Olen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, sanoisitko minulle että "kyllä se mieli vielä muuttuu"?
Eli minkä ikäisenä nainen on vihdoin uskottavasti lapseton? Vaihdevuosien jälkeen?
Kommentit (148)
että sääli jos mielesi ei muutu. Mutta sitäkään en sanoisi ääneen.
niin moni muukin on uhonnut ja sitten on hädissään 40v pyöräytetty se lapsi. Tai sitten itketään myöhemmin sitä lapsettomuutta.
Kieltämättä lapseton nainen on...no jaa, kukin tietää tyypin. Kamala, varsinkin jos on pomona.
Katsokaas nyt kaikki, miten Hyvä Ihminen (tm) tämä Äiti on:)
Asiasta erikseen: tämän takia mä en kerro työpaikalla itsestäni mitään henkilökohtaisia asioita.
että sääli jos mielesi ei muutu. Mutta sitäkään en sanoisi ääneen.
niin moni muukin on uhonnut ja sitten on hädissään 40v pyöräytetty se lapsi. Tai sitten itketään myöhemmin sitä lapsettomuutta.
Kieltämättä lapseton nainen on...no jaa, kukin tietää tyypin. Kamala, varsinkin jos on pomona.
Katsokaas nyt kaikki, miten Hyvä Ihminen (tm) tämä Äiti on:)
Asiasta erikseen: tämän takia mä en kerro työpaikalla itsestäni mitään henkilökohtaisia asioita.
Antaako miespomo?
että sääli jos mielesi ei muutu. Mutta sitäkään en sanoisi ääneen.
niin moni muukin on uhonnut ja sitten on hädissään 40v pyöräytetty se lapsi. Tai sitten itketään myöhemmin sitä lapsettomuutta.
Kieltämättä lapseton nainen on...no jaa, kukin tietää tyypin. Kamala, varsinkin jos on pomona.
Katsokaas nyt kaikki, miten Hyvä Ihminen (tm) tämä Äiti on:)
Asiasta erikseen: tämän takia mä en kerro työpaikalla itsestäni mitään henkilökohtaisia asioita.
vaikka joidenkin kohdalla olen kyllä itsekseni niin ajatellut. Joillain muuttuu mieli, joillain ei.
Uskottavasti lapseton alkaa olla vähän alle kolmikymppisenä, jos kyse on tosiaan valinnasta, eikä esim siitä, ettei löydy sopivaa miestä. Ymmärrän valinnan oikein hyvin ja pidän sitä ihan järkevänä. Itsellä on lapsi ja on oikein kiva, kun joku sanoo suoraan, ettei halua lapsia ollenkaan. Tekee kanssamäymisestä jotenkin mutkattomampaa.
Toisaalta, jos se mieli muuttuu joskus 38-vuotiaana(todella harvalla varmaan näin käy), ei heruisi mitään suurta ja aitoa sympatiaa, jos ei onnistuisikaan. Kaikki ajallaan.
Sukulaisrouvalla mieli muuttui kuusikymppisenä. Suri kovasti sitä ettei hänellä ole lapsia ja lapsenlapsia. Vapaaehtoisesti lapseton hänkin, ja ylpeili kovasti sillä asialla nuorempana.
Ei kaikilla mieli välttämättä muutu.
Ihmiset on erilaisia, eivätkä kaikki halua samoja asioita.
en koskaan kommentoi kenenkään lapsen hankkimista tai hankkimatta jättämistä. Ikäviä sen sijaan ovat ne ihmiset, lapselliset tai lapsettomat, jotka jollain tavalla kokevat paremmuutta sen vuoksi, että heillä on tai ei ole lapsia. Ja osoittavat sen esim. halveksumalla lasten hankkimista/hankkimatta jättämistä.
mutta itsekseni ajattelisin ehkä 43-44-vuotiaasta, että "hän ei sitten tehnyt/saanut lapsia", sitä nuoremmasta en vielä ajattelisi noin.