Olen ihan hajalla hirveän sukulaisvierailun jälkeen - riehuva taapero

Sitähän se on ton ikäisten kanssa, että jos ollaan kylässä niin koko ajan kävellään perässä/vieressä ja puututaan tarvittaessa asioihin. Kuka voi olettaakaan, että se olisi jotain muuta? Toki se on raskasta, mutta sitä se on vähemmän raivostuvienkin lasten kanssa, jatkuvaa perässä kulkemista...



(4 lasta, ja kaikkien kanssa paljon kyläilty, mutta myös koko ajan perässä menty)

Tuollaisiahan ne ovat, ainakin uteliaat ja innostuneet lapset. Jos tiedät että lapsesi on haastava, ehkä kannattaisi siirtää näitä päiviä kestäviä vierailuja vähän myöhemmälle iälle. Tai sitten yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että jonkun on vahdittava häntä koko ajan. Tietysti lasta voi rajusti kieltää ja rankaistakin, mutta näin pientä ei vielä kannata. Ei se lapsi pahaa tarkoita, innostuu vain ylettömästi kun on niin paljon uutta jännittävää tarjolla. Ja vierailuthan ovat tunnetusti lapsille tylsiä, kun äiti vain istuu ja juttelee ja kiinnittää huomionsa muualle kuin lapseen, joka ehkä on tottunut saamaan kaiken huomion.

että kunnes tilanne rahoittuu niin keskitytte kutsumaan viera teidän omaan kotiinne jos teidän on siellä helpompi hallita lasta ja tilanteita. Niin me on tehty...

Tuollaisiahan ne ovat, ainakin uteliaat ja innostuneet lapset. Jos tiedät että lapsesi on haastava, ehkä kannattaisi siirtää näitä päiviä kestäviä vierailuja vähän myöhemmälle iälle. Tai sitten yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että jonkun on vahdittava häntä koko ajan. Tietysti lasta voi rajusti kieltää ja rankaistakin, mutta näin pientä ei vielä kannata. Ei se lapsi pahaa tarkoita, innostuu vain ylettömästi kun on niin paljon uutta jännittävää tarjolla. Ja vierailuthan ovat tunnetusti lapsille tylsiä, kun äiti vain istuu ja juttelee ja kiinnittää huomionsa muualle kuin lapseen, joka ehkä on tottunut saamaan kaiken huomion.

vaikka olisi vilkaskin. Eli ensin kielto ja samantien pois kielletystä, vaikka sitten syliin kiemurtelemaan. 2v tajuaa, jos hänelle sanoo, että pesukoneeseen ei kosketa. Jos pyrkii uudestaan pahantekoon, uusi kielto ja syliin tai sitten rattaisiin turvavyöllä kiinni. Selitykseksi se, että jos tekee kiellettyä, saa luvan istua paikallaan.

Harva lapsi jaksaa tätä rumbaa pitempään kuin 100 kertaa ennen kuin lannistuu. Eikö olekin kamalaa, utelias, menevä veijari lannistetaan, mutta se on omaksi parhaakseen. Sellainen laista, flegmaattinen ipana leikkii samaan aikaan autoilla siinä vieressä pyrkimättä tekemään pahojaan.

Sen lisäksi, että nämä tilanteet ovat sillä hetkellä ihan järkyttäviä, niin pelottaa oikeasti, että tuleeko tällaisesta tapauksesta kunnon ihmistä ikinä?? vai onko se kirjoittaja oikeassa, joka sanoo että minulla on pahoja ongelmia luvassa jatkossa, jos en nyt saa tenavaa kuriin ja pysty toisten koteja muuttamaan.

ap

[/quote]

meillä esikoinen oli samanlainen uhmakasa, ei johdateltava lapsi. En tosiaan jaksanut pystynyt hankkimaan toista lasta pienellä ikäerolla. Ikäeroksi tuli monen monta vuotta. Toinen lapsi onkin kovin puhelias mutta johdateltavissa ja pääosin kiltisti käyttäytyvä. Esikoinen harrassati kaikenlaista uhmaa noin 3-4 vuotta. Nyt esikoinen esimerkillinen teini, joka hoitaa koulunsa kiitettävällä tasolla jne.Käyttäytyy jopa korostetun rauhallisesti. Muistan kyllä tuon että mikään ei auttanut. Hoitotädilleenkin ollut hänen uransa toiseksi kimurantein tapaus.

