Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Erittäin tuttuja kuvioita saa täältä lueskella. Oma vaimoni palasi äskettäin hoitovapaan jälkeen töihin ja hieman olemme joutuneet raha-asioista keskustella. Hoitovapaan aikana maksoin tietysti kaiken eikä vaimolta tai lapsilta puuttunut mitään. Vaimo sai ensimmäisen palkkansa ja kysyin, maksaisiko hän sähkö- vai öljylaskun. Vastauksena epämääräinen hymähdys. Kerroin, että on täällä myöskin puhelin-, netti- ja vakuutusmaksuja, jotka olin kaikki vuosia sitten maksanut yksin. Metelihän siitä syntyi, tyyliin "älä sinä määrää minun rahojeni käytöstä". Vaimo, monien muiden naisten tavoin, kuvitteli että voi pitää oman palkkansa itsellään minun maksajan roolin jatkuessa hamaan tulevaisuuteen.



Aivan niin tyhmä en kuitenkaan ole. Meidän perheessämme on kaksi aikuista ihmisitä joita koskee aikuisten vastuu. Huvittavaa sinänsä, kun muistelee esim. avioliittomme alkuaikoja jolloin opiskelin ja vaimo oli töissä: kaikki maksoimme tiukasti puoliksi, söin tonnikalaa ja makaronia mutta kaikki tämä oli ok sillä en halunnut siipeillä.



Mies

En ole ap, mutta vastaan silti. Jos ap asuisi yksin, hän saisi elatusmaksua mieheltään, samoin asumistukea todennäköisesti (ja oliko jossakin tuessa yh-korotuksia sun muita). Hän voisi asua myös pienemmässä asunnossa, jossa asumiskulut ovat pienemmät. Samoin esim ruokakulut vähenisi melkoisesti, kun mies ei ole syömässä jne.

Ja mies voisi ilman naista asua pienemmässä asunnossa. Naisen pitää siis korvata näiden menetysten rahallinen arvo miehelle. Ei jumankekka eihän teidän selittelyssänne ole päätä eikä häntää.

hyväksikäytetyiksi.



Ja lapsia ei kannata missään nimessä tehdä kun eivät kykene maksamaan omaa elämistään vaan aina jompikumpi vanhemmista tulee menettämään enemmän rahaa siihen lapseen.

Toiset osaa pitää rahan ja rakkauselämän erillään. Maksullisia naisia hyysätköön ne ketkä haluavat.

ja edelleen yritetään pitää rahat ja rakkauselämä erillään.

Kantaa ne masussani ja imettää, hoitaa kotona, menettää sen takia hyviä työtilaisuuksia ja paljon rahaa, ja miehen elämään tämä ei saa vaikuttaa taloudellisesti lainkaan?

Mielenkiintoista, ja tasa-arvoista.

- mies on velvollinen korvaamaan naiselle tulonmenetykset joita äitiysloma aiheuttaa. Silti samat naiset kertoo, että töihin ei kannata mennä koska naisen palkka on olematon. Mistä siis tuo korvauvelvollisuus?

- miehen pitää maksaa naiselle siitä että tämä hoitaa yhteisiä lapsia kun mies on töissä. No, maksaako nainen miehelle kun tämä hoitaa yhteisiä lapsia esim. illat ja viikonloput? Eipä tietenkään

- miehen pitää korvata naiselle kaikki tuet, jotka hän SAISI jos olisi sinkku (esim. asumistuki). Korvaako nainen miehelle tuet jotka hän saisi jos olisi sinkku? Hmmmmm, aika hassu ajatus jolla saisi lypsettyä melko hurjia summia.

Loppukaneettina:

Rahalla ei ole mitään väliä kunhan sitä on niin paljon että nainen saa sillä kaiken haluamansa, eikä joudu näkemään vaivaa sen tienaamiseen. "Meidän perheessä on muitakin arvoja kuin raha". PÄIVÄN PARAS!

Ehkä sitten tosiaan kannattaisi asua yksin jotta ei vain loisi kenenkään toisen rahoilla tai vaan joudu elättämään ketään lusmua. On se hyvä, että Suomi on pärjännyt niin hyvin koululaisten kansainvälisissä matematiikantaito kilpailuissa ja Pisa-tutkimuksissa, että osataan prosenttilaskut niin että kaikki menee tasan 50-50 eikä promilleakaan yli. Ettei vaan itse jää mistään paitsi jonkun toisen hyväksi,ettei vaan menetä mitään itselle kuuluvaa.



