Olen ihan hajalla hirveän sukulaisvierailun jälkeen - riehuva taapero

Ei se lapsi sidottuna ollut vaan valjaissa eli pystyi varsin hyvin kävelemään siinä noin 2.5 m säteisellä ympyrällä ja leikkimään niillä tavaroilla, jotka siinä lähellä leikittäväksi olivat. Pystyi istumaan, pystyi makoilemaan jne. Mutta ei päässyt käsiksi mihinkään vaaralliseen.

No, ehkä kakarasi ovat nykyään bondagen ystäviä. Mene ja tiedä.

jonka mukaan jo eskarissa näkee, miten lapsi tulee menestymään elämässä eli tuleeko siitä täysi luuseri vai yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Kaikki merkit syrjäytymiseen näkyvät jo 6v ikäisessä, ja jostain syystä ne tempperamenttiset, vilkkaat ja meneväiset veijarit luokiteltiin kastiin "tälle ei hyvää tulevaisuutta saa edes tekemällä". En nyt jaksa kaivaa tätä esille, mutta eiköhän se googlella löydy.

Esim. lapsen koulumenestystä ja jatko-opintoihin hakeutumista määrää pääasiassa vanhempien koulutustaso, etenkin äidin.

Tytöillä adhd saattaa oireilla nimenomaan ylikiltteytenä, tietynlaisena "unelmointina", vetäytyvyytenä. Aika monelle tulee järkytyksenä, että lapsen tila johtuukin sairaudesta, eikä omista erinomaisista kyvyistä kasvattajana.

Adhd on lyhenne sanoista attention deficit hyperactivity disorder. Lainauksen kirjoittaja tarkoittaa add:tä. Se on siis keskittymisen vaikeus, josta puuttuu tuo hyperaktiivisuus.

aiheen mukaan esiin mutta ei nyt vain muisteta muuta kuin että ne tukevat omaa kantaa...



Minä taas kasvatusalan ammattilaisena olen huomannut tutkimusten yhä enemmän keskittyvän siihen, miten saataisiin niistä aroista ja hiljaisista päiväkotilapsista puolensapitäviä ja rohkeampia. Syy? Siksi että kyynärpäätaktiikkalapset menestyvät paremmin työelämässä kuin nämä kiltit ja rauhalliset.



On sitten aivan eri tarina, onko kyynärpäätaktiikalla etenevät lapset ihanne, johon pitäisi pyrkiä. Itse koen, että ei. Mutta vuosikymmenittäin vaihtuu aina se ihanne. Vielä vähän aikaa sitten ne rajut ja raisut lapset piti laittaa ruotuun, nyt sitten ongelmaksi koetaan ne arat. Varmaa on ainakin se, että tämä yhteiskunta ei ole kovin suvaitsevainen, ja lähtökohtana on aina se, että jonkun lapsen käytös ei ole toivottavaa ja toisen taas on.

Tytöillä adhd saattaa oireilla nimenomaan ylikiltteytenä, tietynlaisena "unelmointina", vetäytyvyytenä. Aika monelle tulee järkytyksenä, että lapsen tila johtuukin sairaudesta, eikä omista erinomaisista kyvyistä kasvattajana.

Adhd on lyhenne sanoista attention deficit hyperactivity disorder. Lainauksen kirjoittaja tarkoittaa add:tä. Se on siis keskittymisen vaikeus, josta puuttuu tuo hyperaktiivisuus.

Että vilkkaita poikia ei muka ole kasvatettu. Vaikka jokainen järjellä ajatteleva tajuaa, että niitä vilkkaitahan joutuu juuri kasvattamaan paljon enemmän.

jonka mukaan jo eskarissa näkee, miten lapsi tulee menestymään elämässä eli tuleeko siitä täysi luuseri vai yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Kaikki merkit syrjäytymiseen näkyvät jo 6v ikäisessä, ja jostain syystä ne tempperamenttiset, vilkkaat ja meneväiset veijarit luokiteltiin kastiin "tälle ei hyvää tulevaisuutta saa edes tekemällä". En nyt jaksa kaivaa tätä esille, mutta eiköhän se googlella löydy.

Esim. lapsen koulumenestystä ja jatko-opintoihin hakeutumista määrää pääasiassa vanhempien koulutustaso, etenkin äidin.

http://www.haaste.om.fi/37211.htm

Lapsesi on luultavasti täysin normaali. Tuollainen käytös ei todellakaan välttämättä ole vanhemmista kiinni. Se on temperamenttikysymys ja siten hyvin yksilöllistä.

Toki on sekin mahdollisuus, että lapsi on erityislapsi. Lapsen käytös ei siis kuitenkaan välttämättä kerro siitä ja erityisjutut selviää aikanaan.

