Olen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, sanoisitko minulle että "kyllä se mieli vielä muuttuu"?

Miksi sä sitten tulit tekemään tänne aiheesta avauksen:-O

vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevän ketjun, jossa lähes kaikki kirjoitti että "kyllä sen mieli ehtii vielä muuttua". Asia oli ikäänkuin jo valmiiksi tapetilla tänä aamuna. AP

ja ihan tyytyväinen elämääni. 40-vuotispäivänäni heräsin ja tajusin, että hemmetti, jostain meille oli tullut 6 vuodessa 4 lasta :-). En muista, että mieleni olisi muuttunut, kunhan annoin elämän viedä.

Lapsettomat voi olla täällä vaikka sen takia että tämä on nopea ja viihdyttävä palsta, jossa puhutaan paljon erilaisista asioista.

Ei kaikki ketjut koske lapsia, ja itse luen mielelläni niitäkin jotka koskevat. Olen siis toistaiseksi lapseton, mutta toiveissa olisi lisääntyä vielä joskus. Täällä käyminen on tosin lykännyt haluani aika tehokkaasti, kun olen saanut (inho?)realistisen kuvan siitä mitä äitiys voi olla... No, eipä ole ainakaan sitten liian ruusuiset kuvitelmat kun aikanaan saan omia.

No. Itä ihmettä teet VAUVa-palstalla sitten? Selaile muualla..luuulisi että muut palstat kinnostavat sua enemmän! Kiitos ja näkemiin.

on yksi lapsi, ei enää vauva, ja täällä palstailen kyllä ihan huvin vuoksi. En juurikaan kiinnostu vauva-/lapsiaiheista vaan muista ja ihmisten hullutuksista... ohis

enkä minkään ikäiselle. Mitä se mulle kuuluu.

Joo, ei se sun mieli välttämättä muutu. Ehkä kuitenkin vanhana alat pohtia miten mukavaa olisi kun joku tulisi hautajaisiin.



Lapseton ei voi tietää kuinka paljon onnea ja merkitystä lapsi elämän tuo.

Tämä on hyvä ja lohduttava asia silloin kun lapsettomuus ei ole vapaehtoista.



Lapsen saaminen muuttaa naista fyysisesti ja henkisesti. Luonto on järjestänyt asian niin että raskaus ja synnytys käynnistävä naisessa hoivaamisvietin. Suurin osa naisista hoitaa vauvaansa automaattisesti hyvin "luonnon ohjaamana". Rakkaus lapseen kasvaa vuorovaikutuksesta.



Lapseton ihminen ei tätä koskaan tule ymmärtämään, eikä hän mitenkään ymmärtää minkälaisesta huimasta kokemuksesta jää paitsi. Nämä hormonimyrskyt ja tunteet ovat kyllä elämässä se suurin juttu ja paras trippi.



Nykymaailmassa lapsettomuus on kyllä ok. Ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa.

Hyväksyn ratkaisusi täysin.

en ilkeäisi. Ajattelisin, että sulla on lapsettomuusongelma. Tai jos tuntisin sinut hyvin ja tietäisin, että sinun prioriteetteihisi ei lapsensaanti kuulu, niin en tietenkään kajoaisi tähän aiheeseen.

mutta minä en voisi edes kuvitella elämääni lapsettomana

Ne vain ovat minulle kaikki kaikessa

En varmaan sanoisi, mutta voisin ajatella että se mieli _saattaa_ muuttua. Kuitenkin on yli 40 vuotiaita ensisynnyttäjiä ja kuten eräällä tutullani, joka hehkutti pitkään että hän elää lapsettomana jne, kunnes 35-vuotiaana sitten otti ja adoptoi lapsen miehensä kanssa. Ei siis ollut missään mitään ongelmia, nainen vain ei halunnut itse synnyttää ja sanoi että adoptio sopi heille ja heidän elämäntilanteeseen hyvin.

lapsenlapsiin, sano mun sanoneen :)

Kun tähän päivään mennessä en ole lainkaan ollut heistä kiinnostunut. En vieraista enkä mahdollisista omista? Mummona mulla on sata kissaa pitämässä mulle seuraa :)

ap

Vanhukset joil ei ole lapsia tai lapsenlapsia ovat onnettomampia kuin ne joilla on. Ne joilla on paljon, ovat entistä onnellisempia.

Eli tein lapsia ihan varmuuden vuoksi et ois sitten vanhana hauskempaa :)

Tosta on muuten olemassa tutkimuksiakin et

Vanhukset joil ei ole lapsia tai lapsenlapsia ovat onnettomampia kuin ne joilla on. Ne joilla on paljon, ovat entistä onnellisempia.

Eli tein lapsia ihan varmuuden vuoksi et ois sitten vanhana hauskempaa :)

että kaikkein onnellisimpia elämäänsä ovat vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat :)

Eli mieluummin onnellinen aktiivielämä ja surkea vanhuus kuin surkea aktiivielämä ja onnellinen vanhuus. Etenkin, kun kukaan meistä ei tiedä koska elämä loppuu.

Mutta ajattelen, että on paljon naisia, jotka eivät vain arvaa, että heissä piilee myös äiti. Itsekin voisin olla lapseton enkä tietäisi mitä olisin menettänyt.

Tuntemani lapsettomuuden valinneet tuntuvat kuvittelevan, että heihin kohdistuu kauheita paineita ulkopuolelta. Sellainen kapina jotain kohtaan mitä ei välttämättä ole, ja lapsiperhe-elämän halveksunta. Ei kannata erehtyä sanomaan, että lapset ovat parasta mitä minulle on tapahtunut :)

Millasita on kun on surkea aktiivielämä?

jota lapsia oikeasti haluamaton pariskunta joutuisi elämään, jos heillä olisi lapsia. Eli yhdellä sanalla kamalaa.

mutta voisin sanoa (joo kauhistukaa nuorena synnyttäneet), että olet vielä nuori! Kaikkea ehdit.



Itsellä mieli muuttui vasta 37v.

itsekin olla. Elämässä on niin paljon kaikenlaista muutakin kuin lapset, jotka ovat vain yksi vaihtoehto.

Eikä lapsettomankaan tarvitse elää eristettynä lapsista, jos ei itse halua. On sukulaisten, ystävien lapset, joku saattaa pyytää kummiksi jne.

Voi toimia lasten kanssa harrastuksissa tai työelämässä. Nämä ihmissuhteet voivat muodostua yhtä läheisiksi ja pysyvksi kuin omien lasten kanssa (btw jotka voivat olla etäisiä ja katkeavia).

minä en halunnut lasta, en ikinä, mutta 39v iässä sain lapsen



ja en ole katunut

eli ehkä n. 45 v. ja sen jälkeen voisin tuon uskoa

On hyvä ettei lapsia hanki sellaiset, jotka eivät niitä halua. Ei niitä ole mikään pakko hankkia.

en ole katunut hetkeäkään enkä 100% varmasti tule koskaan katumaankaan.