Te, joilla on reilusti rahaa säästössä!

Ollaan molemmat töissä, melko hyvät palkat. Melkein heti kun alettiin olla yhdessä avattiin yhteinen säästötili, silloin lähinnä matkustelua tai yhteisiä hankintoja varten. Laitetaan molemmat palkastamme tietyt summat suoraan tilille, ja kivasti sinne on vuosien varrella kertynyt vaikka paljon on säästörahalla hankittu ja matkusteltukin.

vaikka aluksi piti maksaakin opinto- ja asuntolainoja. Osittain tähän on vaikuttanut se, että olemme molemmat diplomi-insinöörejä, joten palkkamme eivät ole huonoja, vaikkakin alle ammattikuntamme keskitason. Mutta ehkä vielä enemmän on vaikuttanut se, että olemme aina sovittaneet menomme tulojemme mukaan. Esim. lasten ollessa pieniä ostin paljon vaatteita ja tavaroita käytettynä, ompelin myös paljon itse ja tein vauvojen soseet itse. Meillä ei ole myöskään autoa, vaan kuljemme julkisilla, joten rahaa säästyy siinäkin selvästi.

Meillä säästöjä n. 25 000€, pari vuotta nyt säästetty. Sitä ennen oli 40 000€, mutta ne meni asunnon ostoon.



Tulot: huonot (minä neljättä vuotta kotona ja mies opettaja, perheen nettotulot n. 3000€)

Menot: pienet (vain pieni asuntolaina, koska ostimme perheem talouteen sopivan asunnon; muutenkin olemme tarkkoja taloudenpidossa)

Säästövinkit: Mm. pienten lasten hankinnat lähinnä kirpputoreilta, joissa kotiäidillä on aikaa kierrellä. Saa tosi nättejä vaatteita ja muita tarvikkeita. Ne saa myös myytyä eteenpäin usein aivan samaan hintaan.

ostamme tavaroita harkiten, ei mitään heräteostoksia. Kirppiksiltä löytyy vaatteita ja harrastusvälineitä. Kilpailuttakaa vakuutukset ym. Laina ja lainanhoitokulut pitää olla mitoitettu sopiviksi, ei liian suuriksi tuloihin nähden.

Nopea opiskelu kotona asuen, reilu parikymppisestä asti töissä, ei kallista makua, ei turhaa biletystä, asunnon osto nopeasti, järkevät hankinnat.

emme matkustele, ostamme kaiken mahdollisen kirpputoreilta. Tulomme eivät ole isot, mutta säästöön jää silti.

Olen aina ihmetellyt, miksi sellaiset ihmiset, jotka eivät rahojaan mihinkään käytä, saavat kiksejä siitä, kun verkkopankki kertoo tililtä löytyvän ison summan rahaa? Itselleni rahalla on välinearvoa, ei itseisarvoa enkä siksi säästämistä oikein koskaan ole ymmärtänyt. Meidän perheemme filosofia onkin, että silloin kun rahaa on, siitä nautitaan esim. matkustelemalla ja silloin kun sitä ei ole, eletään sen mukaan. Voin olla huithapeli, mutta se, että jo alle 30 v. ihmiset puhuvat "pahan päivän" varalle säästämisestä, tuntuu jotenkin pystyyn kuolleiden ihmisten meiningiltä.

Ansaitsemme ihan kohtuullisesti eika rahaa kulu juuri mihinkaan. Meilla ei ole autoa, emme polta, emme juo, emme meikkaa, mina kayn muutaman kerran vuodessa kampaajalla, mutta mieheni leikkaa hiuksensa itse. Ostamme ajattomia ja kestavia vaatteita.



Ehdimme saastaa n. 400 000 euroa valmistumisen jalkeen (kymmenessa vuodessa), kun paatimme ostaa talon. Siihen meni valtaosa rahoista ja otimme vahan velkaakin. Nyt maksamme asuntolainaa pois ja ylijaavan rahan pidamme saastotileilla pahan paivan varalle (esim. toinen / molemmat jaavat tyottomiksi tai sairastuvat). Puskuria on noin vuodeksi.



Meilla on vain yksi lapsi, se on varmasti myos vaikuttanut.

voin sanoa, että minulla ja miehelläni tuskin ainakaan mitään kovin isoja säästöjä olisi jollei minulla olisi vanhemmilta saatua rahaa, vanhemmat esimerkiksi säästivät lapsilleen jo meidän ollessa lapsia ja lahoittivat rahaa asunnon oston yhteydessä sitten aikuisena ja pientä perintöäkin olen suvusta saanut.