Tapahtunut on mennyttä, se ei muutu enää muuksi. Ota opiksesi ja älä vähään aikaan tee parin päivän vierailuja, vaan kyläile pikaisesti ystäviesi luona, sen aikaa, kun lapsi jaksaa olla suht mukavasti.

Jos sinua edelleen harmittaa tuo visiitti, pyydä anteeksi isäntäperheeltä ja kerro, että sinun kohdaltasi jäi paha mieli koko käynnistä. Kyllä he sinua vastaan tulevat.



Lapsi on siinä iässä, että helpoin olla kotona tai sitten tosiaankin tuollaiset lyhyet käynnit mieluiten lapsiperheissä.

Kerro avoimesti ystäville, että lapsi on vilkas ja utelias ja että olet välillä lujilla.



Ota omaa aikaa itsellesi vaikka harrastuksen muodossa kerran viikossa, jaksat sitten taas paremmin lapsenkin kanssa. Isä hoitaa lasta sillä aikaa.



Voimia sinulle, kyllä ajastaan helpottaa, mutta yritä nauttia myös nykyhetkestä.

<a href="http://www.haaste.om.fi/37211.htm" alt="http://www.haaste.om.fi/37211.htm">http://www.haaste.om.fi/37211.htm</a&gt;

Kai tajuat, että käytös- ja hyperkineettiset häiriöt eivät tarkoita vilkkautta? Lisäksi käytöshäiriöiden lisäksi oli rutkasti muita vaikuttavia tekijöitä.

et voi istua hetkeäkään paikallaan? Että et saa edes sitä kahvikuppia juotua kun lapsi räpeltää kaikki paikat mihin vain ylettää (laittaa tiskikoneen päälle, availee kaapit ja yrittää tyhjentää ne, lääppii tv: tä ja muita vempeleitä, yrittää syödä koiran ruuat, vetää kukista mullat lattialle jne)? Ei tällaisen lapsen kanssa yksinkertaisesti voi kyläillä opettelumielessä, vaan on odotettava, että lapsi vähän rauhoittuu ja kasvaa ennen kuin voi taas kyläillä.

En voisi kuvitella, että sosiaaliset kontaktit jäisivät pois lapsen huonon käytöksen vuoksi.

Jos ei muuta, niin noista kriittisemmistä vastauksista näkee ainakin sen, miten taatusti joku näkee lapsemme riehunnan tosielämässäkin ja se on vaan hyväksyttävä että kaikki eivät ymmärrä.

Aktiivisempi, kekseliäämpi, voimakastahtoisempi kuin kaksi seuraavaa ovat olleet. Nyt kun kaikki kolme ovat jo alakoulussa, on tämä esikoinen se reippain, avuliain ja työteliäin. Naapurin viisas vanha herra yritti aikoinaan lohduttaa minua kun hermot meni pojan kanssa, että älä huoli: parhaimmat työhevoset tulevat juuri villeimmistä varsoista. Ja juuri näin on käynyt.



Sellaiset vanhemmat, joiden lapset eivät riehu, eivät saisi kommentoida tällaisiin ketjuihin lainkaan. Te ette tiedä, mistä puhutte. Luulette, että pärjäätte lastenne kanssa, koska olette niin hyviä kasvattajia. Pärjäätte lastenne kanssa kuitenkin vain siksi, että he ovat helppoja lapsia!



Terkuin ammattikasvattaja äiti, joka luuli paljon ennen, mutta tietää nyt paljon enemmän.

Viimeksi, kun oltiin kyläilemässä, niin rämpytti valoja, hyppi sohvalla, kiipeili olohuoneen pöydällä, laittoi tuulettimen päälle, juoksi pitkin eteistä... todella vilkas ja touhukas poika. Olisihan se kiva, jos olisi sellainen tottelevainen ja rauhallinen lapsi, joka leikkisi sievästi lattialla, ja ehtisi itse jutella äitituttavien kanssa. Mutta kun ei niin ei. Kiellon muistaa ehkä 10 minuutin ajan ja sitten taas mennään. Meillä tosin oli taustalla, että poika ei nukkunut päiväunia eikä ollut syönyt kunnolla ja sitten sai herkkuja kyläpaikassa, niin väsymys ja verensokerin yllättävä nousu saivat aikaan tosi villin käytöksen.



Mutta lohduttavaa kuulla, että on ohimenevää.

ja samalla seuraa äidin reaktioita eli onko äiti tosissaan kieltojen suhteen.

