Olen ihan hajalla hirveän sukulaisvierailun jälkeen - riehuva taapero

Silti se on villipeto. Millä selität sen että kolmesta lapsestani 2 on hyvinkäyttäytyviä ja tämä kolmas on ihan vauhko? Sairaudella? Ei, vaikka on villi, niin tämän ikäisillä ei mitään ADHD:ta ym diagnosoida, eikä tässä tapauksessa edes diagnoosi pätisi :-) Se vaan on niin että joskus joku lapsista sattuu syntymään villimpänä ja uhmakkaampana kuin muut perheen lapset.

-70/92

perheiden kutsumisen meille. Onneksi on perheitä, joissa lapsia viitsitään kasvattaa ja he ovat tervetulleita meille.

En tosiaan jaksa kakaroita, jotka hyppivät sohvilla ja tunkevat makkariin ja möyhivät isäntäväen sänkyjä ja juoksevat keksi kourassa olkkarissa lähmimässä verhoja ja mamma vain pyörittelee silmiä ja huokailee, että kun se on niin vaativa lapsi, sinä et tiedä mistään mitään kun sun lapset on niiiiiiin helppoja.

Ehkä ne juuri on niin helppoja kun niitä on pienestä asti kasvatettu siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Tuosta tuli mieleen serkkuni esikoistyttö. Mulla ei ollut vielä lapsia, kun he kävivät luonani kylässä ja oli sellaista menoa, että alkoi oma tulevaisuus pelottaa (olin raskaana). Taapero oli villi, mutta positiivinen ja iloinen. Mutta heti, jos sekunninkin katsoi muualle, oli kielletyssä paikassa. Muistan sen niin hyvin... se oli suorastaan uskomatonta. Kun esim. keskityin kavin kaatamiseen ja äiti katsoi hetken toiseen suuntaan, vekara oli vetänyt tuolin seinän viereen ja pudotti taulun! Siis tämä tapahtui, kun olimme samassa huoneessa, parissa sekunnissa.



Omat lapseni olivat vilkkaita myös, mutta tuon tytön rinnalla hitaita ja kömpelöitä :). Silti heidänkin kanssaan muistan, kuinka kamalaa vaihetta oli se, kun olivat 1v ja 2v ja käytiin kylässä ja aina toinen (kumpi vaan) oli jossain pahanteossa, riehui tai kiukutteli. Meillä lapset eivät ole ikinä viihtyneet sylissä. Jos olisin väkisin pitänyt, olisivat huutaneet itsensä tajuttomiiksi. Perässä vaan piti mennä.



Mutta mitä serkun tyttöön tulee. Serkkuni on tasapainoinen ihminen, keskittynyt perheeseensä, hyvä äiti varmasti kaikin puolin. Mutta muistan, että hän oli itsekin hurjan villi pienenä. Tämä hänen villi tyttönsä on nyt yläasteella. Rauhallinen, kiltti, kohtelias, urheilullinen tyttö, jolla on paljon kavereita, enkä osaa kuvitella, että aiheuttaisi mitään vaikeuksia vanhemmilleen. Suorastaan "esimerkki-lapsi". En tiedä tasaisemoaa ja kivempaa yläasteelaista kuin serkkuni tyttö, joka oli pienenä ihan villipeto!

anna lapselle paljon positiivista huomiota, tehkää hauskoja asioita yhdessä.

Mun esikoinen oli tuollainen pienenä. Koko ajan sai vahtia, juosta perässä. Jotenkin pidin sitä itsestäänselvänä. Selitin lapselle samoja asioita tuhanteen kertaan, nostin pois, kiinnitin huomion johonkin muuhun, jne, näitä juttuja.



Nyt hän on 22v, sai juuri korkeakoulututkinnon valmiiksi ja aloittaa väikkäriä. Sitä sinnikkyyttä ja tehokkuutta on riittänyt, jossain vaiheessa (vaikean) murkkuiän jälkeen se kääntyi tuollaiseen positiiviseen.

Ihan kuin niiden villien lasten vanhemmat ei kasvattaisi lapsiaan (toki on poikkeuksiakin). Voin sanoa, että oman lapseni kanssa kuri oli kova kuin kivi, mikään ei mennyt mihinkään perille. Onneksi nyt kouluiässä järkeä on alkanut tulemaan päähän, käyttäytyy oikein kauniisti.



