Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Haluat että shoppailu loppuu nyt tai muuten se tuhoaa liittonne. Älä vaan ota ja lähde vaan kerro selvin sanoin mitä tapahtuu jos tilanne ei korjaannu.

Luottokortit sun muut pois vaan.



Ai että kun tällaiseen tilanteeseen pääsisin. Olisin ikionnellinen! Mutta kun ei auta. Rahasta on riideltykin vaikka kuinka monta kertaa ja yrittänyt vaikka mitä. Mutta kun mikään ei auta. Rahaa laitetaan menemään nopeammin kuin ehdin tienata. Ja moni juttu olisi sellainen jota ilmankin voisi aivan hyvin olla. Mutta on joku pakko jossakin joka ilmeisesti ajaa ostamaan. Aina uutta jotakin. Jotenkin suhtaudun aika kliseenä siihen että "rahalla ei ole väliä, tärkeintä on rakkaus" juttuun. Ainakin meillä tuntuu olevan että tärkeintä on raha ja mitä sillä saa. Tavarat, matkat, harrastukset jne, aina pitäisi olla kaikki ja uutta ja koko ajan jotakin. Ei siinä rakkaudella ole mitään merkitystä. Toinen menettää terveytensä (mahahaavaa pukkaa...) ja mielenterveytensä ainaisten rahahuolien takia. Kun ei aina tiedä edes että mistä saa ruoan lapsille ensi viikoksi. Ja siitä huolimatta toinen vain ostaa ja laittaa rahaa menemään. Ei siinä ainakaan rakkaus ja toisesta välittäminen päällimmäisenä mielessä ole...

[/quote]

Teillä ei ole kahta aikuista siellä rahoista päättämässä vaan aikuinen ja lapsi. Ja jos teidän parisuhteellanne on sulle enää mitään merkitystä, sä otat sen aikuisen roolin ja laitat sen lapsen aisoihin - jonkun tahon avustuksella tai ilman.



www.vaestoliitto.fi tai jotain

Millä tavalla olette hoitaneet raha-asiat äitiysloman/ hoitovapaan aikana? Menot edelleen puoliksi?



Varmaan ihan toimiva systeemi teillä, mutta kaikilla tuo ei onnistu ihan noin helpolla. Johtuen yksinkertaisesti siitä syystä, että moni (varsinkin) nainen tienaa paljon vähemmän kuin miehensä. Tällaisissa perheissä ei juuri ole vaihtoehtoja yhteisille rahoille, ellei sitten haluta pitää perheen sisällä erilaista elintasoa.



Ja sitten on paljon meitä tavallisia keskituloisia ja allekin (itselläni 2100€ brutto), joilla ei ole ikinä varaa ostaa 300€ kenkiä tai laittaa harrastuksiin tuhansia euroja... Ihan sama miten laskee menot ja tulot niin kaikki menee kuitenkin, näin ainakin meillä.

Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle - öljylasku mulle. Ruokakaupassa maksetaan kai suunnilleen vuorotellen, tosin tästä ei kumpikaan pidä kirjaa. Jos ollaan ulkona syömässä, välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Mitään sentintarkkoja laskelmia emme harrasta. Lasten menot ovat yhteisiä, molemmat ostamme mielellämme lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista eikä näistäkään tehdä laskelmia, tosin näppituntumalla taidan olla minä jonka mukaan useammin tarttuu joku turha lelu kauppareissun yhteydessä.

Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne ihanat halvat 300 euron kengät, voi ne ostaa jos omalla tilillä on rahaa. Jos ei ole rahaa, niin sitten säästetään ja tingitään jostain muusta. Hyvin yksinkertaista. Itse ostaa täräytin äskettäin erittäin kalliit harrastusvälineet ( hinta nelinumeroinen luku), asia johon yhteisten rahojen politiikkaa elävät kaverini eivät pystyisi. Olin systemaattisesti säästänyt tätä varten eikä ostokseni hetkauttanu tai huonontanut vaimoni tai perheemme taloutta.