ISO KIITOS kannustuksesta kaikille - ja myös kriittisemmille. Jos ei muuta, niin noista kriittisemmistä vastauksista näkee ainakin sen, miten taatusti joku näkee lapsemme riehunnan tosielämässäkin ja se on vaan hyväksyttävä että kaikki eivät ymmärrä.



Tämä pitkä visiitti oli ensimmäinen tässä lapsen riehuntaiässä. Vauvana oli tosi rauhallinen ja meidän oli helppo olla ja kyläillä missä vaan, kun poika ei koskaan itkenyt mitään jne., rauhoittui syliin/rinnalle heti jne. Toista on nykyään. En todella vähään aikaan lähde pitkäksi aikaa muiden nurkkiin lapsen kanssa, ja yritämme tavata ihmisiä mieluummin meillä, leikkipuiston nurkilla tms.



Kysyjille: tuolla visiitillä ei ollut ketään, joka olisi voinut auttaa, mieskään ei päässyt lähtemään mukaan. Muidenkin lasten vanhempia oli paikalla, ja he (äidit) keskittyivät omiin lapsiinsa (jotka tosin lähinnä tuijottivat meidän tuholaista silmät lautasina ja minusta kyllä näytti siltä, että vanhemmilla olisi ollut käsiä vapaana). Muut olivat sitten sellaisia, etteivät eväänsä hetkauta vaikka mikä olisi. Yksi sukulaismamma aina narisi välillä lapsen käytöksestä.



Saman kokeneiden - ja siitä selvinneiden!! - kertomuksista oli oikeasti tosi paljon lohtua ja tukea. Ehkä mekin selvitään. Ja jaksan taas uskoa, että tämä mun "pahan poliisin" rooli joskus tuottaa tulosta. Nyt lapsi leikkii tuolla dubloilla ihan nätisti isänsä kanssa, ei uskoisi että sama tuholainen kyseessä.



AP

On kasvatettu ja kielletty, on oltu johdonmukaisia ja tehty kaikki. Ainoa mikä auttoi oli AIKA. Nyt lapsi on täysin normaali 8-v.



Yritä ap kestää. Tiedän miten turhauttavaa on lukea esim. täältä av: lta täydellisten äitien kommentteja siitä, miten lapsi kyllä tottelee kun vain kieltää. Lapset eivät ole samasta puusta veistettyjä, sen luulisi jokaisen äidin tietävän, ainakin jos on useampia lapsia.

Toki uhma koetteli välillä vanhempien hermoja, mutta helpolla ollaan näköjään päästy.

Voisitko soittaa ap neuvolaan ja varata aikaa sieltä? Voisit jutella terkkarin kanssa ja lapsesi voisi ikäänkuin olla tarkkailussa.

En halua pelotella, mutta ystäväperheen lapsen autismi oireili taaperoikäisenä noin. Mikään kielto ei mennyt perille, jos kielsi seurasi kamala huuto ja raivarit. Yhtään otetta lapseen ei saanut. Rauhoittui kyllä isommaksi kasvaessaan.

Vaikutat ap, järkevältä (kotikasvatus lapsella varmasti kunnossa)joten hae apua tai väsyt itse ennen pitkää.

terv. th, jolla itselläänkin kokemusta samanlaisesta pojasta mikä ap: lla on

Toki uhma koetteli välillä vanhempien hermoja, mutta helpolla ollaan näköjään päästy.

Voisitko soittaa ap neuvolaan ja varata aikaa sieltä? Voisit jutella terkkarin kanssa ja lapsesi voisi ikäänkuin olla tarkkailussa.

En halua pelotella, mutta ystäväperheen lapsen autismi oireili taaperoikäisenä noin. Mikään kielto ei mennyt perille, jos kielsi seurasi kamala huuto ja raivarit. Yhtään otetta lapseen ei saanut. Rauhoittui kyllä isommaksi kasvaessaan.

Vaikutat ap, järkevältä (kotikasvatus lapsella varmasti kunnossa)joten hae apua tai väsyt itse ennen pitkää.

