Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeasti voi tehdä, kun lapsi ei tottele???
23.05.2011 |
Eli mitä tehdä, kun 8-vuotias ei oikeasti tottele? Poika on keskimmäinen. Tänään olen koko illan ravannut hänen kanssaan hänen harrastuksissaan.
Illalla hän alkoi kiukutella läksyjä tehdessään. Häädin muut lapset muualle leikkimään ja yritin auttaa poikaa tehtävissä. Aika kului ja poika vain pyöritteli kynää. Iltapala-ajan lähestyessä laitoin kellon soimaan 20 minuutin kuluttua sanoen, että jos ne läksyt eivät ole siihen mennessä tehty, niin hän saa mennä iltapesulle ilman iltapalaa. Kello soi ja hommat etenivät toooosi hitaasti.
Poika alkoi jollottaa kiusaamislaulua minulle. Hän sai lähteä iltapesulle ilman ilta-ateriaa. Vuoteeseen peitellessä kerroin hänelle, että minä pahoitin mieleni. Hän sanoi sen olevan kivaa. Kerroin hänelle, että uskon lapsillakin olevan ikävää kun äiti on pahoilla mielin, mutta hän vain jankkasi. Pinnani kesti vielä tämänkin...
Myöhemmin poika alkoi sängyssä jälleen kerran jollottaa minua halventaen. Varoitin kahdesti uhkaillen, hän jatkoi ja minä toteutin uhkaukseni.
Poika nukkuu nyt retkisängyssä eteisessä suljetun oven takana.
Minulla on siis kaksi muutakin lasta, joita hoitelin tämän farssin sivussa.
Isä on työmatkalla ja MLL:n vanhempainpuhelin ei vastaa maanantaisin.
Miten neuvoisit minua? Missä kohtaa menetin pelin?
Kommentit (71)
Miksi ihmeessä on harrastuksia koulutyön ohessa? Rauhoita tilanne jättämällä harrasteet ainakin tauolle.
Ihmetyttää, miksi lapsia rassataan jo pienenä harrastuksilla, kun ainakin osa lapsista tarvitsee rauhoittumista ja aikaa kotona.
Lapsi voi oireilla myös sillä, kun isä on työmatkalla.
Teillä on valtataistelua ja lapsi koettelee sinua olemalla ilkeä. Sinä laitat sille stopin sanomalla nyt riittää.
Mutta ensin nuo iltamenot kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen takia ei saa lällättää tai tahallaan kiusata, koska se pahoittaa toisen mielen. Millä muulla sen lapselle perustelet? Kyllä lapsen pitää oppia, että hänen tekemisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin.
On hedelmällistä lukea erilaisia mielipiteitä, koska näissä asioissa ei tunnu olevan yhtä oikeaa ratkaisua. Etuoikeuksien vieminen tältä lapselta on vaikeaa... Hän ei ole harrastuksistaan kovin kiinnostunut, joten niillä ei voi pelata. Hän ei myöskään ole pleikkamiehiä. Viikkorahaa ei ole. Myönnän, että iltapalatta jättäminen oli hätiköityä.(Nuorempi sisarus kävi kuiskaamassa, että veli haki omenan keittiöstä sillä aikaa kun soitin isälle).Yritin puhua hänelle mieleni pahoittamisesta, jotta hän ymmärtisi ettei toisia saa kiusata. Tämä keskimmäinen lapsistani haluaa usein kokeilla läheistensä sietokykyä, varsinkin vanhemman sisaruksen. Kotona sitä voi turvallisesti harjoitella, toivottavasti, mutta välillä takki tyhjenee... ap
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa.En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
Jos tämä oli lajissaan eka kerta, niin halleluujaa, jo oli aikakin.
Jos taas tämä tapahtuu säännöllisesti ja siinä on tietty kaava, niin sitten pitää tunnistaa se kaava ja yrittää muuttaa se. Eli jos lapsi kiukuttelee aina samana päivänä, kun on niitä harrastuksia, niin silloin yhtälö ei toimi. Jos taas vain tänään, kun isäkin on matkoilla, niin en miettisi sitä sen enempää. Näitä tilanteita tulee ja menee.
mutta oman kokemusken perusteella sanon, että silloin kun on tilanne päällä, ei kannata selitellä mitään tai pitää kasvatuskeskustelua, vaan odottaa, kunnes tilanne on kunnolla ohi.
ja sen takia ei saa lällättää tai tahallaan kiusata, koska se pahoittaa toisen mielen. Millä muulla sen lapselle perustelet? Kyllä lapsen pitää oppia, että hänen tekemisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin.