Systeemin edut

koskaan ei tarvitse kysellä lupaa ostamisiin

kumpikin panostaa yhtä paljon asumiseen, kumpikaan ei ole ns. elätti

kummankaan ei tarvitse kärsiä toisen heräteostoksista, esim. "koko perhe elää kaurapuurolla koska isi halusi prätkän"

-rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi

-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin

Miten tämä on mahdollistettu?

-kumpikin nauttii kohtalaista (ei kuitenkaan erityisen muhkeaa) palkkaa ja on hankkinut hyvän ammatin

-asumismenomme on kohtuulliset, ei siis ökykallista kämppää sadan vuoden maksuajalla

-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.

Tosin, itselläni on tällä hetkellä huonompi palkka, joten mies joutuu maksamaan enemmän yhteisistä menoista. (Palkkaero johtuu ihan siitä, että itse olen ensimmäistä vuotta työelämässä täysipäiväisenä, mies on ollut töissä jo 7 vuoden ajan.)

Toinen useimmilla toimiva systeemi on, että on yksi yhteinen tili, jonne kumpikin siirtää tietyn osan palkastaan ja josta maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muuten kumpikin saa käyttää lopun palkkansa omiin menoihinsa omilla tileillään.

jos teidän parisuhteellanne on sulle enää mitään merkitystä, sä otat sen aikuisen roolin ja laitat sen lapsen aisoihin - jonkun tahon avustuksella tai ilman.

Ja luulet että niinkuin ei vuosien varrella olisi jo yritetty? Jos toinen tekee taloudellisesti mitä tahansa ja / mutta on silti sitä mieltä että kaikki on ihan OK ja tilanteessa ei ole mitään korjattavaa. Niin mitäpä siinä sitten? Muuta kuin jatkaa maksamista?

niin anna mennä vaan!!! Se on sitten jo sinun valintasi, josta ei parane muille ruikuttaa. Ja jos kaikki terapeutit ja aputahot on käytetty ja olette molemmat sen jälkeen tyytyväisiä, niin eihän sulla edes ole mitään ongelmaa.

Jos todellakin uskot, että KAIKKIA keinoja on jo yritetty eikä mikään auta, niin anna vaimolle vielä yksi ja viimeinen mahdollisuus.

Muuttaa pois jos ei raha-asiat ala hoitumaan!



Jos itse olisin tilanteessasi niin laittaisin puolison koville. Jos raha-asiat ei ala toimimaan, saa luvan lähteä. Ja nimenomaan niin, että puoliso lähtee, koska eihän hänenkaltainen ihminen pystyisi kantamaan taloudellista vastuuta lasten elatuksesta!

Vaimon palkka sinun tilillesi. Vaimolle viikkoraha ja halvempi auto. Kaikki

luottokortit pois.



Itse en voisi elää tuollaisessa tilanteessa, vaikka en mikään pihi olekaan.

Korkeintaan kysynyt vaimoltaan, että suostuisitko säkin hoitaan osas perheen kuluista? Ai, et. No, ei voi sit mitään.

Millä tavalla olette hoitaneet raha-asiat äitiysloman/ hoitovapaan aikana? Menot edelleen puoliksi?

Varmaan ihan toimiva systeemi teillä, mutta kaikilla tuo ei onnistu ihan noin helpolla. Johtuen yksinkertaisesti siitä syystä, että moni (varsinkin) nainen tienaa paljon vähemmän kuin miehensä. Tällaisissa perheissä ei juuri ole vaihtoehtoja yhteisille rahoille, ellei sitten haluta pitää perheen sisällä erilaista elintasoa.

Äitiysloman aikana vaimo sai niin hyvää äitiyspäivärahaa että se ei muuttanut rahallisesti arkeamme lainkaan verrattuna työssäkäyntiin. Samoin hänellä jäi hoitovapaan ajaksi säästöjä joilla maksoi oman osuutensa. Ja huom! ennenkuin haukutte nihilistiksi, hän teki tämän omasta halustaan. Keskustelimme aiheesta ja ehdotin että tarvittaessa otamme lyhennysvapaata lainasta jne. mutta hän ei halunnut. Ajattelemme hyvin samalla tavalla raha-asioista.

