Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

järkyttävää



äitiysneuvolan lomakkeessa(kin) muuten lukee aviopuoliso/avopuoliso/elatusvelvollinen

Kun olette naimisissa, on miehelläsi elatusvelvollisuus avioehdosta huolimatta. Avioehto tehdään eron varalle, ei avioliiton ajaksi.

Eli käytännössä tuo tarkoittaa sitä etä miehellä on velvollisuus elättää sinut ja lapsi vaikka itse et tienaisi senttiäkään.

NYT on viimeinen aika puhua raha-asiat selviksi, jos ette puhu niin peilistä löytyy syypää tilanteeseen.

Pitääkö miehen tienata aina tuplasti sen mitä nainen?

Nimittäin harvoin on niin, että aviopuolisot tienaavat saman verran. Ainakin minun kohdallani on käynyt niin, että lasten saaminen ja heidän hoitamisensa viivästytti maisteriopintojani viidellä vuodella. Näin myös matka pysyvään ja kohtuupalkkaiseen työsuhteeseen on minulla viisi vuotta pidempi kuin koko saman ajan työssäkäyneelle ja työssä edenneelle aviopuolisollani. Mielestäni on siis kohtuullista (ja myös mieheni mielestä), että minä en tästä yhteisestä projektista (=perhe) joudu taloudellisesti kärsimään sen enenmpää kuin mieskään joutuu. Useimmiten nainen tienaa vähemmän kuin mies. Naisvaltaisilla aloilla samantasoisella koulutuksella nainen tienaa vähemmän kuin mies miesvaltaisella alalla. Tämän vuoksi suurimmassa osassa perheitä on mahdotonta jakaa kustannuksia tasan.

Toinen vaihtoehto olisi, että kumpikin vanhemmista kävisi töissä ja palkkaisivat lapsilleen hoitajan heti syntymän jälkeen ja jakaisivat kulut puoliksi. Luulen, että tämä järjestely tulisi myös aika kalliiksi...

Täytyy olla onnellinen, että omassa avioliitossani raha-asiat eivät aiheuta kitkaa. Kummallekin on selvää, että perhettä varten tässä töissä käydään.

Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle - öljylasku mulle. Ruokakaupassa maksetaan kai suunnilleen vuorotellen, tosin tästä ei kumpikaan pidä kirjaa. Jos ollaan ulkona syömässä, välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Mitään sentintarkkoja laskelmia emme harrasta. Lasten menot ovat yhteisiä, molemmat ostamme mielellämme lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista eikä näistäkään tehdä laskelmia, tosin näppituntumalla taidan olla minä jonka mukaan useammin tarttuu joku turha lelu kauppareissun yhteydessä.

Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne ihanat halvat 300 euron kengät, voi ne ostaa jos omalla tilillä on rahaa. Jos ei ole rahaa, niin sitten säästetään ja tingitään jostain muusta. Hyvin yksinkertaista. Itse ostaa täräytin äskettäin erittäin kalliit harrastusvälineet ( hinta nelinumeroinen luku), asia johon yhteisten rahojen politiikkaa elävät kaverini eivät pystyisi. Olin systemaattisesti säästänyt tätä varten eikä ostokseni hetkauttanu tai huonontanut vaimoni tai perheemme taloutta.

Systeemin edut

koskaan ei tarvitse kysellä lupaa ostamisiin

kumpikin panostaa yhtä paljon asumiseen, kumpikaan ei ole ns. elätti

kummankaan ei tarvitse kärsiä toisen heräteostoksista, esim. "koko perhe elää kaurapuurolla koska isi halusi prätkän"

-rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi

-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin

Miten tämä on mahdollistettu?

-kumpikin nauttii kohtalaista (ei kuitenkaan erityisen muhkeaa) palkkaa ja on hankkinut hyvän ammatin

-asumismenomme on kohtuulliset, ei siis ökykallista kämppää sadan vuoden maksuajalla

-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.