On hedelmällistä lukea erilaisia mielipiteitä, koska näissä asioissa ei tunnu olevan yhtä oikeaa ratkaisua. Etuoikeuksien vieminen tältä lapselta on vaikeaa... Hän ei ole harrastuksistaan kovin kiinnostunut, joten niillä ei voi pelata. Hän ei myöskään ole pleikkamiehiä. Viikkorahaa ei ole. Myönnän, että iltapalatta jättäminen oli hätiköityä.(Nuorempi sisarus kävi kuiskaamassa, että veli haki omenan keittiöstä sillä aikaa kun soitin isälle).Yritin puhua hänelle mieleni pahoittamisesta, jotta hän ymmärtisi ettei toisia saa kiusata. Tämä keskimmäinen lapsistani haluaa usein kokeilla läheistensä sietokykyä, varsinkin vanhemman sisaruksen. Kotona sitä voi turvallisesti harjoitella, toivottavasti, mutta välillä takki tyhjenee... ap
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa.En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
Minulla on 5 lasta, joista vanhin jo täysi-ikäinen ja nuorin päiväkodissa. Mitä jos jättäisitte harrastuksia vähemmäksi ja viettäisit kahden kesken aikaa keskimmäisesi kanssa. Tuntuu että poika tuntee jäävänsä jostain paitsi ja siksi hakee huomiotasi tai osoittaa muuta pahaa mieltään kuvaamallasi käytöksellä. Lapsella saattaa olla vain ikävä isäänsä. Ainakin meillä poikien tottelemattomuus lisääntyi kun isä oli poissa. Poika on vielä pieni. Toivottavasti olet hakenut hänet pois eteisestä nukkumasta, sillä se ei varmasti paranna teidän kummankaan mieltä. Voisitko pahoitella riitaa pojalle ja ehkä näin saada hänet kertomaan mistä kiikastaa?
Muistan itse kuinka mahdottomalta tuntui tehdä läksyjä väsyneenä. Itse en ole huolehtinut lasteni läksyistä vaan annan heidän kantaa niistä vastuun itse. Ja hyvin ovat huolehtineetkin. Itse inhosin pienenä vieressä istumista kun tuskailin läksyjen kanssa. Voihan pojallasi olla joku oppimisvaikeuskin ja siksi läksyt teettää työtä.
Joka tapauksessa jollain tavalla lapset tulee kasvattaa eikä me voida kuin tehdä parhaamme mukaan. Kukaan ei ole täydellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tärkeintä? Äidin vai pojan?
Poika on väsynyt liiallisesta aktiviteetista ja äiti ei halua ymmärtää sitä. Poika kiukuttelee ihan aiheesta, kun ei ole kykyjä kertoa vaikeaa oloaan muilla keinoilla.
Äiti harmistuu tuosta ja syyttää pahasta olostaan poikaa>tuplarangaistus pojalle. Poika siis ahdistunut muutenkin ja pitää vielä äitin taakka ottaa mielelleen.
Jaksamista rankkaan kasvatustyöhön!
Usko itseesi ja niihin menetelmiisi jotka tuottavat tulosta, hylkää ne jotka eivät toimi.
Kuten sanoitkin, täällä tulee taas niin ristiriitaisia ja vastakkaisia neuvoja, että parempi antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai tiedät itse parhaiten, mitkä neuvot sopivat teidän perheeseenne ja teidän tilanteeseenne. Tovion, ettet pahoita mieltäsi joidenkin ikävistä kommenteista, netin äärellä on näköjään helppoa olla kaikkitietävä ja täydellinen äiti ja laukoa toisille tylyjä ja loukkaavia kommentteja. Sinä olet varmasti väsynyt ja varmasti myös herkällä mielellä taisteltuasi lapsesi kanssa.
Se, että reflektoit omaa toimintaasi, kertoo sen että olet hyvällä tiellä. Aamulla varmasti osaat nähdä tämän illan tilanteen uudessa valossa ja ehkäpä uni tuo tullessaan uusia ajatuksia ja ideoita lastesi ja perheesi hyvinvoinnin eteen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa.En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
näitä urpoja, jotka pistää oikeasti miettimään, että miten ne selviävät maailmassa ylipäätään. Niin kuin nyt tämän lainatun kommentin kirjoittaja. Herra varjelkoon minua tuollaisilta oikeassa elämässä, ja lapsiani myös kohtaamasta tuollaisen kasvattamia lapsia.
eivätkä läksyjen piirissä... Mutta mä ajattelen kanssa niin että koulun jälkeen läksyt heti. Sitten noin pieneltä koululaiselta äiti tai isä tarkistaa että läksyt on tehty (kun sen tekee joka ilta niin pysyy mukana missä mennään ja tietää mitä lapsen pitäisi osata kokeissa.). Kun läksyt on tehty on aika kavereille ja harrastuksille ja perheelle. Välipalaa tietty ettei oo koulun jälkeen ihan puhki - kuinka on - mahtaako edes syödä koulussa? Ja nukkumaanmenoajat minusta pitää olla myös tokaluokkalaisella.
