Lue keskustelun säännöt.
Olen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, sanoisitko minulle että "kyllä se mieli vielä muuttuu"?
01.06.2011 |
Eli minkä ikäisenä nainen on vihdoin uskottavasti lapseton? Vaihdevuosien jälkeen?
Kommentit (148)
Itse olin varma etten halua lapsia kunnes tapasin nykyisen mieheni. Ymmärsin lopulta et en vaan luottanu edelliseen mieheeni niin paljon et oisin uskaltanu hankkia hänen kanssaan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tosin Suomen "virallinen" lapseton Minna Hapuli, joka muutama vuosi sitten antoi aiheesta haastatteluja ja messosi blogissaan lapsiperheiden elämän kurjuudesta, on nykyään äiti. Joten voi se mieli muuttuakin;)"
Miltähän hänestä tuntuu nyt? Onko edes huono omatunto? Moni nainen jäi varmaan lapsettomaksi Hapulin kampanjan vuoksi.
miksi tulla kertomaan lapsettomuudestaan VAUVA-foorumille? Ehkä olisi parempi yrittää saada niitä lapsia, ettei olisi aikaa turhiin provoamisiin. .
Siis tälle äijälle on todella ihan utopiaa että joku nainen ei_ihan_oikeasti_halua_lapsia, kun hänenkin, miehen mieli on muuttunut? Ja vapaaehtoinen lapsettomuus on "turhaa provoamista"? Ja muuten, en mäkään tätä miellä miksikään vauvakeskusteluksi, "aihe on vapaa", sattuu vaan olemaan Vauva- nimisen lehden keskustelupalsta, ja enemmän täällä näyttää olevan avauksia muista kuin vauva-aiheista.
toivon vaan sun takiasi ettei mielesi sitten 45 vuoden kynnyksellä muutu.
Voihan se olla, ettei muutu, jos asenne on tuo. Uskon, että sinulla on jokin puolustusreaktio päällä. Oikeasti terveellä naisella on sisäsyntyinen tarve haluta lapsia. Kannattaa nyt vielä yrittää. Myöhemmin se ei ole välttämättä mahdollista. Tuollainen "minä en halua koskaan lapsia, höh höh höö" -asenne on typerä ja lapsellinen. Lapset tekisivät sinustakin paremman ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen "minä en halua koskaan lapsia, höh höh höö" -asenne on typerä ja lapsellinen. Lapset tekisivät sinustakin paremman ihmisen.
..asenne se on niin fiksu ja aikuismainen...?
Ja kerropa millä tavalla itse olet petraantunut lapsia saatuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin vapaaehtoisesti lapsettomista näkee kauas, että tilanne on vain ajautunut siihen, ei ole ollut oma valinta. Tällaiset jotka kovasti toitottavat että en lapsia halua ja joka solu huokuu äitiyttä, herättävät lähinnä sääliä ja kovasti koitan jutella muista aiheista.
Sitten on tietty "sinkkutyyppi", joka elää telkkarisarja sinkkuelämää-tyyliin ja muutenkin tekee "dramaattisia" valintoja ja päätöksiä. Heidän kohdallaan uskon tietoiseen valintaan, mutten siihen etteikö mieli muuttuisi sitten kun on jo myöhäistä. Jos sama 30+ ihminen vetää 10 vuodessa 4-5 kertaan ihan täyskäännöksen elämäntyylissään, niin voin vaan toivoa että jos yhtään on perheenperustaminen käynyt mielen vieressäkään, niin tulee sitten ajoissa sen perustaneeksi, ettei mieli muutu sitten kun on jo myöhäistä.
Sitten on se lapsettomuustyyppi, jonka elämäntapa on jo kauan sitten muodostunut itselliseksi ja sisällökkääksi, ilman teinimäistä tempoilua ja eri elämäntapojen päälle jäänyttä kokeiluvaihetta.