Tällä hetkellä mies on töissä ja minä kotona ( lapsia 2kpl). Mies siirtää tililleni 1300eur kk ja saan tietty lapsilisät ja kotihoidon tuen. Miehellä muutama oma tili myös. Molemmilla nettitunnukset toisten tileille, minulla jopa miehen firman tilille. Mies maksaa suurimman osan laskuista ja minä kaikki lääkärikulut, lehdet yms. (meillä on vähintään 300eur lääkärikuluja kk). Minä maksan myös ruuan, siivoojan ja kaikki juoksevat kulut. Kumpikin päättää itsesnäisesti ostoksistaan. Esim miheneni osti uuden auton ja ilmoitti asiasta minulle. Ei tarvinnut asiasta vääntää kun minusta se on niin et jos on rahaa niin ihan ok on et ostaa. Mies ei koskaan valita henkilökohtaisista ostoksistani tai lastenvaatteista yms. En muista että olisimme ikinä tapelleet rahasta. Yhteiset laskut hoidetaan aina ja kumpikin voi ostaa mitä haluaa. Syksyllä menen töihin ja odotan sitä jo innolla. Olen ollut onnellisessa asemassa että pystyin hoitamaan lapsiani kotona 5v ja se ei ollut ongelma meille millään lailla.

Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.

[/quote]

[/quote]

Juurihan oli myös HS:ssä asiaa, miten lapsettomien naisten palkka- ja urakehitys on paljon parempi kuin lapsellisten naisten.

Miesten ilmeisesti vaikea ymmärtää tätä, miehillä asiat hoituvat yleensä paljon helpommin (uralla eteneminen, palkkakehitys jne).

Nimittäin harvoin on niin, että aviopuolisot tienaavat saman verran. Ainakin minun kohdallani on käynyt niin, että lasten saaminen ja heidän hoitamisensa viivästytti maisteriopintojani viidellä vuodella. Näin myös matka pysyvään ja kohtuupalkkaiseen työsuhteeseen on minulla viisi vuotta pidempi kuin koko saman ajan työssäkäyneelle ja työssä edenneelle aviopuolisollani. Mielestäni on siis kohtuullista (ja myös mieheni mielestä), että minä en tästä yhteisestä projektista (=perhe) joudu taloudellisesti kärsimään sen enenmpää kuin mieskään joutuu. Useimmiten nainen tienaa vähemmän kuin mies. Naisvaltaisilla aloilla samantasoisella koulutuksella nainen tienaa vähemmän kuin mies miesvaltaisella alalla. Tämän vuoksi suurimmassa osassa perheitä on mahdotonta jakaa kustannuksia tasan.

Toinen vaihtoehto olisi, että kumpikin vanhemmista kävisi töissä ja palkkaisivat lapsilleen hoitajan heti syntymän jälkeen ja jakaisivat kulut puoliksi. Luulen, että tämä järjestely tulisi myös aika kalliiksi...

Täytyy olla onnellinen, että omassa avioliitossani raha-asiat eivät aiheuta kitkaa. Kummallekin on selvää, että perhettä varten tässä töissä käydään.

No kyllä se minulle ainakin olisi kauhistus, jos mies ostaisi vaikka sen moottoripyörän, vaikka olisikin oma palkkansa. Itse yritän laskea joka pennin ja syön lapsen kanssa pelkkää puuroa ja makaroonia. Eikä puhettakaan esim uusista vaatteista tai muusta oikeasti tarpeellisesta ja kaiken lisäksi menot menevät ihan tasan puoliksi, niin lainan lyhennykset kuin ruokalaskutkin. Tai siis ei mene, vaan nainen maksaa pienemmästä äitiysrahastaan omien menojensa lisäksi myös lasten menot.

Eikö tämä mene kaikkien tajuntaan, että sen lisäksi että naisen tulot huononevat, myös menot lisääntyvät, kun siinä on ne lapsetkin. Ei ole siis kyse siitä, että mies ei saisi käyttää omia rahojaan niin kuin haluaa tai että kaikki pitäisi automaattisesti antaa naisen käytettäväksi, mutta miksi yleensä se nainen tapaa myös rahoittaa ne lapsen menot, vaikka tulot olisivat paljon pienemmät? Eikö siinä vaiheessa kuuluisi miehen astua kuvioihin?

Jos haluaa tehdä niitä isompia omia hankintoja, niin ensimmäisenä pitäisi mielestäni ottaa huomioon tarvitseeko lapset jotain ja mikä muuten on koko perheen taloudellinen tilanne. Jos sen jälkeen jää varaa, niin ostakoon vaikka helikopterin.