Naurattaa oikeastaan, että ne joiden lapset ovat temperamenteiltaan kuin lampaat, niin niiden äidit huokailee, "miten kamala uhma meidän maijalla on", vaikka lapsi vain ottaisi hatun pois päästä keskellä kesää. Se on kaukana minun tuntemastani kamalasta uhmasta...



En todellakaan usko, että kaikki ne pieninä lapsina olleet villikot joutuisivat "panopuiksi ja nurkan takana tupakoiviksi pikkurikollisiksi". Luulen, että enimmäkseen siihen vaikuttaa se, jaksavatko vanhemmat ottaa kantaa lapsen kasvatukseen - aivan sama, onko se lapsi se villi vai rauhallinen. Käytöshän voi muuttua vielä vaikka yläasteen alussa, jolloin ehkä kiltin lapsen vanhempi ei enää osaakaan puuttua lapsen/nuoren kiukutteluun, kun jo se pelkkä "uhmaikäisen" hatun päästä ottaminen on ollut niin kamalaa uhmaamista... ;)

äideissä saman piirteen.

istutaan ylpeä hymy huulilla ja seurataan kun oma pikku Nico-Petteri takoo päähän lapiolla kaveriaan.



Vähän isompana ylpeänä katsotaan, kuinka omatoiminen Nico-Petteri on kun rohmuaa kaikki keksit ja vie toisten käsistä. Ilmiselvää selviäjän ainesta.



Koulussa ollaan ylpeitä kun Nico-Petteri ei ole kiusattu vaan osaa kiusata ensimäisenä. Se on niin oma-aloitteinen ja vaativa ja tempperamenttinen. Kyllä sen pitää saada hiljaisempia ja pienempiä hakata. Nössöjen vanhemmat vain tyhjää valittaa.



Yläasteella heitä ei enää näy vanhempainilloilloissa, koska typerät reksit vain paasaa jotain skeidaa, eikä ymmärrä, että mun Nico-Petteri on taiteellinen persoona, jota ei koulunkäynti kiinnosta.



Kun Nico-Petteri on 18v, ihmetellään kun se lojuu perähuoneessa ja ei tee muuta kuin surffaa netissä ja pelaa väkivaltapelejä ja käyttää mömmöjä ja huumeita. Ja Nico-Petterin äiti suurimpana äänessä huutaa, että äitejä ei saa syyllistää, ei näille nuorille mitään voi. Voiskohan se olla vaikka vähän masentunut kun ei hae kouluun ja polttaa pilveä. Miksi yhteiskunta ei auta mun nuorta.



Seuratkaapa piruuttanne niin huomaatte tämän saman kuvion toistuvan näiden "vahvaluonteisten" lasten äideissä.

äideissä saman piirteen.

istutaan ylpeä hymy huulilla ja seurataan kun oma pikku Nico-Petteri takoo päähän lapiolla kaveriaan.

Vähän isompana ylpeänä katsotaan, kuinka omatoiminen Nico-Petteri on kun rohmuaa kaikki keksit ja vie toisten käsistä. Ilmiselvää selviäjän ainesta.

Koulussa ollaan ylpeitä kun Nico-Petteri ei ole kiusattu vaan osaa kiusata ensimäisenä. Se on niin oma-aloitteinen ja vaativa ja tempperamenttinen. Kyllä sen pitää saada hiljaisempia ja pienempiä hakata. Nössöjen vanhemmat vain tyhjää valittaa.

Yläasteella heitä ei enää näy vanhempainilloilloissa, koska typerät reksit vain paasaa jotain skeidaa, eikä ymmärrä, että mun Nico-Petteri on taiteellinen persoona, jota ei koulunkäynti kiinnosta.

Kun Nico-Petteri on 18v, ihmetellään kun se lojuu perähuoneessa ja ei tee muuta kuin surffaa netissä ja pelaa väkivaltapelejä ja käyttää mömmöjä ja huumeita. Ja Nico-Petterin äiti suurimpana äänessä huutaa, että äitejä ei saa syyllistää, ei näille nuorille mitään voi. Voiskohan se olla vaikka vähän masentunut kun ei hae kouluun ja polttaa pilveä. Miksi yhteiskunta ei auta mun nuorta.

Seuratkaapa piruuttanne niin huomaatte tämän saman kuvion toistuvan näiden "vahvaluonteisten" lasten äideissä.

En mä ole kyllä tuollaista huomannut. Päinvastoin mun tapaamani villimmät lapset ovat aiheuttaneet äideilleen tuskastumista ja harmaita hiuksia. Eivät ne äidit ole siinä naureskelleet vieressä.

Terveisin serkkunsa tytöstä kirjoittanut.

