Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Eletään minun palkoilla, kun mies opiskelee. Välillä korpeaa, mutta tiedän tämän olevan väliaikaista. Pyyteettömyys on haussa silloin, kun yritän repiä kasaan rahaa laskuihin. Tosin ei mieskään laakereillaan lepää ja käyttää rahansa järkevästi. Sitä on vaan niin vähän.

Mutta AP:n asema kuulostaa hurjalle. Vaatisi minusta vähän suunnan korjausta. Minä en oleta mieheni maksavan tasa-arvoisesti mitään tällä hetkellä.

Meillä on rahat aina menneet yhteiselle tilillille. Nyt olen kotona, koska palkkani menisi lastenhoitokuluihin ja mitään ei jäisi käteen (emme asu Suomessa). Lisäksi tietysti kotona virkeämpi vaimo ja paremmin hoidettu koti, niin perhe-elämä on rennompaa. Olen kunnianhimoinen, mutta juuri nyt minä haluan olla kotona hoitamassa lapsia, kun ovat niin pieniä. Miehelle sopii tämä. Hän on myös valmis siihen, että minä menen takaisin töihin, vaikka rahallisesti se ei olisikaan kannattavaa.Meillä minä hoidan laskujen maksamiset, osaketilit ym En todellakaan elä miehen siivellä, sillä minun korvaamiseni "ulkopuolisella tyontekijalla" maksaisi miehelle todella paljon. Meillä ei ikinä ole riidelty rahasta. Meistä ei kumpikaan ole ahneita tai pihejä. Lapsuudenkodissa vihasin ainaista riitaa rahasta ja toisen vanhemman pihiyttä (mitään ei olisi saanut ostaa, ja sittenkin vasta kun oli löydetty se ehdoton pohjahinta. Kuka niitä merkkivaatteita tarvitsee??)

Miehen kanssa me sovimme etukäteen kaikki vähänkin isommat hankinnat. Mieheni on toistaiseksi ollut varsin tyytyväinen taloudenpitooni. Meillä ei ole ikinä ollut sinun/minun rahoja. Minun tuloni viime vuosilta ovat olleet varsin vähäiset, mutta silloin kun olin töissä minun rahani menivät sille samaiselle yhteistilille.

AP pärjäilee ilmeisesti jotenkuten ja pyrkii kohentamaan tilannettaan. HYvä niin!. Tilannehan ei ole reilu mutta tulee toimeen. Tilasta muuten vähän riippuu mutta se ei mitenkään estä asuntolainan saamista. Jos tila on saatu vanhemmilta verotusarvoon niin sen vakuusarvo saattaa riittää kahteenkin omakotitaloon. Mutta jos siitä on maksettu käypä arvo niin tilan tuottoarvo voi olla niin alhainen että sillä ei makseta edes korkoja ja lyhennyksiä. Mutta riippuu täysin tilanteesta, tila voi olla joko suunnaton etu vakuusarvona tai todellinen riippa. Olen sittä mieltä että APn (ja muidenkin) kannattaisi pyrkiä ainakin kohtuulliseen tasa-arvoon taloudellisesti. Tietysti tilanteet joissa toinen hoitaa lasta kotona jne niin toisen pitääkin rahoittaa. Se yleensä on oletus. Reiluin tilanne on mielestäni se että yhteiset menot eli lainat, ruoka, auto/matka, lasten kulut jne maksetaan puoliksi mahdollisesti tulojen suhteessa ja sen jälkeen lopuilla saa kumpikin tehdä ihan mitä haluaa. Harrastaa tai muuta. Mutta esimerkiksi tuo "herra100" (ihan kuin Napakympissä joskus?) tilannehan on kauhea. Ilmeisesti vaimo ei lainkaan hallitse rahankäyttöään. Joku ehdotti että vaimon rahat kierrätettäisiin miehen kautta ja vaimolta kortit pois vai liko se tässä ketjussa. Yleensä en kannata sellaista vaan jokaisella pitää olla sananvaltaa raha-asioissa mutta joskus tilanne voi olla sellainen että kun mikään muu ei auta niin sillä keinolla. Tuhlari voi olla kumpi vain , on myös tilanteita joissa mies kavereiden kanssa ryyppää vaimon tulot eikä sekään ole oikein. Mutta viimeisenä keinona tuo kortit pois jne ja jos se ei auta niin suosittelen eroa. Tuossa tianteessa miehen omaksi turvaksi. Ja jos joku pitää 50 euron heräteostosta pienenä joka maksetaan yhteisistä niinkuin jossakin vastauksessa oli niin se on joillekin iso raha. Sitä paitsi jos noita heräteostoja on pari kertaa viikossa niin se onkin äkkiä 500 euroa kuussa joka onkin jo iso raha. Mutta itse en kestäisi tilannetta jossa minulta tavallaan kupataan kaikki ilman että itse siihen pystyy mitään sanomaan. Kaikki menee ja itse ei pystyisi esimerkiksi harrastamaan tai ostamaan itselle mitään vaikka tienaa ja elättää koko perheen. Herra 100 vaimon täytyy todennäköisesti muuten olla aika lailla ihannevaimo että mies hänet on halunnut pitää. Nätti, seksikäs, hoitaa kodin hyvin, pitää miestä hyvänä, loistava sängyssä, kuuntelee miestä ja toteuttaa kaikki toiveet. Muuten en ymmärrä että kukaan tuollaista kestäisi. Minä en kestäisi. Tosin tuostahan ei tiedä millainen mies muuten on mutta oli melkein millainen tahansa niin on tuo aika tilanne. Onkohan näitä tällaisia paljonkin? Oli tuhlari sitten mies tai vaimo. Voisin kuvitella että useammin mies ryyppää vaimon rahoja kuin nainen tuhlaa miehen?

