Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeasti voi tehdä, kun lapsi ei tottele???
23.05.2011 |
Eli mitä tehdä, kun 8-vuotias ei oikeasti tottele? Poika on keskimmäinen. Tänään olen koko illan ravannut hänen kanssaan hänen harrastuksissaan.
Illalla hän alkoi kiukutella läksyjä tehdessään. Häädin muut lapset muualle leikkimään ja yritin auttaa poikaa tehtävissä. Aika kului ja poika vain pyöritteli kynää. Iltapala-ajan lähestyessä laitoin kellon soimaan 20 minuutin kuluttua sanoen, että jos ne läksyt eivät ole siihen mennessä tehty, niin hän saa mennä iltapesulle ilman iltapalaa. Kello soi ja hommat etenivät toooosi hitaasti.
Poika alkoi jollottaa kiusaamislaulua minulle. Hän sai lähteä iltapesulle ilman ilta-ateriaa. Vuoteeseen peitellessä kerroin hänelle, että minä pahoitin mieleni. Hän sanoi sen olevan kivaa. Kerroin hänelle, että uskon lapsillakin olevan ikävää kun äiti on pahoilla mielin, mutta hän vain jankkasi. Pinnani kesti vielä tämänkin...
Myöhemmin poika alkoi sängyssä jälleen kerran jollottaa minua halventaen. Varoitin kahdesti uhkaillen, hän jatkoi ja minä toteutin uhkaukseni.
Poika nukkuu nyt retkisängyssä eteisessä suljetun oven takana.
Minulla on siis kaksi muutakin lasta, joita hoitelin tämän farssin sivussa.
Isä on työmatkalla ja MLL:n vanhempainpuhelin ei vastaa maanantaisin.
Miten neuvoisit minua? Missä kohtaa menetin pelin?
Kommentit (71)
mutta huutaa kyllä vastaan, jos on ns itkupotkuraivari päällä. Tarvittaessa potkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti syinä ovat jo täällä mainitus väsymys, liiallinen aktiviteetti, liian vähäinen huomio, ehkä tehtävien vaativuus.
Muuten samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
mutta kohtalotoveruus kylläkin.
Itse tuskailen kahden lapsen kohtauksen kanssa. Kolmas lapsi sai tavaran naamalleen niin että silmä turposi, (ei nähnyt kuka heitti) ja kaksi muuta sanovat, etten se minä ollut ja itkien karpalonkyyneleitä vielä. Kumpikin on nähnyt tavaran toisen kädessä... Tosi kinkkinen tilanne. Toinen "syyllisistä" on 5v, toinen 13v. 13v on valehdellut usein ennenkin, oikeastaan lähes jatkuvasti viime aikoina, mutta olen silti koittanut kuunnella kumpaakin ja asettua mahdollisimman neutraalille kannalle. Lopulta lähetin kummankin ilman iltapalaa sänkyyn siinä toivossa, että toisella kävisi syytön osapuoli sääliksi. eipä näytä käyneen... Tosi vaikeaa! Olisiko neuvoja tähän tilanteeseen?!!
Jos sinä näet pahoja laiminlyönti- ja pahoinpitelytapauksia työssäsi, niin se ei tarkoita sitä että ap:n tilanne olisi samanlainen! Tupakalla polttamiset yms. huhhuh. Ymmärrän että ammattisi kyynistää, mutta mielestäni käytöstään ap:n lailla reflektoiva vanhempi on kuitenkin hyvällä tiellä, vaikka tänään menikin överiksi.
Minustakin tuntuu että päivä oli liian rankka lapselle ja hän ei vain olisi jaksanut tehdä läksyjä. Ruuan poisviemisellä en itse leikkisi, koska en halua liittää ruokaan mitään palkitsemis-rankaisemiskuvioita oman syömishäiriötaustani vuoksi. Ruoka on ravintoa ja perustarve, jonka saamisesta vanhemmat huolehtivat. Älä siis ap käytä ruuan eväämistä enää kasvatuskeinona, siitä lienee jokainen kirjoittaja samaa mieltä. Mikä pointti siinä eteisessä oli, sitä en ihan ymmärtänyt?