Pikemminkin päinvastoin, nämä äidit puuttuvat usein nopeastikin lapsen käytökseen ja pyytelevät kovasti anteeksi lapsensa toilailuja.

jotenkin koimme ihan kunnia-asiaksemme laittaa kotimme lapsiystävälliseksi silloin kun meille tuli lapsiperhevieraita, eikä meillä itsellämme vielä ollut lapsia. Ihan samalla tavoin kuin yleensä teemme ruokaa, josta vieraat (minkä ikäisiä sitten ovatkin) voisivat pitää, keksiä sellaista jutunaihetta/tekemistä, joka heitä voisi kiinnostaa jne. Tiedän kyllä, että ajattelutapoja on erilaisia :). #93

Meillä ei kotia laiteta uusiksi, kun lapsiperhe tulee kylään

kantaa pesukonetta pois kodista. Näköjään on ihan normaalia, että pieni lapsivieras saa tehdä tuhojaan, koska vain niin kasvaa pärjääjiä.

Lapselle tekee muuten ihan hyvää pudottaa joku rikkoutuva tavara, jonka sirpaleista saa haavan. Jostain kumman syystä riehuminen loppuu siihen, kun tulee pienikin pipi.

Meilläkin on ollut lähes samanlaista. Pojat ovat olleet tosiii vilkkaita vaikka "kuria" on pidetty ja puututtu kaikkeen mahdolliseen. Neuvolassa puhuttu ja todettu että toiset vain ovat tuollaisia ja toiset taas hyvinkin rauhallisia. Kerrankin terkkari sanoi että ovat enemmänkin huolissaan lapsista jotka eivät touhua ja ole uteliaita ja liikunnallisia. Mutta eipä tähän auta kuin aika ja tosi hyvät hermot!!! Lapset kasvaa ja niistä tulee ihan mukavia nuoria ja kunnollisia kansalaisia :) Näin ainakin meillä on käynyt vaikka luulin kummastakin pojasta että ovat jotenkin "epänormaaleja". Tsemppiä Ap!!!

Meillä oli sellainen isohko matkasänky, joka toimi leikkikehänä. Oli helppo napata mukaan ja aikuiset saivat välillä olla rauhassa vahtimiselta.Leikki siellä leluilla ainakin jonkin aikaa. Ja pihalla oli ns. kennelaitaus, muuten juoksi järjettömästi minne vaaroihin vaan. Nyt tyttö on 10. Ja on rauhoittunut. Muistan kuitenkin sen karkailun ja ainaisen vahtimisen...

Meillä kolmesta lapsesta, yksi aiheutti juuri näitä tuntemuksia. Tuntuu tarvitsevan jonkun kiinnekohdan, jonka avulla sitten rauhoittuu. Nyt on jo vähän helpompaa (4-v), mutta edelleen kaipaa jonkun toimimaan kanssaan tai sitten alkaa huomion haku.Yksin kyläillessään isovanhemmilla on oikein rauhallinen, eikä hoitopaikassa ole myöskään ollut koskaan erityisen villiä menoa. Mutta koko perheen kyläillessä, etenkin lapsettomissa paikoissa, on vielä varsin rasittava. Tietää kuitenkin jo hyvin miten käyttäytyä, eikä tietenkään enää räpläile nappuloita, vaan on huomiohakuinen. Vielä kuitenkin mietin jaksanko lomareissua kauemmas tuon käytöksen takia. Muistelen loma-aikoina rauhoittuneen kuluneen vuoden aikana, joutuuhan huomion jakamaan jo aika monen kanssa (2 sisarusta ja työssäkäyvät vanhemmat)

Koska ei kyennyt pitämään lastaan poissa pahanteosta, kaivoin esiin vanhat lastenvaljaat vuodelta 1961 ja laitoin lapsen niillä kiinni siksi aikaa kun äitinsä joi kahvinsa rauhassa. Omia lapsi ei koskaan tarvinnut sitoa kiinni, koska heillä ei ollut tuota palsta mammojen lasten suosimaa temperamenttia eli suomennettuna laiskoja äitejä, joiden mielestä lapsi saa määrätä kaiken. Eikä käy mielessä, että sisustaisin kotini lapsivieraita varten vaan jokainen meille tuleva hysäksyy sen, että täällä lapset eivät vaeltele.

kumpi on älyttömämpi: sinä sitoja vai äiti, joka antaa sitoa lapsensa. Olette ehkä molemmat yhtä älyttömiä.

ihan pienestä asti ja heidän mammojen kans istunut perhekerhoissa ja nähnyt jo parivuotiaasta asti, miten heitä kasvatetaan, tietää heidän systeeminsä aika tarkkaan.