Noista palkkaeroista vielä. Tuo naisten huonompi palkka on usein kompastuskivi ja joskus myös tekosyy välttää omia rahoja. Kysynkin, miksi se elintaso pitäisi valita sen isompituloisen mukaan? Miksi ottaa niin isoa lainaa, että sen pienempituloisen palkasta menisi kohtuuton osuus "oman puolikkaan" maksamiseen? Näihän se ajatusmalli tuntuu menevän, että mitä pienempi palkka, sitä vähemmän vastuuta.

Kärjistetty esimerkki: henkilö a opiskelee suht pitkään, valmistuu hyvään ammattiin ja painaa pitkää päivää joka alkaa näkyä myös tilipussissa. Hänen puolisonsa henkilö b on osa-aikainen varaosamyyjä. He ottavat hurjan asuntolainan, koska henkilö b haluaa 200-neliöisen hirsitalon. Tietenkään hänen palkkansa ei riitä edes puoleen lainanlyhennyksistä, siispä yhteiset rahat. Pian ollaan tilanteessa että henkilö a on maksumies, painaa entistä pidempää päivää ja henkilö b nauttii lyhyistä työpäivistä ja vähästä vastuusta, eikä joudu miettimään mistä rahat hirsilinnaan todellisuudessa tulee, koska "kaikki meillä on yhteistä".

Kärjistystä, tiedän, mutta omat rahat sisältää vastuun: ei aleta elää elintasoa, johon minun palkkani ei riitä. Ei siis oteta niin isoa lainaa ettei se pienempituloinen pystyisi maksamaan puolta siitä. Eikä osteta niitä 300 euron kenkiä, ellei rahat riitä. Ja jos ei riitä, on oltava valmis etsimään parempipalkkainen työpaikka.

Ei palkkaerot automaattisesti tarkoita "kahta eri elintasoa perheessä". Elintaso vaan valitaan alun alkaen sen mukaan että molempien rahkeet riittävät siihen.

mun mielestäni teillä on tosi epäreilu toi systeemi, jos nainen joutui käyttämään säästöjään teidän yhteisen lapsen hoitamiseen ja sinä saat ostaa säästöilläsi vaikka prätkän ja veneen. Muuten voi olla reilu systeemi joo, mutta lasten kulut näköjään hoitaa nainen yksin

Kärjistetty esimerkki: henkilö a opiskelee suht pitkään, valmistuu hyvään ammattiin ja painaa pitkää päivää joka alkaa näkyä myös tilipussissa. Hänen puolisonsa henkilö b on osa-aikainen varaosamyyjä. He ottavat hurjan asuntolainan, koska henkilö b haluaa 200-neliöisen hirsitalon. Tietenkään hänen palkkansa ei riitä edes puoleen lainanlyhennyksistä, siispä yhteiset rahat. Pian ollaan tilanteessa että henkilö a on maksumies, painaa entistä pidempää päivää ja henkilö b nauttii lyhyistä työpäivistä ja vähästä vastuusta, eikä joudu miettimään mistä rahat hirsilinnaan todellisuudessa tulee, koska "kaikki meillä on yhteistä".

Kärjistystä, tiedän, mutta omat rahat sisältää vastuun: ei aleta elää elintasoa, johon minun palkkani ei riitä. Ei siis oteta niin isoa lainaa ettei se pienempituloinen pystyisi maksamaan puolta siitä. Eikä osteta niitä 300 euron kenkiä, ellei rahat riitä. Ja jos ei riitä, on oltava valmis etsimään parempipalkkainen työpaikka.