Miksi leikit lapsille jotain marttyyria? Pahoitit mielesi - so? Se on oma tunteesi, olet siitä itse vastuussa eikä sinulla ole mitään syytä lapselle laittaa vastuuta siitä. Sen sijaan sinun pitäisi osata kertoa lapselle, että et hyväksy lällättämistä, koska se on rumaa/typerää/tahallista kiusantekoa. En oikeasti ymmärrä kaltaisiasi äitejä!
näitä urpoja, jotka pistää oikeasti miettimään, että miten ne selviävät maailmassa ylipäätään. Niin kuin nyt tämän lainatun kommentin kirjoittaja. Herra varjelkoon minua tuollaisilta oikeassa elämässä, ja lapsiani myös kohtaamasta tuollaisen kasvattamia lapsia.
kun äiti ei osaa olla vanhempi! Anna lapsesi leikkiä niiden kanssa, joita on hakattu, potkittu, poltettu tupakalla, suljettu pimeään komeroon, pidetty nälässä, jätetty viikonlopuksi lukkojen taakse yksin. Katsos, kyse ei ole tuosta lapsesta lainkaan vaan äidistään, joka ei kykene olemaan äiti. MInä olen selvinnyt maailmassa varsin hyvin. Työkseni kohtaan näitä ap:n kaltaisten äitien kaltoinkohtelemia lapsia, joilla on vakavia mielenterveysongelmia.
Vai jäätkö sinä ilman ruokaa, kun riitelet puolisosi kanssa?
Oliko tilanne vahinko? Ok, sisällä ei heitetä, mutta joskus tavaroita lentää ja ei siitä sen enempää. Mutta jos tarkoitus oli heittää sisarusta päin, niin se on eri juttu. Jälkikäteen on tosin vaikea sanoa miten on..
Lapset pöydän ääreen ja keskustellaan mitä tapahtui, siis mikä tilanne johti heittämiseen. Siinä voi olla syyllisiä kaikki kolme. Sitten joku järkevä rangaistus esim ylimääräinen kotityö joko kaikille tai niille kahdelle, riippuen mitä tapahtui.
mutta kohtalotoveruus kylläkin.
Itse tuskailen kahden lapsen kohtauksen kanssa. Kolmas lapsi sai tavaran naamalleen niin että silmä turposi, (ei nähnyt kuka heitti) ja kaksi muuta sanovat, etten se minä ollut ja itkien karpalonkyyneleitä vielä. Kumpikin on nähnyt tavaran toisen kädessä... Tosi kinkkinen tilanne. Toinen "syyllisistä" on 5v, toinen 13v. 13v on valehdellut usein ennenkin, oikeastaan lähes jatkuvasti viime aikoina, mutta olen silti koittanut kuunnella kumpaakin ja asettua mahdollisimman neutraalille kannalle. Lopulta lähetin kummankin ilman iltapalaa sänkyyn siinä toivossa, että toisella kävisi syytön osapuoli sääliksi. eipä näytä käyneen... Tosi vaikeaa! Olisiko neuvoja tähän tilanteeseen?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa kodissani ei ketään lähetetä koskaan sänkyyn syömättä. Koska nukkumaan meno nälkäisenä on mielestäni tarpeettoman julma rangaistus.
Poika-parka on varmaan tosiaan ollut väsynyt ja mennyt ihan lukkoon ajatuksesta, että saa mennä sänkyyn ilman iltapalaa.
Itse olisin varmaan antanut iltapalaa läksyjen välissä siinä kohtaa kun olisi ollut selvää, ettei läksyjen teosta tule mitään. Ja sopinut, että tehdään ne loppuun aamusta, herätään vähän aikaisemmin.