Aika pienestä asti pystyi päättelemään, kenestä tulee se luokan häirikkö ja hyvin ne on pitäneet paikkaansa. Tällä hetkellä juuri nämä nappuloiden vääntelijät joille ei kuulemma voinut mitään, on niitä lähikaupan näpistelijöitä ja tupakkapaikalla räkiviä nuoria miehiä.

Tytöille on käynyt niin, että osa on ihan panopuita ja patjoja ja koulu ei kiinnosta kun hienointa on päästä jonkun amiskuskin takapenkille pantavaksi ja sidukkaa ryystämään.

ihan päiväkodista asti. Kyllä ne nappuloiden vääntäjät ja riehujat ja uhmikset, joille ei voitu mitään, on nyt ysillä niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia muualle kuin kymppiluokalle korkeintaan. Jätkät pinnaa ja vetää tupakka ja mölisee kännissä.

Kyllä se kuule niin päin on, että ne lapset pärjää, jotka on opetettu käyttäytymään ja niistä lapsista tulee niiden teidän mölisijöisen pomoja jos ne teidän mölisijät koskaan edes töihin pystyy.

teinityttöjen seksielämästä? Käyvätkö omat poikasi jälkiliukkailla? En voi uskoa, että aikuinen ihminen puhuu teinitytöstä panopuuna.

Sinä et yhden koululuokan tai perhekerhon käyttäytymisellä pysty sanomaan yhtään mitään lasten kasvatuksesta tai siitä, millaisia heistä tulee nuorena saatikka sitten aikuisina. Jos nuori näpistelee tai hänellä on holtiton seksielämä, niin taustalla on AIVAN VARMASTI muuta kuin pesukoneen nappuloiden säätelyä. Muutenhan se lasten kasvatus olisi aivan liian helppoa: estät vain nappuloiden säätelyn, niin jo rekrytoidaan heti lukion penkiltä päällikköpaikalle.

Hohhoijaa. Lapsen vilkkaus tai rauhallisuus ei ennakoi hänen menestystään elämässä. Sen sijaan sinun kaltainen vanhempi kyllä tehokkaasti torpedoi lapsensa menestyksen, sillä kasvatat lapsistasi yhtä typeriä ja ahdasmielisiä kuin itse olet. Vaikka ovatkin ehkä rauhallisia, niin pohjalle joutuvat muiden pomotettavaksi. Ja ihan sinun ansiostasi.

Vaikka ovatkin ehkä rauhallisia, niin pohjalle joutuvat muiden pomotettavaksi. Ja ihan sinun ansiostasi.

pärjäisi maailmassa hyvin kun annat sen repiä ja riehua, ei se näin mene.

En todellakaan ole huolissani hyvin kasvatetuista nuoristani. Heillä on hyvät todistukset ja jatkokoulutuspaikat kunnossa, toisin kuin näillä tulevilla kymppiluokkalaisilla tai muilla syrjäytyneillä, joiden äidit ylpeinä selitteli tuossa 90-luvun puolivälissä perhekerhoissa, että kun "minun Nico-Petteri on niin voimakasluonteinen, että sille ei voi mitään ja siitä tulee kyllä pärjääjä kun on noin utelias, että kiipeilee joka paikassa ja osaa sanoa aikuisille vastaan"

Näitä pentuja ja äitejeä katsottiin silloin jo pitkään ja kyllä ne ennakkokäsitykset piti hyvin paikkaansa. Villiä pentua kasvatetaan tiukemmin, eikä nosteta käsiä pystyyn ja huokailla, että voi kun se on niin vaativa ja sille ei voi mitään. Voisko ympäristö siivota pois tiskikoneet ja astianpesukoneet kun me tulemme kylään, että meidän vahvatahtoinen lapsemme saa rauhassa tutkia ympäristöään.

Koska ei kyennyt pitämään lastaan poissa pahanteosta, kaivoin esiin vanhat lastenvaljaat vuodelta 1961 ja laitoin lapsen niillä kiinni siksi aikaa kun äitinsä joi kahvinsa rauhassa. Omia lapsi ei koskaan tarvinnut sitoa kiinni, koska heillä ei ollut tuota palsta mammojen lasten suosimaa temperamenttia eli suomennettuna laiskoja äitejä, joiden mielestä lapsi saa määrätä kaiken. Eikä käy mielessä, että sisustaisin kotini lapsivieraita varten vaan jokainen meille tuleva hysäksyy sen, että täällä lapset eivät vaeltele.

kumpi on älyttömämpi: sinä sitoja vai äiti, joka antaa sitoa lapsensa. Olette ehkä molemmat yhtä älyttömiä.

