Kun kuulen naisten valittavan vauvanhoidon rankkuudesta...

mitä mietit, jos mies valittaa vauvanhoidon rankkuutta?

Sori vaan.

mitä mietit, jos mies valittaa vauvanhoidon rankkuutta?

Naiset vain.

AP

Toivottavasti saisin vielä kolmannenkin kainaloon :)

että yhteiskuntamme on sairas, kun äiti, tuorekin, joutuu selviytymään niin yksin. Yhteisöllisyys takaisin! Mikset sinä haluaisi ottaa hetkeksi tätä vauvaa syliisi ja hoitoosi? Pelkäätkö kokemattomuuttasi? Kokemusta saa vain harjoittelemalla...

...varsinkin kun on perheitä, joissa lapsen vaativuus johtuu esim. yllättävästä sairaudesta!!!

kommentissa taitaa olla perimmäinen syy siihen, miksi jotkut naiset valittavat vauvanhoidon rankkuutta...

Niissä perheissä, joissa miekin tajuaa rankkuude, ei ehkä naistenkaan tarvitse valittaa.

#2

mitä mietit, jos mies valittaa vauvanhoidon rankkuutta?

Eipä ole miehet minulle valittaneet Naiset vain.

AP

taaperot alkaa vasta olla vaikeita, kun koko ajan saa olla kieltämässä ja vahtimassa. Päiväuni aikaa odottaa kuin kuuta nousevaa, että saisi edes hetken hengähtää.

että yhteiskuntamme on sairas, kun äiti, tuorekin, joutuu selviytymään niin yksin. Yhteisöllisyys takaisin! Mikset sinä haluaisi ottaa hetkeksi tätä vauvaa syliisi ja hoitoosi? Pelkäätkö kokemattomuuttasi? Kokemusta saa vain harjoittelemalla...

AP

Jos joku voivottelee opiskelun, työnteon, kotitöiden, liikuntaharrastuksen, omien vanhojen vanhempiensa hoidon, asunnon remontoinnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, koiranpissityksen sateessa yms. rankkuutta niin aina ajattelen että miksi sitten teet sitä.



Minä makaan yksin likaisessa kämpässä sosiaalituilla eineksiä syöden pitämättä yhteyttä kehenkään. Kyllä on helppoa.

ja "rankkuuden"



#2

Mulla on kolme isompaa lasta, jo koululaisia. Mutta kyllä mun täytyy sanoa, että vauvanhoidon henkinen rankkuus tuli silti hiukan yllätyksenä esikoisen kanssa ja toki oli rankkaa kun ekat 2 lasta oli ihan tietoisesti pienellä ikäerolla, siihen osasi kuitenkin valmistautua paremmi.Tosin



Se vaan oli hiukan shokki tajuta kuinka riippuvainen se vauva on äidistä ensimmäiset kuukaudet ja esim. yöt jotka välillä tuntuivat kuin jollekin kiinalaiselle kidustusmenetelmälle, juuri kun nukahdat sut raastetaan ylös. Paljon oli myös varmasti mukana liikaa touhottamista, kun vauva nukkui olisi pitänyt nukkua eikä siivota jne.



Mutta mun täytyy sanoa että en ajattele ollenkaan tuolleen, ehkä olen vaan vähän empaattisempi ihminen sitten. Ei mulle ole koskaan kenenkään rankkuutta valittavan kohdalla tullut mieleen että oliko sun pakko hankkia se vauva. Tosin en kyllä tunne ketään sellaista turhan valittajaa, kyllä näillä umpiväsyneillä on sitten taustalla esim. koliikki tai jotain muuta probleemaa joka ekojen kuukausien aikana vie kertakaikkiaan voimat ihan ymmärrettävästi.



Ajattelen, että vauva-aika on kuitenkin loppuen lopuksi aika lyhyt ja pian alkaa helpottaa. Ja sanon sen myös ääneen.

Jos joku voivottelee opiskelun, työnteon, kotitöiden, liikuntaharrastuksen, omien vanhojen vanhempiensa hoidon, asunnon remontoinnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, koiranpissityksen sateessa yms. rankkuutta niin aina ajattelen että miksi sitten teet sitä.

mikään ei ole pakkoa, kuolema vaan ja sekin vaan kerran :)

taaperot alkaa vasta olla vaikeita, kun koko ajan saa olla kieltämässä ja vahtimassa. Päiväuni aikaa odottaa kuin kuuta nousevaa, että saisi edes hetken hengähtää.

jotka lopettää reilu vuoden ikäisenä päikkärit, kutenm mulla kolme kappaletta :)

"Mikset sinä haluaisi ottaa hetkeksi tätä vauvaa syliisi ja hoitoosi?"



Se hoitaa ken tekee. Mitäs jaat tavaraasi.

Jos valittaa työstressiä ja työväsymystä, niin oma valinta. Mitäs meni töihin, työttömänäkin voi olla.

Jos valittaa parisuhdeongelmistaan, niin oma vika. Olisi jäänyt sinkuksi.

Jos valittaa möykkäävistä naapureista, niin oma vika, muuttaisi sitten ok-taloon. Jos valittaa pakollisista pihahommista ja lumitöistä, niin oma vika, muuttaisi sitten kerrostaloon.

varsinkin nämä yhden lapsen äidit, joiden mukula kitisee vain sen takia ettei äiti huomaa, ota syliin, leiki jne. ystäväni on juuri tällainen. ollessamme siellä kylässä niin lapsi joutuu hyörimään ja pyörimään itsekseen. äiti istuu facebookissa tai röhnöttää sohvalla. on myös itse useasti ilmoittanut kuinka hankalaa on ja muksu vain kitisee. lapsella todettu vuorovaikutusonelmia äidin piittaamattomuuden takia. blääh.

Siitä SAA valittaa, koska valittaminen mm auttaa purkamaan väsymystä ja muuta rasitusta. Ja sitähän se onkin, paineiden purkamista (niinkuin valittaminen yleensäkin), ei katumusta siitä että on lapsia.

Vähän sama kuin ajattelisi huonoista työoloista tai ikävästä pomosta valittavasta ihmisestä, että "oliko töihin pakko mennä? Mitä oikein kuvittelit sen olevan? Oma valinta".

Hienoa, jos ap ei ikinä valita mistään. Sellaisia ihmisiä on todella harvassa! :)

niin paljon, että TIEDÄN mitä lasten kanssa eläminen pahimmillaan voi olla. Sen voi mielessään vielä korottaa potenssiin sata ja silloin ollaan ehkä lähellä sitä uupumusta, jonka äiti tilanteessa kokee.



Eli minulla ei todellakaan ole edes hailakanpunaisia mielikuvia pehmoisen suloisista ja baby-saippualta tuoksuvista untuvapäistä, vaan niskavillat hikisenä yöt huutavista, päivät kitisevistä, jatkuvasti sairastelevista ja huonosti syövistä vauvoista. En todellakaan ymmärrä, kuinka vauvavuoteen liittyvät mahdolliset ongelmat voi tulla kenellekään aikuiselle ihmiselle yllätyksenä! Niistähän puhutaan jatkuvasti ja kaikkialla.



AP

Muutenkin ihan omituisesti ajateltu että pomolle voi valittaa mutta kaverille tai ystävälle ei voi?!

... että pomo voi ehkä jopa tilanteeseen vaikuttaa ja muuttaa, kun taas ystävät eivät oikeasti voi elämääsi helpottaa? Valittaminen ystäville ei muutosta tuo. Yhtä lailla huominen työpäivä on edelleen paska, vaikka kuinka ystäviä sillä rasittaisit.

AP