Olen lopen kyllästynyt lapsettomuudesta kärsiviin

Kyse on tässä tapauksessa empatiasta. Siitä, että kykenet ymmärtämään, että heillä on valtava kiukku, raivo, viha, ahdistus tai mikä tahansa kamala tunne siitä, että toiveesta ja kaikesta jakamattomasta rakkudesta huolimatta, lasta ei voi saada. Se ei poista kuitenkaan sinun oikeuttasi olla onnellinen lapsestasi. Ei lapsettomuuden tuskalla, kiukuttelulla ja pahoilla sanoilla kuitenkaan tarkoiteta sulle ja äitiydellesi mitään pahaa. Tuska siitä, ettei rakastamaansa omaa lasta voi koskaan saada, on niin suuri, että pahimmissa tilanteissa käyttäytymistavat ei ole aina kovin järkeviä. Katreruutta varmasti, mutta eikö kuitenkin aiheesta?

tuttavani otti asiakseen arvostella äitiyttäni joka käänteessä kun heillä ei vielä ollu tärpännyt ja yritystä oli yli vuosi takana. Mun olisi ilmeisimmin pitänyt olla jonkinlainen superäiti että olisin ollut näyttävästi tarpeeksi kiitollinen lapsestani, jota oikeasti kyllä rakastan yli kaiken enkä tokikaan pidä itsestäänselvyytenä. Ei sitä vain jaksa koko ajan toitottaa.

Nyt tällä naisella on itsellä kaksi lasta. Valittaa lapsistaan koko ajan, huutaa niille, käsittelee välillä kovakouraisesti. Sairastui masennukseen pikkulapsiaikana. Edelleenkin joka kerta alkaa virsi kuinka minulla on kaikki helpompaa ja hänellä niiiin raskasta.

Tunnen toki myös sellaisia lapsettomuudesta kärsiviä, jotka ovat kyllä surullisia ja kun keskustellaan syvällisesti yhdessä niin katkeriakin. Mutta osaavat silti vielä käyttäytyä vaikka myöntäväkin suoraan olevansa kateellisia lapsellisille.

Ei lapsettomuus ole mikään syy käyttäytyä epäkohteliaasti toisia kohtaan. Läheiselle ihmiselle hyväksyisin purkaukset pahoina hetkinä, mutta en puolitutun jatkuvaa piikittelyä jaksaisi millään.

Uskon kuitenkin sen,että keskimääräisen synnytysiän nousu on osasyynä yleiseen lapsettomuuteen. Silti en ikinä voisi sanoa lapsettomuudesta kärsivälle, että oma vikasi, miksi et yrittänyt lasta paljon aikaisemmin. Mitä jos hän on löytänyt puolisonsa vasta yli 30-vuotiaana? Sairastaa sellaista sairautta, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista...... näitä syitä on loputtomiin. Milloinkaan ei voi tietää, mikä yksittäisen pariskunnan tilanne on. Mutta tietämällä heidän puolestaan, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, voin aiheuttaa suunnattoman määrän mielipahaa. Silti en tarkoita, että lapsettomalla, tahallisesti tai ei, on oikeus käyttäytyä huonosti niitä kohtaan, joilla on lapsia.



Ja jos välttämättä haluaisin, voisin ihan hiljaa mielessäni olla heille vahingoniloinen tai paheksua, mutta en sanoisi sitä ääneen.

Minä kärsin lapsettomuudesta parikymppisenä, jonka aikana hakeuduin lapsettomien tukipalstoille. Se tuskan määrä oli monilla käsin kosketeltava - myös minulla - mutta alhaisen ikäni takia en koskaan menettänyt toivoani. Sainkin esikoiseni reilusti alle kolmekymppisenä. Tahaton lapsettomuus on oikeasti raakaa, se raastaa ja repii. Siltikään en koskaan hyväksynyt lapsettomien lapsellisiin kohdistamaa suoranaista vihaa. Minunkaan lapsettomuutta ei hyväksytty "oikeaksi" lapsettomuudeksi nuoren ikäni takia, vaikka olinkin vuosissa yrittänyt lasta monia kauemmin. Yhteisen tutun kautta sainkin tietää, että minun raskautumiseni oli lähinnä aiheuttanut katkeruutta ja vihaa, ei iloa toisen puolesta. Toisaalta palstoilla on paljon nuoriakin lapsettomia, eli ei lapsettomuus ole mikää 35-40-vuotiaiden itseoikeus. Valitettavasti.



