Olen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, sanoisitko minulle että "kyllä se mieli vielä muuttuu"?

Tosin tuossa vela-jutussa on se hyvä puoli, että ei tiedä mitän ilman jää.

on lapsia, etenkin jos vanhemmat valittavat lastenhoidon rankkuutta tai kun näkevät miten ankeaksi elämä on lasten myötä muuttunut.

palstailee vauva-palstalla? JOku kiinnostus aiheeseen kumminkin? Vai saako jotain kiksejä paremmuudesta vai mitä? Mulle on ihansama jos joku haluaa elää ilman lapsia. Mun elämä olis todella köyhää ilman lapsia- vaikka mulla on työ johon suhtaudun intohimoisesti, ja muutenkin paljon elämää.

mielipiteisiin!

sanoisi. Kysyisin, mitä ihmettä teet tällä palstalla??? Joten en usko alkuunkaan sinua, et sinä itsekään..

Käyn tällä palstalla, koska täällä on niin päättömiä ketjuja. Oikeasti millään muulla keskustelupalstalla ei ole niin uskomaton meno kuin täällä. Ihan joka helkatin asiasta saadaan aikaan tappelu.

Jos joku päivä päätän lapsia hommata, niin tällä palstalla käyminen loppuu saman tien kun testi näyttää plussaa. Sen verran ankea kuva äitiydestä ja lapsista täällä annetaan.

sanoisi. Kysyisin, mitä ihmettä teet tällä palstalla??? Joten en usko alkuunkaan sinua, et sinä itsekään..

Minkään ikäiselle. Sen voin sanoa, ettei ole helppoa olla huonokuntoinen, pienituloinen vanhus ilman lapsia/lapsenlapsia tässä yhteiskunnassa, apua ei heru helpolla. Silloin niitä aletaan kaipaamaan.

vastannut näin: Olen vanhustyöta tekevä, sairaalan vuodeosastolla, aiemmin olin vanhainkodissa. Hyvin harvoin näkyy omaisia käymässä kummassakaan laitoksessa. Vaativat hoitajilta ulkoilutusta ym. ylimääräisiä palveluita (joita toki mielellämme tekisimme jos olisi aikaa), mutta itse lapset ei vanhuksiaan ulos vie, saatikka käymään esim. kotona, kaupungilla yms. Jouluna osastot täyttyy huonokuntoisista vanhuksista koska lapset tulevat kerran vuodessa käymään ja pelästyvät vanhuksensa huonoa kuntoa ja lähettävät tämän sairaalaan. Ei ole aiemmin kiinnostanut käydä katsomassa että miten siellä kotona pärjätään. Tämä malli opetetaan myös nykynuorisolle, joten on turha niitä lapsia tehdä vanhuuden turvaksi.

Minkään ikäiselle. Sen voin sanoa, ettei ole helppoa olla huonokuntoinen, pienituloinen vanhus ilman lapsia/lapsenlapsia tässä yhteiskunnassa, apua ei heru helpolla. Silloin niitä aletaan kaipaamaan.

vastannut näin: Olen vanhustyöta tekevä, sairaalan vuodeosastolla, aiemmin olin vanhainkodissa. Hyvin harvoin näkyy omaisia käymässä kummassakaan laitoksessa. Vaativat hoitajilta ulkoilutusta ym. ylimääräisiä palveluita (joita toki mielellämme tekisimme jos olisi aikaa), mutta itse lapset ei vanhuksiaan ulos vie, saatikka käymään esim. kotona, kaupungilla yms. Jouluna osastot täyttyy huonokuntoisista vanhuksista koska lapset tulevat kerran vuodessa käymään ja pelästyvät vanhuksensa huonoa kuntoa ja lähettävät tämän sairaalaan. Ei ole aiemmin kiinnostanut käydä katsomassa että miten siellä kotona pärjätään. Tämä malli opetetaan myös nykynuorisolle, joten on turha niitä lapsia tehdä vanhuuden turvaksi.

Sitten on meitä sellaisia nuoria, jotka asuvat mummon kanssa saman katon alla, esim.

Mä en puhunut mistään laitosvanhuksista, vaan kohtuukuntoisista omassa kodissa asuvista vanhuksista, jotka ei kuitenkaan joka hommaan kykene, toisinaan ei kunto kestä edes kaupassakäyntiä, mutta se hoitaja käy kotona vaan kerran viikossa.