Meillä ei lapsilta siedetä _yhtään_ rumaa puhetta äidille/isälle/sisaruksille. Yritin tässä miettiä, miten toimimme jos puhuvat rumasti ja totesin, että jostain syystä ovat uskoneet tuon suht helposti. Eli tuohon halventavaan jollotteluun mulla ei olisi ollut eväitä, kun ei ole tullut omassa kodissa vastaan. Meillä nuorin nyt 7, isommat sisarukset 11, 14, 19 ja 21. (Vanhin ei enää asu kotona) Ja pienempiä komentavat myös isommat jos puhuvat rumasti esim. minulle :). Kuopus taannoin tiuski ruokapöydässä äidille ja sai hyvin nopeasti isolta siskolta toteamuksen "äidille ei kyllä puhuta noin".
SUomessa on julkaistu paljon hyvää, kasvatusta tukevaa kirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joskus esikoinen huutaa minulle, kuin siinä alkon valistusmainoksessa (äiti, sä oot tyhmä jne) ja huusin itsekin murkkuna vanhemmilleni. En ole osannut pitää sitä ei-toivottuna. Minusta tietty huutaminen vain kuuluu kasvamiseen ja vanhemman tulee sitä sietää. Toki siitä voi puhua, ettei se ole kivaa kuultavaa, mutta miten sen kieltää/estää kokonaan?
Meillä ei lapsilta siedetä _yhtään_ rumaa puhetta äidille/isälle/sisaruksille. Yritin tässä miettiä, miten toimimme jos puhuvat rumasti ja totesin, että jostain syystä ovat uskoneet tuon suht helposti. Eli tuohon halventavaan jollotteluun mulla ei olisi ollut eväitä, kun ei ole tullut omassa kodissa vastaan.
Ainoa fiksu pointti tässä oli se, että onkohan lapsella liikaa ohjelmaa.
Mutta se ei ole tottelemattomuuden syy. Lapsen on opittava syyn ja seurauksen suhde elämässä, ja siksi rangaistuksia=seuraamuksiakin tarvitaan. Ja iltapalatta jääminen on kiistatta pienempi seuraamus kuin esim. soittimen tai jonkun tärkeän asian takavarikoiminen - ainakin meillä. Ja niitä seuraamuksia ei olekaan nykyään niin helppo keksiä, kun kaikki ennenaikaan käytetty risutus ym on nyt sitten kielletty, vaikka niissä kohtuullisesti ja järkevästi käytettynä oli puolensa välittömyytensä ja lyhytaikaisuutensa takia. Jos jotain muuta kuiin iltapalan peruu, se pitää olla pidemmän aikaa, jotta jossain tuntuu, ja herkästi sitten taas tuntuu liikaa, esim. viikonkin kaverikielto tai vastaava. Joten minusta iltapalatta jääminen oli ihan ok metodi. ja myös se retkisänky-homma. Kuulosti ihan johdonmukaiselta. Typerintä on se, jos uhkailee sanktioilla eikä toteutakaan. Silloinhan valehtelee lapselle. Mutta tottakai lapsen pitää saada palautetta =seurauksia myös hyvästä käytöksestä. Eli esim kun läksyt on tehty reippaasti, paljon kehuja ja kannustusta! Ei tarvitse sitten jollotuksella sitä hakea. Mutta jollotus tässä lienee ollut lapsen yritys päästä äidin niskan päälle = kuka sanoo viimeisen sanan...
Voimia! teet hyvää työtä, ap!