Minulla riittää empatiaa kaikille lapsettomille, iästä riippumatta. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai haluja perustaa perhettä alle 30-vuotiaana. Siltikin omien kokemusten valossa on ollut vaikea olla mainitsematta lapsettomuuden raakuudesta ystävilleni, jotka haluavat kyllä lapsia "sitten joskus", vaikka ikä on jo 30+.

No onhan se toisaalta aivan totta, että tässä maassa aivan väärät ihmiset lisääntyvät. Fiksut ja korkeasti koulutetut ihmiset jättävät lisääntymisensä liian myöhäksi. Samaa aikaa kaikenmaailman huonosti koulutetut yksinhuoltajat lisääntyvät kuin sienet sateella. Ei se ihmislaji tällä tapaa jalostu.

Minä olen tavannut monia koulutettuja ja ns. hyvässä virassa olevia ihmisiä, mutta ei koulutus takaa sitä, että sosiaalista järkeä ja tunneälyä olisi keskivertoa enempää. Osaavat toki puhua kovista aiheista kuten raha, politiikka, lakikoukerot yms. ja esittää sitä kautta viisasta. Monesti tällaisten henkilöiden kanssa istuessa on kuin istuisi jossain koulun penkissä kuuntelemassa luentoa. Tunnetta ja henkilökohtaisuutta on vaikea saada ihmissuhteissa, jos keskustelun taso on aina niin yhteiskunnallista.

Kyse on tässä tapauksessa empatiasta. Siitä, että kykenet ymmärtämään, että heillä on valtava kiukku, raivo, viha, ahdistus tai mikä tahansa kamala tunne siitä, että toiveesta ja kaikesta jakamattomasta rakkudesta huolimatta, lasta ei voi saada. Se ei poista kuitenkaan sinun oikeuttasi olla onnellinen lapsestasi. Ei lapsettomuuden tuskalla, kiukuttelulla ja pahoilla sanoilla kuitenkaan tarkoiteta sulle ja äitiydellesi mitään pahaa. Tuska siitä, ettei rakastamaansa omaa lasta voi koskaan saada, on niin suuri, että pahimmissa tilanteissa käyttäytymistavat ei ole aina kovin järkeviä. Katreruutta varmasti, mutta eikö kuitenkin aiheesta?

tuttavani otti asiakseen arvostella äitiyttäni joka käänteessä kun heillä ei vielä ollu tärpännyt ja yritystä oli yli vuosi takana. Mun olisi ilmeisimmin pitänyt olla jonkinlainen superäiti että olisin ollut näyttävästi tarpeeksi kiitollinen lapsestani, jota oikeasti kyllä rakastan yli kaiken enkä tokikaan pidä itsestäänselvyytenä. Ei sitä vain jaksa koko ajan toitottaa. Nyt tällä naisella on itsellä kaksi lasta. Valittaa lapsistaan koko ajan, huutaa niille, käsittelee välillä kovakouraisesti. Sairastui masennukseen pikkulapsiaikana. Edelleenkin joka kerta alkaa virsi kuinka minulla on kaikki helpompaa ja hänellä niiiin raskasta. Tunnen toki myös sellaisia lapsettomuudesta kärsiviä, jotka ovat kyllä surullisia ja kun keskustellaan syvällisesti yhdessä niin katkeriakin. Mutta osaavat silti vielä käyttäytyä vaikka myöntäväkin suoraan olevansa kateellisia lapsellisille. Ei lapsettomuus ole mikään syy käyttäytyä epäkohteliaasti toisia kohtaan. Läheiselle ihmiselle hyväksyisin purkaukset pahoina hetkinä, mutta en puolitutun jatkuvaa piikittelyä jaksaisi millään.

Minä kärsin parikymppisenä lapsettomuudesta. Se ei luonnollisestikaan kerännyt sympatiaa kavereiltani, jotka eivä silloin halunneet vielä omia lapsia. Kuulin näitä "Ainahän te voitte adoptoida kommentteja". Jäin täysin yksin. Kun lapsia sitten syntyi, jäin taas yksin, koska lapset eivät edelleenkään kuuluneet heidän elämäänsä.