On ne illat joskus ihan kauheita neljävuotiaankin kanssa, johdonmukainen kannattaa olla. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiskohan olla jotenkin ikäänkin liittyvää? Meillä samanikäinen neiti ja samaa touhua. Ihan ylipäätänsä jotenkin hakee rajoja uudestaan, kokeilee mitä äiti mahtaa jos hän ei vaan tottele. Rangaistuksetkaan ei oikein tehoa.
Jossain vaiheessa huomasin että silloin kun on oikein hankalaa niin taustalta myös usein paljastuu joku syy mikä on aiheuttanut pahan mielen ja kurjan olon. Ja mitä enemmän rankaisen tai uhkailen niin sitä pahemmaksi menee, uhma vaan kasvaa eikä periksi anneta vaikka seuraus olisi mikä ja silloin usein menee mullakin liiallisuuksiin. Olen sitten ajatellutkin että jos kiukuttelun taustalla on paha mieli, väsymys, nälkä tms, niin onko silloin ollenkaan oikea lähtökohta uhkailu ja rankaiseminen. Ja olen huomannut että ei se lopputulos ainakaan huonompi ole jos en rankaise. Ennemminkin koitan sanoittaa lapsen pahan olon, sanon että selvästi jokin asia vaivaa, kyselen koulusta, onko nälkä tms. Voihan olo olla kurja ihan ilman selvää syytäkin. Olen koittanut sanoa että äitinä kuitenkin haluan lapsen parasta ja mun tehtävänä on opettaa ja huolehtia että tietyt hommat kuten läksyt tulee tehtyä ja vaikka ei ole kivaa niin tarkoitus on hyvä, se että rakastaa ja välittää tarkoittaa ettei aina voi olla kiva. Ja että vaikka olisi paha olo ei se oikeuta kiusaamaan sisaruksia. Ja että mullekin tulee riitelystä kurja mieli kun oikeasti haluaisin auttaa. Välillä menen vaan ja halaan lujasti, saattaa tapella ensin vastan mutta sitten helpottaa ja usein tuleekin itku...
Joskus jos läksyt ovat olosuhteiden pakosta jääneet iltaan eikä homma suju niin läksyjä jäteteään meillä myös aamuun. Minusta ei ole järkeä tapella ja takuta niiden kanssa tuntia illalla jos aamulla homma sujuu vartissa. Kun vääntö jää väliin ehtii aiemmin nukkumaan ja voi aamulla herätä sen vartin aiemmin.
Senkin olen huomannut että harrastuspäivinä näitä konflikteja tulee enemmän. Vaikkakin tyttö pitää harrastuksestaan paljon eikä onneksi harrasta kuin kahtena päivänä.
Tällä pehemeämmällä taktiikalla lopputulos on ollut paljon parempi kuin rangaistuksilla. Toki välillä kun itsekin on väsynyt ja pinna tiukalla niin menee riidaksi munkin puoleleta... Mutta silloin jälkeenpäin jutellaan asia.
Näin meillä. Jaksamista!
Vanhempien kuuluu olla kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, mutta onkohan siitä tehty tutkimusta, että auttaako vanhempien iankaikkinen jankutus ja huuto siihen, että lapset oikeasti oivaltavat läksyjen tärkeyden?
Edistääkö pakotuksella puserrettu läksyjen teko oppimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kasvatus hakoteillä. Aikuisen ja lapsen läheinen ihmissuhde muuttuu silloin hyvin helposti valtapeliksi ja keskinäiseksi kamppailuksi.
Lapsella taitaa olla liikaa aktiviteettia etkä sinä ap taida osata ennakoida tilanteita, nähdä mitä lapsi tarvitsee ja mitä hänellä on liikaa ja nähdä asioiden syy-seuraussuhteita. Väsynyt lapsi ei jaksa keskittyä enää iltapala-aikaan läksyihin, jos koko päivä on ollut jatkuvaa menoa ja meininkiä. Silloin on kohtuutonta jättää kiukutteleva, väsynyt lapsi ruoatta ja laittaa eteiseen nukkumaan! Ei kait kukaan oikeasti kuvittele, että tuosta olisi mitään positiivista seurausta lapsen kehitykselle ja käyttäytymiselle?