Olisikin 100 provo mutta kun on täyttä totta... Ja tässä edellä lainaus jossa joku osasi paljon paremmin selventää sen miten ja millä tavalla tilanne syntyy. Aika pitkälti tilanteeseen on ajauduttu suurinpiirtein tällaisen kuvion kautta. Tosin sillä erolla että opintolainaakin kertyi kun opisekellessakin halusi elää. Mutta alalla on matalat palkat vaikka koulutusta vaaditaankin. Saamaton olenkin mutta kun vaihtoehtona on käytännössä avioero niin siinähän ne vaihtoehdot sitten olivatkin? Mutta kun pitää mitoittaa elintaso ja vaatimukset ja kaikki suurempituloisen mukaan ja vielä vähän ylikin. Niin siinähän sitä sitten ollaankin. Varsinkin kun ei tajuta edes sitä että pakolliset menot on hoidettava vaan kuvitellaan että rahaa riittää niiden lisäksi lähes kaikkeen mitä mieleen juolahtaa.

mun mielestäni teillä on tosi epäreilu toi systeemi, jos nainen joutui käyttämään säästöjään teidän yhteisen lapsen hoitamiseen ja sinä saat ostaa säästöilläsi vaikka prätkän ja veneen. Muuten voi olla reilu systeemi joo, mutta lasten kulut näköjään hoitaa nainen yksin

Et ilmeisesti lukenut viestiä kunnolla. Vaimo käyttöi säästöjään OMASTA HALUSTAAN. Tarjouduin muuttamaan järjestelyä, mutta hän ei nähnyt siihen tarvetta. Ja miten niin nainen hoitaa lasten kulut yksin? Kuten kerroin, erittäin mielelläni ostan lapsille kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) enkä pidä näistä ostoksista kirjanpitoa. Ja jos vaimollani olisi ollut tili nolla hoitovapaan aikana, tottakai olisin silloin maksanut kaiken. Hänen mielestään kotona olo oli säästöä, eihän tällöin esim. mennyt työmatkoihin, -vaatteisiin tai lounaisiin rahaa lainkaan.

Itsekin olen ollut mm. vuorotteluvapaalla ja tällöin valmistauduin siihen etukäteen pistämällä hieman rahaa sivuun. Vaimoni ei joutunut maksamaan senttiäkään enempää yhteisiä kuluja vaikka olin kotona.

Todella epäreilu systeemi teillä.

Jos teillä kerran on noin selkeät säännöt kuka maksaa ja mitä maksaa, niin miksi KYSYT vaimoltasi haluaisiko hän kenties jotain rahaa sinulta?

Eikö sen pitäisi olla sinullekin itsestäänselvää, että sinä osallistut lapsesta aiheutuviin kuluihin ja maksan vaimollesi hyvitystä tulonmenetyksestä? Ihan ilman kysymistäkin...

Nyt, kuten joku jo aiemmin kirjoittikin, vaimon tulot pienenivät huomattavasti ja sinun elintasosi pysyi ennallaan, on rahaa ostella harrastusvälineitä yms!

Onko vaimolla ollut varaa ostaa mitä haluaa, vai joutuiko hän käyttämään omat säästönsä korvatakseen tulonmenetyksiään?

mun mielestäni teillä on tosi epäreilu toi systeemi, jos nainen joutui käyttämään säästöjään teidän yhteisen lapsen hoitamiseen ja sinä saat ostaa säästöilläsi vaikka prätkän ja veneen. Muuten voi olla reilu systeemi joo, mutta lasten kulut näköjään hoitaa nainen yksin

Et ilmeisesti lukenut viestiä kunnolla. Vaimo käyttöi säästöjään OMASTA HALUSTAAN. Tarjouduin muuttamaan järjestelyä, mutta hän ei nähnyt siihen tarvetta. Ja miten niin nainen hoitaa lasten kulut yksin? Kuten kerroin, erittäin mielelläni ostan lapsille kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) enkä pidä näistä ostoksista kirjanpitoa. Ja jos vaimollani olisi ollut tili nolla hoitovapaan aikana, tottakai olisin silloin maksanut kaiken. Hänen mielestään kotona olo oli säästöä, eihän tällöin esim. mennyt työmatkoihin, -vaatteisiin tai lounaisiin rahaa lainkaan.

Itsekin olen ollut mm. vuorotteluvapaalla ja tällöin valmistauduin siihen etukäteen pistämällä hieman rahaa sivuun. Vaimoni ei joutunut maksamaan senttiäkään enempää yhteisiä kuluja vaikka olin kotona.

