Te, joilla on reilusti rahaa säästössä!

Vierailija kirjoitti:

Nopea opiskelu kotona asuen, reilu parikymppisestä asti töissä, ei kallista makua, ei turhaa biletystä, asunnon osto nopeasti, järkevät hankinnat.

Nuorena muutto kotoa, pitkä yliopisto-opiskelu, paljon biletystä, kallis maku, vuokra-asuminen ja matkustelu. Mutta elämä on ollut antoisaa :)

Meillä on paljon säästöjä, ja silti elämä on ollut antoisaa. Nuorena muutimme kotoa, opiskelimme nopeasti (FM ja FT) ja ostimme asunnon nuorena. Silti olemme matkustelleet paljon, minä olen asunut viidessä eri maassa (kun on töissä ulkomailla, kokemuksia ja rahaa saa yhtä aikaa). Maku on muuttunut kalliimmaksi elintason nousun myötä, mutta näyttämisen takia mitään ei ole tarvinnut ostaa kalliina. Käytämme rahaa vain asioihin, joista saamme iloa, emme sellaisiin, mitkä saisivat meidät näyttämään rikkailta.

Kyllä kotitaustalla on toki vaikutusta. Olen ylemmän keskiluokan kodista, joten järkevä rahankäyttö on opittu nuorena. Minulle on säästetty pesämuna, ja opiskeluani on tuettu, joten maisteriksi valmistuminen laajan tutkinnon kanssa neljässä vuodessa oli helppoa. Sama koskee lapsiani, heille on kaikille säästetty tulevaisuutta varten. Ja omistusasunnon osaa ostaa oikeaan aikaan kun vanhemmat osaavat kannustaa, ja toki se pesämuna auttaa. Lisäksi kun jo vanhempani ovat opiskelleet ja asuneet ulkomailla, on luontevaa nähdä matkustelu muunakin kuin jonain viikon lomamatkana, on rohkeutta hakea töihin ulkomaille jo hyvin nuoresta.

Itse aloitin säästämisen opiskeluaikana. Siivosin illat ja viikonloput ja päivisin opiskelin. Eli opintolainaa ei tullut, vaan ehdin säästää 20000€. Ostin heti opintojen jälkeen asunnon ja myin sen neljän vuoden päästä 45 000€ voitolla.

Värjään ja leikkaan hiukseni itse. Nykyään myös lasten hiukset. Lapset harrastaa retkeilyä, kirjastossa käyntejä ja laulavat lapsikuorossa. Eli halvat on harrastukset. Teen aina ruuat alusta loppuu n itse ja ostan ruuat Lidlistä. Jne... Säästöillä ollaan matkusteltua ja sijoitettu rahastoihin.

Paska palkka, mutta olen luonteeltani pihi ja säästöt on vuosien aikana kertynyt kun yritän välttää rahan turhaan laittamista ja kaikkein kalliimpien juttujen ostamista. Kaverit tuskailee ja ihmettelee että he on niin köyhiä ja rahat menee heti. Samaan syssyyn ihmetellään sitäkin, että miksen pistä rahaa haisemaan kun sitä kerran on, miksi pitää pihistellä. Ihmisten epäloogisuus ja järjenköyhyys on ärsyttävää, ehkäpä mulla ei olisikaan sitä rahaa mitä pistää haisemaan ellen olisi pihi, argh.

melba kirjoitti:

Meillä ihan hyvin rahaa säästössä. Ollaan täysin normaalipalkkaisissa töissä oltu, minä välillä jopa yh. Rahat ovat ainoastaan peräisin asuntojen myyntivoitoista ja säästämisestä. Mitään ei olla peritty eikä mistään saatu.

Omaisuutta on kertynyt about 1998 alkaen eli mitä siitä nyt tulee 13 vuotta. Siihen nähden rahaa ihan kivasti, kun ottaa kuitenkin tulot huomioon. Viimeisen reilun vuoden ajan ollaan sijoiteltukin.

Säästöjä voi tavallinenkin palkansaaja saada, kun esim. sijoittaa esim. 5-10% nettotuloistaan. Pienistä summista tulee iso virta pitkässä juoksussa. Esim. 200 e kuussa säästöön ja saa niille 7% tuoton, niin 30 v päästä on 245 t kasassa ja jos säästää 400 e, niin kasassa on jo 429 t.

Mistä saa 7% tuoton säästöille?

Vierailija kirjoitti:

vaikka aluksi piti maksaakin opinto- ja asuntolainoja. Osittain tähän on vaikuttanut se, että olemme molemmat diplomi-insinöörejä, joten palkkamme eivät ole huonoja, vaikkakin alle ammattikuntamme keskitason. Mutta ehkä vielä enemmän on vaikuttanut se, että olemme aina sovittaneet menomme tulojemme mukaan. Esim. lasten ollessa pieniä ostin paljon vaatteita ja tavaroita käytettynä, ompelin myös paljon itse ja tein vauvojen soseet itse. Meillä ei ole myöskään autoa, vaan kuljemme julkisilla, joten rahaa säästyy siinäkin selvästi.

