Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Onko kenelläkään muuten kokemusta sukupolvenvaihdoksista? Mies omistaa nyt tilan, siis ison maalaistalon, muut piharakennukset, metsiä, peltoja ym.. tilalla pyörii myös yritys, johon mies saa joka syksy paljon maataloustukia. Mies ei aio muuttaa tilalle, vaan hänen vanhempansa asuvat edelleen tilalla ja aikovatkin asua. Mies kuitenkin maksaa velkaa 900 euroa kuussa koko tilasta, ja hänen vanhempansa ei "hyvitä" tätä mitenkään miehelle, vaikka mies on siis maksanut heille koko höskän jo. Tämä on ilmeisesti normaali käytäntö? Vai? Lähinnä mietityttää sen takia, että kummasti mies antaa vanhempiensa asua ilmaiseksi talossaan ja maksaa mukisematta lainaa pois, mutta minun kanssa kaikki on sitten täsmälleen puoliksi.

Tuo riippuu ihan siitä, mitä papereissa on. Monesti tilan vanha pariskunta jää asumaan tilalle ja on oikeutettu esim tiettyyn osaan tilalla tuotetusta sadosta (marjoja, perunaa, ennenwanhaan maitoa, lihaa jne). Vuokraa ei peritä, mutta tuo huomioidaan tilan arvossa, kun omistus siirtyy nuoremmalle polvelle.

En tiedä mikä teillä se tilanne on, onko miehen velka juuri sukupolvenvaihdosvelkaa, siis on maksanut vanhemmilleen tilasta ja maksaa nyt sitä lainaa pois? Sukupolvenvaihdoksessahan tila "ostetaan" vanhemmilta ja jos kauppahinta on liian alhainen todelliseen arvoon nähden, verottaja iskee.

Kuka sen tilan oikein omistaa, miehesi varmaan, kun tukiakin saa? Silloinhan kyse ei ole muusta kuin vanhempien asumisesta siellä ja jos hän ei sinne itse halua, hyvähän se on, että joku pitää paikkaa pystyssä..

Muuten kommenttina tilanteeseesi: teidän rahakuvio ei ole missään nimessä tavaomainen ja on varmasti useimmista tosi epäreilu. Tuollaisen miehen kanssa pitää tehdä pelisäännöt selviksi, reiluun peliin ja kotityön epämääräiseen arvoon vetoaminen on todennäköisesti turhaa. Laita eteen hinta siitä, mitä tekemäsi työ (siivoukset, ruoanlaitto lapset) tekisi tuntityönä vieraalla teetettynä. Ehkä se avaa silmät.

ja siinä papereihin oli laitettu että henkilöillä ne ja ne on elinikäinen asumisoikeus tilalla, ilmaiseksi. Ihan siitä riippuu mitä on sovittu.

puhuneet.



Minua ihmetyttää tuollainen, itse olin yh-äiti jolla kaksi lasta. Luokseni muutti nykyinen mieheni ja kaksi kuukautta yhdessä asumisen jälkeen olivat tulomme ja menomme yhteisiä, myös lasteni menot. Siis yhteinen tili jonne kummankin rahat menevät.



En ymmärrä tuota sun rahat, mun rahat hommaa. Kun ollaan perhe ollaan perhe.

Hyvässä ja pahassa

Tyypillistä naisen logiikkaa. Mikähän olisi tilanne jos muuttaisit yhteen persaukisen yh-isän kanssa, olisitko ihan valmis elättämään hänet ja HÄNEN kaksi lastaan? yeah, right.

Tyypillistä naisen logiikkaa. Mikähän olisi tilanne jos muuttaisit yhteen persaukisen yh-isän kanssa, olisitko ihan valmis elättämään hänet ja HÄNEN kaksi lastaan? yeah, right.