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa. En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
näitä urpoja, jotka pistää oikeasti miettimään, että miten ne selviävät maailmassa ylipäätään. Niin kuin nyt tämän lainatun kommentin kirjoittaja. Herra varjelkoon minua tuollaisilta oikeassa elämässä, ja lapsiani myös kohtaamasta tuollaisen kasvattamia lapsia.
kun äiti ei osaa olla vanhempi! Anna lapsesi leikkiä niiden kanssa, joita on hakattu, potkittu, poltettu tupakalla, suljettu pimeään komeroon, pidetty nälässä, jätetty viikonlopuksi lukkojen taakse yksin.
Katsos, kyse ei ole tuosta lapsesta lainkaan vaan äidistään, joka ei kykene olemaan äiti.
MInä olen selvinnyt maailmassa varsin hyvin. Työkseni kohtaan näitä ap:n kaltaisten äitien kaltoinkohtelemia lapsia, joilla on vakavia mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän äidin mieltä saa pahoittaa lällätyksellä. Siitä pitää saada kunnon rangaistus!
ja on miettinyt, mistä saisi apua. Tosi pahat tapaukset eivät palstoilla kirjoittele.
Mahtaa olla kivaa näiden kodeissa, missä isot pojat uhittelee ja lällättelee, ja äiti vaan siinä silmät kosteina ihmettelee, kun on niiiin lullanen laps, ja totta kai 8-v saa käyttäytyä kuin apina, jos sillä on jano/nälkä/harmi/pissattaa tms.
Teet ihan oikein kun et siedä huonoa käytöstä. Ei sitä pidäkään sietää, vaikka sen syynä olisi mikä. Niin se katsokaas mammat elämässä menee, että välillä sitä epämukavuutta on vain pakko vähän sietääkin.
Mutta kuten sanottu monasti, läksyjä ei ikinä kannata jättää kovin myöhäseen vaiheeseen. Ja mua jäi mietityttämään myös ne harrastukset, miksi niissä pitää käydä, jos eivät kerran kiinnosta? Muutenkin tietysti kuulostaa vähän siltä, että sulla ei oikein ole kontaktia tuohon poikaan, jos sulla on sellainen ajatuskin, ettei häntä oikein mikään innosta ja kiinnosta? Eli mä suosittelisin kyllä paljon huomiota tuolle pojalle ja ihan oikeita keskusteluja siitä, mikä häntä kiinnostaa ja mltä hänestä tuntuu jne. Mutta edelleenkään mitään sikailua ei pidä eikä tarvitse katsella ja sietää.
On hedelmällistä lukea erilaisia mielipiteitä, koska näissä asioissa ei tunnu olevan yhtä oikeaa ratkaisua. Etuoikeuksien vieminen tältä lapselta on vaikeaa... Hän ei ole harrastuksistaan kovin kiinnostunut, joten niillä ei voi pelata. Hän ei myöskään ole pleikkamiehiä. Viikkorahaa ei ole. Myönnän, että iltapalatta jättäminen oli hätiköityä.(Nuorempi sisarus kävi kuiskaamassa, että veli haki omenan keittiöstä sillä aikaa kun soitin isälle).Yritin puhua hänelle mieleni pahoittamisesta, jotta hän ymmärtisi ettei toisia saa kiusata. Tämä keskimmäinen lapsistani haluaa usein kokeilla läheistensä sietokykyä, varsinkin vanhemman sisaruksen. Kotona sitä voi turvallisesti harjoitella, toivottavasti, mutta välillä takki tyhjenee... ap
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa. En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
Tottakai lapsen täytyy oppia että hänen tekemisensä vaikuttavat muihinkin ihmisiin; kun tekee kiusaa, toinen pahoittaa mielensä. Vai oletko sitä mieltä että toisia saa kiusata miten tahtoo, ja voi voi jos siitä tulee paha mieli, omapa on tunteesi. Niinkö? Ei hyvää päivää.
8v nyt vaan käyttäytyy huonosti, kun sillä on nälkä. Milläs estät? Minulla on 8-v kotona, joten tiedän mistä puhun.
Toisekseen meillä sallitaan kaikenlaiset tunteet, myös ne huonot. Äidille saa huutaa, kun suuttuu. Aikanaan (kun on rauhoituttu) riita sovitaan.
ja totta kai 8-v saa käyttäytyä kuin apina, jos sillä on jano/nälkä/harmi/pissattaa tms.
Kukaan tuttu ei ole kertonut vastaavasta. Tosin en ole kyllä kuullut siitäkään, että lapset laitettaisiin rangaistukseksi ilman iltaruokaa eteiseen nukkumaan.
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa.
En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!