Lue keskustelun säännöt.
Olen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, sanoisitko minulle että "kyllä se mieli vielä muuttuu"?
01.06.2011 |
Eli minkä ikäisenä nainen on vihdoin uskottavasti lapseton? Vaihdevuosien jälkeen?
Kommentit (148)
Jätäpä ihmeessä lapset tekemättä ja tee elämälläsi tasan mitä lystäät. Anna muiden tehdä omallaan samoin. Tähän kuuluu myös se, että jos joku lapsentekoasiaa kyselee, vastaat vain mukavasti, että enpä tee koskaan. Eiköhän se jonkun kerran kysely lopu. Ymmärrä nyt vain, että lapsen teko ja lisääntyminen, suvun jatkaminen kuuluu jollain tapaa sukulaisille, vaikkeivat kaikki sitä kyselisikään. Itse päätät, mutta luonnollisena asiana hyvä asia on toisillekin kertoa. Sitkeimmätkin mummot lopettaa kyselyn, kun sanot selvästi ettet tee lapsia, et halua lapsia, et halua haluta, et tee niitä, tehkööt joku muu jos haluaa. Eräs sukulaisnaiseni teki noin ja loppui kyselyt. Eipä kukaan enää ole pitkiin aikoihin arvellut hänen lapsentekohalujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi mielen pitäisi muuttua? Senkus olet vapaaehtoisesti lapseton, ei se mulle kuulu, eikä oikeasti kauheasti edes kiinnosta. Tarviiko siitä tehdä numeroa? En minäkän täällä kuuluta että mulla on jo ziljoona lasta ennestään ja haluan niitä vielä lisää. Kukin tyylillään.
Siis joka kohdassa yritetään tästä kysellä.
Jätäpä ihmeessä lapset tekemättä ja tee elämälläsi tasan mitä lystäät. Anna muiden tehdä omallaan samoin. Tähän kuuluu myös se, että jos joku lapsentekoasiaa kyselee, vastaat vain mukavasti, että enpä tee koskaan. Eiköhän se jonkun kerran kysely lopu. Ymmärrä nyt vain, että lapsen teko ja lisääntyminen, suvun jatkaminen kuuluu jollain tapaa sukulaisille, vaikkeivat kaikki sitä kyselisikään. Itse päätät, mutta luonnollisena asiana hyvä asia on toisillekin kertoa. Sitkeimmätkin mummot lopettaa kyselyn, kun sanot selvästi ettet tee lapsia, et halua lapsia, et halua haluta, et tee niitä, tehkööt joku muu jos haluaa. Eräs sukulaisnaiseni teki noin ja loppui kyselyt. Eipä kukaan enää ole pitkiin aikoihin arvellut hänen lapsentekohalujaan.
Että sukulaisille ja tuttaville lapsenteko jollain tapaa kuuluu, kuten kaikki merkitykselliset asiat. Toki ne on oman päätöksen teon alla, mutta kyseleminen ei ole väärin minusta. Mummoja nyt ainakin konkreettisesti kiinnostaa miten oma suku jatkuu. Mutta itsehän sen päätöksen tehtyä voi sen kertoa sen verran hyvin, että tietävät. Joku surutyöhän siitä lähisuvulle voi tulla, vaikkei tämä itsellä olisikaan lapsettomuuspäätöksestä tullut. Kukaan ei ole biologisesti aivan yksin lapsinensa tai lapsettomuutensa kanssa. Tällä en tarkoita, etteikö sitä lapsettomuuspäätöstä minusta voisi tehdä. Ehdottomasti nykymaailmassa pitää jättää lapset tekemättä, jos ne ei yhtään kiinnosta.
En minäkään halua koiraa, prinsessahäitä, luksuslomia tai avoautoa.
Sen sijaan halusin todella kovasti lapsia ja sain.
Me ihmiset olemme erilaisia.
Tunnen useita pareja joiden lapsettomuuden syytä en tiedä enkä todellakaan kehtaa udella, jos eivät sitä itse kerro.
Teet kyllä juuri oikein! Olisipa Suomenmaassa enemmän sinun kaltaisiasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en lapsia tee. Nyt ikää 43v ja lapsia 3, noloa. Että silleen muuttui mieli pikkasen päälle kolmekymppisenä.
Mutta en minä sinulle mitään sanoisi, minulla on 3 lapsetonta ystävää, naisia, iät 38-50v, enkä ole heillekään mitään sanonut, muut hoitavat sen puolen, kuulemma, valitettavasti.
Eletään me kaikki omalla tyylillä, jookos?
miksi mielen pitäisi muuttua? Senkus olet vapaaehtoisesti lapseton, ei se mulle kuulu, eikä oikeasti kauheasti edes kiinnosta. Tarviiko siitä tehdä numeroa? En minäkän täällä kuuluta että mulla on jo ziljoona lasta ennestään ja haluan niitä vielä lisää. Kukin tyylillään.