Hieman miesnäkökulmaa ja erilaista näkökulmaa keskusteluun. Tosin todennäköisesti leimaudun vielä pahemmaksi urpoksi kuin APn mies mutta ei voi mitään. Kerron vain miten myös voi käydä ja saatte sitten arvostella onko se reilua eli ei. Kaikki alkoi jo yli 17 vuotta sitten kun jonkun aikaa seurusteltuamme muutimme yhteen. Ensiksi vuokralle omaan yhteiseen vuokra-asuntoon. Mielestäni vähän liian kalliiseen asuntoon mutta ajattelin että jos hän sellaiseen haluaa niin kaipa hänellä on varaa sitten maksaa puolet vuokrasta. Ja heti meni pieleen. Jonkun ajan kuluttua kävi ilmi että hän oli opiskeluaikanaan viettänyt niinsanotusti täyttä elämää ja käytännössä lähes koko hänen palkkansa meni opintolainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Opintolainoja oli noin 4 kertaa enemmän kuin minulla vaikka minä olin opiskellut pitempään. Että eletty oli. Mutta vähän ajan päästä kun lainojen lyhennykset alkoivat ja korot olivat korkealla niin minä maksoin "kaiken" eli vuokran, auton, matkat, ruoat, hänen vaatteensa ja runsaan määrän hänen ns heräteostoksiaan. Joita riitti. Tingin omista menoistani varsin paljon että sain rahat riittämään. Käytännössä minulla ei ollut omia menoja, ei harrastuksia ei mitään puhumattakaan että olisin voinut haaveilla jostakin. Siinä vaiheessa olisi hälytyskellojen jo pitänyt alkaa soida ja olisi pitänyt nostaa kytkintä. Mutta ei, jostakin syystä pidin hänestä kuitenkin. Sitten mentiin naimisiin ja ostettiin oma asunto. Ja tulonjako ja menonjako oli edelleen että hän huolehti omat lainansa ja ehkä jotain pientä ja minä sitten "loput". Jossakin vaiheessa yritin tehdä sellaisen systeemin että jaoimme laskut että minulle sinulle jne. Mutta ei toiminut. Kun hänellä palkkapäivän jälkeen oli rahaa niin sitä sitten oli ja se sitten meni. Nopeasti, melkein mihin tahansa. Aina piti jotakin ostaa. Kun sitten sovitut laskut piti maksaa niin rahaa ei löytynytkään. Mistään. Kaikki mennyt. Opin pian siihen että minun täytyi aina yrittää säästää ja varautua vaikka mihin. Aina varuillani ja varpaisillani. Tein kahta työtäkin että olisin saanut rahat riittämään ja itsellenikin jotain mutta hyvin usein kävi niin että kun kuvittelin että olin saanu vähän jotain säästettyä niin eikös vain puolisoni ollut ostanut jotakin ja minulla ei ollutkaan yhtään rahaa. No, lapsiakin sitä sitten tuli, kaikkiaan kolme. Hän halusi lapsiaan hoitaa kotona ja näin tehtiin. Tässä tilanteessa siis maksoin kaiken elämisen, lasten kulut jne kaikki. Hän maksoi lapsilisillä jne saamillaan tuloilla omaa opintolainaansa. No, se opintolaina onneksi loppui aikanaan ja kun rahaa oli enemmän niin hän halusi jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jäikin. Maksumiehen osani siis jatkui. Tietysti hän hoiti lapset ja kodin mutta kyllä tuollaiset puskista tulleet pikahankinnat vähän ottivat nuppiin. Otetaan vaikka esimerkkinä niin vähintään kerran vuodessa koko taloon piti ostaa uudet verhot. Ja paljon sellaista tavaraa jonka minä luokittelen osastoon tarpeetonta tavaraa. Minä yritin säästää omistani edelleen mutta kaikki raha meni. No, sitten hän halusi töihin. Valitettavasti vain sopiva työpaikka oli kovasti kaukana. Mutta siihen hän halusi. Koska matka on pitkä niin piti tietysti olla hyvä auto alla. En kehtaa edes sanoa kuinka hyvä mutta hyvä. Tuon tasoinen jolla minä olin ajanut vuosikaudet parhaimmillaan 30.000 kilometriä vuodessa öin ja päivin työn merkeissä ei kelvannut. Parempi piti olla. Hirveetä syyllistämistä että minä haluan hänen kuolevan huonossa autossa maantiellä työmatkalla. Eli hän sitten sai autonsa. Valitettavasti kun hänen palkkansa on mikä on niin se vain johti tilanteeseen jossa lähes koko hänen palkkansa menee työssäkäynnin kustannuksiin. Maksimissaan 200 euroa jää kun vähennetään autolaina + auton kulut + polttoaineet + muut välttämättömät kuten ruoka työpäivinä. Jos lasketaan vaatteet, meikit yms ("Pitäähän töissä olla hyvän näköinen!") niin lopputulos on noin nolla. Lasten elatukseen ei jää mitään eli hän ei siten siihen osallistu. Paitsi lapsilisillä mutta nekin hän laskee omaksi tulokseen ja käyttää niitä sen mukaan. Hän on nyt olla töissä noin puolitoista vuotta. Ja koska hän käy töissä niin hänhän saa omalla palkallaan ostaa mitä haluaa. Ja ostettu onkin. Mistään ei koskaan keskustella että tarvitaanko tai ostetaanko, hän vain ostaa. Ja luottokorttejahan pitää olla. Ja useampi niitä onkin. Mutta puolentoista vuoden jälkeen tilanne on se että hänellä on lähes kaikki luottokortit limiitissä, lisäksi on tililuottoja ja muuta. Yhteensä vähintään 5000 mutta taitaa olla yli 6000 euroa. Niin että kohta ollaan taas siinä mistä aloitettiin kun maksoin hänen opintolainansa. Kun eihän hän pysty käteen jäävillä max 200 eurolla noita maksamaan. Mutta mitä sanotte, onko reilua ja kohtuullista?