Läksyt tehdään päivällä heti koulun jälkeen (ensin välipala, sitten läksyt) eikä väsyneenä illalla. ILman muuta rättipoikkiväsynyt lapsi kiukuttelee, koska äiti ei ole osannut auttaa läksyissä päivällä ja sitten on monen harrastuksen jälkeen muka aika keskittyä. Huokaus! Koulu on lapsen työtä ja nyt rankaisit lasta nälällä, koska hän ei saanut läksyjä tehtyä. Tämä oli minusta hyvin omituista. Miten ihmeessä nälässä pitäminen edistää lapsen oppimista? Tai miksi ylipäätään ruualla pitää palkita tai rangaista. Ruokaa tarvitaan, että jaksetaan, se ei liity läksyihin mitenkään. Paha virhe! Yritit auttaa eli teit mitä? Kiukuttelit vieressä? Kyllä tuonikäiset läksyt tekee 20 minuutissa yhdessä. Lapsi aloitti kiusaamislaulun, koska tiesi, että joutuu olemaan yön nälässä (niinpä, monen harrastuksen jälkeen uupunut poika saa olla ilman ruokaa, sehän on sitä hyvää vanhemmuutta se). Miksi ei siis laittaisi ranttaliksi. Sinun pahaan mieleesi vetoaminen varmaan vain yllytti, koska et ottanuyt puheeksi sitä, miltä tuntuu olla pieni poika vatsa tyhjänä. Ettet olisi pahoittanut pojan mieltä? Meillä kaltaisestasi äidistä käytetään nimitystä sadisti. Olet julma hirviö, joka ei edes olisi ansainnut lapsia. Olisit varmaan samantien voinut sulkea lapsen kellariin hiirien kanssa tai vaikka autotalliin metri kertaa metrin häkkiin. Kärsikööt, perkele, kun ei tee läksyjään. Sinäpä äiti kyllä osaat lapset kasvattaa. Jos ei ihan ihmiseksi niin ainakin kostajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joskus esikoinen huutaa minulle, kuin siinä alkon valistusmainoksessa (äiti, sä oot tyhmä jne) ja huusin itsekin murkkuna vanhemmilleni. En ole osannut pitää sitä ei-toivottuna. Minusta tietty huutaminen vain kuuluu kasvamiseen ja vanhemman tulee sitä sietää. Toki siitä voi puhua, ettei se ole kivaa kuultavaa, mutta miten sen kieltää/estää kokonaan?
Meillä ei lapsilta siedetä _yhtään_ rumaa puhetta äidille/isälle/sisaruksille. Yritin tässä miettiä, miten toimimme jos puhuvat rumasti ja totesin, että jostain syystä ovat uskoneet tuon suht helposti. Eli tuohon halventavaan jollotteluun mulla ei olisi ollut eväitä, kun ei ole tullut omassa kodissa vastaan.
Eli siis toki on jokainen lapsista alle kouluikäisenä huutanut joskus naama punaisena "sä oot tyhmä", mutta siitä on aina todettu, että niin ei ihmisille puhuta. Yksikään murrosikäinen (nyt 3. menossa) ei ole sitä vastoin huutanut tai haistatellut päin naamaa. Murisseet kyllä ovat :) tai olleet muuten vaan murkkuja, mutta eivät tosiaan tiuski tai nimittele.
Mulle itselleni on tärkeä periaate se, että suuttumus pitää voida ilmaista ilman, että esim. nimittelee toisia. Vihainen saa siis olla, ei meillä tunteiden ilmaisemista ole kielletty :). Mutta vihaisenakaan ei saa puhua muille rumasti. Koska se on musta huonoa käytöstä.
Tosiaan isommat lapset myös huomauttavat pienemmille, jos nämä tiuskivat tai nimittelevät.
Ja siis en tosiaan tarkoittanut, etteivät meillä koskaan lapset puhuisi rumasti :). Tarkoitin, että uskovat kerrasta sanottaessa ja eivätkä esim. jatka lällättelyä.
Meillä joskus esikoinen huutaa minulle, kuin siinä alkon valistusmainoksessa (äiti, sä oot tyhmä jne) ja huusin itsekin murkkuna vanhemmilleni. En ole osannut pitää sitä ei-toivottuna. Minusta tietty huutaminen vain kuuluu kasvamiseen ja vanhemman tulee sitä sietää. Toki siitä voi puhua, ettei se ole kivaa kuultavaa, mutta miten sen kieltää/estää kokonaan?