Miksi miehellä olisi oikeus saada lapset ja lastenhoito ilmaiseksi?

Saathan sinäkin. Vai maksatko jollekin instanssille laskuja lastesi olemassaolosta? Ja työstä pois jäänti ei ole selitys, loppuuhan rahantulo ilman lapsiakin jos ei käy töissä.

Ja se ei ole ihan pikkuraha.

Lapset ovat syy työstä poisjäännille, sitä en tietenkään tekisi jos en tekisi lapsia.

Saathan sinäkin. Vai maksatko jollekin instanssille laskuja lastesi olemassaolosta? Ja työstä pois jäänti ei ole selitys, loppuuhan rahantulo ilman lapsiakin jos ei käy töissä.

Et voihan sen niinkin ajatella et tienaan joka kuukausi 1500eur kun hoidan lapsia kotonani. Tämän summan mieheni siirtää tililleni ja käytän sen meidän perheeseen. En olisi koskaan jäänyt kotiin hetkeksikään jos rahatilanne olisi ollut toinen. Kyllä se niin on et jos nainen ei jää kotiin niin jonkun se lasten ja kodinhoito täytyy maksaa. Naisen palkka voi olla niin pieni ettei se kata puolia näistä kuluista joten se on sitten sen miehen taskusta pois.

vaikka meillä on pieniä lapsia. EN makaa kotona loisena miehen elätettävänä. Paha vaan, ettei mun töissäkäynnistä ole juurikaan taloudellista hyötyä, Kotihoidontuen ja palkan erotus menee työmatkakuluihin, työstä johtuviin isompiin vaate- ja ruokamenoihin sekä hoitomaksuihin.

Olen elämästäni siis ollut raskaana tai imettänyt yhteensä seitsemän vuotta, kotona en ole 'maannut', vaan jokaisen lapsen kohdalta olen saanut ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. ja pidän työstäni, en varmasti olisi ollut poissa töistä jos lapsia ei olisi tullut.



Mutta taloudellisesti olen kärsinyt. Olen joutunut vaihtamaan vähemmän vaativiiv tehtäviin, en omasta valiastani, vaan lasten jälkeen jouduin siirtymään. Palkka on jäänyt monelta vuodelta saamatta, ja ikälisiä on jäänyt tulematta.



Ja lapsien lukumäärä oli siis erityisesti miehen toive.



Miehellä on lasten syntymän jälkeen palkka yli kaksinkertaistunut. Ura on kohonnut, ulkomaankomennuksia on tehty (onnistunut minulta vauva-aikojen aikana), ja miehelle lapset ovat töissä vain osoitus menestyksestä kotielämänkin saralla.



Sellaista se on. Ja minä tosiaan olin se, joka maksoin mieheni opintolainat. Jos jonkun mielestä minä vain pyrin hyötymään loisena miehestäni, niin ihan sama, minä en koe niin, vaikka meillä nyt ja aina on ollut yhteiset rahat.

Avoliitossa on toki moraalinen elatusvelvollisuus.



AVIOliitossa sen sijaan on nimenomaan on lakiin perustuva elatusvelvollisuus AVIOpuolisoa kohtaan.

minä olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja olen muutenkin pienipalkkaisempi kuin mieheni. Meillä on aina mennyt niin, että mieheni on maksanut vuokran, autonlaina ja kulut ja juoksevat laskut. Minä olen maksanut ruoat, huonekalut, verhot, matot yms. ja omat menoni sekä kaikki lapsen tarvikkeet ja kulut. hyvin pärjätään, vaikka kummankaan tulot ei päätä huimaa. Miehelle käteen 1900€/kk, mulle tällä hetkellä 1000€/kk. Minä laitan myös pari sataa kuussa säästötilille, niin voin jäädä hoitovapaalle ja sama systeemi toimii sittenkin...