Esim. eräs tuttuni matkustaa paljon, käy kulttuuririennoissa, nautiskelee vapaa-ajastaan monin harrastusten yms. aktiviteettien parissa. Hän haluaa suunnitella menonsa etukäteen, ei pysty nopeisiin joustaviin muutoksiin, stressaantuu herkästi, vaivautuu lasten parissa, vaikka suhtautuukin niihin positiivisesti ja ystävällisesti. On hyvää seuraa silloin kun häntä voi tavata juuri silloin kun on kalenteriin etukäteen merkattu ja hänellä on sattunut kaikki menemään kalenterisuunnitelmien mukaan, viimeksi nähty leffa/näytelmä/luettu kirja tms. on ollut mukava, edellinen jumppa mennyt kivasti ja parisuhdekin on viikonloppuna kukoistanut, muussa tapauksessa ko. henkilö on aika tympeää seuraa ja ärtynyt. Hänelle en osaa edes kuvitella lasta, enkä häntä äidiksi, ei ole tippaakaan sen oloinen ihminen ja elämäntapansa on rakentunut hyvin itselliseksi ja siinä tuntuu viihtyvän. Jos nyt sanoisi että sittenkin päättää yrittää lasta, niin pitäisin sitä epäuskottavana ja toivoisin että tulee järkiinsä ennenkuin raskautuisi.
Mutta se häiritsee kun nämä lapsetttomat alkaa tässä 50 iässä olemaan niin katkeria ja vihamielisiä ja elämä pienenee pikkuasioiden kyttäämiseen kun elämässä ei ole sisältöä.
Ei voi tietenkään sanoa, että kaikki lapsettomat naiset olisi samanlaisia. Mutta aika moni on keskittynyt oman ulkonäkönsä palvomiseen ja vaatteisiin yms. Kun naama alkaa rupsahtaa niin alkaa se mielikin mennä kurttuun ja naama on jatkuvasti norsunvitulla.
Ei ole meidän syy, joilla on lapsia jos teillä lapsettomilla tuntuu elämä olevan tyhjää ja tylsää kun ikää alkaa tulla. Sitä paskaoloa on turha purkaa meidän niskaan.
Se vielä on huvittavaa, vaikka olisitte itse halunneet elää lapsettomina, ei töissä saisi kahvipöydässä mainita mitään omista lapsista kun olette heti kiekumassa, että tässä nyt osoitellaan teidän lapsettomuuttanne. Ei osoitella, mutta yleensä ihmisillä on tapana jutella itselle tärkeistä asioista. Jos se teille lapsettomille on ne vaatemerkit ja ihon kuorinnat ja iänikuiset laihdutuskuuri niin ok. Meille muilla voi olla kiva jutella, minne kenenkin jälkikasvu on lähtenyt opiskelemaan ja onko tullut lapsenlapsia yms.
Sille ei voi mitään jos tunnette itsenne ulkopuolisiksi. En ymmärrä, miksi yritätte kieltää, että me emme saisi jutella lapsistamme. Ai niin, mutta sehän vie huomion pois teistä.
samanlainen lapseton. Oltiin sit kerran yhdessä mökillä jonkin aikaa ja vot kun alkoi olla äiteetä mun tytölle. Oli mielestään niin pätevä kaikessa. Ei käsittänyt et tottakai tyttö oli ystävällinen ja keskusteli tämän kanssa kaikesta. Itsekin annoin oikein olla yhdessä.
Mut kohta tämä lapseton alkoikin neuvoon mua ja kehuu itteesä miten hyvä hän on. Ajatella parin päivän yhteisolon jälkeen oli jo niin ammattilainen.
Sitten tajusin et hän kaipasi hyvin kasvatettua teinityttöä omakseen täyttään tyhjiötä. Mikäs sen ihanampaa kuin äitee ja tytär yhdessä shoppailemassa!
Valitettavasti mä lopetin sen illuusion ja pidin kyllä ihanan tyttären itselläni. Tämä nainen kun ei ollut nähnyt vaivaa mun lapsen eteen esim. silloin kun mä valvoin öitä ja kasvatin, opetin ja hoisin!
Mulla toinenkin lapseton tuttavaperhe joka panostanut uraan ja matkusteluun ja rahaan. Nyt eläkkeelle kohta ja ovat lapsettomia. Miltä se tuntuu tuo tyhjiö? Eivät ainakaan onnellisia ole. Minusta he tuntuvat katkerilta!
