Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko perheitä, joissa lapsilta säännöstellään ruokaa?
28.05.2011 |
Itse tunnen perheen, jossa lapset eivät saa mitään ruoka-aikojen välissä. Käyvät kerjäämässä muilta ruokaa ja varastavat sitä kotoa.Lapset ovat kaikki tosi hoikkia ja pyytävät usein ruokaa vanhemmiltaan ruoka-aikojen välissä.Lisäksi ruokailulla saavat yhden lautaselisen ruokaa ja välipalakin saattaa koostua yhdestä voileivästä.
Kommentit (105)
syönyt rasvaa, vaan parin-kolmen yön kesälomavierailulla. Kokonainen voimariini-rasia tyhjentynyt ja vetelee sitä vaikka pelkiltään. Ei tarvitse uskoa, omin silmin olen tätä touhua todistanut ja tosissani pelkään, että tuo rasvakammo tekee ihan tuhoa (voisiko tuo yletön himo rasvaan olla elimistön varoitusmerkki puutostilasta) ja lisäksi syömishäiriötyyppistä käyttätymistä on tuossa ahmimisessa, kun kerrankin on pääsy noihin "herkkuihin" (piparipurkin varastaminen jne.)
T. aiempi kirjoittaja
TAAS av-maamojen liioitteluja.
Kukaan ei usko!Ruokaa on tosi tarkasti, siis oikeasti VÄHÄN, välit ovat tosi pitkät jolloin ei syödä, itse ei saa ottaa kaapista jne. Puuro tehdään veteen + rasvattomaan maitoon, mitään voisilmiä ei tosiaan ole. Kaikki lapset hoikkia, jopa alipainoisia. Samoin vanhemmat, lihomista pelätään kovasti. Kyläpaikassa yksi näistä lapsista on mm. vienyt kaapista ison piparipurkin ja syönyt salaa sen koko sisällön, tyhjentänyt kokonaisen voimariini-rasiallisen puuronsa joukkoon ja leivälle jnejne. Eli ihan älytöntä ahmimista kun kerrankin on pääsy tällaisiin "erikoisherkkuihin" :( karmeaa jotenkin. Kohtuus pitäisi olla terveellisyysvaatimuksessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan säännöstelty ruokaa, vaan ruokailujen välissä saa mennä itse jääkaapille ja syödä mitä tahtoo. Ja meillä kaikki ovat ihan normaalipainoisia, joten tuntuu oudolta tuo vanhempien säännöstely. Tietysti mitään karkkia ei syödä joka päivä, mutta kyllä kaikkea mitä jääkaapissa on saa syödä.
Tottakai makeansyöntiä säännöstellään, lapsethan söisivät itsensä halki makealla muuten.
Ruoka-aikoina saa ruokaa niin paljon kuin jaksaa syödä. Jos ruoka lopppuu,niin sitten leipää lisäksi ja juustoa päälle.
Tuttava perheessä lapset saavat leivän päälle joko voita tai juustoa.
Minuakin ihmetyttää se, kuinka paljon ruokaa säännöstellään. Ei ihme, että kaikenlaiset syömishäiriöt ja paino-ongelmat lisääntyvät, kun lapset eivät opi syömään nälkänsä suhteessa.
Vauvathan syövät jos on nälkä ja jos ei ole, niin eivät syö. Tätä pitäisi yrittää ylläpitää mahdollisimman pitkään. Juurikin niin, kuten joku totesi, vanhemmat huolehtivat ruuan laadusta ja lapset päättävät määrästä.
Enkä ymmärrä tätä rasvan karttamista pienten lasten ruuassa. Rasvaahan kehittyvät aivot tarvitsevat! Tiedän useita noin 1,5-vuotiaita lapsia, jotka nuolevat leivän päältä voita, on joku kehitysvaihe, johon osaavat vielä ottaa tarvitseviaan aineita.
