Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?
04.06.2008 |
Tilanne lyhyesti tämä:
- miehen tulot noin 3000 euroa kuukaudessa, josta lyhentää lainaa 900 euroa
- miehellä omaisuutta 100 000 euron edestä, siis metsiä ja peltoja, mutta asumme vuokralka
- minulla tulot 600 euroa kuukaudessa, olen raskaana ja olemme avoliitossa
- jaamme KAIKKI kulut puoliksi, eli siis vuokran, veden, sähkön, ruuat (vaikka mies syö enemmän ja minä teen AINA ruuan ja siivoan AINA)
- minulla ei ole varaa muuhun kuin maksaa pakolliset menot, eli siis puolet ruuasta, muista kuluista ja vuokrasta
- nyt olen itku kurkussa, koska mulla ei ole varaa ostaa äitiysvaatteita ja mitkään vanhat vaatteet ei mene päälle
Olenko idiootti kun valitan vai olisiko joku muu ratkaisu reilumpi?
Kommentit (425)
Aivan järkyttäviä juttuja täällä on kyllä ollut!!
Alunperin meillä oli yhteinen tili. Molemmat opiskeltiin täyspäiväisesti. Itse tein kuitenkin enemmän töitä opintojen ohella ja mieheni luonteelleen tyypillisenä käyttikin meidän rahoja vaatteisiinsa ym. enemmän kuin minä. Häntä itseään rupesi ärsyttämään, kun minä vaadin tekemään töitä yhtä paljon kuin itse tein. Sovimme, että molemmille omat tilit ja silloin ostimme jopa omat ruuat! Tuntuu oudolta, mutta toimi eikä riitoja enää tullut!
Nyt olemme perheellisiä ja olemme vuorotellen olleet lapsen kanssa kotona. Palkkataso on aika sama, joten sen suhteen on sama kumpi on tienaamassa. Molemmilla on edelleen oma tilinsä, mutta menot on suhteutettu tuloihin. Minä olen tällä hetkellä töissä, jolloin maksan asunnon, ruuat ja osan bensoista. Miehelle jää kotihoidontuki omiin laskuihin + menoihin. Periaate on, että molemmille jää sama summa "ylimääräistä"/kk mistä toinen ei sitten naputa.
Osat vaihtuu taas elokuussa kun meidän toinen lapsi syntyy ja mies menee töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on perheen rahaa ja perheen elatukseen hankittu.
Nämä keskustelut? Lieneekö vahingossa painettu väärää nappia?
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Talousjutuista johtuen. Vähän sama tilanne kuin herra100 mutta päinvastoin. Minulla tulot paremmat kuin miehellä. Mies käytti kaikki rahansa pelkästään omiin juttuihinsa. Osti oman hienon auton vaikka meillä oli jo auto mutta kun oli niin vaikea aina järjestellä jos minulla sattui olemaan jotakin. Osti moottoripyörän, hienointa viihde-elektroniikkaa jne. Palkastaan ei jäänyt yhtään mitään yhteisiin juttuihin kuten asuntoon, ruokaan tai lapsiin. Asiasta keskusteltiin ja riideltiinkin monta kertaa. Mikään ei auttanut, aina sama juttu. Minulla ei omaan kulutukseen jäänyt yhtään mitään. Koitin säästää mutta ei ollut mistä tinkiä. Ja toinen senkun porskutti ja osallistui. Suku, kaverit jne aina hirveän tärkeitä, piti päästä menemän vaikka kaikkihan ne maksavat jos vaikka otat ja lähdet sukulaisten tapaamiseen 150 kilometrin päähän. Ei se ilmaista ole. Ja osallistui muutenkin, oli siellä sun täällä harrastuksissa ja muissa, valittiin sinne sun tänne luottamushommiin. Ainoa mihin ei vielä ehtinyt oli politiikka. Mutta sitten minä kyllästyin siihen kun toisella oli aina aikaa ja rahaa, minä tein töitä ja hoidin kaiken muunkin ja rahoitin hänen menemisensä. Nyt eron jälkeen kun saan elatusmaksutkin ja muut niin itsellekin jää jotain. Niin että jos herra100 vain saat pitää lapsesi niin suosittelen.
Koska aloittajan avopuoliso on osoittanut jonkunmoista ymmärrystä, niin jatkakaa sopimuksen hiomista molempia tyydyttävään kuntoon (kerrothan taas missä mennään).