Ei se lapsi sidottuna ollut vaan valjaissa eli pystyi varsin hyvin kävelemään siinä noin 2.5 m säteisellä ympyrällä ja leikkimään niillä tavaroilla, jotka siinä lähellä leikittäväksi olivat. Pystyi istumaan, pystyi makoilemaan jne. Mutta ei päässyt käsiksi mihinkään vaaralliseen.

jonka mukaan jo eskarissa näkee, miten lapsi tulee menestymään elämässä eli tuleeko siitä täysi luuseri vai yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Kaikki merkit syrjäytymiseen näkyvät jo 6v ikäisessä, ja jostain syystä ne tempperamenttiset, vilkkaat ja meneväiset veijarit luokiteltiin kastiin "tälle ei hyvää tulevaisuutta saa edes tekemällä". En nyt jaksa kaivaa tätä esille, mutta eiköhän se googlella löydy.

melkoisia pikku-Myitä, kaksi. Eli siis tahtoa ON testattu paljon. Ehkä ei aina niinkään pahanteolla, mutta tottelemattomuudella ja omapäisyydellä. Jos vajaa 2v ei halunnut sisälle, seurasi huutoa ja mekkalaa eikä kerta kaikkiaan tullut sisälle kuin raahaamalla kainalossa - kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Jos ei halunnut lähteä ulos, juoksi karkuun, sätki ja heittäytyi makaroniksi. Näitä juttuja joka lähdön aikaan, joka päivä. Perhekerhosta ei halunnut koskaan pois ja konsertoi sen päiväisesti, vaikka olin erittäin johdonmukainen ja aina lähdetiin, kun olin sanonut. Mutta kiukkuavaa tyttöä raahasin lukemattomia kertoja, ja nostin kaupan lattialta.

Kyläpaikoissa lapsi meni herkästi ylikierroksille ja toisaalta haki ehkä huomiotakin esim. hyppimäläl sängyn päällä ja juoksemalla jne. Iltaisin nukahtaminen kesti parikin tuntia, ja päättyi hirveään huutoon, kun lapsi oli lopulta aivan väsyksissä muttei vaan halunnut ja osannut nukahtaa vierrassa paikassa. Kävimme silti jonkin verran yökylässä.



Toisen lapsen kanssa on ollut vähän helpompaa, mutta moneen muuhun verrattuna on hänkin aika pippurinen tapaus.



Tsemppiä ap:lle! Sinulla taitaa olla vilkas ja eloisa lapsi. Jätä muiden kommentit omaan arvoonsa. Kaikki eivät ole rauhallisia ihmettelijöitä. Helppo niiden on arvostella, joiden lapset ovat luonnostaan "kilttejä".

Hei



Minusta lapsesi kuulostaa ihan normaalilta. Mulla on yksi helposti ohjailtavissa oleva lapsi, joka on aina aika helposti uskonut sääntöjä. Toinen lapsi taas on eri sorttia:)



Ainoa vinkki sinulle on välttää kyläilyjä sellaisissa paikoissa, joissa ei tajuta auttaa sinua haastavan lapsen kanssa. On kiva olla kylässä sellaisessa paikassa, jossa isäntäperhe tekee parhaansa myös rasittuneen äidin olon helpottamiseksi esim. leikkimällä vilkkaan lapsen kanssa.



Voi myös olla, että ihan turhaan häpeät lapsesi takiia. Toki ymmärrän, että luulet, että muut kauhistelevat lapsesi käytöstä. Mutta voi myös olla, että he hyvinkin ymmärtävät.



Lapset ovat erilaisia, niin se vain on. Hyvää kasvatusta on niin paljon muutakin kuin tiukka kuri ja säännöt. MOnilla lapsilla liiallinen tiukkuuskin saa aikaan riehumista. Esim. meillä vanhemmille nauraminen oli merkki siitä, että lapsi oikeasti oli poissa tolaltaan, eikä siitä että haluaisi nauraa vanhemmilleen.



Varmaan olet jo kokeillutkin, mutta eniten tollaisia vierailuja helpottaa se, että rytmistä pidetään kiinni vieraiuillakin. Että päiväunet nukutaan oikeaan aikaan. Ja että sokerin saantia rajoitetaan.



