Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette tervehdi muita puistossa tai rappukäytävässä? Ettekö osaa käyttäytyä?
04.05.2011 |
Törmään tähän päivittäin. Miksi on niin mahdotonta sanoa yksi sana?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdin kyllä päiväkodissa henkilökuntaa, mutta muita vanhempia en. En tunne heistä ketään, ja muut lapset haukkuvat kehitysvammaista lastani, joten miksi ihmeessä moikkailisin heidän vanhempiaan?
vaikka minä kyllä hänelle aina hyvät huomenet toivotan. Hänellä on myös kehitysvammainen lapsi. Toivottavasti et ole hänen äitinsä. Mistään kiusaamisesta en ole ainakaan kuullut, ja haluaisin ehdottomasti tietää, jos lapseni sellaista tekisi.
Saatan hyvinkin olla tuo äiti :(
Anteeksi, olen vain aika väsynyt, itkua pidätellen vien lapseni paikkaan, jossa hän on säilytyksessä. Aitoa kiinnostusta hänen hoidostaan ei ole kellään, puheterapeuttia lukuunottamatta. Eihän sille mitään voi, että lapset sanovat asiat suoraan, ei se teidän vanhempien vika ole.
Kehitysvammaisen lapsen vanhemmat vain jäävät päivähoitokuviossa ulkopuolisiksi, kun lapsi ei puhu, niin ei ole hajuakaan mitä hoidossa tapahtuu. Eikä oikein jaksa iloita toiminnasta, johon lapseni ei koskaan pysty osallistumaan (teatteriretket tai askartelut).
Saatan hyvinkin olla tuo äiti :(
Anteeksi, olen vain aika väsynyt, itkua pidätellen vien lapseni paikkaan, jossa hän on säilytyksessä. Aitoa kiinnostusta hänen hoidostaan ei ole kellään, puheterapeuttia lukuunottamatta. Eihän sille mitään voi, että lapset sanovat asiat suoraan, ei se teidän vanhempien vika ole.
Omasta puolestani voin sanoa, että meillä oma lapsi ei mitenkään hauku tai väheksy ryhmässään olevaa kehitysvammaista lasta. Hän on joskus ihmetellyt sitä, miten X ei osaa puhua, johon olen sitten antanut selityksen. Voin vain kuvitella, miten kurjalta tuntuu, kun ei oikeasti tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu ja miten lapsesi kokee sen. Minua ärsyttää jo se, että tädit usein kertovat lapsella olleen "hyvän päivän". Se ei oikein kerro yhtään mitään. Voin toki lapselta kysellä asioista myöhemmin, vaikka eipä tuo kovin laveasti päivästään kertoile.
vastaantulijaan, mutta kyllä minulta silti tervehdys tulee. Ei ihme, että ihmiset eivät enää auta vaikka toinen makaisi keskellä jalkakäytävää sairaskohtauksen saaneena!
Voitaisiinko me perustaa "sano päivää"-viikko?
Saatan hyvinkin olla tuo äiti :( Anteeksi, olen vain aika väsynyt, itkua pidätellen vien lapseni paikkaan, jossa hän on säilytyksessä. Aitoa kiinnostusta hänen hoidostaan ei ole kellään, puheterapeuttia lukuunottamatta. Eihän sille mitään voi, että lapset sanovat asiat suoraan, ei se teidän vanhempien vika ole.
Omasta puolestani voin sanoa, että meillä oma lapsi ei mitenkään hauku tai väheksy ryhmässään olevaa kehitysvammaista lasta. Hän on joskus ihmetellyt sitä, miten X ei osaa puhua, johon olen sitten antanut selityksen. Voin vain kuvitella, miten kurjalta tuntuu, kun ei oikeasti tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu ja miten lapsesi kokee sen. Minua ärsyttää jo se, että tädit usein kertovat lapsella olleen "hyvän päivän". Se ei oikein kerro yhtään mitään. Voin toki lapselta kysellä asioista myöhemmin, vaikka eipä tuo kovin laveasti päivästään kertoile.
Jep, meille aina kerrotaan että on ollut "hyvä päivä" tai että "lapsi taisi olla vähän väsynyt". Toisaalta ymmärrän henkilökuntaa hyvin, kun lastamme ei oikein saa osallistumaan mihinkään, niin on varmaan vaikea muuta päivästä sanoa. Ja mieluummin neutraali lyhyt kommentti, kuin negatiivinen palaute. Siitäkin on kokemusta, ja se oli erittäin raskasta vanhemmille.