Tuossa tilanteessa, jos lapsi ei tottele, kiinnitetään huomio ihan muuhun eli rauhoitetaan toiminta. Ei vihaisena, vaan maltilla jutellen tai lähtemällä ulos.

Oikeastaan odottaisin jonkun toisen äidin puuttuvan tilanteeseen ja ottavan lapsen hetkeksi "ohjaukseensa" antamalla huomiota hyvässä mielessä.



Vai onko muille äideille herkullisempaa seurata äidin ja lapsen valtataistelua keskenään hymistellen ja kritisoiden hankalasta lapsesta ja heikosta äidistä. Työvoitto ja ruusut sille äidille, joka ottaisi tilanteen haltuunsa.

Alle 2v on pieni. Hän on kiinnostunut ympäristöstä ja tutkii sitä , varsinkin kaikki uusi on tosi mielenkiintoista. Itse kysyisin ennemmin mikä kyläpaikassa oli vikana? Eikö kukaan auttanut sinua? Kiertänyt lapsen kanssa tutustumassa taloon ja sen tavaroihin ja siihen kuinka niitä käsitellään? Etkö voinut rentoutua, antaa lapsen olla lapsi, vai oliko sinulla jatkuva paine olla muuta kuin olette? Eikö isäntäväki ollut huomioinut pienen tuloa, esim.nostamalla särkyvät pois?

Itsellämme on pienet lapset ja olemme rajoittaneet vierailut minimiin perheissä/paikoissa jotka eivät ole suvaitsevaisua lapsille. Voivat tulla vaikka meille puolestaan. Tahdonhan itsekin jutella yms.vierailuilla, joten ympäristön ja ilmapiirin on mahdollistettava se. Toki voi vuorotella lasten katsomisessa aikuisten kesken.

nii olis voinu tehdä barrikadit telkun eteen ja pesukoneesta töpseli irti. Ei olisi lapsikaan saanut sitä kaipaamaansa erityishuomiota mitä tuolla riehumisellaan varmaan haki ja olis ehkä siis EHKÄ voinut rauhoittua.

Tiedän että monet on sitä mieltä että kyllä pitää saada kuriin muutenkin mutta erityislapsen äitinä meillä välillä vältellään pahoja tilanteita kun elämässä on joskus sellaista ettei aina voi keskittyä siihen lapsen jatkuvaan kasvatukseen niin 100%. Niitä tilanteita kyllä treenataan arjessa ihan tarpeeksi.

ja samalla seuraa äidin reaktioita eli onko äiti tosissaan kieltojen suhteen.

Tuossa tilanteessa, jos lapsi ei tottele, kiinnitetään huomio ihan muuhun eli rauhoitetaan toiminta. Ei vihaisena, vaan maltilla jutellen tai lähtemällä ulos.

Oikeastaan odottaisin jonkun toisen äidin puuttuvan tilanteeseen ja ottavan lapsen hetkeksi "ohjaukseensa" antamalla huomiota hyvässä mielessä.

Vai onko muille äideille herkullisempaa seurata äidin ja lapsen valtataistelua keskenään hymistellen ja kritisoiden hankalasta lapsesta ja heikosta äidistä. Työvoitto ja ruusut sille äidille, joka ottaisi tilanteen haltuunsa.

Auttaa ehkä sen 10 min. ja taas jatketaan. Ja ihan turha kuvitella, että joku toinen äiti pystyisi ottamaan tilanteen haltuun, varsinkin jos oma lapsi on ylitottelevainen. Parhaiten sujuu vierailut sellaisessa paikassa, jossa molemmat lapset ovat vilkkaita ja touhukkaita. Samanlaisen lapsen vanhempi osaa suhtautua oikein toiseen samanlaiseen lapseen.

tuollaista käytöstä ole ollut koskaan. Hankalaa tulee olemaan jatkossa, ellet saa kuria aikaan. Kysy apua vaikkapa perhetyöntekijältä tai uuvut tykkänään.

jotkut pojat ovat vaan rauhallisempia kuin toiset. Ei taapero ole niin fiksu että sitä vois hirveesti vielä opettaa. Voi mutta ei ne mene kerralla jakeluun.

Ole onnellinen että sulla ei samanlaista menijää ole.

tuollaista käytöstä ole ollut koskaan. Hankalaa tulee olemaan jatkossa, ellet saa kuria aikaan. Kysy apua vaikkapa perhetyöntekijältä tai uuvut tykkänään.

jotkut pojat ovat vaan rauhallisempia kuin toiset. Ei taapero ole niin fiksu että sitä vois hirveesti vielä opettaa. Voi mutta ei ne mene kerralla jakeluun.

Ole onnellinen että sulla ei samanlaista menijää ole.