Mieheni rajoittaisi lasten syömisiä, kun on kotoaan sellaisen mallin saanut. Meillä tästä väännetään kyllä kättä, vaikkei vielä ihan ajankohtaista.. Mieheni ei voi käsittää, että jos tietty määrä ruokaa on eilen riittänyt, että tänään voi halutakin enemmän, lapsi siis vasta 7kk.
Mies siis syöttää vauvalle jonkun annoksen, ja vaikka se "upposi" helposti ja lapsi vielä kaipaisi lisää, on mieheni tosi vaikeaa antaa lisää ruokaa. Siis ei voi ymmärtää, että miksi annos ei riittänyt vaikka eilen samankokoinen annos ei meinannut millään maistua. Yrittää myös siis aina "tuputtaa" annoksen, jos se on jo lautaselle laitettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en säännöstele tavallista ruokaa mitenkään, ja välipalaakin saa ottaa jääkaapista jos siltä tuntuu. Herkkuja en tosin osta kotiin kuin kerran viikossa, esim. eilen leivoin mustikkapiirakkaa jonka syöntiä jouduin hieman valvomaan koska muksut söisivät sitä aivan hurjat määrät... Mielestäni pari palaa riittää. Karkkipäivä on samoin kerran viikossa, tosin en ole niin tarkka siitäkään jos vaikka kylässä lapsille tarjotaan karkkia niin saavat kyllä ottaa...
Meidänkin lapset saivat vauvoina, eli ehkä noin puolitoistavuotiaiksi, ihan tasan niin paljon ruokaa kuin halusivat. Sen jälkeen toisen kanssa oli pakko ruveta rajoittamaan (neuvolankin mukaan), koska se EI lopeta syömistä sitten kun ei ole enää nälkä. Toinen lopettaa ja saa siis syödä niin paljon kuin haluaa. Jos mä en rajoittaisi kummankaan syömistä niin mulla olisi yksi lihava lapsi ja yksi normaalipainoinen.
Voisi tietysti tehdä sen ratkaisun että syöttäisi lapsille vain sellaisia ruokia joista ne eivät pidä, jotta ei olisi ahmimisongelmaa. Mutta en mä nyt tiedä kuinka fiksua sekään olisi. Normaali kotiruoka yksinkertaisesti vain maistuu meidän toiselle lapselle "liian" hyvin, ja musta olisi kohtuutonta että muu perhe joutuisi syömään pelkkää silliä tai muita inhokkiruokia jotta yhden ei tekisi mieli ottaa viittä kertaa lisää.
Se jos jonkun lapset syövät jääkaapista miten rasvaista hyvänsä milloin hyvänsä ja ovat normaalipainoisia ei tarkoita että kaikilla tilanne on sama.
Minuakin ihmetyttää se, kuinka paljon ruokaa säännöstellään. Ei ihme, että kaikenlaiset syömishäiriöt ja paino-ongelmat lisääntyvät, kun lapset eivät opi syömään nälkänsä suhteessa. Vauvathan syövät jos on nälkä ja jos ei ole, niin eivät syö. Tätä pitäisi yrittää ylläpitää mahdollisimman pitkään. Juurikin niin, kuten joku totesi, vanhemmat huolehtivat ruuan laadusta ja lapset päättävät määrästä. Enkä ymmärrä tätä rasvan karttamista pienten lasten ruuassa. Rasvaahan kehittyvät aivot tarvitsevat! Tiedän useita noin 1,5-vuotiaita lapsia, jotka nuolevat leivän päältä voita, on joku kehitysvaihe, johon osaavat vielä ottaa tarvitseviaan aineita. Mieheni rajoittaisi lasten syömisiä, kun on kotoaan sellaisen mallin saanut. Meillä tästä väännetään kyllä kättä, vaikkei vielä ihan ajankohtaista.. Mieheni ei voi käsittää, että jos tietty määrä ruokaa on eilen riittänyt, että tänään voi halutakin enemmän, lapsi siis vasta 7kk. Mies siis syöttää vauvalle jonkun annoksen, ja vaikka se "upposi" helposti ja lapsi vielä kaipaisi lisää, on mieheni tosi vaikeaa antaa lisää ruokaa. Siis ei voi ymmärtää, että miksi annos ei riittänyt vaikka eilen samankokoinen annos ei meinannut millään maistua. Yrittää myös siis aina "tuputtaa" annoksen, jos se on jo lautaselle laitettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvomassa isompien lasten syömisistä, joten sikäli voi ihan viitata kintaalla...
