Olen lopen kyllästynyt lapsettomuudesta kärsiviin

Lapsettomuus on niin tabu, ettei siitä jutella kuin täällä keskustelupalstoilla ilman omia kasvoja.

JA ei se lapsen saanti ole aina kinni iästä. Pikkusiskoni on vasta 21 ja yrittänyt miehensä kanssa lasta jo vuoden päivät. Vaan mitään ei kuulu.



Olen yrittänyt olla tukena ja rohkaista ja kannustaa, että ei hätä ole tämän näköinen. Ja joillakin vaan kestää vähän kauemmin että tärppää. Mutta tuntuu aina yhtä kurjalta nähdä hänen pettynyt ilmeensä kun menkat TAAS kerran alkavat. Itselläni on kaksi tytärtä, ja kolmas tulossa. Joten en tiedä lohduttaako seurani häntä hirmuisen paljon, kun parhaani mukaan yritän piristää häntä suuren pyöreän massuni kanssa. (vko 33) Luultavasti häntä vaan riipaisee entistä enemmän nähdä minun tiine muotoni. Ja minä kun olisin valmis mihin vain että pikku sisareni vain olisi onnellinen. :(

Minä olen fiksu, luokkani parhaimpia oppilaita ollut aina ja olisin voinut olla korkeakoulutettukin ja myöhemmin ehkä olenkin. Mutta minä itse valitsin mielummin lapset ja suurperheen, koulutus ja ura tuntui kovin tyhjältä elämänsisällöltä.

Ja joo, yh:kin olen mutta se ei taas liity minuun mitenkään että mies 10 yhteisen vuoden jälkeen päätti ollakin taas muka nuori sinkkupoika harmaantuvassa tukassaan..

Ja älykkäitä, luovia, lahjakkaita ja fiksuja lapsia olen saanut aikaiseksi:)

No onhan se toisaalta aivan totta, että tässä maassa aivan väärät ihmiset lisääntyvät. Fiksut ja korkeasti koulutetut ihmiset jättävät lisääntymisensä liian myöhäksi. Samaa aikaa kaikenmaailman huonosti koulutetut yksinhuoltajat lisääntyvät kuin sienet sateella. Ei se ihmislaji tällä tapaa jalostu.