Olemme miehen kanssa itse keskituloisia, julkisella sektorilla työskennellään kummatkin muttei ihan kehnoimmilla palkoilla kuitenkaan. On tosi helppo säästää kun asunto on nuorena maksettu ja asutaan suhteellisen vaatimattomasti (Helsingissä tosin, jossa vaatimatonkin asuminen maksaa toki melko paljon) mutta tuskinpa me tähän oltaisiin pystytty moneen vuoteen jos ei olisi noita vanhempieni aikoinaan hyvin sijoittamia rahoja taustalla. Noin kymmenen vuoden päästä ehkä muuten sitten voisi alkaa enemmän kertyä säästöjä ja tällöinkin ehkä pitäisi tinkiä joko säästämisestä tai pitkistä vanhempainvapaista, joihin nyt mahdollisuus jopa niin, että meistä myös isotuloisempi voi hyvin olla vanhempainvapaalla. Nyt tälläkin hetkellä varmaan vähäsen pystyisimme säästämään muttei isompia summia. Toisaalta emme pyri säästämään kaikessa mahdollisessa mutta kun ylipäätänä pyrimme melko ekologiseen elämään tuottaa se säästöä monessa kohtaa, tosin esim. luomuruokaan tuhlmaamme ja tästä en haluaisi luopua kuin pakon edessä.

Olen aina ihmetellyt, miksi sellaiset ihmiset, jotka eivät rahojaan mihinkään käytä, saavat kiksejä siitä, kun verkkopankki kertoo tililtä löytyvän ison summan rahaa?

En mina siita mitaan kikseja saanutkaan. Raha vain keraantyi, koska tulot olivat suuremmat kuin menot. Kun tuli asunnon ostamisen tarve, oli kuitenkin mukavaa, kun sai rauhassa valita sopivaa pankkia lainan tarjoajaksi, eika ottaa sita, minka saa.

Mekin matkustamme muutaman kerran vuodessa, mutta kaymme mieluummin muutaman paivan kaupunkilomilla Euroopassa kuin pitemmilla kaukomatkoilla, joten loppujen lopuksi nama eivat hirveita maksa.

Olemme varmaan edellisen kirjoittajan kuvaamia "pystyynkuolleita" ihmisia, mutta meille tama riittaa.

Rahallinen puskuri kannattaa olla jokaisella silta varalta, etta tyottomyys, onnettomuus tai sairaus osuu omaan perheeseen. Meilla puskuria on aina vahintaan vuodeksi - myos siksi, etta jos tyo alkaa joskus kyllastyttaa, voimme hyvilla mielin ottaa omarahoitteisen sapattivapaan!

n. Voin olla huithapeli, mutta se, että jo alle 30 v. ihmiset puhuvat "pahan päivän" varalle säästämisestä, tuntuu jotenkin pystyyn kuolleiden ihmisten meiningiltä.

Jos kolmikymppisellä on velattoman auton ja asunnon lisäksi vaikka 50t rahaa, niin ei tarvitse liikaa murehtia seuraavissa yt-neuvotteluissa, ei tarvi myöskään pelätä joutuvansa olemaan 80 v asti töissä, kun voi rahan pistää poikimaan ja hoitaa tilanteen siten, että eläkkeellelähtönsä voi itse päättää.

Mulla on 18 t.+ vapaaehtoinen eläkevakuutus, miehellä 15 t, onko se reilusti? Musta ei...



Ikää mulla 40 ja miehellä 38 v. Meidän nettotulot on 1820+1670+210 (lapsilisät kahdesta) eli 3700 euroa. Eli ei mitään superpalkattua työtä. Omistusasunto on jo melkein maksettu, kun ostettiin perheasunto -96 (olivat silloin halpoja nykymittapuun mukaan). Lisäksi velaton mummonmökki, jota on itse remppailtu (katto, ikkunat kunnostettu, salaojat, maalaus, sisäpinnat). 12 v. vanha auto, autoon ei meillä sijoitella, huoltoon ja korjauksiin menee n. 200-600 egee/vuosi toimenpiteestä riippuen, halvempaa kuin maksella uutta. Mulle on pääasia, että auto käynnistyy, kulkee ja turvatyynyt toimii. Ei tarvita ajotietokoneita, nahkapenkkejä, ilmastointia ja webastoja.



Silloin asunnonostohetkellä oltiin vasta-avioituneita ja persaukisia, lainan takasi appiukko, jolle vuokralla asuminen on kauhistus. Viisas mies, sano...