Todella epäreilu systeemi teillä.

Jos teillä kerran on noin selkeät säännöt kuka maksaa ja mitä maksaa, niin miksi KYSYT vaimoltasi haluaisiko hän kenties jotain rahaa sinulta?

Eikö sen pitäisi olla sinullekin itsestäänselvää, että sinä osallistut lapsesta aiheutuviin kuluihin ja maksan vaimollesi hyvitystä tulonmenetyksestä? Ihan ilman kysymistäkin...

Nyt, kuten joku jo aiemmin kirjoittikin, vaimon tulot pienenivät huomattavasti ja sinun elintasosi pysyi ennallaan, on rahaa ostella harrastusvälineitä yms!

Onko vaimolla ollut varaa ostaa mitä haluaa, vai joutuiko hän käyttämään omat säästönsä korvatakseen tulonmenetyksiään?

]

Arvasin että tästä syntyy vääntöä. Ensinnäkin, vaimo ei ollut hoitovapaalla kuin nelisen kuukautta. Aha, sekin on väärin että keskustelin hänen kanssaan etukäteen miten asiat hoidetaan kun tulotkin muuttuu. Huono mies kun tein niin. Vaimollani on varaa ostaa mitä haluaa, sillä hän on töissä. Ilmeisesti olet itse kotiäiti kun oletat että vaimonikin on kotona. Ja vielä väännän ratakiskosta, että vaimoni halusi osallistua kustannuksiin hoitovapaansa aikana, sillä hänelle oli kertynyt säästöjä. Ikäänkuin kunnia-asia. Harrastusvälineitä ostan tasan sen verran kun omasta palkastani on varaa, vaimoni ei joudu näiden karkeloiden maksunaiseksi.

Välillä tuntuu että näiden yhteisten rahojen puolustajille on tärkeintä ettei mies pääse ostamaan liikaa kivoja juttuja itselleen. Suurin kauhistus taitaa olla, jos mies ostaa itselleen vaikka kalliin harrastusvälineen omalla palkallaan jos nainen on (itse vaatimallaan) hoitovapaalla ja tulot huonot.



Jos naisella on huono palkka joka ei riitä mihinkään, täytyy pitää huoli ettei mieskään saa itselleen mitään kivaa

Täällä perustellaan, että jos rakastaa toista niin rahat on yhteisiä ja ei väliä kuka ne rahat tienaa.



Minäpä väitän, että jos rakastaa toista niin antaa hänen nauttia työnsä hedelmistä, haluaa rakkaalleen hyvää eikä räjähdä jos toinen ostaa jotakin itselleen.

En olettanut, että vaimosi on kotona edelleen.

Oma statukseni ei liene kuulu tähän millään tapaa??? Kauhistukseksenne voin kuitenkin sanoa, että meillä on ollut AINA yhteiset rahat (on ollut opiskeluaikaa, armeija, työttömyyttä, äitiyslomia, hoitovapaita, työssäoloaikaa jne).



Ehkä olen vain liian usein kuullut valitusta siitä, miten mies lasten synnyttyä elää entiseen tapaan ja vaimo kantaa yksin vastuun taloudellisen tilanteen muuttumisesta äitiysloman tai hoitovapaan aikana.

Tulot pienenevät kuitenkin satoja euroja kuukaudessa, hoitovapaalla ehkä jopa tuhansia.

Usein vaimo maksaa myös lasten päivähoitomaksut, vaatteet, harrastukset jne.



Monelle asia on arka ja yleensä naiset puolustelevat asiaa, koska he haluavat olla itsenäisiä ja maksaa itse oman osuutensa yms. paskaa, mutta jossain vaiheessa aina paljastuu se ilkeä totuus ja katkeruus miehen rahankäytöstä...

Yksikään ystäväni, jolla on miehensä kanssa erilliset rahat, ei ole saanut mieheltä mitään hyvistystä äitiysloma-ajalta tai hoitovapaalta. Se on väärin!



t. 274 tai mikä lie olikaan...



