Mitä oikeasti voi tehdä, kun lapsi ei tottele???

miten lapsi toimii äidin kanssa.

Koska uskallan väittää ettei lapsi tee noin isälleen.



Isä on pois kotoa ja lapsi hyppii silmille -mitä äiti tekee? Soittaa miehelle! Ja mitä tällä välin tapahtui? Lapset alkaa hyppiin vähän lisää silmille; isoin hakee keskimmäiselle omenan! :)

Eli tämä käytös on siis isommilla lapsilla; pienin on taas kasvanut kantelemaan isommista!!



Kyllä toi on ihan selvää mistä kana kusee: äitiä nyt pompotetaan.



Jos äiti alkaa kesken väännön soittaan isälle niin ei sielä ole kasvatussäännöt kohdillaan.

Pakkohan äidin on ottaa velvollisuus ja hoitaa lapset itse kuin alkaa soittaan toiselle ties mihin että mitä teen nyt lapselle. Eikö ton soiton aika olisi ollut myöhemmin? Minusta vaan ruokit tilannetta.



Kannattaa ap miettiä miten paljon lellii lapsia, pitääkö perheen säännöistä kiinni vai tekeekö lapset oman pään mukaan mitä haluaa?

Mitä tänään perheessä tapahtuu?



Minusta olennaista on että lapset pestään, ne saa ruokaa ja unta.

En ymmärrä tollasta rangaistusta että lapsi laitetaan eteiseen nukkumaan! MIKSI? Ajetaanko teillä riidan jälkeen mies johonkin nukkumaan omasta sängystä vai mikä tämä juttu on?

Meillä jos lapset nukkuu muualla kuin omassa pedissään niin se on jotain kivaa ja lapsi haluaa tätä. Ei niin että rangaistaan.

Miltä lapsesta tuntuu nukkua eteisessä?



Onko elämässä tapahtunut jotain joka vaivaa lasta?

Miksi et auttanut tai ollut läsnä läksyjen teossa? Tarjonnut porkkanaa lapselle.



Ihan parasta tässä on jos otat ja menet paikkaamaan omaa pahaa mieltäsi "riidasta" lahjomalla lapset jotenkin. ;)



Säännönmukasuutta tarttee olla. Kaikki lapset samalle viivalle.

niin miten hän pystyy opettamaan sen taidon lapselleen?

joiden pinna ei KOSKAAN pala. Jotka aina vaan jaksavat ja jaksavat. Heikot luusesriäidit hävetköön!

lasta väsytetään koko ilta harrastuksissa, kun ap kohta kertoo, että kotiaresti olisi lapselle vain kiva, kun ei tarvisi käydä missään? Onko harrastus edes lapsen oma valinta?

Kenenkäs paha olo tässä nyt oli tärkeintä? Äidin vai pojan?

Poika on väsynyt liiallisesta aktiviteetista ja äiti ei halua ymmärtää sitä. Poika kiukuttelee ihan aiheesta, kun ei ole kykyjä kertoa vaikeaa oloaan muilla keinoilla.

Äiti harmistuu tuosta ja syyttää pahasta olostaan poikaa>tuplarangaistus pojalle. Poika siis ahdistunut muutenkin ja pitää vielä äitin taakka ottaa mielelleen.

Mikä kysymys tuo nyt oli?! Totta kai molempien pahaolo on huomioitava. Ei kai ihmisen arvo vähene iän mukana, ei kai?? Jos poika oli väsynyt olisi äidin toki ollut hyvä auttaa läksyissä. Jos aikaraja on pakko laittaa niin en kyllä laittaisi sille milloin läksyjen on oltava tehtyinä vaan ennemmin sille milloin niiden tekeminen on oltava aloitettu. Muuten turhasta jollotuksesta ja kiusanteosta ilman muuta rangaistus. Helppo tänne on tulla nimettömänä toisia arvostelemaan, et itsekään taatusti ole mikään täydellinen äiti.