Lihavalla lapsella on usein vääristynyt käsitys sopivasta annoskoosta ja -määrästä. Esim. isompi lautanen = isompi annoskoko ja että lapsi syö tutkitusti sitä enemmän mitä enemmän lautasella on ruokaa (tästä tuli hyvä prisma-dokkari ehkä vuosi pari sitten).
Aikuisen tehtävä on opettaa lapsi takaisin kohtuuteen ja tämä ei onnistu kuin ruokaa rajoittamalla.
Kasvavalta lapselta ei pidä säännöstellä ruokaa. Jos lapsi on ylipainoinen, pitää säännöstellä herkkuja ja karkkeja sekä tarkastella, onko kotiruoka liian epäterveellistä.
Juuri näin. Vähentää sokerien/ hiilarien saamista kaikissa muodoissa, niin varmasti lähtee ylipaino pois eikä lapsen tarvitse missään nimessä kärsiä nälkää! Suurin osa näistä ylipainoisista lapsista saa ihan hirveästi hiilareita eri muodoissa. Niitä kun tungetaan nykyään joka paikkaan täyteaineeksi, vaikkei juuri esim karkkeja tai limsoja hirveästi nauttisi. Eli pois roskaruuat, einekset, perusjogurtit, jätskit, limsat, vähemmän leipää, pastaa, vehnää ja perunaa. Kaikkea muuta voi lapselle antaa enkä usko että lihoo. Lihaa, rasvaista kalaa, kanaa, kasviksia, vihanneksia, pähkinöitä, marjoja, normaalirasvaisia maitotuotteita ja juustoa.. Samalla saa kunnon eväät kasvuun ja kehitykseen eikä mitään tyhjää hiilarihöttöä, jossa on kyllä energiaa, muttei mitään muuta mitä lapsen elimistö huutaa kasvuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen äiti on ollut ylipainoinen ja saanut tiukalla kurilla itsensä hoikaksi. Syö itse hyvin minimaalisesti ja pitää neuroottisesti huolen ettei myöskään lapset pääse lihomaan. Välipaloja lapset eivät saa lainkaan ja ruoka-annoksetkin tiukkoja sillä perunoista alkaen tiukka määrä monta saa ottaa. Lisää ei saa ottaa vaikka jäisi nälkä ja ruokajuomana aina vesi.
Kun perheen lapset käyvät joskus meillä kylässä kahdestaan (asuvat lähellä) syövät nälkäisinä lautasen kiireesti tyhjäksi. Laitan heille ruuan pöytään kun tulevat koska minun käy sääliksi että ruokaakin säännöstellään. Herkkujen kohdalla asian ymmrtäisin.
Etenkin vanhempi lapsista (14v) on suorastaan alipainoinen. Pojat ovat kertoneet että myös heidän kavereidensa äidit usein heille laittavat välipalaa. En kyllä ihmettele sillä heidän hoikkuutensa on ollut aina silmiinpistävää. Äiti tarkoittaa ehkä hyvää mutta mennyt liian pitkälle eikä usko järkipuhetta.
Meidänkin lapset saivat vauvoina, eli ehkä noin puolitoistavuotiaiksi, ihan tasan niin paljon ruokaa kuin halusivat. Sen jälkeen toisen kanssa oli pakko ruveta rajoittamaan (neuvolankin mukaan), koska se EI lopeta syömistä sitten kun ei ole enää nälkä. Toinen lopettaa ja saa siis syödä niin paljon kuin haluaa. Jos mä en rajoittaisi kummankaan syömistä niin mulla olisi yksi lihava lapsi ja yksi normaalipainoinen.