Välillä tuntuu että näiden yhteisten rahojen puolustajille on tärkeintä ettei mies pääse ostamaan liikaa kivoja juttuja itselleen. Suurin kauhistus taitaa olla, jos mies ostaa itselleen vaikka kalliin harrastusvälineen omalla palkallaan jos nainen on (itse vaatimallaan) hoitovapaalla ja tulot huonot.

Jos naisella on huono palkka joka ei riitä mihinkään, täytyy pitää huoli ettei mieskään saa itselleen mitään kivaa

lukea ihan kaikkia.. mutta tää on mielestäni ihan utopistista, me ei olla _ikinä_ keskusteltu mieheni kanssa rahan käytöstä (8 vuotta yhdessä) koska se on sujunut luonnollisesti eikä ikinä ole tullut mitään ongelmia.

minä elätin meitä kun mieheni vielä opiskeli ja itse olin töissä, tottakai ja nyt kun olen itse lasten kanssa kotona, tuo mies leivän tähän taloon, tietysti. isompia hankintoja pohditaan luonnollisesti yhdessä ja välillä pienempiäkin. molemmat osaavat myös itsenäisesti käyttää rahaa itseensä ja välillä jos raha on tiukilla, mutta esim. uudet kengät ois ihan pakko toisen saada, niin sitten laitetaan se yhdessä mahdolliseksi!



nää kommentoijat jotka sanoo, että kun naiset tienaa vähemmän, on kaikki yhteistä ja jos enemmän, niin muuttuis ääni kellossa, taitavat olla jumissa juurikin apn kaltaisten miesten kanssa ja yrittävät peitellä omaa huonoa valintaansa ;)

Nimittäin harvoin on niin, että aviopuolisot tienaavat saman verran. Ainakin minun kohdallani on käynyt niin, että lasten saaminen ja heidän hoitamisensa viivästytti maisteriopintojani viidellä vuodella. Näin myös matka pysyvään ja kohtuupalkkaiseen työsuhteeseen on minulla viisi vuotta pidempi kuin koko saman ajan työssäkäyneelle ja työssä edenneelle aviopuolisollani. Mielestäni on siis kohtuullista (ja myös mieheni mielestä), että minä en tästä yhteisestä projektista (=perhe) joudu taloudellisesti kärsimään sen enenmpää kuin mieskään joutuu. Useimmiten nainen tienaa vähemmän kuin mies. Naisvaltaisilla aloilla samantasoisella koulutuksella nainen tienaa vähemmän kuin mies miesvaltaisella alalla. Tämän vuoksi suurimmassa osassa perheitä on mahdotonta jakaa kustannuksia tasan.

Kuka pakottaa naisen menemään naisvaltaiselle alalle töihin? Miksi olet pitänyt perhevapaat yksin, voihan mieskin jäädä kotiin ja näin jaetaan myös urakehityksen mahdollinen kärsiminen puoliksi? Miksei elintasoa voida valita huonompituloisen mukaan, jolloin kulut voidaan jakaa tasan?

Teille omat rahat olisi ollut siinä mielessä hyvä juttu, että olisi varmasti vauhdittanut valmistumistasi maisteriksi (olisit hoitanut opintoja lastenhoidon ohessa kuten monet tekevät) ja päässyt nopeammin leivänsyrjään kiinni. Selityksiähän aina löytyy.

Herra100! Ihmiset suhtautuvat rahaan kovin eri tavoin, toiset ovat umpipihejä ja toisilla raha ei pysy näpeissä sekuntiakaan. Mutta kuvaus vaimostasi pistää kyllä miettimään...Jos puhut totta, etkä edes liioittele, niin oikea auttava taho taitaa olla lääkäri - siis vaimollesi. Onkohan vaimosi maaninen tai sitten ostopakko on kehittynyt riippuvuustasoiseksi. Ei ole terve se sinun vaimokultasi.

