Tunnetteko perheitä, joissa lapsilta säännöstellään ruokaa?

Mä en anna välipalaa koskaan missään tilanteessa.En ymmärrä sen tarkoitusta ollenkaan kun kyse on terveistä lapsista.Diabetestä yms.sairastavat on eri asia.

Meillä syödään aamupala,lounas, päivällinen ja joskus iltapala.Päivällinen on usein vasta viiden kuuden aikaan joten iltapalalle ei ole tarvetta kun lapset käy yöpuulle noin puol 8-8 illalla.Meillä myös juomana vain vesi tai maito.En tajua turhaa mehujen litkimistä jopa ruokajuomana.

Kaikki perheet tekevät tietenkin niinkuin heille sopii.Mua ei haittaa vaik naapurit söis tunnin välein.

Minkähän ikäiset lapset teillä on? Meilläkin syödään päivällinen viiden maissa, joskus voi mennä yli puoli kuudenkin, mutta silti kahdeksalta ja usein jo puoleltakin 1-vuotiaat kaksosemme syövät hyvällä ruokahalulla puuroa ja juovat maitoa. Eivät varmasti saisi unta, jos sen päivällisen nojilla pitäisi alkaa nukkumaan.

Tunnen. Lapset ovat jatkuvasti ruuan perään. Heti kun tulevat meille kylään niin kysyvät ruokaa lapseltani. Syövät ihan mitä vaan heille antaa.varastavat kotoaan ruokaa kun eivät saa ruoka-aikojen välissä.Eivät aina saa kotoaan edes retkieväitä jos pihan muut lapset tekevät retken, käyvät pyytämässä muilta aikuisilta että tekeekö heille eväät kun kotoa ei saa, on liian vähän ruokaa kuulemma.

tällä palstalla niitä perheitä, joissa menee 400e kuussa ruokaan ja päivittäistavaroihin viidelle hengelle, mutta kun lukee miten lapsi saa max. yhden leipäpalan tai puolikkaan omenaa ja ruokajuomaksi vain yhden lasillisen maitoa, niin ymmärrän jo miten kaupasta selviää niin vähällä.



t. kahden teinin yh, joka ruokkii lapsensa luomulihalla + muulla mahdollismman puhtaalla ravinnolla, mutta ostaa myös banaaneja ja jätskiä joka kauppareissulla (eli kahdesti viikossa).

Kauppaan menee 700-800e/kk, mutta eipähän lapset ole nälässäkään.

tällä palstalla niitä perheitä, joissa menee 400e kuussa ruokaan ja päivittäistavaroihin viidelle hengelle, mutta kun lukee miten lapsi saa max. yhden leipäpalan tai puolikkaan omenaa ja ruokajuomaksi vain yhden lasillisen maitoa, niin ymmärrän jo miten kaupasta selviää niin vähällä.

Sitä en kyllä käsitä, että maidon juomistakin rajoitetaan tai joku totesi aiemmin, että raejuustoa eivät lapset saa syödä niin paljon kuin haluavat. Kyllä kai herkkujen rajoittaminen on ihan ok, mutta en tajunnut että oikeasti ruuan syömistä rajoitetaan!

Tosin lapset eivät kerjää ja varastele ruokaa. Meillä on ruoka-ajat.

Syödään terveellistä ruokaa ja meillä on ruokailuajat. Viikonloppuisin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Välipalaa ei ole viikonloppuisin, koska nukutaan aamulla sen verran pidempään, että ei ehditä viittä ateriaa syömään. Eli pääpaino on siinä, että viikonlopun neljällä aterialla syödään maha täyteen. Meillä kolme poikaa ikähaarukalla 3-9, liikkuvat ja kuluttavat paljon. Syövät myös paljon, mutta ovat hoikkia. Saavat ottaa aterioiden välissä tietenkin välipalaa, jos siltä tuntuu, mutta harvoin ottavat.



Tänään oli aamulpalalla leipää, hedelmää, maitoa ja jugurttia. Lounaaksi itse tehtyä lasagnea kasvisten kera. Päivällinen on todennäköisesti pinaattikeittoa kananmunan ja leivän kera. iltapala pannaria itsetehdyn hillon kera. Maitoa saavat juoda niin paljon kuin jaksavat. Kaksi vanhinta poikaa syö aikuisten annoksia, nuorinkaan ei paljon huonommaksi jää.