Sinun on se vaikea hyväksyä, koska itselläsi ei sellaista lasta ole ollut. Minulla on 3 lasta ja näistä tämä nuorin on todellakin omaa luokkaansa uhman ja omapäisyyden suhteen.

Ei siinä auta vaikka päällänsä seisoisi ton kanssa. Kotona kielletään ja torutaan ja näytetään että pureminen, raapiminen, tukasta vetäminen ja lyöminen sattuu. Huonekalujen päälle kiipeäminen on kiellettyä ja joka ikinen kerta taapero nostetaan pois. Joka kerta hän kiipeää uudelleen. Tätä lasta ei pidättele edes turvavyöt. Pääsee niistäkin riuhtomaan itsensä pois. Jopa autonkäyttöä on vähennetty, koska pääsee turvakaukalosta pujottelemaan halutessaan pois. (jos vielä tiukennetaan vöitä, niin seurauksena tulee olemaan isot mustelmat vöistä).

Mua säälittää sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä että lapset ovat yksilöitä. Kyllä mullakin on 2 oikein hyvin käyttäytyvää lasta. Tämä kolmas on villipeto, mutta kyllä se siitä vielä muuttuu. Eiköhän ennen kouluunmenoa ole pelisäännöt selvillä.

Siellä kotonahan ne tavat ja taidot opitaan! Ei vierailuilla toisten luona! ELi siis kotoa ei siivota kaikkea mahdollista pojan tieltä pois vaan annetaan olla ja niiden kanssa sitten harjoitellaan niitä kieltoja ja käyttäytymistä. Sen tarvii olla selkeetä ja johdonmukaista. Kun ei kotona saa koskea ja rämpyttää, niin ei sitä sitten tehdä eikä se ylipäätään kiinnosta siellä kyläpaikassa.

Näin ainakin meillä on toiminut kolmen lapsen kanssa, jotka nyt on jo isompia. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Ei ole mikään ihme, että joistakin lapsista tulee tollasia, kun ei ne totu kieltoihin ja sääntöihin kotona. Ja ihan kunnon "rangaistuksia" siellä kotonakin seuraa kielletystä toiminnasta: tilanteesta poistamista (vaikka ruokailutilanne), "holdingia", selkeet ja tiukat kiellot. Kotona sitä ei hermostu samaan tapaan kuin kylässä, niin lapsi ei myöskään vaistoa, että äiti on ihan helisemässä. Se kun vaan ruokkii tuollaista käyttäytymistä. Ei sitä 2-vuotiastakaan ihan idioottina tarvii pitää. Se kyllä ymmärtää jo aika paljon, miten tätä maailmaa pyöritetään hänen haluamallaan tavalla. JA kun siihen oppii, niin kovin helposti siitä ei enää pääse eroon. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin suuremmiksi ne asiat tulee, mitä se lapsi itselleen vaatii ja millä keinoin.

ELi nyt vaan ap, tiukat keinot kehiin ja reeniä kotona. Molemmille karhunpalvelus, jos tilanteeseen ei nyt puutu!

Tsemppiä!

nämä mielipiteet!

Ihan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Itse olen halunnut että kotona on mukava seikkailla ja touhuilla, myös lapsille. Kyllä niitä kieltoja ja pettymyksiä joutuu väkisinkin kohtaamaan elämässä, ei kotona olo tarvi olla pelkkää EI-EI:tä. Kylässä tottakai pitää vahtia ja kulkea perässä mutta sellaisissa kyläpaikoissa, missä ei olla valmiita tekemään mitään myönnytyksiä uteliaan taaperon eteen (esim nostelemaan niitä kristallimaljoja tilapäisesti ylemmäs) emme ole taaperoiän aikana vierailleet. Muutenkin on ollut helpompaa kutsua vieraita kotiin. Kummasti nuo lapset kuitenkin osaavat nyt isompana käyttäytyä vaikken ole koko ajan ollut komentamassa.

Halutaan näyttää pienelle taaperolle KUKA TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄ, sidotaan kiinni ties mihin jne.

