Olen ihan hajalla hirveän sukulaisvierailun jälkeen - riehuva taapero

Iskostuu johonkin kiellettyyn vempeleeseen pakonomaisesti. Todettiin adhd.

VÄHÄN MUUTAKIN kuin kiellettyjen vempeleiden tutkiminen.

ylikiltteytenä, tietynlaisena "unelmointina", vetäytyvyytenä. Aika monelle tulee järkytyksenä, että lapsen tila johtuukin sairaudesta, eikä omista erinomaisista kyvyistä kasvattajana.

no aika ankea vierailu taisi olla, mutta osaatpa seuraavalla kerralla varautua paremmin ja otat tiukemman asenteen.

Meillä lapsen uhmaikä alkoi jo joulun aikaan ja vasta loppukesällä täyttää 2, nyt on ajoittain jo rauhallisempiakin hetkiä. Ihan oikeaa uhmaa se on noinkin pienellä!

Ideaksi:



http://www.amazon.com/Friendly-Toys-Little-Playzone-Sounds/dp/B00021NX9C



Kokoontaiteltavuutensa vuoksi (toki lemmikeille varsinaisesti, mutta...):



http://www.amazon.com/dp/B001GS71KW?tag=avkaelld-20





Jne.

ihan päiväkodista asti. Kyllä ne nappuloiden vääntäjät ja riehujat ja uhmikset, joille ei voitu mitään, on nyt ysillä niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia muualle kuin kymppiluokalle korkeintaan. Jätkät pinnaa ja vetää tupakka ja mölisee kännissä.

Kyllä se kuule niin päin on, että ne lapset pärjää, jotka on opetettu käyttäytymään ja niistä lapsista tulee niiden teidän mölisijöisen pomoja jos ne teidän mölisijät koskaan edes töihin pystyy.

ei ole kukaan kylässä pesukoneen nappuloita väännellyt tms:D

Minun mielestä normaali lapsi ei käyttäydy noin ja ap vaikuttaa kuitenkin äidiltä, joka on ainakin yrittänyt kasvattaa lastaan. Ihan hyvin voit kysyä neuvolasta apua ennen kuin tilanne repeää totaalisesti käsistä.

Ei kai sekään kivaa ole, että kukaan ei halua teitä kylään ja sosiaalinen elämänne supistuu lapsen kanssa. Lapsen on hyvä oppia elämään yhteiskunnassa, eikä yhteiskunnan venyä lapsen takia. Koska lapsesta kasvaa joskus aikuinen ja hänen on silloinkin pärjättävä, koska se yhteiskunta ei veny silloinkaan kun hän on aikuinen.

Lapsen luonteeseen kuuluu uteliaisuus, ja pesukoneen nappuloiden säätäminen on täysin normaalia. Omat poikasi eivät kuulosta vilkkailta.

Meillä ainakin kyläilykutsuja riittää, vaikka on vilkas ja touhukas poika. Jotkut vain ymmärtävät lasten luoteiden erilaisuutta, jotkut taas eivät, vaikka olisi se neljä lasta.

Totuus on vain se, että ne lattialla kyyhöttävät lapset ovat yhteiskunnassakin niitä kyyhöttäjiä, katselevat kuinka muut painavat ohi ja menevät eteenpäin elämässä.

en ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta itselläni on kaksi lasta, esikoinen nyt 2,5v. Hän oli jokunen aika sitten aika samanlainen kuin sinun vilkas lapsesi. Omani kaiketi oli hyvin utelias ja huomionhakuinen jne. Nyt on rauhallisempi ja kyläilyt sujuu ihan hyvin. Uskaltaudu vaan jatkossakin kylään, vaikka lyhyeksi aikaa kerrallaan niin lapsi oppii. Tsemppiä, ihan normaalilta pieneltä ihmiseltä lapsesi kuullostaa.

(siis äiti itkee) lähdetään pois kyläpaikasta, koska tekisi mieli kuolla häpeästä ja miettii vain mitä on tehnyt väärin.



Oma esikoiseni on ollut samanlainen, myöhemmin olen ymmärtänyt, että ehkä en kuitenkaan ollut niin johdonmukainen ja jämäkkä kuin itse ajattelin. Osaksi varmaan senkin takia, että poika oli todella odotettu ja toivottu ja halusin hänen olevan onnellinen ja iloinen. Samaa taisin lukea sinunkin kirjoituksista, että lapsesi oli kovin odotettu.



No minä kuitenkin olin niin hullu, että sain toisenkin lapsen, ja oikeastaan se auttoi kunnolla näkemään miten erilaisia lapset ovat, mutta toisaalta auttoi myös laittamaan tiukempia rajoja vilkkaalle, uhmakkaalle pojalle, jotta pienempään ei sattuisi.



Nyt kolmannen lapsen jälkeen (joo, tiedän ihan umpihullua) olen ymmärtänyt itse olevani rennompi ja tilanne meillä pojan suhteen on rauhoittunut huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana (nyt 6v), rajat on edelleen tiukat, mutta kuopus tyttö on osoittautunut hieman samanlaiseksi tapaukseksi kuin veljensä ja nyt poika jo itsekin ihmettelee, että eikö sisko tottele mitään.