Miksi ihmeessä suostut moiseen?

Sen verran mitä työkavereiden ja ystävien kanssa olen asiasta keskustellut on tuo kuvio lähes vakia: taloudellinen päävastuu on miehellä, nainen maksaa sen mitä jaksaa ja huvittaa, kiertoilmaus tälle on tietysti "yhteiset rahat". Niinhän varmaan tuo tuhlarivaimo asian täällä ilmaisisi, "ei meillä katsota kenen rahoja ne on".



Miettikää, kuinka monta perhettä tiedätte jossa nainen toisi pyyteettömästi rahat taloon ja mies saisi käyttää oman palkkansa (tai työttömyyskorvauksensa tai minkä lie) omiin menoihinsa?

Nosta kissa pöydälle ja laita vaimo ahtaalle.

Perheen kuluihin on osallistuttava tai sitten vaimo ulos!



Teille lienee paras ratkaisu, että vaimon palkka tulisi kokonaan sinun tilillesi, kaikki kortit pois ja vaimolle viikko/ kuukausiraha?

Vaimon auto myyntiin ja halpa, max 5000€ auto tilalle (saa ihan hyviä tuohon hintaan).



En todellakaan hyväksyisi tuollaista rahankäyttöä puolisoltani!

ap:n. Yhtä lailla pitäisi peräänkuuluttaa kahta aikuista, jotka hoitaisivat kumpikin vastuullisesti perheen raha-asioita huolimatta siitä, kumpi sitä tuo enemmän talouteen.



Yhteisestä taloudesta kun ostellaan meillä ainakin sille, kuka mitäkin milloin tarvitsee, tarpeetonta vain harkiten.