Toisekseen nyt vasta taisin tajuta sen miksi toiset eivät ehdi koskaan muka syömään tai suihkuun kun pitää hoitaa lapsia. Taitavat olla niitä, jotka eivät siirrä mitään pois lapsen ulottuvilta koska lapsen on totuttava siihen, että särkyviin esineisiin ei saa koskea. Itse olen nostellut rikkimenevät ylös, kukat ja muut myös ja tehnyt kodista taaperolle turvallisen. Näin toimimalla meillä on ollut hyvähermoinen äiti, jolla riittää aikaa muuhunkin kuin taaperon perässä kulkemiseen (3 lasta pienillä ikäeroilla). Kyllä ne lapset oppivat eikä tuo räpellysvaihe ikuisuuksia kestä.

Tsemppiä ap!

Ap:lle vastaisin, että pitäkää pinetä taukoa kyläilyissä ja erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa saatte avun sijasta vaan pitkiä katseita. Tiedän siinä mielessä mistä puhun, että me saimme noita "pitkiä katseita" vauva-aikana, kun meidän lapsi ei vauvana ollut ollenkaan sitä "köllöttelempä tässä viltillä yksiksini ja tutkin varpaitani sillä aikaa kun aikuiset syövät pitkän kaavan mukaan" -tyyppiä vaan menoa ja meininkiä piti olla. Taaperoaikana pääsimmekin jo sitten helpommalla.

Ap:n lapsella taitaa vaan mennä vaiheet toisin päin kuin meidän lapsella :)

valjailla kiinni pöydänjalkaan. Eipä päässyt 1.5 m kauemmas aikuisista. Huusi ja mölisi aikansa, mutta totesin, että täällä ei rikota tavaroita ja vaelleta ympäriinsä. Jos on sellainen temperamentti, että täytyy olla pahanteossa, niin on parasta pienestä pitäen totutella joko kaltereihin tai ainakin hihnaan.

Jos et osaa kasvattaa omia lapsiasi muuta kuin sitomalla heidät kiinni, niin älä ainakaan muiden lapsiin sovella samoja periaatteita. Mene hoitoon. Oikeasti, en ole koskaan ennen tätä sanonut kellekään.

Koska ei kyennyt pitämään lastaan poissa pahanteosta, kaivoin esiin vanhat lastenvaljaat vuodelta 1961 ja laitoin lapsen niillä kiinni siksi aikaa kun äitinsä joi kahvinsa rauhassa. Omia lapsi ei koskaan tarvinnut sitoa kiinni, koska heillä ei ollut tuota palsta mammojen lasten suosimaa temperamenttia eli suomennettuna laiskoja äitejä, joiden mielestä lapsi saa määrätä kaiken. Eikä käy mielessä, että sisustaisin kotini lapsivieraita varten vaan jokainen meille tuleva hysäksyy sen, että täällä lapset eivät vaeltele.

ihan pienestä asti ja heidän mammojen kans istunut perhekerhoissa ja nähnyt jo parivuotiaasta asti, miten heitä kasvatetaan, tietää heidän systeeminsä aika tarkkaan.

Aika pienestä asti pystyi päättelemään, kenestä tulee se luokan häirikkö ja hyvin ne on pitäneet paikkaansa. Tällä hetkellä juuri nämä nappuloiden vääntelijät joille ei kuulemma voinut mitään, on niitä lähikaupan näpistelijöitä ja tupakkapaikalla räkiviä nuoria miehiä.

Tytöille on käynyt niin, että osa on ihan panopuita ja patjoja ja koulu ei kiinnosta kun hienointa on päästä jonkun amiskuskin takapenkille pantavaksi ja sidukkaa ryystämään.

ihan päiväkodista asti. Kyllä ne nappuloiden vääntäjät ja riehujat ja uhmikset, joille ei voitu mitään, on nyt ysillä niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia muualle kuin kymppiluokalle korkeintaan. Jätkät pinnaa ja vetää tupakka ja mölisee kännissä.

Kyllä se kuule niin päin on, että ne lapset pärjää, jotka on opetettu käyttäytymään ja niistä lapsista tulee niiden teidän mölisijöisen pomoja jos ne teidän mölisijät koskaan edes töihin pystyy.

Ja olet noin tarkasti seurannut muiden lasten elämää, että tiedät, että ne 10-luokalle menijät ovat niitä nappuloiden vääntelijöitä? Älä valehtele. Sinä et tuollaisia asioita voi mitenkään tietää KOKO IKÄLUOKASTA, kunhan vain jauhat sontaa.