Kuka pakottaa naisen menemään naisvaltaiselle alalle töihin? Miksi olet pitänyt perhevapaat yksin, voihan mieskin jäädä kotiin ja näin jaetaan myös urakehityksen mahdollinen kärsiminen puoliksi? Miksei elintasoa voida valita huonompituloisen mukaan, jolloin kulut voidaan jakaa tasan?

Teille omat rahat olisi ollut siinä mielessä hyvä juttu, että olisi varmasti vauhdittanut valmistumistasi maisteriksi (olisit hoitanut opintoja lastenhoidon ohessa kuten monet tekevät) ja päässyt nopeammin leivänsyrjään kiinni. Selityksiähän aina löytyy.

En tajua tuollaisia naisia, en sitten mitenkään. Jos on terve ja normaali äiti, niin kyllä jaksaa hoitaa sekä kodin että terveen ja normaalin lapsen. Mies osallistuu taloudenhoitoon tuomalla rahat ja nainen hoitamalla sen talouden. Yksinkertaista.

kaksi tervettä ihmistä, jotka hoitavat molemmat taloutta yhtä vastuullisesti ilman, että joka penniä täytyy laskea ja kirjata ylös. Yhteiseen pottiin kun kerätään, niin yhdessä niistä rahoista myös nautitaan. Toisena aikana toinen tuo sinne enemmän, toisena toinen, mutta ei se muuta tilannetta mitenkään

Mies hoitaa siittämisen ja siinä se sitten onkin!

Sen jälkeen mies voi jatkaa entistä elämäänsä ja nainen vastaa lapsen kuluista?

Ja jos vielä vähän laajennetaan tätä aihetta koskemaan kotitöitä...

Tutkimusten mukaan naisilla on viikottaista vapaa-aikaa useita tunteja vähemmän kuin miehillä, johtuen siitä, että vaikka molemmat olisivat töissä, nainen joutuu tekemään enemmän kotitöitä.

Jos tosissaan joissain perheissä rahat jaetaan pilkulleen tasan, niin miksei sitten kotityötkin? Miehet valittavat roolistaan rahantuojana, mutta aika helpolla tuntuvat lopulta pääsevän monessa perheessä... Riittää, että käyt töissä ja siihen ne velvollisuuden sitten jäävätkin.

Miten tämä taas meni taloudesta muuhun tasa-arvoon? Kyllä tuntuu että monessa perheessä nykyisin lapsenhoito ja kotityöt jaetaan vähintäänkin tasan ja siitä huolimatta mies tuo sitä rahaa enemmän kotiin. Tietysti poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Mutta nykysin pakkaa olemaan sellainen tilanne että naine vaatii että mies tekee osansa. Meillä on systeemi ihan ok mutta tiedän tapauksia joissa mies oman työpäivänsä jälkeen hoitaa kodin ja lapset ihan kokonaan. Harrastukset, siivoukset, pyykit, kaikki. Äiti on kyllä kotona lasten kanssa päivisin kun ei käy töissä mutta katsoo että "lasten kanssa oleminen" on niin paljon tärkeämpää kuin kodista huolehtiminen että muita asioita ei vaan kerkeä päivän aikana tehdä. Varmaan ääripää tapaus, tiedän. Mutta silti.

Eikä tietystikään lapsi ole naisen kustannus. Tai siis ainakaan tällä yhteisten rahojen systeemillä jossa mies tienaa enemmän ja nainen kuluttaa rahat. Onko muka silloin niin että lapsi on naisen kustannus??? Pientä rajaa väitteisiinkin? Nimenomaan siinä tilanteessahan lapsi on miehen kustannus, eikös? Kun mies maksaa joko kaiken tai ainakin suurimman osan? Silloin mies elättää sekä lapsen että vaimon eli se lapsi on mitä suurimmassa määrin miehen kustannus? Kun unohdatte hetkeksi että mies on aina epäreilu ja tuumaatte asiaa rehellisesti niin huomaatte että näin on? Mutta jotenkin tuntuu että miehellä on paljon velvollisuuksia nykyisin mutta vähän oikeuksia tai vapauksia. Niin taloudellisesti kuin muutenkin. En sekä entiset perinteiset miehen velvollisuudet (perheen elättäminen, "renkaiden vaihto") että uudet naisten sälyttämät velvollisuudet kotitöistä ja lasten hoidosta ja osallistumisesta ja muusta.