Meillä on molemmilla lapsilla ollut käytössä valjaat ruokapöydässä. Eli syöttötuolissa olivat valjaissa. Helpotti todella paljon ruokailuja. Valjaat olivat myös joka reissulla mukana.



Yksi asia vielä tuli mieleen. Joskus vanhemmat luulevat olevansa kovin tiukkoja, johdonmukaisia tai "poliiseja". Sivusta seuraajat taas saattavat pitää vanhempia kyllä kovina kieltämään, mutta huonoilta pitämään kiinni seurauksista. Eli loppupelissä vanhemmat eivät sitten oikein kunnolla uskallakaan kieltää, koska eivät esim. halua että lapsi suuttuu, alkaa huutamaan tms. Tällöinhan lapsi tietää, että kaikkea voi tehdä, koska äiti/isä kuitenkin viime kädessä antaa tehdä mitä vain.



Minä vähentäisin kiellot minimiin, mutta ne kiellot jotka ovat tärkeitä, pidettäisiin, vaikka lapsi saisi minkälaisen raivokohtauksen.



Vaikutat, ap, oikein hyvältä kasvattajalta, sekä myös fiksulta, kun ymmärrät että kaikki eivät tule ymmärtämään sinua tai lastasi. Tärkeintä onkin hyvän suhteen luominen lapseen.



Lapsesi on myös vielä kovin pieni, ei alle 2-v voi vielä olla mitään käytöstapoja, sehän vasta opettelee ihan kaikkea.

jossa 4v ikäinen lapsi uudestaan ja uudestaan tuli lyömään minua, ja äitinsä kielteli laimeasti. Poikaa ei saanut ottaa kiinni kädestä, koska se kuulemma sattui. Lopulta ilmoitin, että yksi lyönti lisää ja minä lähden. Poika löi. Minä lähdin.



Poika heittäytyi eteisen lattialle ulvomaan, että en saa lähteä (en tietenkään, koska olin vasta saapunut ja tuliaiset olivat kassissa). Sanoin, että hän tiesi, mitä lyönnistä seuraa, joten minä poistun.



Sekä äiti että poika olivat ihan ihmeissään: aikuinen ihminen ja toteuttaa sen, mitä sanoo.

pärjäisi maailmassa hyvin kun annat sen repiä ja riehua, ei se näin mene.

En todellakaan ole huolissani hyvin kasvatetuista nuoristani. Heillä on hyvät todistukset ja jatkokoulutuspaikat kunnossa, toisin kuin näillä tulevilla kymppiluokkalaisilla tai muilla syrjäytyneillä, joiden äidit ylpeinä selitteli tuossa 90-luvun puolivälissä perhekerhoissa, että kun "minun Nico-Petteri on niin voimakasluonteinen, että sille ei voi mitään ja siitä tulee kyllä pärjääjä kun on noin utelias, että kiipeilee joka paikassa ja osaa sanoa aikuisille vastaan"

Näitä pentuja ja äitejeä katsottiin silloin jo pitkään ja kyllä ne ennakkokäsitykset piti hyvin paikkaansa. Villiä pentua kasvatetaan tiukemmin, eikä nosteta käsiä pystyyn ja huokailla, että voi kun se on niin vaativa ja sille ei voi mitään. Voisko ympäristö siivota pois tiskikoneet ja astianpesukoneet kun me tulemme kylään, että meidän vahvatahtoinen lapsemme saa rauhassa tutkia ympäristöään.

Hän on vilkas ja touhukas, ei tarkoita pahaa. Ei anneta riehua eikä repiä, vaikka yrittää sitä.

Kun se nyt on vain niin, että sinun kaltainen ihminen ei osaa kasvattaa hyvin. Korkeintaan olet alistanut lapsesi totteleviksi pikku marioneteiksi, jotka tekevät juuri niin äiti ja tulevaisuudessa keskijohto sanovat.

Kymppiluokka ei ole mikään häpeä kenellekään, vaan erinomainen mahdollisuus nuorelle, joka ei jostain syystä ole pystynyt keskittymään kunnolla peruskoulussa. Ja muuten, jatkokoulutuspaikkoja ei ole vielä tältä keväältä tullut, joten epäilenpä hyvin vahvasti kirjoitustasi. Tuskinpa kakarasi pääsevät muualle kuin kortistoon.

Mieheni muuten oli erittäin vilkas lapsi, nyt on KTM johtavassa asemassa ja tekee väitöskirjaa. Että sellaista näille nicopettereille sitten kuuluu.