Ketään ei voi velvoittaa auttamaan - edes lastenhoidossa

Ei voi luottaa siihen mitä oli joskus, koska huomenna asiat ovat ihan toisin. Perhetyöntekijä on meillä ollut auttamassa, mulla oli jostain syystä tajuttoman rankkaa kun vauva oli parin kuukauden ikäinen, mulle ei missään nimessä, missään tapauksessa sovi sellainen valvominen. Hän hoiti lasta sillä aikaa kun minä nukuin. Joskus käytti vaunulenkillä jos vauva oli kovin itkuinen. Ymmärrän kyllä että kaikkialla perhetyöntekijän toimenkuvaan ei tällainen kuulu, vaan ikävä kyllä tarjotaan vain pelkkää juttelua vaikka tarve olisi aivan muulle toiminnalle. Ensikoti on toinen vaihtoehto. Jos on kovin paha kriisi, lastensuojelu.

Perhetyöntekijöistä on pulaa ja heidän työnkuvansa on määritelty useissa kunnissa tarkkaan keskusteluavuksi, jolloin lasten vanhemmat ovat yhä vastuussa lasten hoidosta ja valvonnasta. Lastensuojelusta tukitoimia saa odottaa kauan ja usein ensimmäisenä ja ainoana vaihtoehtona ns. normaaliperheille tarjotaan tätä perhetyötä. Ensikotipaikkoja on jo nyt niin vähän, ettei sinne mahdu edes todella pahoin oireilevat (nuoret) äidit.

Lapsiinsa väsyneille vanhemmille on olemassa erittäin vähän tukea yhteiskunnalta. Jos ei ole rahaa eikä omia kunnollisia tukiverkkoja, kannattaa harkita sitä lasten hankkimista tarkkaan. Ja jos sen yhden lapsen kanssa on mitään ongelmia jaksamisen kanssa, niin älkää nyt ainakaan useampia hankkiko. Tai siinähän sitten kärvistelette ilman hengähdystaukoja. Enpäs muuten ole törmännyt tilanteeseen, että joku ihan pyytäisi toisen lapsia hoitoon luokseen (ainakaan ap:n kuvailemassa tilanteessa, jossa läheisiä ihmissuhteita ei juuri taida löytyä).

Ovatkohan ihmiset jo kauankin ja kaikkialla maailmassa ottaneet lomaa omista perheistään?

Luulisi, että edes isällä olisi velvollisuus osallistua lastenhoitoon, mutta ei meillä. Miehen työpaikka vaihtui samaan aikaan kuin toinen lapsi syntyi, eikä ole auttanut vauvanhoidossa eikä myöskään taaperon hoitamisessa YHTÄÄN. On kaikki viikot (ja välillä myös viikonloput) työmatkoilla ympäri Suomea tapaamassa asiakkaitaan. "Hoitaa" varmaan sitten niitä, kun ei kotona tee muuta kuin nukkuu silloin harvoin kun täällä käy.

Millaisia keskusteluja kävitte ennen lasten hankkimista?

Ovatkohan ihmiset jo kauankin ja kaikkialla maailmassa ottaneet lomaa omista perheistään?

Lasten vanhemmat yrittävät kaikin tavoin hoidattaa jälkikasvuaan sukulaisilla ja tutuilla, koska tarvitaan sitä omaa aikaa. Jostain syystä vanhemmat eivät osaa nukkua yksin vaan kunnon yöuniin umpiväsyneenä tarvitaan aina puoliso vierelle ja lapsi pois kotoa.

oma napa....



Eron tms tullen te huutelijat muistakaa sananne...

Meillä tilanne että omat vanhempani ovat jo lähes 70 vuotiaita ja molemmat sairastelevat. Käymme heidän luona kylässä ja autamme mutta emme käytä lastenhoitoapuna. Sisareni taas tuuppaa vähäänkään välittämättä lapsiaan heille hoidettavaksi ja isovanhemmat ovat todella väsyneitä. Eivät kehtaa kieltäytyäkän kun haluavat kuitenkin auttaa vaikka heillä ei juuri voimat riittäisi. Olemme yrittäneet puhua sisarelleni ja tämän miehelle että lopettaisivat mutta tuloksetta.

oma napa....