MLL:n sivuilta löydät asiallista tietoa koskien lapsen uhmaamista ja rajojen kokeilua. Ehkä opit jotakin.

<a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/" alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/</a&…;

on temperamentti kitketty vyöllä ja koivuniemen herralla. Nykyjään kun lapsia ei enää saa hakata, joutuu lastenkasvatukseen paneutumaan ihan tosissaan entisaikoijen pelottelun ja lyömisen sijaan.

valjailla kiinni pöydänjalkaan. Eipä päässyt 1.5 m kauemmas aikuisista. Huusi ja mölisi aikansa, mutta totesin, että täällä ei rikota tavaroita ja vaelleta ympäriinsä. Jos on sellainen temperamentti, että täytyy olla pahanteossa, niin on parasta pienestä pitäen totutella joko kaltereihin tai ainakin hihnaan.

Jos et osaa kasvattaa omia lapsiasi muuta kuin sitomalla heidät kiinni, niin älä ainakaan muiden lapsiin sovella samoja periaatteita. Mene hoitoon. Oikeasti, en ole koskaan ennen tätä sanonut kellekään.

Koska ei kyennyt pitämään lastaan poissa pahanteosta, kaivoin esiin vanhat lastenvaljaat vuodelta 1961 ja laitoin lapsen niillä kiinni siksi aikaa kun äitinsä joi kahvinsa rauhassa. Omia lapsi ei koskaan tarvinnut sitoa kiinni, koska heillä ei ollut tuota palsta mammojen lasten suosimaa temperamenttia eli suomennettuna laiskoja äitejä, joiden mielestä lapsi saa määrätä kaiken. Eikä käy mielessä, että sisustaisin kotini lapsivieraita varten vaan jokainen meille tuleva hysäksyy sen, että täällä lapset eivät vaeltele.

Tosin meillä ei lapsiperhe pääse keittiötä kauemmas eli en kata tarjoilua olohuoneen puolelle ja tarvittaessa laitan esim. lastenhuoneiden ovet lukkoon. Siinä keittiössä lapsi on koko ajan vanhempiensa silmälläpidossa eivätkä nämä pääse huokailemaan, että voi kun joku katsoisi meidän lapsen perään. Siinä se lapsi on ja tekee mitä tekee, mutta vanhemmat ovat koko ajan pakotettuja kasvattamaan. Ja jos lapsi yrittää pois keittiösä, laitan tarvittaessa portin oveen. Näin vierailun aikana ei tapahdu muissa huoneissa mitään kamalaa.



Ihmeen moni lapsi muuten oppii olemaan koskematta lieteen tai pesukoneeseen, jos saa niistä pienen sähköiskun. Senkin voi järjestää (vaarattomasti!)

on temperamentti kitketty vyöllä ja koivuniemen herralla. Nykyjään kun lapsia ei enää saa hakata, joutuu lastenkasvatukseen paneutumaan ihan tosissaan entisaikoijen pelottelun ja lyömisen sijaan.

valjailla kiinni pöydänjalkaan. Eipä päässyt 1.5 m kauemmas aikuisista. Huusi ja mölisi aikansa, mutta totesin, että täällä ei rikota tavaroita ja vaelleta ympäriinsä. Jos on sellainen temperamentti, että täytyy olla pahanteossa, niin on parasta pienestä pitäen totutella joko kaltereihin tai ainakin hihnaan.

Jos et osaa kasvattaa omia lapsiasi muuta kuin sitomalla heidät kiinni, niin älä ainakaan muiden lapsiin sovella samoja periaatteita. Mene hoitoon. Oikeasti, en ole koskaan ennen tätä sanonut kellekään.

Koska ei kyennyt pitämään lastaan poissa pahanteosta, kaivoin esiin vanhat lastenvaljaat vuodelta 1961 ja laitoin lapsen niillä kiinni siksi aikaa kun äitinsä joi kahvinsa rauhassa. Omia lapsi ei koskaan tarvinnut sitoa kiinni, koska heillä ei ollut tuota palsta mammojen lasten suosimaa temperamenttia eli suomennettuna laiskoja äitejä, joiden mielestä lapsi saa määrätä kaiken. Eikä käy mielessä, että sisustaisin kotini lapsivieraita varten vaan jokainen meille tuleva hysäksyy sen, että täällä lapset eivät vaeltele.

ja ne ovat erittäin hyvä tapa pitää lapsi aisoissa silloin, kun vanhemmista ei siihen ole.

perheiden kutsumisen meille. Onneksi on perheitä, joissa lapsia viitsitään kasvattaa ja he ovat tervetulleita meille.