Meillä myös vanhemmat päättävät mitä syödään ja lapset kuinka paljon. Ja nimenomaan niin, että voivat valita ottavatko puuron hillosilmällä vai voisilmällä jne.



Limsaa ja mehuja ei juoda juurikaa, koska ei tykätä. Karkkia japopparia syödään joka viikko hiukan. Esim. ostetaan yksi pantteri .pussi kok operheelle jaettavaksi viikonloppuna.

Olen ravintolakokki koulutukseltani ja perehtynyt lasten ruokavalioon. On järkyttävää millaista moskaa vanhemmat suoltavat alas lastensa kurkuista ja toisaalta tietynlainen tietämättömyys saa vielä enemmän harmistumaan.



Esim. ollaan kuultu jostain, että proteiini pitää nälkää. Sitä ei kuitenkaan olla kuultu, että liika proteiini (yli 2g per painokilo) tekee haittaa munuaisille ja AIHEUTTAA näläntunnetta- niinpä siis sille perheen "urheilevalle" nuorukaiselle (kerran viikossa sählyä/jumppaa...) syötetään 5 kananrintaa yhdellä aterialla, kilo perunoita kumppaniksi ja kaikki huuhdellaan alas litralla rasvatonta maitoa. Huhhuh.



Leikki-ikäisen proteiinintarve tulee hyvin helposti täyteen. Useimmat lihat sisältävät n. 20g proteiinia per 100g. Yksi kananrinta painaa yli 100g, lisäksi lasketaan mukaan mm. maidon sekä jogurtin proteiini...ei tee hyvää tuollainenkaan.





Minusta ruoan tulisi olla aitoa ja "kaikkea kohtuudella". Päiväkodissa on niin huonot sapuskat että itkettää- listalla oleva "marjakiisseli" on vahvaa sekamehua, perunajauhoa ja sokeria. Kuinka moni teistä söisi noita aineksia sellaisenaan, saati syöttäisi sitten lapselleen??

tai ylipainoisia aikuisia. Aletaan mättää ruokaa salaa mielettömät määrät heti kun ruuat saa hankittua itse eikä vanhemmat enää määrää paljonko ja mitä saa syödä.

Onnittelut teille säännöstelijät.

lähinnä siksi, että kukaan ei järkevästi puuttunut mun syömisiin. EIköhän sitä tyttölapsi ihan itse omin silmin jossian vaiheessa huomaa, että on läski, ja sitten kun lapsi yrittää omin keinoin alkaa laihduttamaan, on yleensä seurauksena syömishäiriö.

Että mieluummin järkevää puuttumista lapsen syömisiin, kuin se, että antaa lapsen lihottaa itsensä aivan järkyttäväksi ihrapalloksi. Kaikilla kun ei ole mitään tolkkua, esim. minulla ei ollut.

Itse olin lapsena hyvin ylipainoinen. Yksi syy siihen oli vanhempieni "demokraattinen" ja "vapaa" tapa kasvattaa meitä lapsia. Saimme siis kasvattaa itse itsemme. Syödä vaikka valmispizzoja ja meetvurstileipiä 15kpl lounaaksi jne.



Ja kyllä muistan syöneeni kuin hevonen myöskin kyläillessäni muiden lasten kotona ja koulussakin. Siellä ihmeteltiin kuinka niin pieneen lapseen mahtuu niin paljon ruokaa (ekalla luokalla, kun en vielä ollut ylipainoinen).



Murrosiässä ylipaino harmitti aivan vietävästi. Aloin itse etsiä tietoa kirjastosta jne. kuinka pitäisi syödä, että voisi olla hoikka ja kaunis. Sairastuin anoreksiaan ja myöhemmin bulimiaan. Murkkuna olin hoikka ja kaunis ja pidin itseni hoikkana ja kauniina suolihuuhteluiden, laihdutuslääkkeiden, nälkäkuurien ja välillä jopa terveellisen ruokavalion avulla. Olen kokeillut varmasti kaikkia mahdollisia dieettejä: atkinsonia, kaalisoppaa, paastoja jne. jne.