Eron tms tullen te huutelijat muistakaa sananne...

ja ruokkisin kaikki kulmakunnan kakarat. Kerropa minulle, miten se helpottaisi tilannetta, että olisi omien lapsien lisäksi hoidossa vielä naapureidenkin mukulat.

keino, millä saadaan läheiset suhteet setiin ja tätiin ja isovanhempiin.

Me olemme käyneet perheenä kylässä, emmekä ole hoidattaneet lapsiamme yökylässä sukulaisillamme. Silti heillä on todella läheiset suhteet lapsiimme. Ehkä juuri siksi, että emme ole käyttäneet sukulaisiamme hyväksi ja vaahdonneet, että ainoastaan ja vain yökyläily ilman vanhempia on oikea keino saada läheiset suhteet sukulaisiin.

kyse siitä, että minä haluaisin omaa aikaa, vaan kyse on siitä, että haluaisin, että lapset oppisivat tuntemaan sukulaiset (kummit, isovanhemmat, tädit ja sedät) ja oppisivat olemaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja arvostamaan heitä.

Itse olin lapsena paljon tekemisissä isovanhempieni ja muiden lähisukulaisten kanssa. Se oli antoisaa ja opettavaista. Haluaisin antaa saman mahdollisuuden lapselleni. Valitettavasti tähän ei ole mahdollisuutta. Sukulaiset antavat mielummin aikansa televio-ohjelmien tuijottamiseen (ovat kertoneet seuraavansa monia tv-sarjoja). Yksi isovanhempi taas on aina töissä.

silloin tällöin ehkäpä kerran vuoteen josko saisi edes yhden yön nukuttua... Olisi niin hieno juttu jottako edes kummi, mummi, sedät taikka tädit tekisivät joskus näin, että ottaisivat lapsen yökylään, mutta ei niin ei..

Ei ihme että monet "joutuvat" lastensuojelun, sossun tms piiriin, lapsia hupstaanotetaan yms...

Mä ihmettelin aikoinaan tosi paljon kun olin n 25 v sinkku, matkustelin paljon ja nautin elämästä. Sain vuoden aikana 3 kummipyyntöä ja innolla ne otin. Lähettelin kortteja, ostin kauniita vaatteita ja sitten räjähti. Jos olin vkonlopun kotona olis pitänyt tulla lasta vahtimaan kun olin kummi. Minä en ollut eläessään vaihtanut vaippaa saati sitten ollut kaksin lapsen kanssa ja nyt olisi joko pitänyt ottaa lapsi vkonlopuksi tai ainakin tulla illaksi hoitamaan jotta vanhemmat pääsisivät ulos. Ja tämä pyyntö tapahtui monta kertaa, vuoden aikana vähintään joka toinen kk pyysi jokainen perhe. Sitten keksin ylityöt ja matkat. Muuten tulisin mutta pakko olla ylitöissä tai ikävä kyllä lähden reissuun eikä mitään ollut.

Kuvittelin että kummius on sitä että ostaa pari pakettia ja lähettelee muutaman kortin vuodessa mutta ei, ilmainen lapsenvahti olis pitänyt olla.

Yksikin perhe ilmoitti tule silloin ja silloin ja voi olla että haluat ottaa kotiin saman taksin jolla me tullaan kun meillä aamuisin aina siivotaan. Taksi olis maksanut saman verran kun meni baariin vkonloppuna, joten kieltäydyin kauniisti ja vanhemmat vaan sanoi voi kun me ollaan jo kaikki sovittu.

Jos paikkakunnalla ei ole MLL.ää, ihan taatusti siinä kylässä on kyläkauppa, jossa on ilmoitustaulu ja voit laittaa ilmoituksen lapsenvahdista. Miten se että on täti tarkoittaa että pitäisi tulla lapsenvahdiksi ?

Oikeesti, en ymmärrä !

silloin tällöin ehkäpä kerran vuoteen josko saisi edes yhden yön nukuttua... Olisi niin hieno juttu jottako edes kummi, mummi, sedät taikka tädit tekisivät joskus näin, että ottaisivat lapsen yökylään, mutta ei niin ei..