Voisi tietysti tehdä sen ratkaisun että syöttäisi lapsille vain sellaisia ruokia joista ne eivät pidä, jotta ei olisi ahmimisongelmaa. Mutta en mä nyt tiedä kuinka fiksua sekään olisi. Normaali kotiruoka yksinkertaisesti vain maistuu meidän toiselle lapselle "liian" hyvin, ja musta olisi kohtuutonta että muu perhe joutuisi syömään pelkkää silliä tai muita inhokkiruokia jotta yhden ei tekisi mieli ottaa viittä kertaa lisää.
Se jos jonkun lapset syövät jääkaapista miten rasvaista hyvänsä milloin hyvänsä ja ovat normaalipainoisia ei tarkoita että kaikilla tilanne on sama.
Minuakin ihmetyttää se, kuinka paljon ruokaa säännöstellään. Ei ihme, että kaikenlaiset syömishäiriöt ja paino-ongelmat lisääntyvät, kun lapset eivät opi syömään nälkänsä suhteessa. Vauvathan syövät jos on nälkä ja jos ei ole, niin eivät syö. Tätä pitäisi yrittää ylläpitää mahdollisimman pitkään. Juurikin niin, kuten joku totesi, vanhemmat huolehtivat ruuan laadusta ja lapset päättävät määrästä. Enkä ymmärrä tätä rasvan karttamista pienten lasten ruuassa. Rasvaahan kehittyvät aivot tarvitsevat! Tiedän useita noin 1,5-vuotiaita lapsia, jotka nuolevat leivän päältä voita, on joku kehitysvaihe, johon osaavat vielä ottaa tarvitseviaan aineita. Mieheni rajoittaisi lasten syömisiä, kun on kotoaan sellaisen mallin saanut. Meillä tästä väännetään kyllä kättä, vaikkei vielä ihan ajankohtaista.. Mieheni ei voi käsittää, että jos tietty määrä ruokaa on eilen riittänyt, että tänään voi halutakin enemmän, lapsi siis vasta 7kk. Mies siis syöttää vauvalle jonkun annoksen, ja vaikka se "upposi" helposti ja lapsi vielä kaipaisi lisää, on mieheni tosi vaikeaa antaa lisää ruokaa. Siis ei voi ymmärtää, että miksi annos ei riittänyt vaikka eilen samankokoinen annos ei meinannut millään maistua. Yrittää myös siis aina "tuputtaa" annoksen, jos se on jo lautaselle laitettu..
Monet lapset (kuten aikuisetkin) ovat kadottaneet alun alkaenkin normaalit annoskoot sen myötä, että syövät näitä hiilari/light-versioita kaikesta. Jos ravinto olisi aluperin sopivasti rasvaa ja proteiinia sisältävää, se täyttää ja tuo normaalin kylläisyydentunteen. Mutta jos vatsa on aina täytetty hiilraihötöillä, en ihmettele, että normaalit annoskoot tai kylläisyydentunne ei löydy. Verensokeri vain hyppelee riemukkaasti ylös alas ja taas on hirmu nälkä ja tekee mieli suorastaan ahmia ruokaa (koska siitä ei ole alunperinkään saanut niitä aineita mitä kroppa tarvitsee).
Jos on paino-ongelmaa lapsilla, älkää nyt rasvoja karsiko, vaan hiilareita. Niitä saadaan niin paljon enemmän nykyään kuin koskaan ennen. Tärkkelyssiirapit, glukoosifruktoosisiirappi, maltodekstriini jne.. Näitä löytyy tosi monista ruuista, joiden ei edes arvaisi sisältävän niin paljon "sokeria" ja nopeaa hiilaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kauan kuin lapset ovat normaalipainoisia.
Lapsilla on kasvupyrähdyksiä, jolloin syövät kuin hevoset, joskus taas pärjää vähemmällä. Esim. poika 6v oli kasvanut vuodessa 7 cm ja vaikka syö ihan uskomattomia määriä, niin painokäyrä oli laskusuunnassa.