Juuri mitään muuta vinkkiä en osaa antaa kuin, että tiukka katse peiliin ja kysy itseltäsi oletko tarpeeksi johdonmukainen. Yritä löytää edes yksi juttu, jolla sen huomion saisi kääntymään. Meillä auttoi pikkupalikat, poika tykkäsi niitä pinota ym. ja oli hyvä niissä niin sai aina kehujakin - positiivinen huomio parempi kuin jatkuva kieltäminen. Myös dvd kulki laukussa mukana, vajaa 3v:sta jaksoi jo katsoa ja kyläilyä vältimme sellaisissa paikoissa, jossa paljon vieraita lapsia/äitejä tai muuten sellaista, että en saa apua tai vain kieroja katseita. Kuten sanoit itsekin, toiset ei vain ymmärrä.



Ja jos jaksat/ehdit lainaa vaikka kirjastosta jokin lapsen temperamenttia käsittelevä kirja - antaa vähän perspektiiviä. Voimia :)

ihan päiväkodista asti. Kyllä ne nappuloiden vääntäjät ja riehujat ja uhmikset, joille ei voitu mitään, on nyt ysillä niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia muualle kuin kymppiluokalle korkeintaan. Jätkät pinnaa ja vetää tupakka ja mölisee kännissä.

Kyllä se kuule niin päin on, että ne lapset pärjää, jotka on opetettu käyttäytymään ja niistä lapsista tulee niiden teidän mölisijöisen pomoja jos ne teidän mölisijät koskaan edes töihin pystyy.

Ja olet noin tarkasti seurannut muiden lasten elämää, että tiedät, että ne 10-luokalle menijät ovat niitä nappuloiden vääntelijöitä? Älä valehtele. Sinä et tuollaisia asioita voi mitenkään tietää KOKO IKÄLUOKASTA, kunhan vain jauhat sontaa.

MLL:n sivuilta löydät asiallista tietoa koskien lapsen uhmaamista ja rajojen kokeilua. Ehkä opit jotakin.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/

Siellä kotonahan ne tavat ja taidot opitaan! Ei vierailuilla toisten luona! ELi siis kotoa ei siivota kaikkea mahdollista pojan tieltä pois vaan annetaan olla ja niiden kanssa sitten harjoitellaan niitä kieltoja ja käyttäytymistä. Sen tarvii olla selkeetä ja johdonmukaista. Kun ei kotona saa koskea ja rämpyttää, niin ei sitä sitten tehdä eikä se ylipäätään kiinnosta siellä kyläpaikassa.



Näin ainakin meillä on toiminut kolmen lapsen kanssa, jotka nyt on jo isompia. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Ei ole mikään ihme, että joistakin lapsista tulee tollasia, kun ei ne totu kieltoihin ja sääntöihin kotona. Ja ihan kunnon "rangaistuksia" siellä kotonakin seuraa kielletystä toiminnasta: tilanteesta poistamista (vaikka ruokailutilanne), "holdingia", selkeet ja tiukat kiellot. Kotona sitä ei hermostu samaan tapaan kuin kylässä, niin lapsi ei myöskään vaistoa, että äiti on ihan helisemässä. Se kun vaan ruokkii tuollaista käyttäytymistä. Ei sitä 2-vuotiastakaan ihan idioottina tarvii pitää. Se kyllä ymmärtää jo aika paljon, miten tätä maailmaa pyöritetään hänen haluamallaan tavalla. JA kun siihen oppii, niin kovin helposti siitä ei enää pääse eroon. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin suuremmiksi ne asiat tulee, mitä se lapsi itselleen vaatii ja millä keinoin.



ELi nyt vaan ap, tiukat keinot kehiin ja reeniä kotona. Molemmille karhunpalvelus, jos tilanteeseen ei nyt puutu!



Tsemppiä!

valjailla kiinni pöydänjalkaan. Eipä päässyt 1.5 m kauemmas aikuisista. Huusi ja mölisi aikansa, mutta totesin, että täällä ei rikota tavaroita ja vaelleta ympäriinsä. Jos on sellainen temperamentti, että täytyy olla pahanteossa, niin on parasta pienestä pitäen totutella joko kaltereihin tai ainakin hihnaan.

Halutaan näyttää pienelle taaperolle KUKA TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄ, sidotaan kiinni ties mihin jne.



Toisekseen nyt vasta taisin tajuta sen miksi toiset eivät ehdi koskaan muka syömään tai suihkuun kun pitää hoitaa lapsia. Taitavat olla niitä, jotka eivät siirrä mitään pois lapsen ulottuvilta koska lapsen on totuttava siihen, että särkyviin esineisiin ei saa koskea. Itse olen nostellut rikkimenevät ylös, kukat ja muut myös ja tehnyt kodista taaperolle turvallisen. Näin toimimalla meillä on ollut hyvähermoinen äiti, jolla riittää aikaa muuhunkin kuin taaperon perässä kulkemiseen (3 lasta pienillä ikäeroilla). Kyllä ne lapset oppivat eikä tuo räpellysvaihe ikuisuuksia kestä.