Minä olen tällä palstalla monesti kertonut että meillä on yhteiset rahat eikä meillä katsota kenen rahoilla mitäkin maksetaan. Ja meillä se taloudellinen päävastuu on kyllä minulla, vaimolla, vaikken enemmän tienaakaan, mutta minä huolehdin laskujen maksut ja muut (ja yritän pitää aisoissa tuhlaavaisuuteen taipuvaista miestäni). Silloin kun mies opiskeli ja minä olin töissä, maksoin ihan kaiken, asumisen, ruuan, lapsiin liittyvät menot, kaikki laskut. Mies sai käyttää opintorahansa omiin menoihinsa, ihan mihin tykkäsi. Mulle taas omiin menoihin ei jäänyt mitään.

Sen verran mitä työkavereiden ja ystävien kanssa olen asiasta keskustellut on tuo kuvio lähes vakia: taloudellinen päävastuu on miehellä, nainen maksaa sen mitä jaksaa ja huvittaa, kiertoilmaus tälle on tietysti "yhteiset rahat". Niinhän varmaan tuo tuhlarivaimo asian täällä ilmaisisi, "ei meillä katsota kenen rahoja ne on".

Miettikää, kuinka monta perhettä tiedätte jossa nainen toisi pyyteettömästi rahat taloon ja mies saisi käyttää oman palkkansa (tai työttömyyskorvauksensa tai minkä lie) omiin menoihinsa?

vakio-tuhlarivaimo -perheitä.



Ja yhteiset raha-asiat on aika monella normaalilla, terveellä tuttavaparilla meidänkin piireissä.

..kun ostan kaikki ruoat meille, maksan lasten harrastukset ja vaatemenot, ja sitten vielä omat menoni (esim. vaatteet ja bensat sekä autolainan).

Maksan myös oman osuuteni asuntolainasta, mutta sitten mulla ei enää olekaan rahaa jäljellä, ja olen rahaton.

Mies sitten antaa mulle rahaa kun tarvitsen, eikä kylläkään sano pahasti koskaan, mutta varmaan hän pitää mua tuhlarina, kun en saa rahaa säästöön.

Miehellä ei varmastikaan ole mitään käsitystä, mitä esim. ruoka tänä päivänä maksaa.

Hän kyllä hoitaa kaikki isommat hankinnat.

että saisi palkallaan tehdä ihan mitä haluaa, eli satasen vaimo on ihan yhtä outo kuin ap:n mies. Eikä kumnpaakaan ääripäätä voi perustella toisella ääripäällä.



Niinkuin joku aiempi sanoi, perheeseen tarvitaan kaksi vastuullista aikuista.

Tiedän perheen, jossa samanlainen tilanne! Teillä miehillä voisi olla antoisat keskustelut keskenänne!



Ystäväni mies tekee kahta työtä rahoittaakseen vaimonsa mielitekoja. Mies on hyvin koulutettu ja hyvässä vakityöpaikassa, mutta joutuu silti viikonloppuisin tekemään "hanttihommia", jotta perhe pysyisi leivänsyrjässä kiinni. Vaimo on minulle suoraan sanonut, että hänen tulonsa ovat hänen tulojaan ja miehen velvollisuus on elättää perhe. Ja tämä siis tarkoittaa pelkkiä merkkivaatteita lapsille, aina vain isompia asuntoja, uusia huonekaluja, lasten ylettömän suuria ökysynttäreitä jne., jne.



Mies joutui luopumaan autostaankin, koska siihen ei ollut enää varaa. Vaimo sitten vaatii miestä maksamaan mm. äitinsä matkakulut aina kun kutsuu mamman kylään sekä ostelee jatkuvasti postimyynneistä ym. osamaksulla ties mitä. Jossain vaiheessa mies oli kieltänyt, ties millä uhkauksella, naista enää ostamasta mitään netistä. Vaimo pyysi minua tilaamaan jotain puolestaan, että sitten salaa mieheltään maksaisi osamaksuerät. Enpä suostunut..