Tällä hetkellä molemmilla on kausi, jolloin on "koko ajan" nälkä. Vaikka välillä sieppaakin, niin lastaan uskollisesti pötyä pöytään ettei tarvitse nälkää nähdä. Onneksi arkisin syövät myös päiväkodissa ja koulussa, elämä olisi muuten jatkuvaa ruuanlaittoa.
Voisin sanoa noudattavani myös tätä sääntöä, eli
vanhemmat päättää mitä lapset syövät ja lapset päättävät kuinka paljon.
Ison teini-ikäisen pojan lounas saattaa olla rucola-salaattia oliiviöljyllä, pala leipää ja pikkuisen juustoa. Jos nälkä jää, niin saa kuulemma syödä porkkanaa.
Lapsilla lasketaan leipäpalat. Usein ruoka on kasvissosekeitto,kaupan annos. Enempää ei ole ja leipää saa ottaa yksi tai max 2 palaa. jos on nälkä, niin porkkanaa saa syödä.
Lapset syövät salaa ja opettaja koulussa otti joskus yhteyttä ja ihmetteli, miksi heidän perheessä kaikki lapset ovat niin tolkuttoman nälkäisiä ruokailuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin lapset saivat vauvoina, eli ehkä noin puolitoistavuotiaiksi, ihan tasan niin paljon ruokaa kuin halusivat. Sen jälkeen toisen kanssa oli pakko ruveta rajoittamaan (neuvolankin mukaan), koska se EI lopeta syömistä sitten kun ei ole enää nälkä. Toinen lopettaa ja saa siis syödä niin paljon kuin haluaa. Jos mä en rajoittaisi kummankaan syömistä niin mulla olisi yksi lihava lapsi ja yksi normaalipainoinen.
Voisi tietysti tehdä sen ratkaisun että syöttäisi lapsille vain sellaisia ruokia joista ne eivät pidä, jotta ei olisi ahmimisongelmaa. Mutta en mä nyt tiedä kuinka fiksua sekään olisi. Normaali kotiruoka yksinkertaisesti vain maistuu meidän toiselle lapselle "liian" hyvin, ja musta olisi kohtuutonta että muu perhe joutuisi syömään pelkkää silliä tai muita inhokkiruokia jotta yhden ei tekisi mieli ottaa viittä kertaa lisää.
Se jos jonkun lapset syövät jääkaapista miten rasvaista hyvänsä milloin hyvänsä ja ovat normaalipainoisia ei tarkoita että kaikilla tilanne on sama.
Minuakin ihmetyttää se, kuinka paljon ruokaa säännöstellään. Ei ihme, että kaikenlaiset syömishäiriöt ja paino-ongelmat lisääntyvät, kun lapset eivät opi syömään nälkänsä suhteessa. Vauvathan syövät jos on nälkä ja jos ei ole, niin eivät syö. Tätä pitäisi yrittää ylläpitää mahdollisimman pitkään. Juurikin niin, kuten joku totesi, vanhemmat huolehtivat ruuan laadusta ja lapset päättävät määrästä. Enkä ymmärrä tätä rasvan karttamista pienten lasten ruuassa. Rasvaahan kehittyvät aivot tarvitsevat! Tiedän useita noin 1,5-vuotiaita lapsia, jotka nuolevat leivän päältä voita, on joku kehitysvaihe, johon osaavat vielä ottaa tarvitseviaan aineita. Mieheni rajoittaisi lasten syömisiä, kun on kotoaan sellaisen mallin saanut. Meillä tästä väännetään kyllä kättä, vaikkei vielä ihan ajankohtaista.. Mieheni ei voi käsittää, että jos tietty määrä ruokaa on eilen riittänyt, että tänään voi halutakin enemmän, lapsi siis vasta 7kk. Mies siis syöttää vauvalle jonkun annoksen, ja vaikka se "upposi" helposti ja lapsi vielä kaipaisi lisää, on mieheni tosi vaikeaa antaa lisää ruokaa. Siis ei voi ymmärtää, että miksi annos ei riittänyt vaikka eilen samankokoinen annos ei meinannut millään maistua. Yrittää myös siis aina "tuputtaa" annoksen, jos se on jo lautaselle laitettu..