Meillä ei lapsilta siedetä _yhtään_ rumaa puhetta äidille/isälle/sisaruksille. Yritin tässä miettiä, miten toimimme jos puhuvat rumasti ja totesin, että jostain syystä ovat uskoneet tuon suht helposti. Eli tuohon halventavaan jollotteluun mulla ei olisi ollut eväitä, kun ei ole tullut omassa kodissa vastaan.Eli siis toki on jokainen lapsista alle kouluikäisenä huutanut joskus naama punaisena "sä oot tyhmä", mutta siitä on aina todettu, että niin ei ihmisille puhuta. Yksikään murrosikäinen (nyt 3. menossa) ei ole sitä vastoin huutanut tai haistatellut päin naamaa. Murisseet kyllä ovat :) tai olleet muuten vaan murkkuja, mutta eivät tosiaan tiuski tai nimittele.
Mulle itselleni on tärkeä periaate se, että suuttumus pitää voida ilmaista ilman, että esim. nimittelee toisia. Vihainen saa siis olla, ei meillä tunteiden ilmaisemista ole kielletty :). Mutta vihaisenakaan ei saa puhua muille rumasti. Koska se on musta huonoa käytöstä.
Tosiaan isommat lapset myös huomauttavat pienemmille, jos nämä tiuskivat tai nimittelevät.
Ja siis en tosiaan tarkoittanut, etteivät meillä koskaan lapset puhuisi rumasti :). Tarkoitin, että uskovat kerrasta sanottaessa ja eivätkä esim. jatka lällättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilen täällä just itselleni: aivan varmasti juuri manasin sen, että seuraavat kaksi murkkua (ne nyt 11 ja 7) tulevat takuuvarmasti huutamaan ja haistattelemaan päin naamaani :-D, koska tuossa kerroin tärkeänä, etteivät lapseni moista tee ;-)
ettei tuo käy meillä :-)
Hyvää yötä!
t. 54
Hymyilen täällä just itselleni: aivan varmasti juuri manasin sen, että seuraavat kaksi murkkua (ne nyt 11 ja 7) tulevat takuuvarmasti huutamaan ja haistattelemaan päin naamaani :-D, koska tuossa kerroin tärkeänä, etteivät lapseni moista tee ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus on just tuota tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyn opettamista, sillä juuri tunteet ovat ne jotka saavat ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla. Ei tunteiden käsittelyssä auta rangaistukset ja pois ottamiset, ei se opeta miten kestää pettymyksiä, sietää epämiellyttäviä mutta välttämättömiä asioita jne. Jos kasvatus perustuisikin vain uhkailuun ja aikuisen keksimiin, mielivaltaisiin rangaistuksiin niin aika helpollahan sitä pääsisi!
Rangaistusten on todettu tehoavan aika vähäisesti lapsen käytökseen, ja sen kanssa on sama kuin monen muunkin asian: sen teho heikkenee ajan kanssa ja tarvitaan yhä järeämpiä pakotteita ja uhkia. Kasvatuksessa seuraamukset eivät ole aikuisen itsensä keksimiä, vaan perustuvat yhteistyöhön ja niitä mietitään jo etukäteenkin yhdessä. Mikä olisi kohtuullinen tapa korvata aiheutettu mielipaha/vahinko - se auttaisi lasta kehittämään moraalista käsityskykyään ja auttaisi paremmin sitoutumaan hyvään käytökseen kuin aikuisen hatusta vetämät, asiaan liittymättömät mielivaltaiset rangaistukset, mistä ei ole hyötyä ongelman ratkaisemiseksi - vai auttaako eteisessä nukuttaminen muka oikesti jotakin?
Toisekseen, millaisia rangaistuksia saa huonosti käyttäytyvä aikuinen? Oikeudenmukaisuuden nimissä myös aikuinen tarvitsee rangaistuksia, jos toimii muuten kuin on sopivaa. Kyllähän aikuisillekin tapahtuu ylilyöntejä, etenkin väsyneenä ja stressaantuneena. Aikuisen huonoa käytöstä voi olla sekin, ettei ota aikuisen vastuuta tilanteista ja niiden syntymisestä, vaan katsoo, että vuorovaikutus ja sen ongelma on vain lapsen syytä.
joku (murkku) ei huuda ikinä vanhemmilleen, joku huutaa vaikka mitä tekisi/opettaisi
Tämä ketju on uskomaton! En enää KOSKAAN, SIIS KOSKAAN kysy minkäänlaista neuvoa tai apua tältä palstalta.