Vielä vähän jos tuli vähän väärää tietoa. Siis puolisoni hoitaa ostamiset jne mutta kyllä se olen minä joka maksan lasten vaatteet, ruoat, pyörät, harrastukset jne kaiken mahdollisen. Asunnon, autot, huollot, kodinkoneet jne jne. Mahdolliset lomamatkat ja muut. Lapsilistä tietty osa menee lapsillekin asti joskus onneksi. Mutta kyllä se tietty kun itselle ei kohtalaisesta palkasta yhtään mitään käteen jää ja sitten puoliso voi esimerkiksi ihan ilman mitään laittaa 100 euroa siihen että lähtee ystävien kanssa teatteriin jne jne. Joskus toivoisi että minullakin olisi mahdollisuus mutta ei. Valitettavan usein käy niin että palkkani on laitettu menemään jo ennen palkkapäivää. Mitään sananvaltaa minulla ei ole siihen mihin rahat käytetään jos puoliso jotakin haluaa. Tai yleensä ostaa jotakin ilman mitään sen kummempia. Tässä vielä erona sellainen että minä olen melko köyhistä oloista ja tyydyn aika vaativattomaankin. Mutta vaimon mielestä vähän karrikoiden "salaatti ei ole mitään ilman mustia oliiveja". Vähän karrikoiden mutta kuvastaa ajattelutapojen eroja siitä mikä on välttämätöntä ja mikä taas ei.

Sähän olet ihan tossun alla..."minulla ei ole mitään sananvaltaa"...kyllähän sulla sananvaltaa on kun otat sen sananvallan!



Ei aikuisen ihmisen ole mikään pakko suostua kenenkään mielivallan alle.

mies on yleensä aika heikoilla lastenkin suhteen, jos eroaa, mutta muuten sitä voisi sinulle kyllä suositella.



Miten ihanan elämän olisit itsellesi ja perheellesi saanut, jos olisit löytänyt terveen, vastuullisen aikuisen sitä kanssasi rakentamaan.



Nyt tosiaan neuvoisin jollain tavalla vain ottamaan sitä sananvaltaa ja pistämään perheen asioita järjestykseen. Taidat olla niin hyvä mies, ettei vaimosi sinua vielä parin kunnon riidan ja kissan pöydälle nostamisen jälkeen jätä.



TAi sitten avuksi keskusteluun pariterapia.

Siis kyllähän minäkin tuollaisen postimyyntikiellon olen laittanut. Montakin kertaa... Riidathan meillä ovat rahasta jo monta kertaa riideltykin. Vuosien mittaan... Mutta kun näkemykset rahan käytöstä vain ovat niin kovin erilaiset niin vaikeaa on... Ihan niin paha tilanne ei ole kuin 109 kertoi mutta voisi meillä olla kyllä mielenkiintoista. Itsekin akateeminen ja kohtalaista palkkaakin saan mutta kun mikään ei tunnu riittävän. Aina on ostettava jotakin uutta. Hyvä mies minä en ole. Suomalainen puhumaton jörö. Hellyyttä ja hellittelyä yritän mutta vähän niin ja näin. Kotitöitäkin voisin varmasti enemmän tehdä. Lapsia voisin enemmän hoitaa, tunnen sanomatonta syyllisyyttä siitä että joudun tekemään niin paljon töitä perheen elatuksen eteen että en ehdi olla tarpeeksi lasten kanssa. Jossakin vaiheessa laskin että itse asiassa vaikka en saisi puolisoltani elatusapua lapsista lainkaan niin silti jos lapset jäisivät minulle ja saisin lapsilisät käyttööni niin minulle itse asiassa jäisi erotilanteessa enemmän rahaa käyttööni kuin nyt. Turhia menoja tippuisi paljon pois ja saisin itse päättää menoistani ilman yllätyksiä. Olen kyllä miettinyt monta monta kertaa...

Mitä antaiset neuvoksi herra100:lle eli viestin numero 100 + muutama lisäsy kirjoittajalla jos mielestäni näinkin helposti kehotat laittamaan miehensä pellolle? Vaimo vaihtoon per heti ja jos tulee takaiskin hame hampaissa niin ehkä voisi ottaa takaisin?