Lopulta nuorena aikuisena onnistuin hoitamaan itseni pois tuosta pyörteestä. Uusien ruokatapojen oppiminen käy jokapäiväisestä työstä edelleen. Joudun pakottamaan itseni syömään aamupalan, lounaan, päivällisen ja välipalat. Käytän ainoastaan ravintotiheää ja terveellistä ruokaa. En syö sokeria. Urheilen paljon. Olen normaalipainon ylärajalla. Ja voin hyvin :)



Olisin toivonut, että vanhempani olisivat opettaneet minut syömään oikein. Että herkut ei kuulu arkeen. Että pahaakin ruokaa on syötävä edes kohtuudella (esim. raasteita yms.). Että ruoka-ajoista on pidettävä kiinni.



Muistan, kun ystävälläni oli selkeät ruoka-ajat ja olin hieman kateellinen hänelle, kun hän meni joka päivä neljäksi kotiin syömään valmiiseen pöytään. Meillä sain itse valita kaupasta ruokani ja syödä sen milloin halusin. Olisi ollut mukava syödä yhdessä. Vaikka sitten jotain pahaa ruokaa. Olisi ollut jopa kiva voihkaista ääneen, että "hyi yök! tänään on maksalaatikkoa!".

Olen ravintolakokki koulutukseltani ja perehtynyt lasten ruokavalioon. On järkyttävää millaista moskaa vanhemmat suoltavat alas lastensa kurkuista ja toisaalta tietynlainen tietämättömyys saa vielä enemmän harmistumaan.

Esim. ollaan kuultu jostain, että proteiini pitää nälkää. Sitä ei kuitenkaan olla kuultu, että liika proteiini (yli 2g per painokilo) tekee haittaa munuaisille ja AIHEUTTAA näläntunnetta- niinpä siis sille perheen "urheilevalle" nuorukaiselle (kerran viikossa sählyä/jumppaa...) syötetään 5 kananrintaa yhdellä aterialla, kilo perunoita kumppaniksi ja kaikki huuhdellaan alas litralla rasvatonta maitoa. Huhhuh.

Leikki-ikäisen proteiinintarve tulee hyvin helposti täyteen. Useimmat lihat sisältävät n. 20g proteiinia per 100g. Yksi kananrinta painaa yli 100g, lisäksi lasketaan mukaan mm. maidon sekä jogurtin proteiini...ei tee hyvää tuollainenkaan.

Minusta ruoan tulisi olla aitoa ja "kaikkea kohtuudella". Päiväkodissa on niin huonot sapuskat että itkettää- listalla oleva "marjakiisseli" on vahvaa sekamehua, perunajauhoa ja sokeria. Kuinka moni teistä söisi noita aineksia sellaisenaan, saati syöttäisi sitten lapselleen??

*huoh*

Miten vaikeaa on tajuta, ettei laadukkaaseen ja aitoon ruokaan sekä hyviin ruokailutottumuksiin opettaminen ole SÄÄNNÖSTELYÄ.

Itse olin lapsena hyvin ylipainoinen. Yksi syy siihen oli vanhempieni "demokraattinen" ja "vapaa" tapa kasvattaa meitä lapsia. Saimme siis kasvattaa itse itsemme. Syödä vaikka valmispizzoja ja meetvurstileipiä 15kpl lounaaksi jne.

Ja kyllä muistan syöneeni kuin hevonen myöskin kyläillessäni muiden lasten kotona ja koulussakin. Siellä ihmeteltiin kuinka niin pieneen lapseen mahtuu niin paljon ruokaa (ekalla luokalla, kun en vielä ollut ylipainoinen).

Murrosiässä ylipaino harmitti aivan vietävästi. Aloin itse etsiä tietoa kirjastosta jne. kuinka pitäisi syödä, että voisi olla hoikka ja kaunis. Sairastuin anoreksiaan ja myöhemmin bulimiaan. Murkkuna olin hoikka ja kaunis ja pidin itseni hoikkana ja kauniina suolihuuhteluiden, laihdutuslääkkeiden, nälkäkuurien ja välillä jopa terveellisen ruokavalion avulla. Olen kokeillut varmasti kaikkia mahdollisia dieettejä: atkinsonia, kaalisoppaa, paastoja jne. jne.