Ehdittekö te tehdä muuta kuin laskutoimituksia illat pitkät?

ja edelleen yritetään pitää rahat ja rakkauselämä erillään.

Hyvin yksinkertaista: minä en ole maksullinen, ts. parisuhde kanssani ei edellytä tiettyä määrää rahaa. Samoin kumppanini, hänen kanssaa olosta ei tarvitse maksaa. Hyvin yksinkertaista.

Ei ole erillään sen kummemmin rahat kuin rakkauselämäkään.

Parisuhde ei meilläkään edellytä tiettyä määrää rahaa, vaan kaikki rahat laitetaan yhteeen kasaan ja katsotaan mihin MEILLÄ on varaa. Siitä yhteisestä kasasta maksetaan kaikki, lainat, laskut, ruoka, bensa, ja jos jää yli niin molemmille suunnilleen sama summa omiin menoihin. Tai säästöön. Miten yhdessä sovitaan.

Välillä siihen yhteseen kasaan on kantanut enemmän toinen, välillä toinen, mutta kumpaakaan ei kiinnosta laskea onko jonmpikumpi nyt sattunut kantamaan kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän.

Hyvin yksinkertaista: minä en ole maksullinen, ts. parisuhde kanssani ei edellytä tiettyä määrää rahaa. Samoin kumppanini, hänen kanssaa olosta ei tarvitse maksaa. Hyvin yksinkertaista.

Kantaa ne masussani ja imettää, hoitaa kotona, menettää sen takia hyviä työtilaisuuksia ja paljon rahaa, ja miehen elämään tämä ei saa vaikuttaa taloudellisesti lainkaan?

Raskaaksi tule ei maksa mitään, ei myöskään imetys. Tuskin kenellekään mammalomalaiselle satelee jatkuvasti työtilaisuuksia joista saisi kasoittain rahaa, tai jos näin olisi niin sitten hänellä on ollut hyvät työnäkymät ennen äitiyslomaa. Ja jos edellinen kohta täyttyy, on äitiyspäiväraha sen verran tuntuva että veroprosentin aletessa käteen jäävä osuus on melkein yksi yhteen työssäoloajan kanssa. Näin meidän perheessä, ei lapset ole synonyymi sille että mies maksaa kaiken.

Kuinka monessa perheessä muutenkaan "nainen synnyttää miehen haluaman määrän lapsia ja jää miehen vaatimuksesta hoitamaan heitä kotiin vuosiksi". PAH! Katso mitä tahansa keskivertoperhettä, yleensä se on lähes aina nainen joka haluaa lapsia tai ainakin haluaa heitä enemmän kuin mies, samoin nainen haluaa olla se joka jää kotiin ja päättää myös kuinka kauan lapset hoidetaan kotona. Aika hataria siis nuo selitykset.

Jos mies käyttää rahansa sellaiseen niin ok, mutta miten avo-Mustang tai 50-tuumainen tv liittyy siihen naiseen? Lapsi kuitenkin kai liittyy jotenkin mieheenkin...

Kertoisitko mitä kohtaa et ymmärtänyt? Missä ei ole päätä eikä häntää? Miksi lapsen kulut (ja hänen hoitamisestaan aiheutuva tulonmenetys) pitäisi olla ainoastaan naisen ongelma? Missä kohtaa se lapsi lakkaa olemasta isän?

Ja ihan totta, jos kysytään kumpi pitäisi olla elämässä tärkeämpää, avo-Mustang vai oma lapsi, tarvitseeko sinun oikeasti miettiä?

Niin, ja jos mies olisi poikamies hänellä saattaisi olla avo-Mustang sekä 50-tuumainen televisio

Ja mies voisi ilman naista asua pienemmässä asunnossa. Naisen pitää siis korvata näiden menetysten rahallinen arvo miehelle. Ei jumankekka eihän teidän selittelyssänne ole päätä eikä häntää.

Kuinka monessa perheessä muutenkaan "nainen synnyttää miehen haluaman määrän lapsia ja jää miehen vaatimuksesta hoitamaan heitä kotiin vuosiksi"..