Tsemppiä ap!

valjailla kiinni pöydänjalkaan. Eipä päässyt 1.5 m kauemmas aikuisista. Huusi ja mölisi aikansa, mutta totesin, että täällä ei rikota tavaroita ja vaelleta ympäriinsä. Jos on sellainen temperamentti, että täytyy olla pahanteossa, niin on parasta pienestä pitäen totutella joko kaltereihin tai ainakin hihnaan.

Jos et osaa kasvattaa omia lapsiasi muuta kuin sitomalla heidät kiinni, niin älä ainakaan muiden lapsiin sovella samoja periaatteita.

Mene hoitoon. Oikeasti, en ole koskaan ennen tätä sanonut kellekään.

Itse olen halunnut että kotona on mukava seikkailla ja touhuilla, myös lapsille. Kyllä niitä kieltoja ja pettymyksiä joutuu väkisinkin kohtaamaan elämässä, ei kotona olo tarvi olla pelkkää EI-EI:tä. Kylässä tottakai pitää vahtia ja kulkea perässä mutta sellaisissa kyläpaikoissa, missä ei olla valmiita tekemään mitään myönnytyksiä uteliaan taaperon eteen (esim nostelemaan niitä kristallimaljoja tilapäisesti ylemmäs) emme ole taaperoiän aikana vierailleet. Muutenkin on ollut helpompaa kutsua vieraita kotiin. Kummasti nuo lapset kuitenkin osaavat nyt isompana käyttäytyä vaikken ole koko ajan ollut komentamassa.

Halutaan näyttää pienelle taaperolle KUKA TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄ, sidotaan kiinni ties mihin jne.

Toisekseen nyt vasta taisin tajuta sen miksi toiset eivät ehdi koskaan muka syömään tai suihkuun kun pitää hoitaa lapsia. Taitavat olla niitä, jotka eivät siirrä mitään pois lapsen ulottuvilta koska lapsen on totuttava siihen, että särkyviin esineisiin ei saa koskea. Itse olen nostellut rikkimenevät ylös, kukat ja muut myös ja tehnyt kodista taaperolle turvallisen. Näin toimimalla meillä on ollut hyvähermoinen äiti, jolla riittää aikaa muuhunkin kuin taaperon perässä kulkemiseen (3 lasta pienillä ikäeroilla). Kyllä ne lapset oppivat eikä tuo räpellysvaihe ikuisuuksia kestä.

Tsemppiä ap!

Siellä kotonahan ne tavat ja taidot opitaan! Ei vierailuilla toisten luona! ELi siis kotoa ei siivota kaikkea mahdollista pojan tieltä pois vaan annetaan olla ja niiden kanssa sitten harjoitellaan niitä kieltoja ja käyttäytymistä. Sen tarvii olla selkeetä ja johdonmukaista. Kun ei kotona saa koskea ja rämpyttää, niin ei sitä sitten tehdä eikä se ylipäätään kiinnosta siellä kyläpaikassa.

Näin ainakin meillä on toiminut kolmen lapsen kanssa, jotka nyt on jo isompia. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Ei ole mikään ihme, että joistakin lapsista tulee tollasia, kun ei ne totu kieltoihin ja sääntöihin kotona. Ja ihan kunnon "rangaistuksia" siellä kotonakin seuraa kielletystä toiminnasta: tilanteesta poistamista (vaikka ruokailutilanne), "holdingia", selkeet ja tiukat kiellot. Kotona sitä ei hermostu samaan tapaan kuin kylässä, niin lapsi ei myöskään vaistoa, että äiti on ihan helisemässä. Se kun vaan ruokkii tuollaista käyttäytymistä. Ei sitä 2-vuotiastakaan ihan idioottina tarvii pitää. Se kyllä ymmärtää jo aika paljon, miten tätä maailmaa pyöritetään hänen haluamallaan tavalla. JA kun siihen oppii, niin kovin helposti siitä ei enää pääse eroon. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin suuremmiksi ne asiat tulee, mitä se lapsi itselleen vaatii ja millä keinoin.

ELi nyt vaan ap, tiukat keinot kehiin ja reeniä kotona. Molemmille karhunpalvelus, jos tilanteeseen ei nyt puutu!

Tsemppiä!

Ongelma vain on siinä, että jotkut oppivat kertasanomisesta, joillekin pitää sanoa monta kertaa ja joillekin pitää sanoa loputtomasti. Tai siltä se ainakin tuntuu. Oleellisinta on, että ei lopeta sitä sanomista, ei lopeta rankaisuja, ei lopeta kieltämistä. Kyllä se sana jossain vaiheessa menee perille.

Niitä yhteiskunnan hylkiöitä tulee niistä, joita ei ole kielletty, vaan annettu tehdä mitä lystää. Eri asia, jos yrittää tehdä, mutta estetään tai kielletään.