Ei ihme että monet "joutuvat" lastensuojelun, sossun tms piiriin, lapsia hupstaanotetaan yms...

Mä ihmettelin aikoinaan tosi paljon kun olin n 25 v sinkku, matkustelin paljon ja nautin elämästä. Sain vuoden aikana 3 kummipyyntöä ja innolla ne otin. Lähettelin kortteja, ostin kauniita vaatteita ja sitten räjähti. Jos olin vkonlopun kotona olis pitänyt tulla lasta vahtimaan kun olin kummi. Minä en ollut eläessään vaihtanut vaippaa saati sitten ollut kaksin lapsen kanssa ja nyt olisi joko pitänyt ottaa lapsi vkonlopuksi tai ainakin tulla illaksi hoitamaan jotta vanhemmat pääsisivät ulos. Ja tämä pyyntö tapahtui monta kertaa, vuoden aikana vähintään joka toinen kk pyysi jokainen perhe. Sitten keksin ylityöt ja matkat. Muuten tulisin mutta pakko olla ylitöissä tai ikävä kyllä lähden reissuun eikä mitään ollut.

Kuvittelin että kummius on sitä että ostaa pari pakettia ja lähettelee muutaman kortin vuodessa mutta ei, ilmainen lapsenvahti olis pitänyt olla.

Yksikin perhe ilmoitti tule silloin ja silloin ja voi olla että haluat ottaa kotiin saman taksin jolla me tullaan kun meillä aamuisin aina siivotaan. Taksi olis maksanut saman verran kun meni baariin vkonloppuna, joten kieltäydyin kauniisti ja vanhemmat vaan sanoi voi kun me ollaan jo kaikki sovittu.

Jos paikkakunnalla ei ole MLL.ää, ihan taatusti siinä kylässä on kyläkauppa, jossa on ilmoitustaulu ja voit laittaa ilmoituksen lapsenvahdista. Miten se että on täti tarkoittaa että pitäisi tulla lapsenvahdiksi ?

Oikeesti, en ymmärrä !

Mutta niin kuin joku aikaisemmin taisi mainita että lapsi sairastui vakavasti ja ukko häipyi sen vuoksi jne..

Auttaako se mielestäsi asiaa että maksat itsesi kipeäksi MLL:n hoitajaa käyttäen että saisit edes kotona yhden yön noin 8h nukutuksi katkeamata? tms

En ole kuitenkaan tuo jonka tekstiä lainasit...

aloin kummiksi 27 vuotiaana sinkkuna yh.lle. Lupasin auttaa häntä mahdollisuuksien mukaan.



Vauva oli 2 kuukautta kun apua tarvittiin. Vauva tuotiin illalla hoitoon, että pääsee kauppaan. Ok, lupasin. Pyysin vain, että hakee ajoissa, koska lauantaiaamuna oli klo 7 työt.



Äiti soitti koo 21, että hänelläkin on oikeus vapaaseen ja ottaa pari sidukkaa terassilla. Lopulta tuli koo 4 kotiin. Onneksi ehdin aamulla töihin.



Vähän ajan päästä minulla oli joka viikonloppuvapaa vauva hoidossa. Ennen kuin vauva täytti vuoden, lopetin koko homman. Vauvan äiti huusi myös samalla tavalla kuin av.mammat, että auttaa pitää ja pitää olla tukiverkko ja kyllä sinuunkin kolahtaa kun et auta ja olenpa ilkea ja inhottava ja itsekäs.



Olen nyt 49v ja meillä on 4 lasta, jotka on kasvatettu ilman toisten hoitoapua. Ei ole hoidatettu kummeilla ja isovanhemmilla. Lopetettiin vain kapakassa laukkomiset ja alettiin elämään niin, että elämäntavat on terveet ja näin jaksaa paremmin. Nautittiin arjesta, eikä haaveiltu jostain extremetemppurataparisuhdelomista.