Me myös olemme DI-perhe. Olemme säästäväisiä ja ostamme laatua, mikä kestää. Lasten vaatteet ostimme aina alennusmyynnistä.

Nyt 20 vuodessa on rahaa kertynyt niin, että Nordean rajat vakuuksista ovat tulleet vastaan

Vierailija kirjoitti:

melba kirjoitti:

Meillä ihan hyvin rahaa säästössä. Ollaan täysin normaalipalkkaisissa töissä oltu, minä välillä jopa yh. Rahat ovat ainoastaan peräisin asuntojen myyntivoitoista ja säästämisestä. Mitään ei olla peritty eikä mistään saatu.

Omaisuutta on kertynyt about 1998 alkaen eli mitä siitä nyt tulee 13 vuotta. Siihen nähden rahaa ihan kivasti, kun ottaa kuitenkin tulot huomioon. Viimeisen reilun vuoden ajan ollaan sijoiteltukin.

Säästöjä voi tavallinenkin palkansaaja saada, kun esim. sijoittaa esim. 5-10% nettotuloistaan. Pienistä summista tulee iso virta pitkässä juoksussa. Esim. 200 e kuussa säästöön ja saa niille 7% tuoton, niin 30 v päästä on 245 t kasassa ja jos säästää 400 e, niin kasassa on jo 429 t.

Mistä saa 7% tuoton säästöille?

Helsingin nasdaqista irtoaa keskimäärin semmoisen 10,5%. Lisäksi ETF ajat tuoneet paljon alfaa kun myydään etffän sääntöjen mukaan välittämättä arvosta.

Jos tähän huvittaa ulvoa 8%, niin olet lukenu liikaa kauppiksen kirjoja joissa jenkkikirjoittaja.. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikka aluksi piti maksaakin opinto- ja asuntolainoja. Osittain tähän on vaikuttanut se, että olemme molemmat diplomi-insinöörejä, joten palkkamme eivät ole huonoja, vaikkakin alle ammattikuntamme keskitason. Mutta ehkä vielä enemmän on vaikuttanut se, että olemme aina sovittaneet menomme tulojemme mukaan. Esim. lasten ollessa pieniä ostin paljon vaatteita ja tavaroita käytettynä, ompelin myös paljon itse ja tein vauvojen soseet itse. Meillä ei ole myöskään autoa, vaan kuljemme julkisilla, joten rahaa säästyy siinäkin selvästi.

Me myös olemme DI-perhe. Olemme säästäväisiä ja ostamme laatua, mikä kestää. Lasten vaatteet ostimme aina alennusmyynnistä.

Nyt 20 vuodessa on rahaa kertynyt niin, että Nordean rajat vakuuksista ovat tulleet vastaan

mitkä rajat vakuuksissa?

Säästämällä ja sijoittamalla velkavivulla. Tienaamalla kuin insinööri ja kuluttamalla kuin kaupan kassa. Sillä se on parissa vuosikymmenessä kertynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikka aluksi piti maksaakin opinto- ja asuntolainoja. Osittain tähän on vaikuttanut se, että olemme molemmat diplomi-insinöörejä, joten palkkamme eivät ole huonoja, vaikkakin alle ammattikuntamme keskitason. Mutta ehkä vielä enemmän on vaikuttanut se, että olemme aina sovittaneet menomme tulojemme mukaan. Esim. lasten ollessa pieniä ostin paljon vaatteita ja tavaroita käytettynä, ompelin myös paljon itse ja tein vauvojen soseet itse. Meillä ei ole myöskään autoa, vaan kuljemme julkisilla, joten rahaa säästyy siinäkin selvästi.

Me myös olemme DI-perhe. Olemme säästäväisiä ja ostamme laatua, mikä kestää. Lasten vaatteet ostimme aina alennusmyynnistä.

Nyt 20 vuodessa on rahaa kertynyt niin, että Nordean rajat vakuuksista ovat tulleet vastaan

mitkä rajat vakuuksissa?

Nordea takaa säästöt vain 100 000 asti.

Eri

Täällä on koko seinähullujen kokoontumisajot tai valehtelijoiden klubi. Jotenkin aloin tykätä elämästäni entistä enemmän näitä luettuani.

Kannattaa opetella säästäväisyyttä ihan ensimmäisestä palkasta lähtien. Pienistä puroista kasvaa iso virta

ajan oloon- jos joka päivä ostaa esim. iltapäivälehtiä, kahvia, nameja niin vuoden mittaan tuohon

menee jo pitkä penni. Saati sitten isommassa mittakaavassa. Ei ole pakko ostaa vuoden välein uusinta 

puhelinta tai muuta härpäkettä vaan opettelee tyytymään vaatimattomampaankin. Me olemme vaatimattomista oloista ja keskipalkkaisessa työssä olleita mutta onneksi molemmat olemme luonteeltamme säästäväisiä joten saatoimme jäädä pois työstä ja nyt nautimme kiireettömästä velattomasta

elämästä eikä missään tarvitse pihistellä. 

