Miksi aina oletetaan, kun nainen on äitiyslomalla mies maksaa hänen elämisensä.

että on aika tavallista, että nuorella perheellä ei ole semmoisia omaisuuksia, joilla elellä. Ja en mä ainakaan ajattele, että mies "elättää" mua, meillä on yhteiset rahat joka tapauksessa, koska ollaan perhe.

Minä sain ä-rahaa ihan reilusti myös. Ja meillä oli siihenkin varaa että mies oli hoitovapaalla vuoden.

Äitiyslomalainen tekee työtä perheen ja kodin hyväksi, ei ainoastaan "lomaile". Työssäkäyvä tienaa leivän pöytään. Olispa kummallista jos mies ei yhtäkkiä suostuis osallistumaan mun menoihin.

ja heidän hyvinvoinnistaan pitäisi loppua siittämisen hetkeen?

En minä ainakaan mieti muiden ihmisten raha-asioita. Minulle on herttaisen yhdentekevää millä rahalla kukin elää.



Jos itsetuntosi vaatii että saat tämän asian julkisuuteen laita siitä vaikka ilmoitus paikallisen marketin seinälle. Eiköhän se asia ole kohta kaikkien tiedossa.



Ihan totta, ala ajatella itse ja lakkaa ajattelemasta mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Muitako varten elät?

Minä olen maksanut koko äitiyslomani ajan meidän perheen asuntolainat, sähköt, vedet, jätemaksut jne. Kuten maksoin ennen äitiyslomaanikin.



Ja anoppi kyselee, "viihdynkö" tällä kertaa kotona pidempään. Hah, ihan kuin poikansa jotenkin mahdollistaisi "viihtymisen".

vastuun toisistamme ja perheestämme. Hoitovapaasta sovimme yhdessa kuin myös töihin paluustani. Meillä on päivän selvää, että rahat on yhteisiä oli tilanne mikä hyvänsä.

ja haluaa mahdollistaa kotonaoloni. En joudu anelemaan rahaa tai huolehtimaan yksin itsestäni. Mies haluaa elättää mua.

, että korotettua päivärahaa olen myös saanut. Hoitovapaan tuloilla ei paljo kehuskella.

Järkevä nainen on ensin mukana työelämässä, jotta saa kunnolliset äitiyspäivärahat. Ei tarvitse nöyrtyä pyytämään mieheltä rahaa/saatika kyselemään saanko ostaa itselleni uuden puuterin miehen rahoilla..



Elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole täysin taloudellisesti riippuvainen toisesta. Kyllä se miehilläkin pinnaa kiristää olla yksin vastuussa perheen taloudesta, eikä rahaa jää omiin menoihin. Sellainen on omiaan luomaan jännitettä ja kiristystä parisuhteeseen.

Eikö lapsi ole yhteinen projekti. Äitikö sen hommaa ihan yksin ja sitten äidin on elätettävä itsensä ja varmaan se lapsikin. Mies voi huilutella rahansa ihan vaan itseensä.



Kyllä on jollain taas järjenjuoksu kohillaan. En voi ku ihmetellä.



Meidän perheessä kaikki on yhteistä myös rahat. Äitiyslomalla putoo tulotaso tienasit sitten miten paljon vaan. Meillä maksaa laskuja se jolla rahaa on. Meillä ei oo ikinä tän 22 vuoden aikana ollu mun ja sun rahoja. Luojan kiitos, mulla on ihana mies :)

Tähän viestiin

Järkevä nainen on ensin mukana työelämässä, jotta saa kunnolliset äitiyspäivärahat. Ei tarvitse nöyrtyä pyytämään mieheltä rahaa/saatika kyselemään saanko ostaa itselleni uuden puuterin miehen rahoilla..

Elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole täysin taloudellisesti riippuvainen toisesta. Kyllä se miehilläkin pinnaa kiristää olla yksin vastuussa perheen taloudesta, eikä rahaa jää omiin menoihin. Sellainen on omiaan luomaan jännitettä ja kiristystä parisuhteeseen.

kommentoin sen verran, että meillä on ainakin rahat ihan yhteisiä, eikä tarvitse kysyä mieheltä, mihin saa rahoja käyttää. Mulle perheeseen sitoutuminen on myös taloudellista sitoutumista. Ei ole mun rahoja ja sun rahoja tai kahta erilaista elintasoa perheessä.