Harkitse tarkkaan, elämä kun jatkuu pitkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa purkaa sitä vauva-ajan paskaa oloa meidän lapsettomien niskaan?
Onko sinulla mitään käsitystä kuinka paljon esimerkiksi työpaikalla joutuu kuuntelemaan ruikutusta yövalvomisista ja lasten tekemistä tuhoista?
Ei ole meidän syy, joilla on lapsia jos teillä lapsettomilla tuntuu elämä olevan tyhjää ja tylsää kun ikää alkaa tulla. Sitä paskaoloa on turha purkaa meidän niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en myöskään uskoisi että olet vapaaehtoisesti lapseton. En ylipäänsä usko kenenkään naisen olevan vapaaehtoisesti lapseton. Kyse on joko siitä ettei ole sopivaa kumppania löytynyt tai sitten ei ole tullut raskaaksi.
mun kaverilla on ollut vuosienkin seurustelusuhteita, mutta hänpä on käynyt napsauttamassa putket poikki, eikä TODELLAKAAN halua lapsia. Ikänsä taitaa olla jo yli tuon 35, toimenpide tehty vuosia sitten.
En ole hänelle sanonut että "mieli vielä muuttuu", mutta toki mielenkiinnolla ollaan asiasta keskusteltu ja ymmärrän hänen motiivinsa.
olla uskottavasti vapaaehtoisesti lapseton ihan minkä ikäisenä haluat, ei minulla ole tarvetta vakuutella kenellekään, että mieli tulee muuttumaan.
Itse olin 33v lapseton, vielä, en ole enää. En missään vaiheessa julistanutkaan olevani vela, en vain halunnut saada lapsia aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi voi....
saa purkaa sitä vauva-ajan paskaa oloa meidän lapsettomien niskaan?
Onko sinulla mitään käsitystä kuinka paljon esimerkiksi työpaikalla joutuu kuuntelemaan ruikutusta yövalvomisista ja lasten tekemistä tuhoista?
Ei ole meidän syy, joilla on lapsia jos teillä lapsettomilla tuntuu elämä olevan tyhjää ja tylsää kun ikää alkaa tulla. Sitä paskaoloa on turha purkaa meidän niskaan.
Minä onnittelisin, ettet ole pilannut vartaloasi!
t. mies
Lapsien hankkiminen ja vapaaehtoinen lapsettomuus ovat molemmat yksilön omia valintoja.
Jostain syystä lasten aiheuttamista vaivoista ja juurikin tästä paskasta olosta saa puhua ja sitä saa syytää muiden niskaan. Mutta lapsettoman täytyy pitää suu kiinni siinä vaiheessa jos elämä jostain syystä tuntuu tyhjältä?
Mikähän logiikka tässä on taustalla?
Aatella, että ihan lapsista joutuu lapsettomat kuuntelemaan töissä
voi voi....
että sääli jos mielesi ei muutu. Mutta sitäkään en sanoisi ääneen.
että sääli jos mielesi ei muutu. Mutta sitäkään en sanoisi ääneen.
niin moni muukin on uhonnut ja sitten on hädissään 40v pyöräytetty se lapsi. Tai sitten itketään myöhemmin sitä lapsettomuutta.
Kieltämättä lapseton nainen on...no jaa, kukin tietää tyypin. Kamala, varsinkin jos on pomona.
Niin se muuttui minullakin. Sinun iässäsi olin ehdottomasti sitä mieltä, etten tee ikinä lapsia. En edes erityisemmin pidä lapsista.Mutta 39-vuotiaana tapasin ihanan miehen ja nyt yritämme lasta. Tällä hetkellä olen siis 41-vuotias, mikä varmasti kirvoittaa monet hämmästelemään että miten tuon ikäinen voi edes kuvitella saavansa lapsia. Saapa nähdä tärppääkö! Mutta on turha julistaa tuon ikäisenä olevansa lapseton lopun ikäänsä. Ikinä ei tiedä!!!