Ei olla elelty mitenkään kummemmin. Silloin kun lapset oli tarhaiässä, ei rahaa jäänyt hirveästi yli, kun oli tarhamaksut, asuntolainat ja mökin lainat. Vähän jäi kuitenkin, tuollaista 400 euroa/kk. Nyt kun ne on ilmaisessa koulussa, ja mökki on maksettu, niin säästöönkin alkaa jäädä. Ulkomailla ei olla matkusteltu, tänä kesänä on ekat reissut Latviaan ja talvella ehkä Lontooseen. Ei juoda, ei polteta, ei isoja koiria syömässä ruokaa, ei baari-iltoja... vältetään heräteostoja ja katsellaan ja vertaillaan aina hintoja, kun jotain ostetaan. Mökin pihamaakin on valjastettu osittain ruuantuotantoon. Paljon ostettu itselle lapsille vaatetta kirppareilta ja alennusmyynneistä, ja huonekalutkin on melkein kaikki sukulaisten ja ystävien puisia "mä oon kyllästynyt tohon", jotka on saaneet mun käsittelyssä uutta väriä/lakkaa niskaansa (sitten ne haluaakin ostaa ne takaisin ;) Kesällä mennään pyörillä töihin, säästyy bensarahoissa ja kunto kohhoo..Viimeaikoina olen innostunut tekemään asunnossakin pintaremppaa. Makuuhuone on työn alla.



Jotenkin sitä on tottunut nuukailemaan...

Nopea opiskelu kotona asuen, reilu parikymppisestä asti töissä, ei kallista makua, ei turhaa biletystä, asunnon osto nopeasti, järkevät hankinnat.

Nuorena muutto kotoa, pitkä yliopisto-opiskelu, paljon biletystä, kallis maku, vuokra-asuminen ja matkustelu. Mutta elämä on ollut antoisaa :)

Omalle kohdalleni en osaa kuvitella tilannetta, että saisin jotain oloja pankkitilin saldosta. Mulla on omistusasunto, jonka maksaminen on tietenkin perinnön säästämistä lapsille, mutta muuten haluan elää enkä kituuttaa. Jos emme matkustelisi, söisi hyvin (= luomua ja kunnon ruokaa, ei mitään punaisten lappujen lihoja), lapset olisi yksityiskoulussa ja harrastaisi kalliisti, ostaisi kauniita ja kestäviä merkkivaatteita (vain tarpeellinen määrä, käytetään pitkään) uutena kaupasta ja omistaisi autoa (uusi, mutta pieni), niin tokihan laina lyhenisi ennätysvauhtia ja tilillekin jäisi, mutta

mitä mulle jäisi moisesta käteen muuta kuin enemmän perintöä lapsille?



Auto ei nyt ole ihan välttämättömyys, mutta helpottaa elämää. Kuljetan sillä sitten niitä autottomia fudiskavereitakin ympäri kyliä. Kauniit ja kalliit vaatteet ovat arjen ylellisyyttä, joilla on myös ekologinen merkitys; kaikki menee meiltä käyttökelpoisena eteenpäin, eikä yhtään turhaa riepua tai tavaraa haalita nurkkiin. Matkustaminen antaa lapsille ja mulle henkistä pääomaa, jota ei mitata tilin saldolla -kielikursseilla on jopa ihan oikeasti merkitystä lasten tulevaisuudelle parempana kielitaitona.



Kauniisti sisustettu koti uudessa talossa hyvällä alueella on pieni, mutta meille riittävä, tingin mieluummin neliöistä kuin sijainnista/varustetasosta.



Palkka riittää elämiseen, kaikki menee kulutukseen, mutta en saa siitä vatsahaavaa. Jos tilanne muuttuu, niin sitten tehdään tilannearvio uudestaan. Säästöt mahtuu kolikkopurkkiin, mutta eikä ole muita velkoja kuin autosta ja asunnosta.

Mitä varten säästätte?

Me säästetään sitä varten, että aina haluttaessa tai tarvittaessa on mistä ottaa. Jos kodinkoneet hajoaa, katto vuotaa, tarvitaan uusia fillareita tai ajokortti, on kiva tietää että se raha on jossain. Myös matkoja on kiva tehdä ex tempore, silloin kun huvittaa ja minne huvittaa, eikä tarvitse ensin säästää vuotta.

Myyntivoittoa olen sijoitellut sopivasti ja siten kasvattanut pääoman tuottoa. Lisäksi olen säästänyt vaikka en ole mitenkään isopalkkainen. Perintöä en ole saanut eikä sitä varmaan ole luvassakaan, vanhemmat pienipalkkaisessa työssä ja sairauksien vuoksi jääneet varhain eläkkeelle joten eläkkeet on pienet. Niiden talokin on siinä kunnossa kun se mulle asti ehtisi, että pommin saa laittaa siihen alle ja räjäyttää pois - vanhemmilla ei ole ollut aikaa, rahaa eikä kykyä rempata.