Miksi kuskaat harrastuksiin koko illan noin ilkeää ja kiittämätöntä lasta? Tuon ikäinen ei jaksa koulun päälle olla koko iltaa harrastuksissa ja sitten niiden päälle vielä läksyt. Haiskahtaa siltä ettei lapsi arvosta sinua. Läksyt ja koulu on ensimmäinen asia joka hoidetaan. Sitten tulee harrastukset ja niihin kuskaamiset. Teoilla ja sanoilla on seuraukset, se kannattaa lapsellekin opettaa. Vanhempana varmasti tiedät mikä seuraamus tehoaa poikaasi parhaiten. Jos esim. harrastus on todella tärkeä hänelle, kokeile vaikka jonkinlaista taukoa jos ei käytös muutu. Arjessa muutenkin pienissä asioissa olisi hyvä olla tarkka siitä että lapsi osaa kiittää ja arvostaa vanhempia. Jos et itse omaa keinoja, käänny perhe- ja kasvatusneuvolan puoleen.

Ihan liikaa ohjelmaa! Rauhoita se elämänne!

En jaksa lukea muiden vastauksia.

Itse en suuttuisi asiasta, joka on pojan oma asia: läksyt. Varsinkin kun niiden tekemättä jättämisestä kärsii vain ja ainoastaan poika itse ja varsinkin kun ja jos oli ollut koko iltaa raskasta ohjattua ohjelmaa. Eivät kaikki käy missään vaan notkuvat räkä poskella kaikki illat.

Joskus olen itse nähnyt, että lapsi on liian väsynyt esim. lukemaan kokeisiin, juurikin kun on ollut harrastuksen tiimoilla paljon ohjelmaa. 

Itse olen yrittänyt kasvattaa niin että lapsi päättää pitkälti asiat jotka hänen omia. Ainoa sääntö että muita ei loukata tai satuteta tahallisesti eli muita kunnioitetaan. Eli todellakin mielestäni menee niin että aina lapselle puhutaan nätisti ja jos ei tehoa esim. että toisia heitellään palikoilla/hiekalla/lumella kiellosta huolimatta niin silloin kannetaan pois tilanteesta välittömästi. 

Mutta suurin osa katsoo että kasvatus on sitä haarukka veitsi pipo-touhua, ja oikein sanominen oikeille ihmisille, mutta kaikkien ihmisten kunnioitus on aivan yhdentekevää, kunhan vain omat oikeudet tulevat täytetyksi.

Ymmärrän että kaikille ei itseohjautuvuus sovi. 

Kyllä sinä olet hyvä äiti ja pojasta tulee hyvä, koska sinä edes yrität tehdä hänestä hyvn ihmisen. Kaikki eivät.

Hei AP, minun lapsistani yksi on myös 8-vuotias, tosin tyttö. Mutta olen huomannut, että jonkinlaista uhmakkuutta on meilläkin ilmassa. Tuntuu, että saan vääntää samat väännöt neidin kanssa päivittäin, ja hän oikein yrittää ärsyttää minua, viimeistään viimeiseksi illalla ellei aiemmin ole saanut vielä raivareita sille päivälle.

Meillä ei tytöllä ole edes viikoittain mitään harrastusta tällä hetkellä. Mielestäni tämä tavallinen arkikin on jo väsyttävää; aikaiset herätykset, pitkät päivät (iltiksessä neljään asti), sitten vielä läksyt jne... Yleensä lapset meillä kotiintulon jälkeen jäävät joko heti pihalle, tai sitten ruoan jälkeen menevät vielä ulkoilemaan. Sitten kello onkin jo vaikka mitä. Läksyjä meillä ei voi jättää myöskään sinne iltaan, koska lapsella ei yksinkertaisesti enää ole siinä kohtaa keskittymiskykyä jne...

Itse välillä ihmettelen kovasti, kun tytönkin luokkakaverit ovat esim. kavereittensa luona tai ulkona ties miten myöhään, yli kahdeksaan asti arkisin. Miten he saavat lapset ikinä rauhoittumaan iltaa vasten? Meillä tuntuu, ettei sekään riitä että klo 19 aloitetaan iltarutiinit. Klo 20.30 olen laittanut lapset petiin ja silti tällä 8-vuotiaalla voi mennä tunti-puolitoista ennen kuin nukahtaa. Ja sen ajan käyttää tietysti nuoremman sisaruksen pitämiseen hereillä ja touhuamalla kaikkea kiellettyä huoneessaan. Tämä on aivan toivoton sota meillä. Jos huoneesta kuuluu ääniä, annan yhden varoituksen. Jos pelleily jatkuu, haen lapsen istumaan keittiön pöydän ääreen, ja siinä saa istua hämärässä kunnes alkaa väsyttää. Joskus istuu jopa puoli tuntia. En tiedä onko julmaa vai ei, mutta nuoremman on saatava nukkua, eikä lapsen suuta voi millään tukkiakaan!?

