Onko täällä ketään, jolla oikeasti tiukkaa rahasta?

Asumiskulut on aivan toista luokkaa. Toisessa paikassa pärjää pienemmillä tuloilla kuin toisessa. Keskenään ei voi ihan yksoikosesti verrata.

ja tulot 1500e kk. säästöön jää 200e. vuokra,sähkö ja puhelin laskut ja kahdelle lapselle harrastus mahdollista maksaa tuosta.

Kaksi opiskelijaa ja yksi lapsi, tulot: opintotuet, opintolainat, asumistuki, lapsilisä ja kotihoidontuki pikaisesti laskettuna n. 1500-1600 brutto. Joka kuukausi ei kaikkia laskuja saa maksettua, mutta vielä on selvinnyt lisäaikaa anomalla ja sumplimalla kylmästi, että tätä pystyy venyttään ja tätä ja tuo on pakko maksaa heti. Olemme kuitenkin " varakkaita köyhiä" , oma koti (halvempi asua kuin vuokralla), oma auto (no vanha mutta kuitenkin), telkka, tietsikka jne. ja lapsen hankinnat on aina laatua.



Lasken olevani köyhä siinä vaiheessa kun näistä ylellisyyksistä on luovuttava ja muutettava kaupungin halvimpaan vuokrayksiöön asumaan ja syömään kaurapuuroa. :) Mutta tiukkaa on tällä hetkellä.

tiukkaa ollenkaan, mutta tiedän tunteen, sillä lapsuuden perheessäni usein oli tiukkaa, ja osittain myös opiskeluaikana.



Minäkin mietin sitä, että miten tiukilla olevia lapsiperheitä voisi auttaa? Omassa tuttavapiirissäni sellaisia ei ole, mutta mielelläni maksaisin esim. jonkun lapsen (tai äidin, joku aikoi selvitä talven lenkkareilla, hui!) talvikengät tai muuta vastaavaa.



Ongelmana on juuri tuo, että osa määrittelee itsensä köyhäksi tai tiukalla olevaksi aika suurillakin tuloilla. Jotkut ovat olleet huolimattomia ja ottaneet kulutusluottoja jne. Jos voisin olla varma, että kyseessä on perhe, jossa on OIKEASTI tarvetta esim. vaatteille tai ruualle eikä syy ole esim. heidän kulutustottmuksensa, auttaisin todella mielelläni! Mutta miten tuollaisiin ihmisiin voi tutustua tai onko joku yhdistys tms. jonka kautta voisi lahjoittaa?

Siis joka penniä on vahdittava ja mitään kallista ei voi ostaa, mutta ruokaa on joka aterialle ja vuokra ja laskut maksetaan ajallaan. Asumiskustannukset ovat meistä se ehdoton prioreetti - jonkinlainen koti pitää ihmisellä olla. Ruokaan saa kulumaan uskomattoman vähän. Meidän nykyiset ruokakulut ovat n. viidennes siitä, mitä olivat ennen nykyistä huonompaa taloudellista tilannetta, vaikka perhekokoonpano oli silloin ihan sama, enkä mielestäni silloinkaan tuhlaillut.



Uusia vaatteita tms. ei valitettavasti ole varaa ostaa, muuta kun nyt uusia sukkia ja jotakin superhalpoja peruspaitoja yms. Onneksi kaikilla on lämpimiä, sopivia vaatteita olemassa. Tulin itsellenikin " rikkaampina päivinä" ostamaan hyvälaatuisia vaatteita, ja samat hyvät talvikengät ja -takki tulevat palvelemaan jo varmaan viidettä vuotta nyt.



Tällä hetkellä säästetään rahaa uuteen telkkariin. Nykyinen on hajoamassa ja siihen ei saa esim. digiboxia. Telkkari ei tietenkään ole selviämiselle välttämätön kapine (niinkuin ei ole tämä nettikään), mutta yritetään venyä muualta niin, että tällaisiin perusasioina pidettyihin ylimääräisyyksiin olisi silti varaa. Mieheni kasvoi todella köyhässä perheessä, jossa ei koskaan ollut varaa mihinkään turhaan, niin että luulen, että hänen psyykelleen tällainen on tärkeää.



Itsen jaksan vielä vain n. vuoden " köyhistelyn" jälkeen olla pirteänä asiasta. Minusta on mukavaa laskeskella pennejä ja katsoa, kuinka halvalla saankaan pyöritettyä arkea. En ole koskaan ennen joutunut moiseen. En usko, että näin tulee jatkumaan kauaa. Me pomppaamme taas ylöspäinkin.