Nyt osa näistä kavereista kärsivät lapsettomuudesta. Minä en voi kuulemma heitä ymmärtää kun olen saanut lapset nuorena ja "helposti". Koko ajan saan varoa sanojani, etten vaan mainitse lapsiani. Piikittelyäkin tulee. Yritän ymmärtää, mutta aina en pysty.

Mutta kun se lasten saaminen ei ole niin yksinkertaista. Ei kukaan voi tietää olisiko 10 vuotta sitten olisi voinut saada lapsen samantien ja nyt ei. Täytyy kyllä todeta, että melkoisia tietäjiä tältä palstalta löytyy kun heti pystytään sanomaan, että lapsi olisi tuullut jos vain yrittäminen olisi aloitettu nuorempana.



Ikäkin on hyvin suhteellinen asia. Esimerkiksi 50-60 vuotiaat työkaverini ovat sitä mieltä, että kolmekymppisillä naisilla on vielä hyvin aikaa tehdä lapsia ja asialla ei erityisemmin ole vielä kiire. Itse olen huomannut, että nuorena ensimmäisen lapsen hankkineet kokevat ihmisen olevan ikäloppu jo kolmenkympin korvilla

Lapsettomuus saa kohtuuttoman huomion mediassa jne. Miksei puhuta enemmän normaaleista raskauksista, niitä on kuitenkin enemmän ja ne tarinat koskettavat useimpia. Minua ei lapsettomuus aiheena oikein kiinnosta. Ennen ensimmäistä lastani tosin olin valmistautunut olemaan lapsetonkin, koska aiheesta oltiin puhuttu niin paljon, että ajattelin sen olevan todennäköistä. Turhaan siitä jauhetaan niin paljon.

Minä kärsin lapsettomuudesta parikymppisenä, jonka aikana hakeuduin lapsettomien tukipalstoille. Se tuskan määrä oli monilla käsin kosketeltava - myös minulla - mutta alhaisen ikäni takia en koskaan menettänyt toivoani. Sainkin esikoiseni reilusti alle kolmekymppisenä. Tahaton lapsettomuus on oikeasti raakaa, se raastaa ja repii. Siltikään en koskaan hyväksynyt lapsettomien lapsellisiin kohdistamaa suoranaista vihaa. Minunkaan lapsettomuutta ei hyväksytty "oikeaksi" lapsettomuudeksi nuoren ikäni takia, vaikka olinkin vuosissa yrittänyt lasta monia kauemmin. Yhteisen tutun kautta sainkin tietää, että minun raskautumiseni oli lähinnä aiheuttanut katkeruutta ja vihaa, ei iloa toisen puolesta. Toisaalta palstoilla on paljon nuoriakin lapsettomia, eli ei lapsettomuus ole mikää 35-40-vuotiaiden itseoikeus. Valitettavasti. Minulla riittää empatiaa kaikille lapsettomille, iästä riippumatta. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai haluja perustaa perhettä alle 30-vuotiaana. Siltikin omien kokemusten valossa on ollut vaikea olla mainitsematta lapsettomuuden raakuudesta ystävilleni, jotka haluavat kyllä lapsia "sitten joskus", vaikka ikä on jo 30+.

Ihan sama.

ratkeaisi sillä, että laittaisi miehen kiertoon ja ottaisi uuden... Tiedän parikin tapausta, jossa nainen on tullut alle vuodessa raskaaksi uuden kumppanin kanssa (siis seurustelun aloittamisesta), vaikka vanhan kanssa oli yrittämistä vuosikausia. Tämä on tabu josta ei puhuta.

Pitäisi kysyä itseltään, kumpi on tärkeämpi se halu tulla äidiksi vai halu olla puolison kanssa joka sitä lasta ei pysty antamaan.

Moni on huomannut, että ei mistään lapsettomuusongelmasta koskaan kärsinytkään, vaan seurusteli tai oli naimisissa sellaisen kanssa, jolle tämä oli ongelma.