Me ollaan toisistamme riippuvaisia myös taloudellisesti. Toisen rahankäyttö ei ole toiselta pois. Talouden pelisäännöt sovitaan yhdessä, rahaa käytetään siihen, mihin on varaa. Ei synny jännitteitä eikä kiristystä.

Juu ei, oo ei. Eipähän silti tule tässä perheessä eroteltua, kuka elätää ketäkin ja millä elättää.

saa rahaa joten on hyvinkin mahdollista, että äiti saa enemmän kuin isä töissä. Hoitovapaalla ollessa on perhe päättänyt pärjät yhdellä palkalla hetken aikaa, joten tottakai sillä yhdellä palkalla pitää sitten elää.

Edellisessä seurustelusuhteessani meillä oli erilliset rahat, minulla hyvi pienipalkkainen osa-aikatyö ja miehellä hyväpalkkainen vakivirka. Maksoin puolet ruuista, asumisesta, siis kaikesta mahdollisesta. Näiden menojen jälkeen "itselleni" ei jäänyt käyttöön mitään. No, mies taas osteli kaikkea mahdollista ja mahdotonta, matkusteli jne. Vääntöä syntyi, kun minulla ei sitten ollut varaa osallistua yhteisiin juttuihin, vaan köyhäilin siinä pröystäilijän rinnalla. Oli kyllä tosi kypsää!



Nykyinen mieheni olikin sitten aivan toisenlainen kummajainen: seurusteluaikana matkustin hänen luokseen junalla useasti. Hän sitten itse ehdotti, että voisi maksaa junalippuni, kun oli itse parempipalkkaisessa työssä. Olin aivan äimän käkenä! Suhteen vakiinnuttua meillä on ollut yhteiset rahat yhteisellä tilillä ja loistavasti on mennyt. Tilanne palkkojen suhteen vaan on keinahtanut vuosien myötä toisin päin, minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni, mutta se ei haittaa. Ajattelen lämmöllä edelleenkin hänen ajatustaan siitä, että kukin osallistuu kykynsä mukaan yhteisiin menoihin.

Järkevä nainen on ensin mukana työelämässä, jotta saa kunnolliset äitiyspäivärahat. Ei tarvitse nöyrtyä pyytämään mieheltä rahaa/saatika kyselemään saanko ostaa itselleni uuden puuterin miehen rahoilla.. Elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole täysin taloudellisesti riippuvainen toisesta. Kyllä se miehilläkin pinnaa kiristää olla yksin vastuussa perheen taloudesta, eikä rahaa jää omiin menoihin. Sellainen on omiaan luomaan jännitettä ja kiristystä parisuhteeseen.

Vaikka olisin saanut nolla euroa, meillä perheessä ei tarvitse nöyrtyä pyytämään ikinä, ei mitään. Isommista ostoksista puhutaan mutta kymmenen vuotta ovat rahat olleet yhteisiä, uusperhessä.

Me ollaan oltu yhdessä yli 20v ja rahat on aina ollut yhteisiä. Aloitettiin seurustelu sen verran nuorina, että molemmat on opiskellut ja toinen sinä aikana käynyt töissä. Ei missään vaiheessa ole tarvinnut kummankaan miettiä ettei ole rahaa kun opiskelee, tai on hetken joutunut olemaan työttömänä ennen kuin on töitä saanut. Samoin kaikki vanhempainvapaat, toinen on kotona hoitamassa yhteisiä lapsi ja toinen töissä. Ei siinä katella tilien saldoja ja mietitä että mitä toinen saa ostaa ja mitä ei, vaan se ostetaan mitä tarvitaan oli se raha kumman tilillä tahansa...

Olemme perhe. Ëi me mietitä kuka elättää kenetkin tai mistä rahat tulee. Pääasia on, että pärjätään.



Kyllähän naisen tulot yleensä alenee reippaasti äitiyslomalla ja kotihoidontuella ollessa. Tuolloin on mun mielestäni ihan selvää, että mies rahoittaa enemmän. Ja näin siis, vaikka olisi erilliset rahatkin. Onhan se lapsi miehenkin, eikös?

Kun tällä palstalla joku kysyy kotitöiden jaosta, joku alkaa aina perustella että naisen tulee tehdä kaikki kotityöt, koska mies tuo rahaa taloon. Ikään kuin nainen ei toisi yhtään rahaa taloon.

että jos nainen on kotona hoitamassa miehen (ja samalla omaansa) lasta ja sen vuoksi poissa työelämässä, niin tottakai normaali mies tässä tilanteessa kompensoi vaimon tulonmenetyksiä.