Lopulta nuorena aikuisena onnistuin hoitamaan itseni pois tuosta pyörteestä. Uusien ruokatapojen oppiminen käy jokapäiväisestä työstä edelleen. Joudun pakottamaan itseni syömään aamupalan, lounaan, päivällisen ja välipalat. Käytän ainoastaan ravintotiheää ja terveellistä ruokaa. En syö sokeria. Urheilen paljon. Olen normaalipainon ylärajalla. Ja voin hyvin :)

Olisin toivonut, että vanhempani olisivat opettaneet minut syömään oikein. Että herkut ei kuulu arkeen. Että pahaakin ruokaa on syötävä edes kohtuudella (esim. raasteita yms.). Että ruoka-ajoista on pidettävä kiinni.

Muistan, kun ystävälläni oli selkeät ruoka-ajat ja olin hieman kateellinen hänelle, kun hän meni joka päivä neljäksi kotiin syömään valmiiseen pöytään. Meillä sain itse valita kaupasta ruokani ja syödä sen milloin halusin. Olisi ollut mukava syödä yhdessä. Vaikka sitten jotain pahaa ruokaa. Olisi ollut jopa kiva voihkaista ääneen, että "hyi yök! tänään on maksalaatikkoa!".

Ja taas.... Ap kertoi säännöstelystä (selvittäkää mitä sana tarkoittaa!), jossa lapset eivät saa riittävästi ruokaa - ruuan määrää säännöstellään ja lapset ovat laihoja ja nälkäisiä.

Eri asia on taas opettaa lapsi hyviin ruokailutottumuksiin, opettaa ruoka-ajat, normaalit annoskoot, tunnistamaan kylläisyydentunne, opettaa hyvä ruokavalio josta saa kaiken tarvittavan, opettaa välttämään ylettömiä herkkumääriä ja roskaruokaa. Terve suhtautuminen ruokaan siis.

Taas mennään ääripäästä toiseen. Ei _mitään_ sääntöjä tai rotia ruuan suhteen versus säännöstely, jossa lapset pidetään nälässä. Tässä välissä on siis se terve meininki.

Miksi lasten pitäisi saada syödä tavallisella aterialla jälkiruokaa miten paljon vaan?Tää oli asia, josta olin aika yllättynyt...



Meillä jälkiruokaa on hyvin harvoin, ja silloin kun on, sitä on tietty annos, esim 3 keksiä per naama tai jätskit kuppiin laitettuna, tai 1kpl jätskejä. Mun mielestä se on ihan perus ruokailukulttuurin oppimista, että normaalisti ruokaillessa ei syödä holtittomasti. Toki aina saa syödä vatsansa täyteen RUOKAA, mutta jälkiruoan ei enää kuulu olla vatsantäyttäjä. JA toki juhlatilanteet on erikseen, silloin katon sen verran, että lapseni eivät esim. syö jotain tiettyjä juttuja pöydästä kokonaan niin, että muille ei jää. Eikä meillä ikinä tule asiasta mitään tappelua tai marinaa, sanon ihan tavallisesti, että ota vielä yksi jos haluat, se on tältä erää viimeinen, ja mene leikkimään.



Meillä on 3 hoikkaa poikaa, joilla on jokaisella omat juttunsa ruokailuissa, joita vähän tarkkailen ja tarvittaessa piilossa kontrolloin. Esim meidän esikoinen ei ole yhtään herkkujen perään, hänellä säilyy karkkipussit viikkokaupalla, eikä usein eddes halua mitään vanukasta tms. Kuitenkin joskus hän saattaa mieltyä johonkin tuoreeseen leivonnaiseen niin, että söisi vaikka kuinka. Ja koska on yleisesti ottaen aika pieniruokainen, ei vatsansa kestä sitä. Niinpä esim. syötyään mummin paistamia munkkeja 7 kpl oksensi yöllä sänkyynsä. Sama juttu parina muuna kertana, joten tuollaisissa tilanteissa muistutan häntä asiasta ja kehotan mieluummin nauttimaan rauhassa, kuin ahmimaan niin että napa rutisee.



Keskimmäinen meillä on herkkuhiiri, ja rakastaa erityisesti kaikkea hiilihydraattipitoista. Saa syödä niin paljon kuin haluaa esim. leipää ja juustoa joita rakastaa, mutta vastapainoksi teen paljon salaatteja, joista pitää myös. Siis teen ne sellaisiksi, että maistuu erityisesti hänelle.



