Olen lopen kyllästynyt lapsettomuudesta kärsiviin

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

En ole sama mutta Minun mielestäni lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ollenkaan.

ei ole yhtään mitään väliä.

Yhtä paljon kuin kenen tahansa muunkin.

Sä voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, että hoitoja ei pitäisi tehdä, mutta se ei vaikuta yhtään mihinkään. Ja hyvä niin.

mutta 21

kenen syytä avioero sitten on jos ei osapuolien eli myös itsen syytä?

Yhteiskunnanko? Naapurin? Mahdollisen kolmanne osapuolen?

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

En ole sama mutta Minun mielestäni lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ollenkaan.

ei ole yhtään mitään väliä.

Yhtä paljon kuin kenen tahansa muunkin.

Sä voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, että hoitoja ei pitäisi tehdä, mutta se ei vaikuta yhtään mihinkään. Ja hyvä niin.

kun meinaan aletaan säästää yhteiskunnassa isolla kädellä niin tässä voisi säästää hyvinkin.

Hoidot kakti, porkkanat sijaisperheisiin siirtymiseen.

Niin säästetään sitten lapsilisistäkin. Itsehän olette lapsenne tehneet, maksakaa itse niiden elatus!



Hohhoi... Miksei lapsettomuutta saisi hoitaa? Hoidetaanhan liiasta viinanjuonnistakin seuraavia sairauksia, itsensä valaan kokoiseksi syöneitä jne.

millä perusteella lapsettomuus on sairaus? Toki voidaan keskustella siitä hoidetaanko liikalihavia, mutta siinä lähinnä kai keskustellaan oikeasti siitä että se on yhteiskunnalle halvempaa lopulta kuin kasvavat terveysmenot sairaalloisen ylipainon tuomien sairauksien mukana.



Viinanjuonnissa taitaa olla sikäli sama juttu, kustannukset ovat aika kohtuuttomia, antabuskuuri lääkäriltä aika piis of cake siihen verrattuna.



Vertaus sinänsä siis ontuu, vaikka ajatus taustalla jota haet lienee tasa-arvoon viittaava. Älä nyt ota hernettä nenään, kyse vain oli siitä MIKSI lapsettomuutta pitäisi hoitaa jos lapsen kaipuuta voitaisiin helposti hoitaa myös toisilla keinoilla eikä "luonnonvastaisilla" menetelmillä, siis lapsen tekeminen koeputkessa tai luovutetuilla sukusoluilla, niin paljon kuin niillä kaunista, hyvää ja iloa saadaankin aikaan.

Niin säästetään sitten lapsilisistäkin. Itsehän olette lapsenne tehneet, maksakaa itse niiden elatus!

Hohhoi... Miksei lapsettomuutta saisi hoitaa? Hoidetaanhan liiasta viinanjuonnistakin seuraavia sairauksia, itsensä valaan kokoiseksi syöneitä jne.

Niin säästetään sitten lapsilisistäkin. Itsehän olette lapsenne tehneet, maksakaa itse niiden elatus!

Hohhoi... Miksei lapsettomuutta saisi hoitaa? Hoidetaanhan liiasta viinanjuonnistakin seuraavia sairauksia, itsensä valaan kokoiseksi syöneitä jne.

Lapsen saaminen ei ole mikään perusoikeus eikä pidä ollakaan. Elämän keinotekoinen tuottaminen ei ole mielestäni eettistä. Se on aivan eri asia kuin sairauksien hoito, siinä tuotetaan ihminen keinotekoisesti.

juuri tätä eettistä puolta ja asia on vaikea koska se koskettaa monia joille se tuottaa kipua.

Eettinen puoli kai asettaa vaakakuppiin sen onko sijaissynnyttäjän käyttäminen, luovutetuilla soluilla hoitaminen tai koeputkihedelmöitys eettisesti oikein suhteessa sen tuottamaan iloon pariskunnalle joka lasta kaipaa?



Jos tämä olisi ainoa vaihtoehto kohdata asia, keskustelu olisi mielestäni näillä urilla. Mutta koska muitakin tapoja "hoitaa" lapsettomuutta on, tulisi ensisijaisesti mielestäni tutkia niitä, eikä pyrkiä tuottamaan ehdoin tahdoin lapsia.