Sen vuoksi ap ei saa asumistukea eikä oikeutta siihen halvempaan vuokra-asuntoon.

Sen vuoksi ap ei saa asumistukea eikä oikeutta siihen halvempaan vuokra-asuntoon.

vaikka meillä on pieniä lapsia. EN makaa kotona loisena miehen elätettävänä. Paha vaan, ettei mun töissäkäynnistä ole juurikaan taloudellista hyötyä, Kotihoidontuen ja palkan erotus menee työmatkakuluihin, työstä johtuviin isompiin vaate- ja ruokamenoihin sekä hoitomaksuihin.

Mitä hyötyä tuosta sinun työssä käymisestäsi on?

Eikö mieleesi ole koskaan pälkähtänyt että lapsesi saattavat tarvita sinua?

Koko perheelle olisi teidän tilanteessanne etua siitä että hoitaisit lapsesi itse. Taidatkin olla niitä äitejä jotka menevät töihin lepäämään ;)

- mies on velvollinen korvaamaan naiselle tulonmenetykset joita äitiysloma aiheuttaa. Silti samat naiset kertoo, että töihin ei kannata mennä koska naisen palkka on olematon. Mistä siis tuo korvauvelvollisuus?

- miehen pitää maksaa naiselle siitä että tämä hoitaa yhteisiä lapsia kun mies on töissä. No, maksaako nainen miehelle kun tämä hoitaa yhteisiä lapsia esim. illat ja viikonloput? Eipä tietenkään

- miehen pitää korvata naiselle kaikki tuet, jotka hän SAISI jos olisi sinkku (esim. asumistuki). Korvaako nainen miehelle tuet jotka hän saisi jos olisi sinkku? Hmmmmm, aika hassu ajatus jolla saisi lypsettyä melko hurjia summia.



Loppukaneettina:

Rahalla ei ole mitään väliä kunhan sitä on niin paljon että nainen saa sillä kaiken haluamansa, eikä joudu näkemään vaivaa sen tienaamiseen. "Meidän perheessä on muitakin arvoja kuin raha". PÄIVÄN PARAS!

Valitetaan, että "kaikki raha menee elämiseen". Niin, silloinhan on asiat niinkuin pitää. Kaikilla kun rahat ei RIITÄ elämiseen. Jos rahalla katetaan välttämättömät kulut, asiat on hyvin. Ei ole miehen, yhteiskunnan tai smurffipapan syy jos nainen ei ole hankkinut ammattia, jossa voi tienata mekko- ja kenkärahoja itselleen.

että "meillä on yhteiset rahat. Koska minä en tienaa mitään niin miehen rahat ovat yhteisiä. Ja minä päätän mitä niillä tehdään. "



:-D

En ole lukenut ihan kaikkia viestejä mutta itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä että miksi automaattisesti oletetaan että rahat muuttuu yhteisiksi kun muutetaan yhteen? Joka parilla ja perheellä on omat tapansa hoitaa raha-asiat.

Reilua tai ei, siis alkuperäisen kirjoittajan raha-asioiden hoito, ei se ole meidän asia päättää miten asiannne hoidatte. Jos miehesi on noin nuija, minkäs sille voi.

ja se hyöty että olen virkeä ja pirteä ja jaksava enkä nuutunut ja turhautunut ja pahantuulinen.

Olemme tulleet miehen kanssa yhdessä siihen tulokseen että koko perheen etu on että minä käyn töissä.

Ja kyllä, lapset tarvitsevat minua ja siinä yritetään taiteilla jotta myös lapsille riittäisi aikaa riittävästi. Tällä hetkellä tuntuu että eivät lapset siitä kärsi että heillä on se elämäniloinen ja pirteä äiti kaikki illat ja viikonloput käytettävissään sen turhautuneen 24/ läsnäolevan sijaan.

No, kohta jään taas kokonaan kotiin, virkistyneenä :)

Mitä hyötyä tuosta sinun työssä käymisestäsi on?

Eikö mieleesi ole koskaan pälkähtänyt että lapsesi saattavat tarvita sinua?

Koko perheelle olisi teidän tilanteessanne etua siitä että hoitaisit lapsesi itse. Taidatkin olla niitä äitejä jotka menevät töihin lepäämään ;)

Koitapa vähän positiivisempaa asennetta niin et näe kaikkea niin negatiivisena!

Anteeksi jos tämä asia on jo selvitetty mutta mitä teet kun tienaat vain 600 eur? Miten eläisit jos asuisit yksin? Olisihan sinulla asumiskulut ja ruokakulut silloinkin ja tuskin sittenkään sinulla olisi vara ostaa uusia vaatteita. En oikein käsitä miksi valitat. Musta on avoliitossa varsin reilua maksaa asuminen puoliksi.