinkin ajattelen jotain muuta, kun vituttaessa ei muuten seisoisi. Voitte syyllistää, haukkua kaiken olevan syytäni, mutta olisin edes ansainnut saada tietää, joten kohtelen kumpaakin samalla mitalla.

Kannattaisi ap miettiä oikeasti, että kerrotko ja annatko miehellesi mahdollisuuden päättää itse omasta elämästään, vai otatko riskin siitä, että totuus kaivautuu esiin jollain tavalla? Mulla se kesti 10 vuotta ja parin vuoden päästä lapset ovat täysi-ikäisiä ja jätän kirjekuoren keittiön pöydälle. Sen pituinen se.

Oletko nyt ihan täysin varma, että vaimosi on pettänyt veljesi kanssa? Jos beljesi ryyppää paljon ja on kännissä selostanut vaimosi pettäneenniin miksi uskot heti juoppoa veljeäsi? Kiva, jos onkin valehdellut / tarkoittanut jotain muuta niin pilaat kaikkien elämän turhaan...

Tottakai kerrot!! Salailu satuttaa enemmän!

Kerrot, itket, pahoittelet, pyydät anteeksi, toivot parasta... Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="02.06.2011 klo 12:49"]

niin et kunnioita miestäsi pätkääkään.

[/quote]Sou? Jos kunnioittaisi miestään ei olisi pettänyt.

Hei 34

Oletpas peloittavan kostonhimoinen ja pitkävihainen varsinkin jos koko "totuus" perustuu vain kännisen veljesi höpinöihin...kai sinulla nyt on jotain muitakin todisteita kun noin varmasti uskot vaimosi pettäneen sinua veljesi kanssa???

Ehkä veljesi onkin vain kateellinen sinulle ja humalaisia fantasioita pitää yllä vaimostasi ja itsekin uskoo että jotain on tapahtunut vaikka olisi kännissä vongannut ja saanutkin pakit.

Olisit vain siis pilannut vaimosi ja oman elämäsi jonkun sairaan valheen takia ja varmasti myös lapset kärsivät kodin ilmapiiristä kun vihaat noin paljon vaimoasi ja veljeäsi salaa mutta luulen että se viha oikein huokuu sinusta!

Et kuullosta ihan terveeltä jos vuosikausia kostat ja kostat ja aiot jatkaa samaa koko loppuelämäsi.

Jos vaimon ja veljen pettäminen on 100% totta niin heivaat heti molemmat elämästäsi ja jatkat omaa elämääsi ilman turhaa vihaa koska se tuskin parantaa sitä särkynyttä sydäntä :(

Kappas, tämä olikin mun aloitus yli 2,5 vuoden takaa. Mies sai tietää, ei erottu silloin. Erottiin myöhemmin ja muiden syiden takia.

Ap

Älä kerro... En usko, että miehes sua tuon takia jättää, aiheutaa vain tosi ikävän kriisin ja satuttaisi miestä (ja sua). Anna olla, jatka elämää, ole hyvä vaimo jatkossa ja anna itsellesi vähitellen anteeksi!

Kerro koska totuus tulee aina ilmi. Ja et kuitenkaan pysty olla kertomatta. 

miten jäit kiinni?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:26"]

miten jäit kiinni?

[/quote]

  Vai menitkö kuitenkin kertomaan miehellesi?

aika lunttua

Laastaria, laastaria vaan niin kyllä se eka unohtuu

Up