En tosiaan jaksa kakaroita, jotka hyppivät sohvilla ja tunkevat makkariin ja möyhivät isäntäväen sänkyjä ja juoksevat keksi kourassa olkkarissa lähmimässä verhoja ja mamma vain pyörittelee silmiä ja huokailee, että kun se on niin vaativa lapsi, sinä et tiedä mistään mitään kun sun lapset on niiiiiiin helppoja.



Ehkä ne juuri on niin helppoja kun niitä on pienestä asti kasvatettu siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei.

ihan pienestä asti ja heidän mammojen kans istunut perhekerhoissa ja nähnyt jo parivuotiaasta asti, miten heitä kasvatetaan, tietää heidän systeeminsä aika tarkkaan. Aika pienestä asti pystyi päättelemään, kenestä tulee se luokan häirikkö ja hyvin ne on pitäneet paikkaansa. Tällä hetkellä juuri nämä nappuloiden vääntelijät joille ei kuulemma voinut mitään, on niitä lähikaupan näpistelijöitä ja tupakkapaikalla räkiviä nuoria miehiä. Tytöille on käynyt niin, että osa on ihan panopuita ja patjoja ja koulu ei kiinnosta kun hienointa on päästä jonkun amiskuskin takapenkille pantavaksi ja sidukkaa ryystämään.

Seurattuani lapsiperheitä vuodesta 1994 voin sanoa, että juuri noin se menee. Ne "vilkkaat ja meneväiset" on saaneet jo ensimmäiset kunnon tuomionsa ja nimet löytyvät poliisin kirjoista moneen otteeseen. Hiljaiset nysvääjät menestyvät koulussa (myös amiksessa) ja elävät ihan elämisen arvoista elämää, vaikka eivät riehu puukko kädessä kaduilla.

jotenkin koimme ihan kunnia-asiaksemme laittaa kotimme lapsiystävälliseksi silloin kun meille tuli lapsiperhevieraita, eikä meillä itsellämme vielä ollut lapsia.

Ihan samalla tavoin kuin yleensä teemme ruokaa, josta vieraat (minkä ikäisiä sitten ovatkin) voisivat pitää, keksiä sellaista jutunaihetta/tekemistä, joka heitä voisi kiinnostaa jne.

Tiedän kyllä, että ajattelutapoja on erilaisia :).

#93

Meillä ei kotia laiteta uusiksi, kun lapsiperhe tulee kylään

joiden mielestä lapsen käytös ei ole normaalia. Huvittaa, että monen lapsen äiditkin ovat sitä mieltä. Monen lapsen äidit taitavat vain joskus unohtaa, että niissä omissa monissakin lapsissa on kuitenkin aika pitkälti samat rakennusaineet. Muiden ihmisten lapset kun ovat syntyneet ihan eri perimällä, niin niiden temperamenttikin voi olla aivan eri planeetalta.



Joten vaikka jollain äidillä olisi kuinka monta lasta, niin niiden omien lasten perusteella ei voi kovin laajoja päätelmiä tehdä.



Eli totta ihmeessä tuollainen tutkiminen ja uhmaiässä koettelu on ihan normaalia. Niin se on ollut meillä muillakin, ja isompana lapsista on kasvanut oikein mainioita mallikansalaisia. Meidänkin poika tekee koulussa just niin kuin sanotaan ja kokeista vetelee täysiä pisteitä. Eli nyt on helppoa kuin mikä. Ei tarvi kantaa koulunkäynnistä tuon taivaallisen huolta.



Eli odottele vain ap tätä kouluikää. Noista sisukkaista tutkijoista kasvaa tyypillisesti juuri tällaisia koulumenestyjiä. Näin meille kerrottiin perheneuvolassa (kun haettiin apua uniongelmiin, kun lapsi tappeli unta vastaan myös poikkeuksellisen sisukkaasti). Ja oikeassahan ne perheneuvolan työntekijät näytti olevan.