Se on hyvä kysymys miksi monet tässäkin ketjussa kysytyt asiat kolahtavat todella pahasti, onko niin että niitä ei lapsettomuudesta kärsivä rohkene itselleen esittää, vaan ne on helpompaa torjua vain siksi että kaipaa niin kovasti biologista lasta ja kokee sen oikeudekseen?



Kenellä lopulta on oikeus biologiseen lapseen? Kehitysvammaisella ei ole, yhteiskunta syöttää ehkäisypillereitä. Mutta ei-kehitysvammaisella on oikeus, jopa hoitojen avulla?



Itse olen sitä mieltä että kaiken keskellä täysin sivuun jää lapsen oikeus tai lapsen oikeudet - mihin? Kaikkea voidaan perustella lapsen oikeudella, mutta koska löytyisi todellisia tilanteita joissa asioita uskallettaisiin tarkastella lapsen parhaaksi sen sijaan että niitä tarkasteltaisiin aina ensin aikuisen näkökulmasta, vaikka vanhemman hyvinvoinnin tuleekin olla lapsen voinnin pohjana?



Mikä on tämä biologinen perustarve saada lapsi omaa verta ja lihaa (ja eihän se edes ole niitä jos geenit tulevat muualta), ja voiko sitä perustella millään muulla kuin biologialla tai onko sellaista tarvetta olemassa sillä kaikkihan eivät edes lapsia halua?

Lapsen saaminen ei ole mikään perusoikeus eikä pidä ollakaan. Elämän keinotekoinen tuottaminen ei ole mielestäni eettistä. Se on aivan eri asia kuin sairauksien hoito, siinä tuotetaan ihminen keinotekoisesti.

Lapsettomuuteen on monia eri syitä. Joskus hoidoksi riittää ovulaatiota tukeva lääkitys. Ihmiset ajattelevat liian yksioikoisesti, että lapsettomuushoidot = koeputkihoito.

Koeputkilapsikaan ei ole keinotekoisesti tuotettu. Yhtä lailla siinä tuotettu alkio laitetaan naisen kohtuun ja LUONTO VALITSEE, saako alkio jatkaa kasvuaan. Millään lääkityksellä sitä ei pystytä päättämään.

Lapsen saaminen ei ole perusoikeus, siitä olen samaa mieltä. Mutta ei adoption tyrkyttäminen ole ratkaisu oman lapsen kaipuuseen, koska adoptiovanhemmuus on toisenlaista vanhemmuutta.

Lapsettomuus on todella kipeä ja raskas asia. Taakkaa ette helpota te ihmiset, jotka olette ilmeisesti sitä mieltä, että minussa on ihmisenä ja naisena jotain niin helvetin paljon vialla ja väärää, etten ansaitse tulla äidiksi.

Lapsettomuutta ei tosiaan voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.

"et ansaitse tulla äidiksi"?



Eikö tässä juuri esitetty monenlaisia vaihtoehtoja tulla äidiksi ja erilaisia näkemyksiä äitiyteen.

Ihan itse taidat rajata äitiyden vain tietynlaiseksi.

Minä kärsin lapsettomuudesta parikymppisenä, jonka aikana hakeuduin lapsettomien tukipalstoille. Se tuskan määrä oli monilla käsin kosketeltava - myös minulla - mutta alhaisen ikäni takia en koskaan menettänyt toivoani. Sainkin esikoiseni reilusti alle kolmekymppisenä. Tahaton lapsettomuus on oikeasti raakaa, se raastaa ja repii. Siltikään en koskaan hyväksynyt lapsettomien lapsellisiin kohdistamaa suoranaista vihaa. Minunkaan lapsettomuutta ei hyväksytty "oikeaksi" lapsettomuudeksi nuoren ikäni takia, vaikka olinkin vuosissa yrittänyt lasta monia kauemmin. Yhteisen tutun kautta sainkin tietää, että minun raskautumiseni oli lähinnä aiheuttanut katkeruutta ja vihaa, ei iloa toisen puolesta. Toisaalta palstoilla on paljon nuoriakin lapsettomia, eli ei lapsettomuus ole mikää 35-40-vuotiaiden itseoikeus. Valitettavasti. Minulla riittää empatiaa kaikille lapsettomille, iästä riippumatta. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai haluja perustaa perhettä alle 30-vuotiaana. Siltikin omien kokemusten valossa on ollut vaikea olla mainitsematta lapsettomuuden raakuudesta ystävilleni, jotka haluavat kyllä lapsia "sitten joskus", vaikka ikä on jo 30+.

ei kiinnosta Ihan sama.

että luit koko tuon pitkän viestin läpi ja vielä kommentoitkin!