Tästä ei kovin usein uskalleta puhua, vaikka tämä lienee se suurin syy. Harva pariskunta on lapseton, eiköhän se usein oli jompi kumpi siitä pariskunnasta.

ratkeaisi sillä, että laittaisi miehen kiertoon ja ottaisi uuden... Tiedän parikin tapausta, jossa nainen on tullut alle vuodessa raskaaksi uuden kumppanin kanssa (siis seurustelun aloittamisesta), vaikka vanhan kanssa oli yrittämistä vuosikausia. Tämä on tabu josta ei puhuta.

Pitäisi kysyä itseltään, kumpi on tärkeämpi se halu tulla äidiksi vai halu olla puolison kanssa joka sitä lasta ei pysty antamaan.

Moni on huomannut, että ei mistään lapsettomuusongelmasta koskaan kärsinytkään, vaan seurusteli tai oli naimisissa sellaisen kanssa, jolle tämä oli ongelma.

Tästä ei kovin usein uskalleta puhua, vaikka tämä lienee se suurin syy. Harva pariskunta on lapseton, eiköhän se usein oli jompi kumpi siitä pariskunnasta.

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

Minä kärsin lapsettomuudesta parikymppisenä, jonka aikana hakeuduin lapsettomien tukipalstoille. Se tuskan määrä oli monilla käsin kosketeltava - myös minulla - mutta alhaisen ikäni takia en koskaan menettänyt toivoani. Sainkin esikoiseni reilusti alle kolmekymppisenä. Tahaton lapsettomuus on oikeasti raakaa, se raastaa ja repii. Siltikään en koskaan hyväksynyt lapsettomien lapsellisiin kohdistamaa suoranaista vihaa. Minunkaan lapsettomuutta ei hyväksytty "oikeaksi" lapsettomuudeksi nuoren ikäni takia, vaikka olinkin vuosissa yrittänyt lasta monia kauemmin. Yhteisen tutun kautta sainkin tietää, että minun raskautumiseni oli lähinnä aiheuttanut katkeruutta ja vihaa, ei iloa toisen puolesta. Toisaalta palstoilla on paljon nuoriakin lapsettomia, eli ei lapsettomuus ole mikää 35-40-vuotiaiden itseoikeus. Valitettavasti. Minulla riittää empatiaa kaikille lapsettomille, iästä riippumatta. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai haluja perustaa perhettä alle 30-vuotiaana. Siltikin omien kokemusten valossa on ollut vaikea olla mainitsematta lapsettomuuden raakuudesta ystävilleni, jotka haluavat kyllä lapsia "sitten joskus", vaikka ikä on jo 30+.

ei kiinnosta Ihan sama.

että luit koko tuon pitkän viestin läpi ja vielä kommentoitkin!

lapsesi kärsisi tahattomasta lapsettomuudesta, olisiko suhtautumsesi hneen yhtä kylmäkiskoista?

Minä kärsin lapsettomuudesta parikymppisenä, jonka aikana hakeuduin lapsettomien tukipalstoille. Se tuskan määrä oli monilla käsin kosketeltava - myös minulla - mutta alhaisen ikäni takia en koskaan menettänyt toivoani. Sainkin esikoiseni reilusti alle kolmekymppisenä. Tahaton lapsettomuus on oikeasti raakaa, se raastaa ja repii. Siltikään en koskaan hyväksynyt lapsettomien lapsellisiin kohdistamaa suoranaista vihaa. Minunkaan lapsettomuutta ei hyväksytty "oikeaksi" lapsettomuudeksi nuoren ikäni takia, vaikka olinkin vuosissa yrittänyt lasta monia kauemmin. Yhteisen tutun kautta sainkin tietää, että minun raskautumiseni oli lähinnä aiheuttanut katkeruutta ja vihaa, ei iloa toisen puolesta. Toisaalta palstoilla on paljon nuoriakin lapsettomia, eli ei lapsettomuus ole mikää 35-40-vuotiaiden itseoikeus. Valitettavasti. Minulla riittää empatiaa kaikille lapsettomille, iästä riippumatta. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai haluja perustaa perhettä alle 30-vuotiaana. Siltikin omien kokemusten valossa on ollut vaikea olla mainitsematta lapsettomuuden raakuudesta ystävilleni, jotka haluavat kyllä lapsia "sitten joskus", vaikka ikä on jo 30+.

ei kiinnosta Ihan sama.

että luit koko tuon pitkän viestin läpi ja vielä kommentoitkin!