Onneksi muillakin. Alkoikin jurppia nää av-palstan rikkaat, joilla tilillä jonkun gallupin mukaan vähintään muutama tonni!



Mulla nyt tilillä 2e, onneksi tuli Plussaseteleitä 10e. Pärjätään viikonloppu. Nelihenkinen perhe, ruokaan jää kuussa 300-400e, vaatteisiin, lääkkeisiin, vitamiineihin (joudun syömään mm rautaa huonon hb:n takia) noin 100-150e. Ei paljoa naurata, pakko oli talvikengät ostaa lapselle ja talvivaatteita muutenkin. Aina eletään kädestä suuhun, mihinkään ei oo varaa.

Meidän kokonaistuloista, siis käteen jäävistä, menee vähän yli puolet kaksion vuokraan. Lopuista n. 600 eurosta sitten maksetaan kaikki laskut, ostetaan ruoat ja lääkkeet, säästetään jos voidaan siihen telkkariin, ostetaan bussiliput (autoa ei ole varaa pitää) jne.



Vielä ei ole koskaan jäänyt mitään yli, mutta ei tosiaan jäänyt silloinkaan, kun ansaitsimme paljon enemmänkin. Jotenkin kummasti ne " pakolliset menot" tuntuvat aina olevan juuri niin paljon kuin ne tulotkin...



51

Mekään emme saa paljon rahaa kuukaudessa käteen (itse kotihoidontuella, mies työtön), mutta olemme silti onnistuneet jopa säästämään.



Kestovaipoilla ja -siteillä säästyy uskomattoman paljon rahaa, varsinkin jos osaisi ommella vaipat itse (minä en osaa :( )! Emme tilaa lehtiä (ne voi hyvin lukea kirjastossakin tai osan netin kautta). Kierrätämme lasten vaatteet (myyn pieniksi jääneet ja ostan lapsille uusia kirpparilta tai alesta, harvoin normaalihinnoilla, kirpparilta ostan VAIN hyväkuntoisia vaatteita, jotka useimmiten ovat käyttökelpoisia vielä meidänkin lasten käytön jälkeen - usein saan käytetyistä vähintään omani takaisin. Joskus olen myös vaihtanut vaatteita). Ruokakaupassa katson hinnat tarkkaan ja olen valmis menemään useampaankin kauppaan edullisempien hintojen perässä. Asumme pk-seudulla eikä meillä ole autoa, julkisilla pääsee ihan hyvin, itselläni ei ole edes bussilippua, kun lähes aina on lapsi mukana rattaissa. Tässä nyt joitakin ideoita...



Välillä toki harmittaa ainainen pihistely, mutta yritän ajatella, että tämä on vain tällainen elämänvaihe. Todellinen köyhä tunsin olevani opiskeluaikoina, jolloin välillä ostin ruokaa vain n.10mk/vko, onneksi kouluruoka oli silloin ilmainen.... Eli tuohon nähden elämme tällä hetkellä TOSI hyvin!



Tsemppiä kaikille joilla on taloudellisesti tiukkaa, yllättävän paljon meitä tuntuu Suomesta löytyvän!

olen yrittänyt pariin kertaan lahjoittaa käytettyjä lastenvaatteita, mutta eihän niitä kukaan halua. Kirpparille en ehdi, enkä vanhoista vaatteista muutenkaan halua rahaa ottaa.



Laitoin lappuja kauppojen ilmoitustauluille, mutta ainuttakaan yhteydenottoa ei tullut. Mihinhän vaatteita voisi tarjota? Ei todellakaan huvittaisi roskiin heittää hyväkuntoista tavaraa, varsinkaan jos avuntarvijoitakin löytyy. Tosin juuri nyt kysymys ei ole ajankohtainen, koska meille syntyy pian toinen lapsi, mutta vastaisuuden varalle mietin..

lastenvaatteita, astioita, aikuisten vaatteita. Mukavinta olisi lahjoittaa suoraan tarvitsijoille kuin jollekin UFF:ille.



Tosiaan; miten löytää tavaran tarvitsijat...

usein ovat. Samoin moni opiskelija varmasti ilahtuisi esim. ruokakassista, vaatteista, kodin tarvikkeista jne.!

Asutaan vuokralla, omaisuutta se 0 euroo ja opintolainoja 16 000e