Niin siis mikä ei kiinnosta? :)

Ruikutus ei kiinnosta.

Lapsettomuus on todella kipeä ja raskas asia. Taakkaa ette helpota te ihmiset, jotka olette ilmeisesti sitä mieltä, että minussa on ihmisenä ja naisena jotain niin helvetin paljon vialla ja väärää, etten ansaitse tulla äidiksi.

Lapsettomuutta ei tosiaan voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.

Ymmärtääkö mielestäsi mitään asiaa, ellei itse ole sitä kokenut?

Kukaan ei ole sanonut, että jossakussa on vikaa eikä ansaitse tulla äidiksi, vaan on puhuttu siitä, että ei hyväksytä keinotekoisuutta. Olen sitä vastaan ehdottomasti, ja etenkin pitäisi mielestäni ajatella lapsen oikeuksia. En voi hyväksyä esim. sitä, ettei lapsi tietäisi biologista taustaansa. Hänellä on siihen tietoon täysi oikeus.

Toisaalta jos luonnostaan ei tule raskaaksi, siihen on varmasti biologinen syy, eikä sitä pitäisi mennä peukaloimaan. Tuskin se edesauttaa ihmiskunnan kykyä lisääntyä jatkossakaan, että tuollaista manipulaatiota harjoitetaan.

Ehkä on pikemminkin niin, että objektiivista kekskustelua aiheesta on vaikea käydä, jos kärsii lapsettomuudesta?

juuri tätä eettistä puolta ja asia on vaikea koska se koskettaa monia joille se tuottaa kipua.

Eettinen puoli kai asettaa vaakakuppiin sen onko sijaissynnyttäjän käyttäminen, luovutetuilla soluilla hoitaminen tai koeputkihedelmöitys eettisesti oikein suhteessa sen tuottamaan iloon pariskunnalle joka lasta kaipaa?

Suomessa sijaissynnyttäjän käyttäminen on laitonta, oikaistaan tämä myytti nyt alkuunsa.

Mikä luovutussoluissa on eettisesti väärin? Luovuttavathan ihmiset verta ja elimiäkin. Miehille varsinkin sukusolujen luovuttaminen käy kirjaimellisesti käden käänteessä. Luovuttajaa ei velvoiteta mihinkään eikä luovutuksesta makseta rahaa.

Mutta koska muitakin tapoja "hoitaa" lapsettomuutta on, tulisi ensisijaisesti mielestäni tutkia niitä, eikä pyrkiä tuottamaan ehdoin tahdoin lapsia.

Mä koko ajan odotan, että sä kertoisit enemmän näistä muista tavoista.

Se on hyvä kysymys miksi monet tässäkin ketjussa kysytyt asiat kolahtavat todella pahasti, onko niin että niitä ei lapsettomuudesta kärsivä rohkene itselleen esittää, vaan ne on helpompaa torjua vain siksi että kaipaa niin kovasti biologista lasta ja kokee sen oikeudekseen?

Monikohan helposti lapsen alulle saanut on miettinyt etiikkaa lapsenteon takana ja pohdiskellut oikeuttaan biologiseen lapseen? Miksi sen pitäisi olla vain lapsettomien taakka?

Tämäkin palsta on väärällään mammoja, jotka tekevät lapsia, koska eivät viitsi mennä töihin, haluavat jallittaa miestä pysymään parisuhteessa ja ties mistä muista syistä. Lasta käytetään omiin tarkoituksiin. Eikö tässä olisi pohdinnan paikka?

Biologisia tarpeita ei voi aina selittää järjellä. Ihminen on eläin ja eläimen perustarpeisiin kuuluu syöminen, nukkuminen ja lisääntyminen.

Kenellä lopulta on oikeus biologiseen lapseen? Kehitysvammaisella ei ole, yhteiskunta syöttää ehkäisypillereitä. Mutta ei-kehitysvammaisella on oikeus, jopa hoitojen avulla?