Dink, vaikka pienet tulot niin säästöön silti jää. Palkasta säästetty. Tai no riippuu, mikä on reilusti?

Olen hyväpalkkaisessa työssä samoin kuin puolisoni. Olen saanut perintöä ja lisäksi tehnyt hyviä osakekauppoja. Olen myös aika säästäväinen. 

Minä ja mies ollaan kummatkin nuukailevasta perheestä. Molempien vanhemmat ovat olleet köyhästä perheestä lähtöisin ja säästäväisyydellä ja työllä kasvattaneet omaisuutensa. Lapset sitten pienestä pitäen kasvaneet samanlaisiksi. Varsinkin minä saan oikeasti iloa penninvenytyksestä ja jo opiskelijana sain rahaa säästöön pieniä määriä. Palkkani oli monta vuotta valmistumisen jälkeen oikeasti todella huono (alle 2000 €/kk), mutta kun ei matkusta, omista autoa, harrastukset on ilmaisia ja kaiken ruoan tekee itse pysyy menot tosi pieninä. Nyt kun palkka on isompi jää säästöön vieläkin enemmän vaikka jälkikasvua on siunaantunut jokunen aika sitten. Koen eläväni hyvää elämää vaikka moni olisi kanssani varmasti eri mieltä. En vaan koe tarvitsevani elämääni muuta kallista kuin tämän omakotitalon. Ei käydä leffassa, kahviloissa tai ulkomailla. Ei tilata lehtiä, harrastukset on käytännössä ilmaisia ja remontoidaan itse se mitä tarvitsee. Hiukset leikataan itse ja kosmetiikka- ja hygieniatuotteet on halvinta markettikamaa. Kesällä kasvatan aika paljon syötävää omalla pihalla. Jotenkin vaan ne menot pysyy ihan itsestään tällä tyylillä pieninä. Mutta edelleen ollaan molemmat ihan keskituloisia, palkka reilu 3000 €/kk, Helsingissä asutaan.

Konmaritan rahani, koska liika varallisuuden kerääminen ahdistaa yhtä paljon kuin liian tavaran haaliminen.

Tää ketju on vuodelta 2011.

Palkasta vaan joka kerta x euroa sivuun heti kun se tulee. Itsellä menee ensin säästötilille ja sitten kun siellä on mielestäni tarpeeksi rahaa siirtyy osakkeisiin. Osakkeista sitä sitten tippuu hiljalleen takaisin ja se lisää säästö- ja/tai kulutusmahdollisuuksia.

Hidas prosessi, mutta kun tarpeeksi kerääntyy rahaa, säästäminen muuttuu helpommaksi. Elintason kohottamiseen voi tietysti osan käyttää, ei kuitenkaan liikaa.

Asunto on velaton,  kallis auto velaton ja säästössä joitain kymmeniä tuhansia euroja.

Ei näillä rahoilla keulita kuitenkaan. Esimerkiksi työttömyyden iskiessä varat hupenisivat nopeasti.

Rahalla ei varsinaisesti tee mitään kun sitä on tarpeeksi ellei pidä kalliista elämäntyylistä. Rahaa tulee vaan koko ajan lisää, toki ekonomina osaan sijoittaa niitä viisaasti. On vaan keksiä mitä varsinaista iloa niistä on kun kaikki materiaalinen hyvinvointi on jo melko hyvällä tasolla. 

Vaimolle en voi antaa rahaa, koska ei osaa käyttää sitä. Rahaa ei voi antaa myöskään tarvitsevalla sukulaisille tai kavereillekaan, koska holtittomasti rahaa tuhlanneen uudet rahat katoavat yhtä nopeasti kuin entisetkin. Nyyhkytarinat menetetyistä rahoista ovat sinänsä koskettavia, mutta teot ratkaisevat.

-m34

Me on saatu säästöön reilu 70 000 ihan palkkatuloista viimeisen viiden vuoden aikana. Nettotuloista 20% menee säästötilille automaattisesti. Asutaan vuokralla ja tullaan asumaan näin niin kauan kun ollaan työelämässä. Sijoitusasunto on hankittu eläkepäiviä silmälläpitäen. Uusi auto, mun kampaajakäynnit ja matkailu on meidän arjen luksusta. Ei ole lehtitilauksia eikä maksullisia harrastuksia, käydään ravintolassa syömässä kerran kuukaudessa, leffassa ehkä kerran vuodessa. Käytän sekä kallista että markettikosmetiikkaa, vaatteissa satsaan luonnonkuituihin ja pitkään käyttöikään. Ruoassa suositaan luomua ja lähituottajia kun mahdollista mutta asioidaan usein myös lidlissä. Elämä on oikein hyvää näin.

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on vuodelta 2011.

Isäski.