Osa vanhuksista on saattanut itse myös sössiä välinsä lapsiin ja lapsenlapsiin, sitten se on vaan kärsittävä. Rajat ne on jokaisen maljassa.

Jokainen voi itse päättää millaisen mallin antaa omalle lapselleen.

Jos nuo rahat laittaa edes kohtuullisesti tuottamaan voittoa 50 vuodeksi, niin eiköhän loppusummalla saa ostettua itselleen thaimaalaisen hoitajan käymään kaupassa pari kertaa viikossa koko eläkepäivien ajan...

Mun puolesta sä saat olla rauahssa lapseton, kunhan et tule selittämään miten sä VIHAAT lapsia tai et pidä lapsista tai kuinka lapset on sellaisia ja tällaisia ja lapsiperhe-elämä on jotain tietynlaista.



Koska sen jälkeen mä jaksan kyllä kertoa, kuinka kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat on itsekkäitä ja opmassa lapsuudessaan traumatisoituneita idiootteja, joiden elämä on sisällötöntä röhnää.

on täällä vahvistamassa omia negatiivisia kuvia lapsiperhe-elämästä.

He sitten klikkailevat kaikki kauhu-ketjut ym. "hyi vittu mikä vittu" ketjut ja piehtaroivat vastenmielisesti kaikella negatiivisella ja erittäin pinnallisella keskutelulla kaikkeen äitiyteen liittyen.

on täällä vahvistamassa omia negatiivisia kuvia lapsiperhe-elämästä.

He sitten klikkailevat kaikki kauhu-ketjut ym. "hyi vittu mikä vittu" ketjut ja piehtaroivat vastenmielisesti kaikella negatiivisella ja erittäin pinnallisella keskutelulla kaikkeen äitiyteen liittyen.

Aika monelle naiselle tulee kaikki raskauteen, synnytykseen ja lapsiperhe-elämään liittyvä negatiivinen puoli yllätyksenä. Parempihan se on, että näistä puhutaan avoimesti, jotta jokainen voi omalla kohdallaan punnita omaa jaksamistaan ja kiinnostustaan ryhtyä äidiksi.

Löysin elämäni miehen 37 vuotiaana ja sain esikoiseni 39 vuotiaana.

Maailma kiittää sinua. Tällä sivustolla kun tahtoo pyöriä noita synnytysautomaatteja...

Olen yli 50-vuotias vapaaehtoisesti lapseton enkä ole katunut hetkeäkään. Olen kylläkin elänyt reilut 10 vuotta lapsiperheessä, koska miehelläni on lapsia.

Toisaalta, tää 'Birdy' eli Minttu Hapuli olikin vela-vauhkoudessaan ihan omaa luokkaansa. En todellakaan koskaan samaistunut hänen lapselliseen (pun intended!) kapinaansa, joka selvästi kuvasti omaa epävarmuutta. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ne vapaaehtoisesti lapsettomat, jotka ovat asian kanssa sinut ja tosissaan, eivät mesoa nettimaailmassakaan.

Minäkin aikoinani kävin paljon vela-palstoilla ja etsin itseäni ja vertaistukea. Toki se on aika kova paikka huomata, että on tässä naiseuteen niin kiinteästi liittyvässä asiassa eli äitiydessä täysin suvun, ystävien ja yhteiskunnan oletusten vastainen. Kun asian on käsitellyt mielessään ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta enää sitä puida.

ap

Itse vuosien hoidot läpikäyneenä sanoisin että ensinnäkin sillä ei ole mitään väliä mitä kukaan muu ajattelee-sinä päätät. Mutta on maailmassa pahempiakin asioita kuin nuo kyselyt

En koskaan näe itseäni sanomassa tuollaista muille tai kenellekkään. Tahtomattani saattaisin loukata syvästi, toiset voivat olla lapsettomia ihan aidosti omasta halustaan ja toiset ihan muusta syystä, josta eivät vain halua puhua.



Serkkunikin yli 30v ja nyt saa esikoisen, koskaan en kehdannut kysyä miksei vauvaa jo ole, koska mistä sitä tietää millaisia vaikeuksia heillä on voinut olla.

Mulla on monta naistuttavaa jotka jo sinkkuina sanoivat että eivät halua lapsia. He on kaikki menneet naimisiin ihan hedelmällisessä iässä, ja tehneet heti jo seurustelun alussa miehilleen selväksi etteivät halua lapsia. Yksi kaveri sanoi joka kerta ensitreffeillä jo että mä en sitten muuten halua lapsia, joten jos etsit äitiä lapsilles niin mä oon väärä valinta. Pari tuttavaa on käynyt sterilisaatiossa heti 30 täytettyään.