Eikö sillä kehitysvammaisen mahdollisella lapsellakin olisi oikeus mahdollisimman hyvään elämään ja terveisiin vanhempiin? Sitähän itsekin peräänkuulutat, kun arvostelet lapsettomuushoitoja. Että pakkohan hoidoissa kävijöissä on olla vikaa, kun kerran hoitoja tarvitsevat. Minkä sanotkin itse seuraavaksi:

Itse olen sitä mieltä että kaiken keskellä täysin sivuun jää lapsen oikeus tai lapsen oikeudet - mihin? Kaikkea voidaan perustella lapsen oikeudella, mutta koska löytyisi todellisia tilanteita joissa asioita uskallettaisiin tarkastella lapsen parhaaksi sen sijaan että niitä tarkasteltaisiin aina ensin aikuisen näkökulmasta, vaikka vanhemman hyvinvoinnin tuleekin olla lapsen voinnin pohjana?

Niinpä. Moniko lapsia tehnyt on ajatellut aina ja vain lapsensa parasta? Moniko hankkiutui raskaaksi täysin epäitsekkäistä syistä?

Mikä on tämä biologinen perustarve saada lapsi omaa verta ja lihaa (ja eihän se edes ole niitä jos geenit tulevat muualta), ja voiko sitä perustella millään muulla kuin biologialla tai onko sellaista tarvetta olemassa sillä kaikkihan eivät edes lapsia halua?

Tarvitseeko sitä perustella millään muulla kuin biologialla?

Eikö tässä juuri esitetty monenlaisia vaihtoehtoja tulla äidiksi ja erilaisia näkemyksiä äitiyteen.

Adoptio ja...?

että aika moni on eläny onnensa ohi. Kun eletään sillä periaatteella että ensin koulutus, vakityö ja ok-talo pystyyn ja uus VOlvo pihaan ja SITTEN on lasten aika, niin voi olla että lapsia ei sillä iällä sitten enää tulekaan. itseäni kans ärsyttää erityisesti tämä ryhmä lapsettomia. Itsepä ovat arvojärjestyksensä valinneet ja sen mukaan eläneet. Ei se oo enää niin sanottua että 35vuotiaana tärppää. Parhaat hedelmällisyysvuodet meni sen uran luomiseen ja talon rakentamiseen.

Kyllä niitä erolapsia riittää ihan tarpeeksi. Kyllä mun mielestä kannattaa tutustua kunnolla toiseen ennen kuin alkaa lapsia hankkimaan. Ja musta on kiva, kun voi nauttia lapsesta ilman turhia huolia, kun on hyvä parisuhde, oma koti ja työpaikka odottamassa kun äitiysloma ja hoitovapaa päättyvät.

nainen 31, yksi lapsi ja toinen syntyy pian

Kukaan ei ole sanonut, että jossakussa on vikaa eikä ansaitse tulla äidiksi, vaan on puhuttu siitä, että ei hyväksytä keinotekoisuutta. Olen sitä vastaan ehdottomasti, ja etenkin pitäisi mielestäni ajatella lapsen oikeuksia. En voi hyväksyä esim. sitä, ettei lapsi tietäisi biologista taustaansa. Hänellä on siihen tietoon täysi oikeus.

Ongelmaasi on jo ratkaisu nimeltä laki hedelmöityshoidoista. Voit hengittää.

Tätäkään ongelmaa ei tosin ole, jos käytetään vanhempien omia sukusoluja.

Toisaalta jos luonnostaan ei tule raskaaksi, siihen on varmasti biologinen syy, eikä sitä pitäisi mennä peukaloimaan. Tuskin se edesauttaa ihmiskunnan kykyä lisääntyä jatkossakaan, että tuollaista manipulaatiota harjoitetaan.

Voitko ystävällisesti nyt kertoa, mihin mielestäsi raja vedetään? Ovatko kaikki ilman lääkärin apua lisääntymään kykenemättömät samalla viivalla?

Joka kuudes pariskunta kärsii lapsettomuudesta. Sinunkin tuttavapiirissäsi on siis hyvin todennäköisesti tällainen pari.

Ehkä on pikemminkin niin, että objektiivista kekskustelua aiheesta on vaikea käydä, jos kärsii lapsettomuudesta?

Onko tässä haettu objektiivista keskustelua? Me puhumme nyt hyvin herkästä aihealueesta, emme autonmoottoreista.