Kuopus syö järkyttäviä määriä. En puutu asiaan muuta kuin yrittämällä rajata ruokailuaikoja fiksusti, sillä hän söisi koko ajan pitkin päivää. Onneksi hänelle maistuu todella hyvin kaikki hedelmät ja kasvikset, joten niitä erityisesti hänelle tarjotaan. MEillä pienikokoisen 2-vuotiaan ei ollut mikään ongelma vetäistä pari banaania, omena ja puoli rasiallista rypäleitä yhdeltä istumalta.





itsekin tunsin lapsena lääkäriperheen, jonka kaikki lapset olivat pieniä ja laihoja, vielä aikuisenakin. Ja heillä oli tosi tarkat annoskoot ruokailuilla, esim. nakkeja sai 3kpl/lapsi, eikä lisää saanut ottaa. Muistan vaan kun hyvän ystäväni äiti sitä joskus jutteli, kuinka häntä ahdisti se asia, kun nuo lapset olivat oikeasti varakkaasta perheestä, ja silti kärsivät nälkää. Ja kuinka järkyttyneitä omat lapsensa olivat olleet, kun olivat siellä aina silloin tällöin "syöneet". Eli saaneet sen pikkuannoksen, ja sen jälkeen lähteneet nälkäisinä kotiin syömään. Ja kyse oli siis ihan pöytään kutsumisesta yhdessä perheen kanssa syömään, ei mistään norkoilevien naapurinlasten hiljaiseksi laittamisesta.

Yhdellä lapsella säännöstellään ja ihan lääkärin määräyksestä, on diabeetikko ja söisi kokoajan.

Lääkäri jopa ehdotti lukkoa jääkaappiin kun oli pahimmillaan nuo oireet. Ruokavalio on tiukka ja säännöllinen.

Meillä säännöstellään ruokaa. Aterioita on viisi päivässä. Aamulla puuroa ja leipää + jotain tuoretta vihannesta tai hedelmää. Päivällä syövät lounaan joko koulussa tai kotona. Välipala kotona esim. leipä ja viili, hedelmä, rahkaa ja marjoja, reajuustoa ja mehukeittoa. Päivällinen kunnon kotiruoka ja iltapala puuroa tai esim. leipä ja vihanneksia tms.



Aamulla saa lasin Gefilus-mehua ja muulloin ruokajuomana on yksi lasi rasvatona maitoa, muut lasit vettä. Ruokaa saa lautasmallin mukaan yhden annoksen ja jos jää nälkä saa ottaa lisää salaattia. Muulloin ruokien välissä ei ole tarjolla muuta kuin joskus ehkä jotain vihanneksia, jos huomaaan, että lapsilla on oikeesti nälkä. KArkkipäivä on kerran viikossa ja silloin saa n. 100g irtokarkkeja. Jäätelöä saavat ehkä pari kertaa kuukaudessa ja muita herkkuja juhlissa. Silloin herkkujen määrä ei ole mitenkään rajattu, paitsi kotona.



Kaikki muut paitsi mieheni syövät tuolla samalla mallilla. Perheestä kolme on hoikkia, kaksi hieman ylipainoista. Ylipainoiset on teini ja mieheni. Mies siksi, että syö oman "mallinsa" mukaan vähän mitä lystää kodin ulkopuolella. Teini siksi, että käy omilla rahoillaan kaupalla karkkia ja limsaa ostamassa. Liikuntaa harrastetaan 4-5kertaa viikossa esim. pyörälenkkejä, lapset harrastavat myös urheiluseuroissa (itse käyn lenkillä päivittäin). Kaikki ollaan kuit. ihan yhtä terveitä. Perusnuhat pari kertaa vuodessa ja oksutauti harvemmin.