Tämä paikka on täynnä ilkeitä, omaa pahaa oloaan purkavia ihmisiä, jotka nimettöminä pönkittävät omaa surkeaa itseään ja elämäänsä haukkumalla ja arvostelemalla muita. Oletteko kuulleet sellaista hyvää sanontaa; jos sinulla ei omena mitään hyvää sanottavaa, niin ole ihan hiljaa!!!!
Ja ap:lle kannatta kysyä ehkä neuvoa opettajalta ja kysyä pääsyä koulupsykologille, joka kenties voisi keskustella lapsen kanssa siitä miten muiden ihmisten tunteet huomioidaan?
Joka paikassa kerrotaan,että on hyvä että jokainen näyttää tunteensa.miksei aikuinen saisi ilmaista,että tuli paha mieli?meillä ainakin näytetään sekä ilon ja surun tunteet ja kun oma poikani on käyttäytynyt huonosti ja olen komentanut niin vasta sitten,kun kerron että minulle tuli paha mieli hän ymmärtää mitä teki väärin ja pyytää anteeksi.sitten halaamme ja riita loppuu siihen.
Itse käytän lapsen tottelemattomuus ongelmissa apuna metodia, jossa otetaan AK-47, työnnetään se niin syvälle peräsuoleen kuin se uppoaa ja sen jälkeen painetaan liipaisinta.
On lapsia, joille riittää tiukka katse ja he muuttavat käytöstään ja on lapsia joita tulee fyysisesti estää, jotta he lopettaisivat ja joskus nämä lapset saattavat elää samassa perheessä.
Kannattaa lukea muutama koirankoulutuskirja. Nykyään siellä on trendinä positiivnen vahvistaminen - rangaistuksia käytetään vain äärimmäisenä keinona. Ap jakaa rangaistuksia nyt liukuhihnalla ja ne eivät enää merkitse mitään.
Tärkeää olisi pohtia käytöksen syitä! Miksi poika käyttäytyy noin? Miksi ei jaksanut tehdä läksyjä? Miksi siirtyi lällättelyyn (sijaistoiminto)? Miksi halusi loukata äitiään? Miksi sanoi haluavansa loukata äitiään?
Miksi ap ei katkaissut ketjua? Negatiivisella käytöksellä ei saa huomiota, vaan huomioimattomuutta. Kuitenkin perustarpeet eli ruoka ja lepo ovat sellaisia, että niihin ei saa kajota. Lapsen perusturvallisuutta ei saa uhata, vaikka lapsi käyttäytyisikin ei-toivottavasti.
Todennäköisesti syinä ovat jo täällä mainitus väsymys, liiallinen aktiviteetti, liian vähäinen huomio, ehkä tehtävien vaativuus. Jos tilanteesta ei olisi ollut poispääsyä, koska yllälistattuja seikkoja ei olisi voinut muuttaa heti, olisi tilanne pitänyt purkaa sillä, että läksyt olisi jätetty välistä, iltapala otettu aikaisetettuna ja lapsi nukkumaan. Tarvittaessa tilanne olisi selvitetty opettajalle ja jatkossa vanhemmat varmistavat vaatimuksia (harrastukset) vähentämällä sen, ettei tuollaiseen tilanteeseen jouduta.
Tavoitteena ei kuitenkaan ole se, että lapsi väsymykseen ja kiukutteluun turvautuen voi luimia tehtävistään, vaan vanhempien (ja opettajan ) tulee varmistaa, että tehtävät ja harrastukset ovat mitoitettu lapsen ikä- ja osaamistasoon nähden.