Onko vaimo sanonut, vai mies? Joskus voi sellaisen ihmisen, joka ei ole kotona useamman lapsen kanssa, vaikea tajuta, että joitain hommia jää vielä iltaan, vaikka olisi tehnyt päivälläkin paljon.



Meillä on kuusihenkinen perhe, ja astianpesukone käy monta kertaa päivässä, siis illallakin on pakko tehdä hommia, että aamiaisastiat saisi taas koneeseen. Ja vaikka minä teen suurimman osan peruskotihommista, joskus joudumme iltaisin ja viikonloppuisinkin tekemään, ja joskus kertakaikkiaan tarvitsen apua, ikkunoiden tai mattojen pesu ei onnistu, jos on iso katras vahdittavana.

kaksi tervettä ihmistä, jotka hoitavat molemmat taloutta yhtä vastuullisesti ilman, että joka penniä täytyy laskea ja kirjata ylös. Yhteiseen pottiin kun kerätään, niin yhdessä niistä rahoista myös nautitaan. Toisena aikana toinen tuo sinne enemmän, toisena toinen, mutta ei se muuta tilannetta mitenkään

Pakkohan tähän viiltävään syväanalyysiin itsestäni on vastata. Tosi hyvä ja pikainen analyysi, täytyy myöntää. Tietysti suurimmalla osalla on sellainen tilanne että on kaksi vastuullista ihmistä. Onneksi. Mutta jos tilanne on tuo minkä viestini loppuosaan laitoin. Ja toinen tienaa pysyvästi vähemmän kuin toinen. Otetaan ääriesimerkiksi vaikka tuo "herra100"? Niin olisitko täysin tyytyväinen hänen asemassaan? Vuodesta toiseen sama tilanne? Jaksaisit ja hymyilisit että "yhdessä kerätään ja yhdessä nautitaan"? Niinkö?

Linkitetääs ihan huvikseen tämäkin keskustelu tähän ketjuun mukaan?



http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

Naiset kenties itsekin uskovat kun sanovat että rahalla ei ole väliä, tärkeintä on rakkaus. Silti he harvoin haluavat itseään huonommin tienaavaa miestä. Sama juttu jos kysyt mieheltä mihin hän kiinnittää naisessa huomiota, niin silmiin ja kokonaisuuteen. Tai sisäiseen kauneuteen. Kaikki tietää että paskaa se jauhaa mutta nuo "yleisesti hyväksytyt" vastaukset pitää opetella.



Miettikää hetki ihan oikeasti miten maailma pyörii. Maailmassa ei ole yhtään ökyrikasta miestä jonka ympärillä ei pörräisi kauniita naisia, ei vaikka mies olisi kuinka ilkeä, ruma, vanha tai imoptentti. Näin se vaan on. Naiset itkevät naisvaltaisten alojen huonoa palkkausta ja vuodesta toiseen kansoittavat sairaanhoito-oppilaitokset ja vastaavat ihan vapaaehtoisesti. Tässähän täytyy olla taustalla ajatus, että joku muu minut sitten elättää, tai ainakin mahdollistaa paremman elintason.

jos kysyt mieheltä mihin hän kiinnittää naisessa huomiota, niin silmiin ja kokonaisuuteen. Tai sisäiseen kauneuteen. Kaikki tietää että paskaa se jauhaa mutta nuo "yleisesti hyväksytyt" vastaukset pitää opetella.

Miettikää hetki ihan oikeasti miten maailma pyörii. Maailmassa ei ole yhtään ökyrikasta miestä jonka ympärillä ei pörräisi kauniita naisia, ei vaikka mies olisi kuinka ilkeä, ruma, vanha tai imoptentti. Näin se vaan on.

Jaa meinaat sitten että sillä rehellisellä vastauksella eli "isot tissit ja hyvä peppu" ei saa yleistä hyväksyntää?

Ja tuo on mielestäni ihan totta. Että kautta aikojen naiset ovat "naineet rahaa". Eivät tietysti kaikki. Mutta jos joku parikympinen kaunotar alkaa seurustella vanhan miehen kanssa niin kyllä sillä vanhalla miehellä aika todennäköisesti on silloin "riittävästi" rahaa.