Sitäpaitsi äitiys heikentää naisen asemaa työmarkkinoilla. Tottakai naisella olisi paremmin pullat uunissa töiden suhteen jos hän ei koskaan tekisi lapsia, turha sitä on kiistää.

eipä siihen muuta mahdollisuutta ollutkaan kun se kotihoidontuki oli alle 300€. Osan vuokrasta sillä maksoi muttei sitten mitään muuta. Sen jälkeen kun palasin takaisin töihin, aloin minäkin maksamaan menoja, tottakai. Ihan hullua olettaa että minä oisin jatkanut samaa En maksa mitään-elämää vaikka tuloni ovat moninkertaistuneet hoitovapaan ajalta. Jos vaimosi kuvittelee niin, lopetat kyseisen luulon heti kättelyssä.

...Hoitovapaan aikana maksoin tietysti kaiken eikä vaimolta tai lapsilta puuttunut mitään. Vaimo sai ensimmäisen palkkansa ja kysyin, maksaisiko hän sähkö- vai öljylaskun. Vastauksena epämääräinen hymähdys. Kerroin, että on täällä myöskin puhelin-, netti- ja vakuutusmaksuja, jotka olin kaikki vuosia sitten maksanut yksin. Metelihän siitä syntyi...

Mies

se oli hänelle tärkeä juttu.



Minä olen akateemisesti koulutettu, ja urani oli todella nousussa ennen lapsia. Kyllä se lento siihen kuukahti, vaikka ensimmäistä äitiyspäivärahaani ei verotoimiston virkailija sosiaalietuudeksi meinannut uskoa. No myöhemmät onkin ollut helpompi uskoa, vaikka ansiosidonnaisia kaikki ovatkin. Ja vauvoja meillä ei hoitoon viedä, siitä mies ja minä olemme ihan samaa mieltä. Vaikka kolmevuotiaiksi ei kotona ole hoidettu, on silti minun urani ollut se, joka on ollut katkolla.



Ja tästä on ihan faktatietoa, naisen palkkaus kärsii lapsenteosta, ja miehellä se itseasiassa nostaa palkkaa.



Ja eläminen perheenä siipeilemättä olisi vaikeaa, jo ihan asumisen suhteen. Ensimmäinen asuntomme olisi kai mennyt minun piikkiin, vanhempieni tuen ja paremman palkkani takia. Missähän vuokra-asunnossa se mies olisi kyykkinyt sen aikaa. Ja nyt sitten minä olisin siinä ykkösasunnossa, kun mies eläisi itsekseen isossa omakotitalossa. Millähän logiikalla lapset siitä hyötyisivät? Joten kyllä, minusta minäkin saan lasteni kanssa asua asunnossa, josta miehen tuloista on iso osa maksettu.

vaan se on palkkaa varten laskettu veroprosentti KOROTETTUNA kahdella prosenttiyksiköllä. Ja kuten sanoit mammalomalaiselle ei satele työtarjouksia, mutta töissä olevalle lapsettomalle niitä voi sadellakin. Ja tosiasia on että lasten tulo heikentää naisen tuloja (erityisesti jos jää kotihoidontulelle). Lisäksi aika saamaton mies jos naisen painostuksesta puoliväkisin suostuu useampaan lapseen kuin mitä haluaa tai vaimo yksinään perheessä päättää kuinka kauan on kotona lasten kanssa. Eikös nämä ole myös niitä asioita mistä yhdessä sovitaan?

Raskaaksi tule ei maksa mitään, ei myöskään imetys. Tuskin kenellekään mammalomalaiselle satelee jatkuvasti työtilaisuuksia joista saisi kasoittain rahaa, tai jos näin olisi niin sitten hänellä on ollut hyvät työnäkymät ennen äitiyslomaa. Ja jos edellinen kohta täyttyy, on äitiyspäiväraha sen verran tuntuva että veroprosentin aletessa käteen jäävä osuus on melkein yksi yhteen työssäoloajan kanssa. Näin meidän perheessä, ei lapset ole synonyymi sille että mies maksaa kaiken.

Kuinka monessa perheessä muutenkaan "nainen synnyttää miehen haluaman määrän lapsia ja jää miehen vaatimuksesta hoitamaan heitä kotiin vuosiksi". PAH! Katso mitä tahansa keskivertoperhettä, yleensä se on lähes aina nainen joka haluaa lapsia tai ainakin haluaa heitä enemmän kuin mies, samoin nainen haluaa olla se joka jää kotiin ja päättää myös kuinka kauan lapset hoidetaan kotona. Aika hataria siis nuo selitykset.

Täh? Ai käteen jäävä osuus melkein yksi yhteen työssäoloajan kanssa? Nyt on mennyt kyllä minulta jotain ohi...