Jos emme matkustelisi, söisi hyvin (= luomua ja kunnon ruokaa, ei mitään punaisten lappujen lihoja), lapset olisi yksityiskoulussa ja harrastaisi kalliisti, ostaisi kauniita ja kestäviä merkkivaatteita (vain tarpeellinen määrä, käytetään pitkään) uutena kaupasta ja omistaisi autoa (uusi, mutta pieni), niin tokihan laina lyhenisi ennätysvauhtia ja tilillekin jäisi, mutta mitä mulle jäisi moisesta käteen muuta kuin enemmän perintöä lapsille?

Auto ei nyt ole ihan välttämättömyys, mutta helpottaa elämää. Kuljetan sillä sitten niitä autottomia fudiskavereitakin ympäri kyliä. Kauniit ja kalliit vaatteet ovat arjen ylellisyyttä, joilla on myös ekologinen merkitys; kaikki menee meiltä käyttökelpoisena eteenpäin, eikä yhtään turhaa riepua tai tavaraa haalita nurkkiin. Matkustaminen antaa lapsille ja mulle henkistä pääomaa, jota ei mitata tilin saldolla -kielikursseilla on jopa ihan oikeasti merkitystä lasten tulevaisuudelle parempana kielitaitona.

Kauniisti sisustettu koti uudessa talossa hyvällä alueella on pieni, mutta meille riittävä, tingin mieluummin neliöistä kuin sijainnista/varustetasosta.

Palkka riittää elämiseen, kaikki menee kulutukseen, mutta en saa siitä vatsahaavaa. Jos tilanne muuttuu, niin sitten tehdään tilannearvio uudestaan. Säästöt mahtuu kolikkopurkkiin, mutta eikä ole muita velkoja kuin autosta ja asunnosta.

Tama oli mielenkiintoinen viesti, koska elamme melkein prikulleen nain, mutta rahaa jaa silti koko ajan saastoon. Mita teemme vaarin?

Ei minusta kohtuudella elaminen ole mitaan kituuttamista eika toisaalta saastaminen tee autuaaksi, mutta en ota stressia tilille kertyvista rahoista - niilla voi sitten maksaa asuntolainan nopeammin pois tai sijoittaa energiaosakkeisiin tai mita ikina.

molemmat kuukaudessa noin 10 000 euroa.

Jos emme matkustelisi, söisi hyvin (= luomua ja kunnon ruokaa, ei mitään punaisten lappujen lihoja), lapset olisi yksityiskoulussa ja harrastaisi kalliisti, ostaisi kauniita ja kestäviä merkkivaatteita (vain tarpeellinen määrä, käytetään pitkään) uutena kaupasta ja omistaisi autoa (uusi, mutta pieni), niin tokihan laina lyhenisi ennätysvauhtia ja tilillekin jäisi, mutta mitä mulle jäisi moisesta käteen muuta kuin enemmän perintöä lapsille? Auto ei nyt ole ihan välttämättömyys, mutta helpottaa elämää. Kuljetan sillä sitten niitä autottomia fudiskavereitakin ympäri kyliä. Kauniit ja kalliit vaatteet ovat arjen ylellisyyttä, joilla on myös ekologinen merkitys; kaikki menee meiltä käyttökelpoisena eteenpäin, eikä yhtään turhaa riepua tai tavaraa haalita nurkkiin. Matkustaminen antaa lapsille ja mulle henkistä pääomaa, jota ei mitata tilin saldolla -kielikursseilla on jopa ihan oikeasti merkitystä lasten tulevaisuudelle parempana kielitaitona. Kauniisti sisustettu koti uudessa talossa hyvällä alueella on pieni, mutta meille riittävä, tingin mieluummin neliöistä kuin sijainnista/varustetasosta. Palkka riittää elämiseen, kaikki menee kulutukseen, mutta en saa siitä vatsahaavaa. Jos tilanne muuttuu, niin sitten tehdään tilannearvio uudestaan. Säästöt mahtuu kolikkopurkkiin, mutta eikä ole muita velkoja kuin autosta ja asunnosta.

Tama oli mielenkiintoinen viesti, koska elamme melkein prikulleen nain, mutta rahaa jaa silti koko ajan saastoon. Mita teemme vaarin? Ei minusta kohtuudella elaminen ole mitaan kituuttamista eika toisaalta saastaminen tee autuaaksi, mutta en ota stressia tilille kertyvista rahoista - niilla voi sitten maksaa asuntolainan nopeammin pois tai sijoittaa energiaosakkeisiin tai mita ikina.

mä olen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Jos meitä olisi kaksi tulonsaajaa, niin joo, varmaan sitten sijoittain / säästäisin ylimääräiset, mutta nyt nautin elämästä, enkä mieti sen vuohenjuustopötkön hintaa.

100 euroa kuussa kasvaa 30 vuodessa 100000 euroon