Niin siis mikä ei kiinnosta? :)

Eivät tietenkään biologiselta kannalta, mutta yhteiskunnalliselta ja sosiaaliselta kannalta. Teinivanhemmilla ei yleensä ole koulutusta saatikka työpaikkaa. Parisuhde on yleensä heiveröinen, on ehkä tultu raskaaksi parin kuukauden seurustelun jälkeen. Teinivanhemmat tarvitset huomattavasti enemmän lähipiirin ja yhteiskunnan apua kuin iäkkäämpinä vanhemmiksi tulevat.



En toisaalta ymmärrä sitä omaa katkeruuttakaan, jos todellakin vasta lähemmäs nelikymppisenä alkaa yrittää raskautta. Toisaalta se katkeruus on ihan yhtä luonnollinen tunne kuin ilo omista lapsistakin, joten en näkisi, että lapsettoman katkeruus on keneltäkään pois.



Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa. Eräs sosiaalityöntekijä sanoi osuvasti, että se vanhemmattomuuden hoitoa. Pariskunnalle ei etsitä lasta, vaan lapselle etsitään perhettä. Yleensäkin adoption esilletuominen lapsettomuuskeskusteluissa on aika erikoista, koska sen yleensä tuovat esille ihmiset, joilla jo on biologisia lapsia. Mielestäni näillä ihmisillä olisi itsetutkistelun paikka edessä.



Hedelmöityshoidot ovat yksi lääketieteen merkittävimmistä saavutuksista. Viime vuonna hoitojen kehittäjät palkittiin Nobelin lääketieteen palkinnolla. Elämän luominen on arvokasta työtä.

Suututan tällä kommentilla monet. Tiedän. Mutta jos ei lasta saa niin komppaan tuota että -kaikella on tarkoitus- luonto on hoitanu asian niin että, joka ei luonnollisesti lasta saa, niin sen EI kuulu sitä saaha. Anteeksi.

mutta ehkä enemmän näin: jos ei pysty lasta luonnollisesti saamaan, ehkä on tarkoitettu että nämä ihmiset adoptoivat. kun niitä äidittömiä ja isättömiä lapsia aina riittää, ja täytyy myöntää että koska itse pystyn näköjään lapsia saamaan( toinen tulossa) ei adoptio ole koskaan tullut mieleeni ja tuskin tulen koskaan sitä harkitsemaan. uskon että jotkut ihmiset vain on luotu siihen että he ottavat omaksi lapsekseen jonkun toisen tekemän ihmisen. ehkäpä itsekin olisin adoptioon päätynyt jos olisin joutunut kärsimään lapsettomuudesta, mutta tämä oli tarkoitettu minun kohdalla näin.

että oisin mäkin adoptoinut, jos en olisi helposti tullut raskaaksi.



Olisitko todella? Olisitko kohauttanut olkapäitäsi, että ei voi mitään, adoptoidaan? Etkö olisi kuitenkin yrittänyt ensin kaikkea mahdollista lääketieteen keinoin?



Adoptio kestää vuosia ja maksaa paljon rahaa. Nimenomaan se raha on tässä tabu. Adoptio ei ole persaukisia varten. Koko elämästään joutuu tekemään selvityksen vieraille ihmisille ja jopa lääkäri arvioi, oletko pätevä vanhemmaksi. Elät suurennuslasin alla.



Käsi ylös: kuka lähtisi tuohon rumbaan kädenkäänteessä lapsettomuudesta jo valmiiksi risana?

Suututan tällä kommentilla monet. Tiedän. Mutta jos ei lasta saa niin komppaan tuota että -kaikella on tarkoitus- luonto on hoitanu asian niin että, joka ei luonnollisesti lasta saa, niin sen EI kuulu sitä saaha. Anteeksi.

Allekirjoitan tämän enkä edes pyytele anteeksi.

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

Minun mielestäni lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ollenkaan.

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

En ole sama mutta Minun mielestäni lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ollenkaan.

ei ole yhtään mitään väliä.

Että mies vaihtoon jos ei tule lapsia! Et sitten koskaan ole kuullut hedelmöityshoidoista? Onko tää päivän typerin provoviesti?

En ole sama mutta Minun mielestäni lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ollenkaan.

ei ole yhtään mitään väliä.

Yhtä paljon kuin kenen tahansa muunkin.