Minä voin puhua lapsettomuudestani objektiivisesti, jos siihen kykenisivät luomulapsia helposti tehneetkin. Haluaisin todella mielelläni tähän esimerkiksi suurperheen äidin, joka perustelisi jokaisen lapsensa hankkimisen objektiivisesti ja ainoastaan lapsen oikeuksien kannalta.

menettää kymmenen vuoden yrityksen jälkeen sen yhden ainoan kerran raskaaksi tultuasi lapsi keskenmenossa, kun samalla töissä näkee narkkeja sun muuta pohjasakkaa, joille on tulossa kahdeksas lapsi huostaanotettavaksi?

Siinä oikeasti katkeroituu.



t. nykyään onnelinen adoäiti

Toisaalta jos luonnostaan ei tule raskaaksi, siihen on varmasti biologinen syy, eikä sitä pitäisi mennä peukaloimaan. Tuskin se edesauttaa ihmiskunnan kykyä lisääntyä jatkossakaan, että tuollaista manipulaatiota harjoitetaan.

Voitko ystävällisesti nyt kertoa, mihin mielestäsi raja vedetään? Ovatko kaikki ilman lääkärin apua lisääntymään kykenemättömät samalla viivalla?

Joka kuudes pariskunta kärsii lapsettomuudesta. Sinunkin tuttavapiirissäsi on siis hyvin todennäköisesti tällainen pari.

Kyllä, kaikki samalla viivalla. Minusta lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä.

On tuttavapiirissä kyllä, ja olen heidän kohdallaan ihan samaa mieltä. Ei se läheisyys muuta mielipidettäni.

Minä voin puhua lapsettomuudestani objektiivisesti, jos siihen kykenisivät luomulapsia helposti tehneetkin. Haluaisin todella mielelläni tähän esimerkiksi suurperheen äidin, joka perustelisi jokaisen lapsensa hankkimisen objektiivisesti ja ainoastaan lapsen oikeuksien kannalta.

Kysehän oli lapsen luomisesta keinotekoisesti.

ja silmiä avaava perspektiivi adoptio-heittoihin.

on vähän tabuaihe.

Toisaalta empatiaa on aina jos joku kärsii, ja on hieman yksioikoista sanoa että oma vika, juna meni jo.

Toisaalta suhteuttaisin asiaa hieman, biologisen lapsen saamisen tuskaa sinällään en ole koskaan ehkä täysin käsittänyt (jääköön oma tilanteeni arvoitukseksi).

Minun on vaikea ymmärtää miksi lasta ei voisi adoptoida. On paljon lapsia jotka tarvitsevat kotia ja näitä tulee olemaan vaikka politiikassa muuta päätettäisiin.

Siksi ehkä on vaikea käsittää miksi ehdoin tahdoin yhteiskunnan tukemana käytetään hedelmöityshoitoja (joissa riskit siitä millaista jälkikasvua tulee ovat toisinaan samat kuin adoptiossa), kun lapsia kodin tarpeessa olisi jo.

Puhumattakaan sijaisperheiden tarpeesta.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta joskus tuntuu että luonnolla tai biologialla ei ole juurikaan virkaa nykymaailmassa, kun lähes kaikki voidaan "parantaa", yhden hedelmöityshoitoklinikan mainos onkin autamme luontoa onnistumaan. Entä jos onkin niin että on syy sille, jos kaksi ihmistä eivät saa lapsia keskenään? Entä jos kumppanin olisi hyvä olla toinen? Entä jos luonto abortoi suoraan keskenmenoilla tai aloittamatta raskauksia mahdolliset epämuodostumia sisältävät yhdistelmät? (Ne siis sellaiset joista tulisi keskenmeno kuitenkin, ei siis selektiivinen abortti.)

Pakkomielteet eivät kai koskaan ole hyvästä oli asia mikä tahansa. Eniten ne kertovat meistä itsestämme jotain, mutta mitä, sen todellinen kysyminen ja siihen vastaaminen voisi olla niin vaikea asia että harva haluaa sitä tehdä, vain toteuttaa ensisijaista ajatustaan.

En tuomitse mutta perspektiivin hakeminen voisi tuoda mielekkyyttä elämään uudella tavalla. Kuinka moni meistäkin pitää vanhempia ominaan, vaikka eivät biologisesti olisikaan meille sukua, ja vain luulemme niin?