Tyttö myös sanoo minua tyhmäksi, olen maailman tyhmin äiti enkä tajua mitään. Kaikkien muiden äidit antavat olla ulkona iltamyöhälle ja suostuvat ostamaankin vaikka ja mitä. Lapsi kirjoittaa minulle kiukkuisia kirjeitä ja uhkailee kaikenlaisella. Välillä ensimmäinen raivari saadaan jo heti päivän päättyessä, lapsi saattaa autolta ulko-ovelle kulkiessaan huutaa ja haukkua minua kuin palosireeni koko matkan, jos en suostu esim. sellaiseen että hän lähtisi kaverin kanssa keskenään pyörillä kaupunkiin tms. :D

Minulle särähti korvaan tuossa AP:n tekstissä se, että ap sanoi lapselle pahoittaneensa mielensä. Minä olen myös sitä mieltä, että lasta ei kannata yrittää tuossa mielessä koettaa syyllistää. Minusta lapselle ei kannata siinä mielessä näyttää "omaa heikkouttaan", että lapsi voi kiukuttelullaan saada äidille pahan mielen. Muistan omasta lapsuudestani erittäin hyvin, kuinka oma äitini käytti tätä. Se oli oiva keino kiristääkin lasta toisaalta. Äiti väänsi teko-itkua jos olin tuhma ja sanoi miten äitille nyt tuli surullinen olo siitä ja tästä. Ne syyllisyydentunteet on jääneet jonnekin ikuisiksi ajoiksi. Äitini käytti tuota syyllistämistä jopa sellaisessa tilanteessa, kun joskus teininä uskalsin paljastaa äidille olevani niin masentunut etten näe elämässä mitään mieltä. Äiti sanoi siihen, että tajuanko ollenkaan miten pahalta äidistä tuntuu, kun oma lapsi päästää jotakin tuollaista suustaan... Empä kertonut äidille murheitani enää tuon jälkeen. Mutta siis, olen tosiaan sitä mieltä, että vanhemman on hyvä pysyä erossa sellaisesta marttyyrimaisesta uhrautuja-käyttäytymisestä kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:30"]

Minulle särähti korvaan tuossa AP:n tekstissä se, että ap sanoi lapselle pahoittaneensa mielensä. Minä olen myös sitä mieltä, että lasta ei kannata yrittää tuossa mielessä koettaa syyllistää. Minusta lapselle ei kannata siinä mielessä näyttää "omaa heikkouttaan", että lapsi voi kiukuttelullaan saada äidille pahan mielen. Muistan omasta lapsuudestani erittäin hyvin, kuinka oma äitini käytti tätä. Se oli oiva keino kiristääkin lasta toisaalta. Äiti väänsi teko-itkua jos olin tuhma ja sanoi miten äitille nyt tuli surullinen olo siitä ja tästä. Ne syyllisyydentunteet on jääneet jonnekin ikuisiksi ajoiksi. Äitini käytti tuota syyllistämistä jopa sellaisessa tilanteessa, kun joskus teininä uskalsin paljastaa äidille olevani niin masentunut etten näe elämässä mitään mieltä. Äiti sanoi siihen, että tajuanko ollenkaan miten pahalta äidistä tuntuu, kun oma lapsi päästää jotakin tuollaista suustaan... Empä kertonut äidille murheitani enää tuon jälkeen. Mutta siis, olen tosiaan sitä mieltä, että vanhemman on hyvä pysyä erossa sellaisesta marttyyrimaisesta uhrautuja-käyttäytymisestä kokonaan.

[/quote]

Tämä särähti minuunkin, koska minullakin on samanlainen marttyyri äiti. Siksi minä pelästyinkin tätä ketjua, koska jotkut pitävät tuollaista kasvatusmetodia hyväksyttävänä. Oikeastaan tässä ketjussa oli monia muitakin epäterveitä metodeja ja todella toivon että täällä palstailee marginaalinen määrä ihmisiä.

Missä välissä nro 72 ehtii olla lapsensa kanssa yhdessä, jos iltiksessä ollaan neljään asti, sitten lapsi ulkoilee vielä, ja 19.30 alkaa iltatoimet? Miksi annat lapsen nousta sängystä illalla (kirjoitit, että touhuaa kaikkea kiellettyä huoneessaan, mitä ihmettä)? Ja haukkuminen, miksi sallit sen?