Ja olet oikeassa, raskaaksi tulo ei maksa mitään eikä imetys, mutta siihen se sitten jääkin. Vaipat, vaatteet, sängyt ja muut tarvikkeet maksavat ja ruokaakin alkaa aika pian upota...

Kantaa ne masussani ja imettää, hoitaa kotona, menettää sen takia hyviä työtilaisuuksia ja paljon rahaa, ja miehen elämään tämä ei saa vaikuttaa taloudellisesti lainkaan?

Raskaaksi tule ei maksa mitään, ei myöskään imetys. Tuskin kenellekään mammalomalaiselle satelee jatkuvasti työtilaisuuksia joista saisi kasoittain rahaa, tai jos näin olisi niin sitten hänellä on ollut hyvät työnäkymät ennen äitiyslomaa. Ja jos edellinen kohta täyttyy, on äitiyspäiväraha sen verran tuntuva että veroprosentin aletessa käteen jäävä osuus on melkein yksi yhteen työssäoloajan kanssa. Näin meidän perheessä, ei lapset ole synonyymi sille että mies maksaa kaiken.

Kuinka monessa perheessä muutenkaan "nainen synnyttää miehen haluaman määrän lapsia ja jää miehen vaatimuksesta hoitamaan heitä kotiin vuosiksi". PAH! Katso mitä tahansa keskivertoperhettä, yleensä se on lähes aina nainen joka haluaa lapsia tai ainakin haluaa heitä enemmän kuin mies, samoin nainen haluaa olla se joka jää kotiin ja päättää myös kuinka kauan lapset hoidetaan kotona. Aika hataria siis nuo selitykset.

KUmpikaan ei tosiaankaan jää mistään paitsi eikä kumpikaan saa enemmän kuin toinen, jos nyt sitä kukaan haluaa laskeakaan.

Yhdessä kun ollaan niin kaikki on yhteistä rakkaus, lapsi, omaisuus, raha, vastuu, velvollisuudet ja oikeudet. Näin oli jo ennen avioliittoa. Epäilijöille tiedoksi tällä hetkellä tienaan enemmän kuin työttämänä oleva mies, äitiyslomalla ja hoitovapaalla luonnollisesti mies on tienannut enemmän.

Kumpikaan ei ole koskaan toisen rahankäyttöön puuttunut vaan molemmilla on selvää että sitä yhteistä rahaa saa käyttää vapaasti, suunnilleen yli 150 euron ostoksista keskustellaan etukäteen. Eli esim. jos minä tarvitsen töihin uusia vaatteita ja kenkiä, sanon miehelle nyt lähden shoppailemaan ja hän tietää että "osaan" tehdä ostokseni järkevässä budjetissa (200 - 500 euroa). Käytän suhteellisen kallista kosmetiikkaa ja mieheni tietää tämän, ompa jopa työmatkaltaan tuonut tuliaisina kasan meikkejä yms.

Tietysti jos rahakäyttötavat ovat kovin erilaiset kuten Herra nro 100:n avioliitossa, erilliset rahat ovat ihan ok valinta. Silloinkin on kuitenkin yhteiset kulut hoidettava yhdessä tasapuolisesti ja huomio 50-50 ei aina ole tasapuolista.

Ei ole erillään sen kummemmin rahat kuin rakkauselämäkään.

Parisuhde ei meilläkään edellytä tiettyä määrää rahaa, vaan kaikki rahat laitetaan yhteeen kasaan ja katsotaan mihin MEILLÄ on varaa. Siitä yhteisestä kasasta maksetaan kaikki, lainat, laskut, ruoka, bensa, ja jos jää yli niin molemmille suunnilleen sama summa omiin menoihin. Tai säästöön. Miten yhdessä sovitaan.

Välillä siihen yhteseen kasaan on kantanut enemmän toinen, välillä toinen, mutta kumpaakaan ei kiinnosta laskea onko jonmpikumpi nyt sattunut kantamaan kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän.

Veroprosentin saa määritellä ihan itse. Tietysti ei kannata vetää överiksi puolin eikä toisin ettei jos haluaa mätkyt välttää, mutta itse sen saa päättää.

omat vanhempani toimivat just noin, vaikka isäni on äitiä suurempituloinen, käytännössä isältä menee kaikki yhteiseen hyvään, ei saa edes kunnon uusia vaatteita itselleem. äiti matkustelee ja aina kivat uudet vaatteet kun haluaa.