Meillä säännöstellään ruokaa. Aterioita on viisi päivässä. Aamulla puuroa ja leipää + jotain tuoretta vihannesta tai hedelmää. Päivällä syövät lounaan joko koulussa tai kotona. Välipala kotona esim. leipä ja viili, hedelmä, rahkaa ja marjoja, reajuustoa ja mehukeittoa. Päivällinen kunnon kotiruoka ja iltapala puuroa tai esim. leipä ja vihanneksia tms. Aamulla saa lasin Gefilus-mehua ja muulloin ruokajuomana on yksi lasi rasvatona maitoa, muut lasit vettä. Ruokaa saa lautasmallin mukaan yhden annoksen ja jos jää nälkä saa ottaa lisää salaattia. Muulloin ruokien välissä ei ole tarjolla muuta kuin joskus ehkä jotain vihanneksia, jos huomaaan, että lapsilla on oikeesti nälkä. KArkkipäivä on kerran viikossa ja silloin saa n. 100g irtokarkkeja. Jäätelöä saavat ehkä pari kertaa kuukaudessa ja muita herkkuja juhlissa. Silloin herkkujen määrä ei ole mitenkään rajattu, paitsi kotona. Kaikki muut paitsi mieheni syövät tuolla samalla mallilla. Perheestä kolme on hoikkia, kaksi hieman ylipainoista. Ylipainoiset on teini ja mieheni. Mies siksi, että syö oman "mallinsa" mukaan vähän mitä lystää kodin ulkopuolella. Teini siksi, että käy omilla rahoillaan kaupalla karkkia ja limsaa ostamassa. Liikuntaa harrastetaan 4-5kertaa viikossa esim. pyörälenkkejä, lapset harrastavat myös urheiluseuroissa (itse käyn lenkillä päivittäin). Kaikki ollaan kuit. ihan yhtä terveitä. Perusnuhat pari kertaa vuodessa ja oksutauti harvemmin.

Välipalana meillä suositaan myös proteiinipatukoita. Varsinkin pienemmät tykkäävät ja pitävät niitä karkin korvikkeina. Ei niitäkään usein syödä, ehkä pari kolme kertaa viikossa.

alle kouluikäisenä tätini luona päivisin hoidossa kun yksinhuoltajaäitini kävi töissä. Muistan edelleen kuinka lounas hyvin usein oli perunaa, johon voita päälle ja lasi vettä. Perunoita sai ottaa tietyn määrän eikä yhtään enempää, vaikka olisi ollut kuinka nälkäinen.



Meillä ei säännöstellä ruokaa. Sitä on tarjolla 4 tai 5 kertaa päivässä, niistä 2 lämmintä ateriaa. Pakko ei ole syödä, mutta ruokaa on tarjolla seuraavana ruoka-aikana. Välissä on turha kuvitellakaan napsivansa herkkuja kaapista.

Vatsan saa syödä täyteen ja ruokaa saa myös jättää. Tosin jos lautanen on lähes täynnä tai puolillaan, niin kehotetaan syömään vielä muutama lusikallinen.



Eikä herkkuja saa mättää mielin määrin. Limukkaa ostetaan max kerran viikossa, yleensä kerran kuussa. Karkkia ei osteta juuri koskaan. Suklaata sen sijaan löytyy kaapista yleensä aina.



Mun lapset on terveitä ja normaalipainoisia, sekä pituisia. Syövät ennakkoluulottomasti melkein mitä vain ja tykkäävät osallistua ruoanlaittoon.



Mä yritän luoda omille lapsilleni sellaisen ympäristön, jossa ruokaan suhtaudutaan nautiskellen.

Hohhoijaa. Meki olemme koko perhe laihoja,lapset ylilaihoja. Ja en tunne yhtään perhettä, jossa säännöstellään, emmekä itse säännöstele lapsilta ruokaa.



ruokaa saa ottaa niin paljon kuin jaksaa ja samoin välipalaa. ruoka-aikojen välissä saa ottaa leipää jos on nälkä.

Tässäkään ei tunnu vastaus yhtään liittyvän lainattuun viestiin. Toinen sanoo että antoi lastensa syödä miten paljon halusivat, kunnes toinen alkoi 1,5-vuotiaana lihoa. Vastaus on että ihmiset kannattavat käsityksen normaaleista annoskoista siksi että syövät hiilari/light-versioita kaikesta. Miten tämä liittyy lainattuun viestiin, siinä ei sanallakaan puhuttu hiilareista tai light-tuotteista?