Siis joka kohdassa yritetään tästä kysellä.
en todellakaan tajua. Mua ei kiinnosta ystävieni lapsellisuus tai lapsettomuus. Molempia kuuluu ystäväpiiriini. Yhden kanssa olen joskus vuosia sitten jutellut lasten hankkimisesta ja hän kertoi silloin, ettei niitä halua eikä niitä ikinä aio hankkia. Hänelle synnyttäminen on jotain järkyttävää ettei hän voi kuvitellakaan mitään sellaista. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin, emme ole koskaan palanneet aiheeseen, eikä siihen ole ollut tarvetta. Minulla on liuta lapsia ja hänellä ei ole ja ystävyys kukoistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlainen lapseton. Oltiin sit kerran yhdessä mökillä jonkin aikaa ja vot kun alkoi olla äiteetä mun tytölle. Oli mielestään niin pätevä kaikessa. Ei käsittänyt et tottakai tyttö oli ystävällinen ja keskusteli tämän kanssa kaikesta. Itsekin annoin oikein olla yhdessä.
Mut kohta tämä lapseton alkoikin neuvoon mua ja kehuu itteesä miten hyvä hän on. Ajatella parin päivän yhteisolon jälkeen oli jo niin ammattilainen.
Sitten tajusin et hän kaipasi hyvin kasvatettua teinityttöä omakseen täyttään tyhjiötä. Mikäs sen ihanampaa kuin äitee ja tytär yhdessä shoppailemassa!
Valitettavasti mä lopetin sen illuusion ja pidin kyllä ihanan tyttären itselläni. Tämä nainen kun ei ollut nähnyt vaivaa mun lapsen eteen esim. silloin kun mä valvoin öitä ja kasvatin, opetin ja hoisin!
Mulla toinenkin lapseton tuttavaperhe joka panostanut uraan ja matkusteluun ja rahaan. Nyt eläkkeelle kohta ja ovat lapsettomia. Miltä se tuntuu tuo tyhjiö? Eivät ainakaan onnellisia ole. Minusta he tuntuvat katkerilta!
Harkitse tarkkaan, elämä kun jatkuu pitkään!
Minkään ikäiselle. Sen voin sanoa, ettei ole helppoa olla huonokuntoinen, pienituloinen vanhus ilman lapsia/lapsenlapsia tässä yhteiskunnassa, apua ei heru helpolla. Silloin niitä aletaan kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avoimesti sanoo, ettei halua tehdä lapsia.
Yleinen uskomus on että lapsia tehdään, jos niitä saadaan, joten tuon uskomuksen kääntäminen toisaalle on vaikeaa. Ehdotan kuitenkin avoimuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin Suomen "virallinen" lapseton Minna Hapuli, joka muutama vuosi sitten antoi aiheesta haastatteluja ja messosi blogissaan lapsiperheiden elämän kurjuudesta, on nykyään äiti. Joten voi se mieli muuttuakin;)
joten jättäisin kommentoimatta kokonaan aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilöitähän me olemme. Ei kaikki halua samaa.
T: 32-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, joka harkitsee sterilisaatiota parhaillaan
mutta elämä on välillä niin kummallista, ja ihmisen mieli samoin, että omassa elämässä toteutan kyllä Never say never -sanontaa. Itse ajattelin samoin, kunnes törmäsin 35 vuotiaana elämäni mieheen ja se olikin sit menoa...Ainokaiseni syntyi kun olin juuri täyttämässä 36, enkä ole hetkeäkään katunut!
En ylipäätään sanoisi. Saattaa muuttua tai olla muuttumatta.
Henkilökohtaisesti koen sinun menettävän todella paljon, mutta saavan jotain tietenkin tilalle. Mutta se taas on oma asiani miten sen näen, ja saat aivan vapaasti kokea toisin. :)
tuttavanainen, 35v iässä yhdessä saunaillassa suu vaahdossa keuhkosi kuinka lääkärit ottaa aina lääkärissä käydessä puheeksi lastenteon. Ikää alkaa olemaan jne. Ei aikonut ikinä, ikinä, ikinä tehdä lapsia. Kummasti se mieli muutui, 1,5v päästä syntyi tyttö.
Toinen tuttu, nuoresta asti sanoi ettei halua lapsia. Kun täytti 40 vuotta, puhui että ehkä, siitä pari vuotta, yrittivät tosissaan vauvaa. Ikää nyt 45 vuotta ja helvetin rasittavaa kuunnella kun tämä itkee lapsettomuuttaan. No, oisko kannattanu yrittää hieman aikaisemmin, pitkä parisuhde hänelläkin takana.
että ei halua lapsia. On kohta 50 eikä halua niitä edelleenkään ja ympäristökin alkaa vähitellen uskoa kun ikää on tuon verran :)
Lepertelee kissalleen sitten, että äiti sitä ja äiti tätä....
miksi mielen pitäisi muuttua? Senkus olet vapaaehtoisesti lapseton, ei se mulle kuulu, eikä oikeasti kauheasti edes kiinnosta. Tarviiko siitä tehdä numeroa? En minäkän täällä kuuluta että mulla on jo ziljoona lasta ennestään ja haluan niitä vielä lisää. Kukin tyylillään.