Lapset lähtevät muutaman vuoden päästä maailmalle ja tällä kokemuksella voin sanoa, että enemmän saa ihmissuhteista kun ei käytä heitä hyväkseen. Säilyy paremmat välit sukulaisiin ja kummeihin.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.



Jos isovanhemmat eivät halua osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään ja tarjota silloin tällöin apuaan, saavat vanheta yksin. Itse en ainakaan tuollaisia itsekkäitä vanhuksia auttaisi. Saisivat maata yksin vanhainkodissa.



Onneksi omien lasteni isovanhemmat molemmilta puolilta osallistuvat ja omasta tahdostaan hoitavat lapsiani.



Minäkin haluan hoitaa heitä, kun he ovat vanhoja ja apua tarvitsevat.

Minä olen aina saanut apua enemmän kuin tarvitsisinkaan, ja sen avun maksan takaisin lapsilleni jos vain voin. Vanhempani alkavat olla aika iäkkäitä, mutta tulen varmasti hoitamaan hetä parhaani mukaan, niin paljon olen heille velkaa.



Uskon olevani onnellisempi kun saan elää suuressa yhteisössä. Pidemmän päälle kaikki teemme suunnilleen saman verran töitä, mutta se jakaantuu pidemmälle aikavälille ja on siten helpompaa. Äitini filosofia on, että mummut on olemassa jotta äidit jaksaisivat.



Tämähän ei helpota tidän elämää joilla ei verkostoa ole, mutta miettikääpä miten voitte parantaa lastenne elämää kun se aika tulee.

meillä on jo vanhimmat lapset teinejä, jotka eivät ole elämästään viettäneet yhtään yötä kenelläkään sukulaisella tms. Kun kaikki lapset olivat pieniä, toivoin, että saisi joskus nukkua rauhassa, nykyisin toivon, että saisi edes kerran kymmenessä vuodessa olla yhden illan ja yön miehen kanssa kaksin, mutta vielä menee pitkään ennenkuin se toteutuu.

eivätkä isovanhemmat pahemmin häntä huoli yökylään. asuvat lähellä, mutta kierrelen sanovat, että mitä jos menisitte kotiin yöksi, mitä jos et menisi niihin pikkujouluihin vaan kävisit vain pizzalla... ja ihan keski-ikäisiä, terveitä ihmisiä ovat. Lapsi ei siis koskaan ole missään yökylässä vaan harvoin max. 4 tuntia hoidossa. Harmittaahan se, tosi paljon. Ei ihme, että yksinhuoltajat masentuvat, vanhemmat uupuvat... ympärillä olisi ihmisiä, joita ei kiinnosta.

Näin me tehdään kun kaivataan yhteistä aikaa. Ei se tietenkään ole sama kuin että joku ottaisi lapset yökylään mutta tyhjää parempi kuitenkin. Tai voihan sitä tietysti voivotella ja rypeä omassa kurjuudessakin.

ja itseasiassa taistellutkin olen asiasta oman äitini kanssa. Olemme ääneen harmitelelet mieheni kanssa, että kukaan sukulainen...ei mummot, ei papat, ei vaarit, ei sisarukset (joita on mieheni kanssa yhteensä 7) ei kummit, ei ketkään voi hoitaa koskaan eikä ikinä lapsiamme. Kaikki muu on hyvin, mutta tukiverkoston puute tekee tästä elämästä vaikeaa.

Äitini mielestä oletan muiden hoitavani lapseni vaikka suuritoiveeni olisi vain se, että edes joskus joku soittaisi ja kysyisi, että voisiko tulla hakemaan meidän lapset hoitoon. Tuskin ikinä toteutuu. Iovanhemmat asuu melkein naapurissa ja he eivät lapsenlapsiaan ole kiinnostunut näkemään muutenkaan!

No joskus tulevisuudessa osaan sitten itse olla parempi mummo.

Kun nykyään pärjätään omillaan, hoidetaan omat asiat, omat lapset, eikä missään tapauksessa puututa millään tavalla kenenkään asioihin.



Aatelkaapa jos vielä nykyäänkin vois naapurit hoitaa toistensa lapsia. Noin niin kuin hiukan kärjistetysti, mutta tajunnette mitä ajan takaa.