Meidänkin lapset saivat vauvoina, eli ehkä noin puolitoistavuotiaiksi, ihan tasan niin paljon ruokaa kuin halusivat. Sen jälkeen toisen kanssa oli pakko ruveta rajoittamaan (neuvolankin mukaan), koska se EI lopeta syömistä sitten kun ei ole enää nälkä. Toinen lopettaa ja saa siis syödä niin paljon kuin haluaa. Jos mä en rajoittaisi kummankaan syömistä niin mulla olisi yksi lihava lapsi ja yksi normaalipainoinen. Voisi tietysti tehdä sen ratkaisun että syöttäisi lapsille vain sellaisia ruokia joista ne eivät pidä, jotta ei olisi ahmimisongelmaa. Mutta en mä nyt tiedä kuinka fiksua sekään olisi. Normaali kotiruoka yksinkertaisesti vain maistuu meidän toiselle lapselle "liian" hyvin, ja musta olisi kohtuutonta että muu perhe joutuisi syömään pelkkää silliä tai muita inhokkiruokia jotta yhden ei tekisi mieli ottaa viittä kertaa lisää. Se jos jonkun lapset syövät jääkaapista miten rasvaista hyvänsä milloin hyvänsä ja ovat normaalipainoisia ei tarkoita että kaikilla tilanne on sama.

Minuakin ihmetyttää se, kuinka paljon ruokaa säännöstellään. Ei ihme, että kaikenlaiset syömishäiriöt ja paino-ongelmat lisääntyvät, kun lapset eivät opi syömään nälkänsä suhteessa. Vauvathan syövät jos on nälkä ja jos ei ole, niin eivät syö. Tätä pitäisi yrittää ylläpitää mahdollisimman pitkään. Juurikin niin, kuten joku totesi, vanhemmat huolehtivat ruuan laadusta ja lapset päättävät määrästä. Enkä ymmärrä tätä rasvan karttamista pienten lasten ruuassa. Rasvaahan kehittyvät aivot tarvitsevat! Tiedän useita noin 1,5-vuotiaita lapsia, jotka nuolevat leivän päältä voita, on joku kehitysvaihe, johon osaavat vielä ottaa tarvitseviaan aineita. Mieheni rajoittaisi lasten syömisiä, kun on kotoaan sellaisen mallin saanut. Meillä tästä väännetään kyllä kättä, vaikkei vielä ihan ajankohtaista.. Mieheni ei voi käsittää, että jos tietty määrä ruokaa on eilen riittänyt, että tänään voi halutakin enemmän, lapsi siis vasta 7kk. Mies siis syöttää vauvalle jonkun annoksen, ja vaikka se "upposi" helposti ja lapsi vielä kaipaisi lisää, on mieheni tosi vaikeaa antaa lisää ruokaa. Siis ei voi ymmärtää, että miksi annos ei riittänyt vaikka eilen samankokoinen annos ei meinannut millään maistua. Yrittää myös siis aina "tuputtaa" annoksen, jos se on jo lautaselle laitettu..

Monet lapset (kuten aikuisetkin) ovat kadottaneet alun alkaenkin normaalit annoskoot sen myötä, että syövät näitä hiilari/light-versioita kaikesta. Jos ravinto olisi aluperin sopivasti rasvaa ja proteiinia sisältävää, se täyttää ja tuo normaalin kylläisyydentunteen. Mutta jos vatsa on aina täytetty hiilraihötöillä, en ihmettele, että normaalit annoskoot tai kylläisyydentunne ei löydy. Verensokeri vain hyppelee riemukkaasti ylös alas ja taas on hirmu nälkä ja tekee mieli suorastaan ahmia ruokaa (koska siitä ei ole alunperinkään saanut niitä aineita mitä kroppa tarvitsee). Jos on paino-ongelmaa lapsilla, älkää nyt rasvoja karsiko, vaan hiilareita. Niitä saadaan niin paljon enemmän nykyään kuin koskaan ennen. Tärkkelyssiirapit, glukoosifruktoosisiirappi, maltodekstriini jne.. Näitä löytyy tosi monista ruuista, joiden ei edes arvaisi sisältävän niin paljon "sokeria" ja nopeaa hiilaria.

ovella vahdissa, ettei kukaan pääse varkaisiin? Ihmettelen suuresti, miten tuollaiset rajoitukset käytännössä onnistuvat, jos vanhemmat käyvät töissä ja koululaiset tulevat omia aikojaan kotiin.



Meillä ei kielletä juomasta maitoa eikä syömästä leipää. Ruokaa pitää toki syödä ja yritetään laittaa hyvistä aineksista. Ruoasta pitää oppia myös nauttimaan.