Adoptio on prosessi, joka vaatii henkisesti paljon eikä sovi rikkinäiselle ja omaa identiteettiän hakevalle ihmiselle, joka kamppailee oman vartalonsa kyvyttömyyden kanssa. Olen monesti ihmetellyt, miten ihmiset noin yksioikoisesti tarjoavat sitä ratkaisuksi miettimättä lainkaan, miksi itse ovat valinneet sen biologisen äitiyden. Ihan samoja asioita siinä on mietittävä, eikä se lapsettomuus automaattisesti synnytä tasapainoista adoptiovanhempaa, jos sitä lapsettomuuden kipuilua ei ole ensin saanut hallintaansa.

Sen lisäksi adoptiojonot ovat pitkät ja sitä lasta saa odottaa vuosia. Pettymyksiä riittää tällekin tielle esim. ystäväni yritti adoptiota 20 vuotta sitten ja se kaatui tämän ystäväni perussairauteen, diabetekseen, vaikka samaan aikaan hänen diabetes-siskonsa sai adoptoida. Sielläkin pitää olla valmis taistelemaan ja pitämään puolensa, kestämään valtavia pettymyksiä ja pitkiä odotusaikoja, ja jo yhden mankelin läpikäyneellä ei ehkä ole niitä voimavaroja jäljellä vielä tähänkin.

Tiedän myös yhden pariskunnan, joka vielä adoptiojonossa ollessaan päätti perua ja siirtyä takaisin lapsettomuushoitoihin, koska se odotusaika ja epämääräisyys raastoi liikaa hermoja.

On aika paljon vaatia lapsettomilta ottaa vastuuta maailman kaltoin kohdelluista lapsista, kun itse ei sekuntiakaan mieti, mikä oikeus itsellään on hankkia niitä biologisia lapsia tuosta vaan edes mitään harkitsematta. Ihan samalla tavalla jokainen meistä voisi miettiä sitä adoptiota vaihtoehtona, ei kai sitä voida pitää minään kriteerinä, kuinka helposti niitä biologisia lapsia pystyy tehtailemaan. Ennemminkin näkisin niin, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät joudu kipuilemaan lapsettomuuden kanssa, olisivat henkisesti ainakin tarpeeksi vahvoja taistelemaan adoptiojonossa. Minustakin perspektiivin hakeminen tuo elämään mielekkyyttä. On helppo heittää se ensimmäinen kivi, kun ei itse tarvitse miettiä näitä ratkaisuja ja vaihtoehtoja hetkeäkään. Meille kaikille tosin tekisi hyvää joutua miettimään.

millä perusteella lapsettomuus on sairaus? Toki voidaan keskustella siitä hoidetaanko liikalihavia, mutta siinä lähinnä kai keskustellaan oikeasti siitä että se on yhteiskunnalle halvempaa lopulta kuin kasvavat terveysmenot sairaalloisen ylipainon tuomien sairauksien mukana.

Viinanjuonnissa taitaa olla sikäli sama juttu, kustannukset ovat aika kohtuuttomia, antabuskuuri lääkäriltä aika piis of cake siihen verrattuna.

Vertaus sinänsä siis ontuu, vaikka ajatus taustalla jota haet lienee tasa-arvoon viittaava. Älä nyt ota hernettä nenään, kyse vain oli siitä MIKSI lapsettomuutta pitäisi hoitaa jos lapsen kaipuuta voitaisiin helposti hoitaa myös toisilla keinoilla eikä "luonnonvastaisilla" menetelmillä, siis lapsen tekeminen koeputkessa tai luovutetuilla sukusoluilla, niin paljon kuin niillä kaunista, hyvää ja iloa saadaankin aikaan.

Meillä on runsaasti vapaaehtoisesti lapsettomia, joita ei millään muotoa voi sanoa sairaiksi.

Sen sijaan hedelmättömyys on sairaus, ja sille löytyy omia tautiluokituksiakin.

Lapsen kaipuuta ei valitettavasti voi hoitaa millään muulla tavalla, kun henkilö sairastaa hedelmättömyyttä. Adoptio ei edelleenkään ole hedelmättömyyden tai lapsettomuuden hoitoa.

Vaihtoehdoksi on turha tarjota adoptiota, se on asia ihan erikseen. Vaihtoehtoa ei pidä tarjota ollenkaan. Monien ihmisten unelmat eivät toteudu, monista eri syistä, niin se vain menee. Harva tässä elämässä kaiken saa.