194:n elämä kuulostaa niin alistetulta ja ankealta, että itse olisin jo aikaa sitten häipynyt lasten kanssa omiin oloihini.
Herra 100:n olisi syytä käydä vaimonsa kanssa tiukka keskustelu siitä paljonko talouden tulot ovat ja mitkä ovat pakolliset menot ja miten vaimo on ajamassa koko perhettä taloudelliseen katastrofiin. Kaikki luotto- ja maksukortit vaimolta pois, jos on kykenemätön järkevään taloudenpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kaksplussalla? En löytänyt. Osaatko linkittää?
niin tulee joskus mieleen että olisi kiva kuulla se miehenkin versio aiheesta.
Ihan varmasti löytyy niitäkin naisia, jotka ovat vaan ihan omalla päätöksellään päättäneet jäädä ikiajoiksi kotiin eikä ole mitään aikomustakaan _ikinä_ mennä töihin (tiedän yhden tällaisen kotirouvaksi heittäytyneen, joka ei ole ollut päivääkään töissä, mies kyllä senkin edesä).
Osa noista tarinoiden miehistä on ihan selkeästi kusipäitä, jotka ansaitsivat matkan saunan taakse. Mutta veikkaan että on niitäkin naisia, jotka vaan odottavat 10 vuotta kotona että mies maksaa kaiken... ihan varmasti miehelläkin pinna loppuu siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rintakumit, bebanten, liivinsuojukset, ravintorikkaampi ruoka, imetysliivit, sotkeutuneitten vaatteiden pesu, rintapumppu, minigrip-pussit, tuttipullo, imetyspaidat, imetystyyny, harsoliinat.. Mitä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tilanne aivan eri kuin ap:llä. Ap:n ukko on nuuka nihilisti ja sulla taas löyhäkätinen muija.
Liika nuukuus tai liika tuhlaus pilaa oman ja muiden elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää jotkut ihmiset elävät??? Kaikki, ap, nro 100, ja oliko se 194 tulisivat toimeen paremmin yksin (kaikki tuet ym.) Nyt ovat vain joko elättäjiä, toisen paremman elämän mahdollistajia, piikoja tmv. Ei kyllä mene minun järkeen että annetaan näin käyttää itseään hyväksi parisuhteessa. Jos asuisi ja eläisi itsekseen ainakin yhteiskunta pitäisi huolta ettei joutuisi elämään köyhyysrajan alapuolella.
Ja ennen kuin kukaan kysyy niin olen nainen jonka mielestä rahat ovat perheessä yhteisiä. Alkuaikoina minä tienasin enemmän ja nyt kun olen hoitovapaalla niin tietenkin mieheni tienaa enemmän. Kunhan mieheni jää hoitovapaalle niin tilanne tietenkin muuttuu taas...
Mene naimisiin aviopuolisoilla kun on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan...
tai eroa ja ota kunnon elatusmaksut muksusta...
itse en voisi elää kyseisen tyypin kanssa koska musta parisuhteessa sitoutuu siihen, varsinkin kun tulee lapsia niin, että tulot on yhteisiä ja menot yhteisiä.
Tarkoittaa sitä, että ap joutuisi 600 euron tuloistaan elättämään sekä itsensä että miehensä, jos mies jäisi tulottomaksi.
musta parisuhteessa sitoutuu siihen, varsinkin kun tulee lapsia niin, että tulot on yhteisiä ja menot yhteisiä.
samaa mieltä. Eli joku raja pitää olla. Esimerkiksi herra100 on ihan puhdasta hyväksikäyttöä. Yhteisten rahojen nimissä käytetään toista hyväksi. Tai ne esimerkit että mies senkun vaan ostaa sen moottoripyörän tai huippuelektroniikkaa vaikka ei todellakaan olisi varaa.
Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle - öljylasku mulle. Ruokakaupassa maksetaan kai suunnilleen vuorotellen, tosin tästä ei kumpikaan pidä kirjaa. Jos ollaan ulkona syömässä, välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Mitään sentintarkkoja laskelmia emme harrasta. Lasten menot ovat yhteisiä, molemmat ostamme mielellämme lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista eikä näistäkään tehdä laskelmia, tosin näppituntumalla taidan olla minä jonka mukaan useammin tarttuu joku turha lelu kauppareissun yhteydessä.
Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne ihanat halvat 300 euron kengät, voi ne ostaa jos omalla tilillä on rahaa. Jos ei ole rahaa, niin sitten säästetään ja tingitään jostain muusta. Hyvin yksinkertaista. Itse ostaa täräytin äskettäin erittäin kalliit harrastusvälineet ( hinta nelinumeroinen luku), asia johon yhteisten rahojen politiikkaa elävät kaverini eivät pystyisi. Olin systemaattisesti säästänyt tätä varten eikä ostokseni hetkauttanu tai huonontanut vaimoni tai perheemme taloutta.
Systeemin edut
koskaan ei tarvitse kysellä lupaa ostamisiin
kumpikin panostaa yhtä paljon asumiseen, kumpikaan ei ole ns. elätti
kummankaan ei tarvitse kärsiä toisen heräteostoksista, esim. "koko perhe elää kaurapuurolla koska isi halusi prätkän"
-rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi
-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin
Miten tämä on mahdollistettu?
-kumpikin nauttii kohtalaista (ei kuitenkaan erityisen muhkeaa) palkkaa ja on hankkinut hyvän ammatin
-asumismenomme on kohtuulliset, ei siis ökykallista kämppää sadan vuoden maksuajalla
-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä
Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.
Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi Lasten menot ovat yhteisiä
Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne -rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi
-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä
Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.
Ai että kun tällaiseen tilanteeseen pääsisin. Olisin ikionnellinen! Mutta kun ei auta. Rahasta on riideltykin vaikka kuinka monta kertaa ja yrittänyt vaikka mitä. Mutta kun mikään ei auta. Rahaa laitetaan menemään nopeammin kuin ehdin tienata. Ja moni juttu olisi sellainen jota ilmankin voisi aivan hyvin olla. Mutta on joku pakko jossakin joka ilmeisesti ajaa ostamaan. Aina uutta jotakin. Jotenkin suhtaudun aika kliseenä siihen että "rahalla ei ole väliä, tärkeintä on rakkaus" juttuun. Ainakin meillä tuntuu olevan että tärkeintä on raha ja mitä sillä saa. Tavarat, matkat, harrastukset jne, aina pitäisi olla kaikki ja uutta ja koko ajan jotakin. Ei siinä rakkaudella ole mitään merkitystä. Toinen menettää terveytensä (mahahaavaa pukkaa...) ja mielenterveytensä ainaisten rahahuolien takia. Kun ei aina tiedä edes että mistä saa ruoan lapsille ensi viikoksi. Ja siitä huolimatta toinen vain ostaa ja laittaa rahaa menemään. Ei siinä ainakaan rakkaus ja toisesta välittäminen päällimmäisenä mielessä ole...
Minä olin aikoinaan töissä ja mieheni lasten kanssa kotona siitä lähtien aina, kun lapsi täytti kolme kuukautta tai jopa vähän aikaisemmin. Meillä on kolme lasta. Minusta oli luonnollista, että maksan elämisen ja laskut. Otin lainaakin joihinkin asioihin, mitä mies halusi, koska minulla oli vakituinen työpaikka.
Sitten minä jäin työttömäksi ja minun tulotasoni romahti. Lapset olivat yli kolmevuotiaita kaikki ja mieheni oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Alussa laitoin toimeentulotukihakemuksenkin mieheni nimiin. Hän ei maksanut kuitenkaan vuokran omavastuuta, ei lasten kuluja (lasten vaatteiden ostaminenhan on tuhlausta) ja ruokaankin jouduin rahaa ruinaamaan. Voitte arvata, että minun nimissäni olevat kulutusluotot menivät tätä rataa ulosottoon.
Aikani riideltyämme opettelin elämään sen mukaan, että minulla ja miehelläni on omat rahat, vaikka se on mielestäni edelleenkin epäreilua. Huomasin, että mieheni ei siitä muuta käsitystään, enkä ole halunnut käyttää aikaamme pelkkään riitelyyn.
Minun mielestäni perheen rahat pitäisi olla yhteiset ja jos näin ei ole, niin silloin siinä perheessä on jotain vikaa. Minun mielestäni oma mieheni on narsistinen ja häntä en pysty muuttamaan, vaikka kuinka haluaisin.