Juuri tuota tarkoitin, että vanhemmat sekoittavat lapsensa kylläisyysmekanismin. Sama juttu herkkujen kanssa. Jos herkuista tulee joku "juttu", niin niitä sitten syö, kun kerran on tarjolla kun ei tiedä koska sitten saa seuraavan kerran.. Esimerkiksi lapset, joilla on "herkkupäivä" pitävät kyllä huolen, että saavat sillon karkkia tms. mitä nyt silloin saavatkin.
Meillä syödään herkkuja, kun on sen aika, juhlissa, synttäreillä.. kun tekee mieli jne.. Joskus tulee viikossa 7 herkkupäivää, joskus ei kuukaudessa yhtäkään.
Ihmiset, myös lapset, syövät joskus muutoinkin kuin nälkäänsä.. huvikseen, lohduksi jne.. lapsi pitäisi opettaa havaitsemaan omia tuntemuksiaan. Eihän sitä äiti voi tietää milloin toinen on kylläinen ja milloin ei. Ja juuri kuten joku totesi kaikenlaiset hiilarihötöt eivät juuri nälkää vie! Lapsille kunnollista ruokaa, joissa ei rasvasta pihistellä. Meillä lapset juovat kevytmaitoa, ja jopa sitä kauhistellaan, kun ei ole rasvatonta, vaikka siis on vähärasvaista..
niin kehotan ottamaan ruisvoileivän tai hedelmän. Meidän lapsi (en siis ole tuo edellinen) söisi herkkua kyllä liikaa, ja hetken kuluttua valittaisi vatsakipua. En anna ahmia.
poika syö. Yhdessä välissä kävi jatkuvasti jääkaapilla välipalan ja päivällisen välissä, vaikka oli saanut aivan kunnollisen välipalan. Ei vedellyt se peli. Vihanneksia ja hedelmää saa ottaa tuossakin välissä, ei muuta. Lisää ruokaa saa meillä ottaa ruoka-aikoina, vaikka lapsi ei yleensä sitä tee.
Tein myös pannaria iltapalaksi tässä yhtenä päivänä, niin jouduin toppuuttelemaan, kun alkoi syömään neljättä isoa pannaripalaa peräkanaa hillon kanssa. Herkutella saa, mutta ahmiminen ei ole hyvästä.
Mulla on 7 v ekaluokkalainen, ja toisinaan syö tosi paljon. Siis kaikki ateriat ja välipalat ja määrät ovat isoja. Lapsi on laiha kuin ojakeppi. Koulussakin yleensä hakee lisää. Ahmiminen ja lisää ottaminen vielä viidennen kerran ovat kyllä minusta eri asioita. Joskus voi herkutella ihan kunnolla. Ei se huonoile tavoille mene, jos syö kuusi pannaripalaa saunanherkkuina.
Miksi lapsi ei saa syödä, jos on nälkä tai joku on hyvää?
No, meillä tehdään just lettuja tai pannareita tosi harvoin koska lapset ei oikein välitä niistä, elikkä kommenttini oli lähinnä retorinen. Jos teen pullaa, tai jotain muuta herkkua, mistä lapset tykkää ja jos he innostuu sitä syömään useamman palan, mitä pahaa siinä on!? Kun lapsi on laiha ja kun näitä päiviä ei ole edes joka viikko.