[i

Arvasin että tästä syntyy vääntöä. Ensinnäkin, vaimo ei ollut hoitovapaalla kuin nelisen kuukautta. Aha, sekin on väärin että keskustelin hänen kanssaan etukäteen miten asiat hoidetaan kun tulotkin muuttuu. Huono mies kun tein niin. Vaimollani on varaa ostaa mitä haluaa, sillä hän on töissä. Ilmeisesti olet itse kotiäiti kun oletat että vaimonikin on kotona. Ja vielä väännän ratakiskosta, että vaimoni halusi osallistua kustannuksiin hoitovapaansa aikana, sillä hänelle oli kertynyt säästöjä. Ikäänkuin kunnia-asia. Harrastusvälineitä ostan tasan sen verran kun omasta palkastani on varaa, vaimoni ei joudu näiden karkeloiden maksunaiseksi.

[/quote]

"Jossain vaiheessa paljastuu ilkeä totuus"



Onko vaikea uskoa, että on ihan oikeasti naisia jotka haluaa maksaa oman osuutensa, jotka hoitavat asiansa niin että eivät ole riippuvaisia miehen rahoista?



Hyvitystä? Omalta mieheltä? Kuvittelet siis, että miehellä on aina sen verran löysää rahaa että entisen elintason ylläpidon lisäksi hän hyvittää naiselle tämän tulojen alenemiset? Eri asia jos olisit sanonut että koko perhe muuttaa kulutustottumuksiaan tai säästetään tietyissä asioissa, mutta "mies maksaa hyvitystä"? Tämähän lähentelee jo sitä mistä vihattu Henry Laasanen kirjoittaa; naiselle on kahdet tulot, omat tulot ja mieheltä saadut tulonsiirrot joita nainen nauttii parisuhteessa.



Nimeä nyt sitten yksikin nainen maailmassa joka maksaa miehelleen vapaaehtoisesti jotain hyvitystä.

surullista että aikuiset ihmiset eivät osaa järjellistä rahankäyttämistä eikä jakamista.

AP:lle ei ole reilua ei

ja herra nro 100 laittaa vaimon kortit niksnaks ei ole sekään reilua ei.



T:kotiäitijonkamieselättää

Ei miehen muuta tarvitse maksaakaan sen lisäksi.

Usein vain on niitä tapauksia, joissa miehen elintaso ei muutu lasten synnyttyä, mutta naisen muuttuu (ja huonompaan).

Ja toisekseen, kyllä nainen on riipuvainen miehen tuloista esim. hoitovapaan aikana. Jos on yhdessä päätetty hoitaa lapsia kotona xxx-aikaa, niin molempien on osallistuttava kustannuksiin. Ei niin, että nainen säästää sitä varten etukäteen ja samanaikaisesti mies elää entiseen tapaan vailla mitään taloudellisia velvotteita. Hoitovapaan tai äitiysloman kustannukset eivät ole naisen kustannuksia vaan koko perheen! Lapsi kun on yhteinen projekti...

Tässäkin ketjussa on ainakin yksi esimerkki siitä, miten perheellä on eri ruuat oman varallisuuden mukaan!

"Jossain vaiheessa paljastuu ilkeä totuus"

Onko vaikea uskoa, että on ihan oikeasti naisia jotka haluaa maksaa oman osuutensa, jotka hoitavat asiansa niin että eivät ole riippuvaisia miehen rahoista?

Hyvitystä? Omalta mieheltä? Kuvittelet siis, että miehellä on aina sen verran löysää rahaa että entisen elintason ylläpidon lisäksi hän hyvittää naiselle tämän tulojen alenemiset? Eri asia jos olisit sanonut että koko perhe muuttaa kulutustottumuksiaan tai säästetään tietyissä asioissa, mutta "mies maksaa hyvitystä"? Tämähän lähentelee jo sitä mistä vihattu Henry Laasanen kirjoittaa; naiselle on kahdet tulot, omat tulot ja mieheltä saadut tulonsiirrot joita nainen nauttii parisuhteessa.

Nimeä nyt sitten yksikin nainen maailmassa joka maksaa miehelleen vapaaehtoisesti jotain hyvitystä.