Eikä noista kukaan ole mitään itsekkäitä paskiaisia, päin vastoin, ovat oikein ihania ja mukavia ihmisiä ja pari suorastaan palvoo kummilapsiaan -eikä kyse ole katumisesta sen suhteen ettei omia ole, vaan sanovat että on ihanaa paapoa ja lelliä kummilapsia ja lähettää ne sit illalla kotin. Kaikilla näistä naisista on maisterin paperit, työpaikat ja asiat kunnossa. Ovat ihan onnellisesti naimisissa kivojen, koulutettujen miesten kanssa. Eivät ole mitään pintaliitäjiä tai oman kroppansa puolesta pelkääviä vaan ulkonäöiltään ihan laidasta laitaan.



Jokaisen kohdalla on kyse aivan täydestä valinnasta ja vapaaehtoisuudesta. Kukaan ei ole edes yrittänyt tulla raskaaksi, tai katunut myöhemmin. Mun kaveripiirissä on onneksi sen verran fiksuja ihmisiä, että näistäkin valinnoista puhutaan ihan avoimesti eikä ketään syyllistetä omista valinnoistaan, joten ovat ihan avoimesti nämäkin naiset kertoneet ettei paskavaipparumba vaan koskaan alkanut kiinnostaa, eikä ole kaduttanut että ovat lapsettomia.

Mulla on monta naistuttavaa jotka jo sinkkuina sanoivat että eivät halua lapsia. He on kaikki menneet naimisiin ihan hedelmällisessä iässä, ja tehneet heti jo seurustelun alussa miehilleen selväksi etteivät halua lapsia. Yksi kaveri sanoi joka kerta ensitreffeillä jo että mä en sitten muuten halua lapsia, joten jos etsit äitiä lapsilles niin mä oon väärä valinta. Pari tuttavaa on käynyt sterilisaatiossa heti 30 täytettyään.

Eikä noista kukaan ole mitään itsekkäitä paskiaisia, päin vastoin, ovat oikein ihania ja mukavia ihmisiä ja pari suorastaan palvoo kummilapsiaan -eikä kyse ole katumisesta sen suhteen ettei omia ole, vaan sanovat että on ihanaa paapoa ja lelliä kummilapsia ja lähettää ne sit illalla kotin. Kaikilla näistä naisista on maisterin paperit, työpaikat ja asiat kunnossa. Ovat ihan onnellisesti naimisissa kivojen, koulutettujen miesten kanssa. Eivät ole mitään pintaliitäjiä tai oman kroppansa puolesta pelkääviä vaan ulkonäöiltään ihan laidasta laitaan.

Jokaisen kohdalla on kyse aivan täydestä valinnasta ja vapaaehtoisuudesta. Kukaan ei ole edes yrittänyt tulla raskaaksi, tai katunut myöhemmin. Mun kaveripiirissä on onneksi sen verran fiksuja ihmisiä, että näistäkin valinnoista puhutaan ihan avoimesti eikä ketään syyllistetä omista valinnoistaan, joten ovat ihan avoimesti nämäkin naiset kertoneet ettei paskavaipparumba vaan koskaan alkanut kiinnostaa, eikä ole kaduttanut että ovat lapsettomia.

joka ei usko että kukaan nainen on vapaaehtoisesti lapseton, vaan että syynä on aina sopivan kumppanin puute tai että ei ole pystynyt raskautumaan.

ei kuulu mulle. Ehkä joskus reilut 40v.

Mielessäni kyllä ajattelisin, että saattaa mieli muuttua. Mutta toki voi hyvin olla niinkin, että ei muutu.



Elämässä voi vaihdevuosien jälkeenkin tulla ajanjaksoja jolloin asia alkaa mietityttämään, joten mitään tiettyä ikää tai vaihetta en osaisi pitää sellaisena että on asian suhteen ihan varmasti "selvillä vesillä". Kuten muidenkin asioiden suhteen, voi valittu lapsettomuuskin jossain vaiheessa tulla omassa mielessä kyseenalaistettavaksi ratkaisuksi. Kuten jollain muulla voi tulla se, että kokee "uhraneensa" parhaat vuotensa lapsille.



Etukäteen on vaikea kenenkään tietää mitä ajatuksia elämä eteen heittää.