En minä tee pullaa tai pannaria tms. iltapalaksi, ,kuten tuo kirjoittaja, jolla nälkäiselle lapselle annetaan moista huttua iltapalaksi. Siis ei pannari ole mikään iltapala! vaan se tulee herkkuna iltapalan jälkeen, ja jos sitten haluaa syödä 5 palaa, niin syökööt.
siis, suomessa lapset näkevät nälkää! Koska vanhemmat pelkäävät hysteerisesti ylipainoa, ei lapsille anneta kunnollisesti ruokaa..
olen kyllä järkyttynyt.. Itsellä ei tulisi kuuloonkaan rajoittaa ruuan saamista. Lapseni saavat aina 2 lämmintä ateriaa päivässä ja saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Lisäksi on aamupala, välipala ja iltapala. Samoin silloin saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Saa myös ruoka-aikojen väleissä ruokaa, jos on nälkä, mutta yleensä ei ole ollut. Tällöin yleensä tulee napsimaan porkkanoita, kurkkuja tms, joita olen leikkaamassa ruokaa varten.. saa tulla :D
En minä tee pullaa tai pannaria tms. iltapalaksi, ,kuten tuo kirjoittaja, jolla nälkäiselle lapselle annetaan moista huttua iltapalaksi. Siis ei pannari ole mikään iltapala! vaan se tulee herkkuna iltapalan jälkeen, ja jos sitten haluaa syödä 5 palaa, niin syökööt.
No, kerrankin järkeä! Siis kyllähän lapselle annetaan ENSIN kunnollista ruokaa, jota syö niin paljon, että nälkä lähtee. Sen jälkeen voi saada jotain jälkiruokaa, jota syödään siksi, että se on hyvää :D. Ja jos kunnollisen syömisen jälkeen vetää jotain älyttömiä määriä, niin syököön! Ei meilläkään pannaria ole kuin kerran tai kaksi vuodessa. Usein lapset lisäksi syövät sitten seuraavalla aterialla vähemmän jos edellisellä on syöty paljon.
Niin ja siis vielä, jos antaa lapselleen iltapalaksi pannukakkua, niin pitääkö sitten ihmetellä että syö niin paljon.. Kyllä meidänkin lapset söisivät varmasti lounaaksi ½ litraa jäätelöä, mutta jälkiruuaksi eivät todellakaan jaksa kuin ehkä eskimon tai mehujään..
siis, suomessa lapset näkevät nälkää! Koska vanhemmat pelkäävät hysteerisesti ylipainoa, ei lapsille anneta kunnollisesti ruokaa..
olen kyllä järkyttynyt.. Itsellä ei tulisi kuuloonkaan rajoittaa ruuan saamista. Lapseni saavat aina 2 lämmintä ateriaa päivässä ja saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Lisäksi on aamupala, välipala ja iltapala. Samoin silloin saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Saa myös ruoka-aikojen väleissä ruokaa, jos on nälkä, mutta yleensä ei ole ollut. Tällöin yleensä tulee napsimaan porkkanoita, kurkkuja tms, joita olen leikkaamassa ruokaa varten.. saa tulla :D
En kanssa ymmärrä yhtään, jos lapset ovat ali- tai normaalipainoisia ja ollaan ihan neuroottisia ruuan suhteen. Aterioilla vatsa täyteen ja napostelut vähemmälle. Kyllä ne ovat yleensä ne kaikki hiilaripommit ja pikkunapostelut, jotka eniten lihottavat, jos ylipainoa on - ei se normaali kunnolla proteiinia ja rasvaa sisältävä ruoka, mitä lapsi tarvitsee rakennusaineeksi. Kauheaa kuulla, että jotkut pitävät nälässä jo valmiiksi laihoja lapsiaan :/
neuvomassa isompien lasten syömisistä, joten sikäli voi ihan viitata kintaalla...
Voihan sillä kaikkitietävällä vauvan äidillä olla vaikka kuinka paljon kokemusta myös isommista lapsista.. esimerkiksi ammatillista pätevyyttä.. ja saattapa hän työkseen neuvoa lasten vanhempia syömisasioissa.. yleensä juuri niitä vanhempia, jotka pyytävät apua ongelmiinsa, mutta haluavat tehdä juuri kuten tähänkin asti..
Kukaan ei tarvitse lisättyä sokeria.