Kiitos siitä, että jaksat lapsellesi asiallisesti kertoa miksi X ei puhu. Paljon kurjempaa on, kun aamulla eteisessä joku lapsi kovaäänisesti toteaa "X taas ölisee", ja lapsen vanhempi ei sano yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täällä naapurit tervehtivät toisiaan aina. Myös kadulla tuntemattomat saattavat pysähtyä, sanoa pari kehuvaa sanaa lapsestani ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.
Piristää päivää :)
taas tervehdin puistoissa ja kylilläkin ja en todellakaan halua kaveerata kaikkien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli entisessä kodissa seinänaapureina yksi pariskunta, jolta kesti varmaan puoli vuotta siihen, että tervehtivät meitä pihalla. Vuosi-kaksi että tervehtivät jos törmättiin lähikaupassa.
Silti samaan aikaan tultiin yhdessä rakentaneeksi piha-aitaa jne. Oli kyllä outoa.
Mä olen melkein ikäni asunut Helsingissä. Täällä on kyllä tapana tervehtiä naapureita ja samoin päiväkodissa tai leikkipuistossa.
Tervehtiminenhän ei tarkoita sitä, että aikoo ystäväksi ruveta. Se on neutraali tapa ilmoittaa, että huomasin olemassaolosi ja kunniotan sinun rauhaasi.
Tervehtimättä jättäminen taas antaa ylpeän vaikutelman ihmisestä, joka asettuu meidän tavisten yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY&feature=related" alt="http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY&feature=related">http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY&feature=related</a>
Minä moikkaan koska pelkään ap:n kaltaisia ihmisiä.
puistossa en.
Muuten sinusta puhutaan puistoporukassa pahaa. Vaikutat hirveän ylpeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyviä ystäviä saatan tervehtiä. En useinkaan käytä rahvaanomaista moi tai terve. En myöskään sano päivää tai huomenta.
Nyökkään tai kopautan kenkiäni huomion merkiksi.
Usein sanoin vain jotain.
Tuttuja tai muita alaisia en noteeraa mitenkään. En halua heitä lähelleni. Pidän kuitenkin itsestäänselvyytenä sitä että minua tervehditään. Välillä saatan hymähtää vähäeleisesti hyväksynnän merkiksi, siinä se.
Jos minua ei huvita tervehtiä tuntemattomia vastaantulevia ihmisiä, ei sen pitäisi niin hirveä rikos olla. Eikä se tarkoita ettenkö olisi muissa juttelutilanteissa kohtelias ja ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on kohtelista ja tärkeää olisi myös muiden välillä huomioida toiset sanomalla no hei tai päivää rouva Tolopainen tai herra Lahnasavo.
Ei se niin vaikeaa ole. Ainakin vanhempia henkilöitä tulisi tervehtiä aina. Nuorempia ei tarvitse. Käyttäytymis etiketin mukaan nuoremmat tervehtivät vanhempia henkilöitä ensin.
15v ja aina Suomessa vieraillessani sisko, jonka luona asun (Helsinki) varoittaa naapureita hyvissä ajoin että se tuntemattomia tervehtivä juttelevainen tyyppi on vaan hänen ulkomaalaistunut siskonsa... :)
Naapurit ovat jo tulleet tutuiksi, eivät pane ollenkaan pahakseen tervehdystä hississä tai muutamaa lausetta säästä jne. Etenkin vanhemmat ihmiset tuntuvat ilahtuvan ihan vaan muutaman sanan vaihtamisesta ja hymystä.
Suomalaisena olen kyllä joutunut ulkomailla opettelemaan sen perushymyn tervehtiessä ja ne muutamat pikku sanat tuntemattomien kanssa, luonnostaan eivät tule. Kulttuurieroja.
Mutta ystävällisyys ja toisten huomioiminen toimii kaikkialla. Kliseisesti, hymyileminen kannattaa.
tervehdi muita puistossa? Miksi ihmeessä muita pitäisi puistossa tervehtiä jos niitä ei tunne?
Kenties esimerkiksi hyvien käytöstapojen vuoksi?
Ensiksi esittäydytään henkilölle ennenkuin voidaan tervehtiä henkilöä. Ja henkilö esittelee itsensä vastavuoroisesti.
Ylemmän ei tarvitse tervehtiä alempaa. Nykyään on ongelmana kun ei tiedä millä arvoasteikolla kyseinen ihminen tai naapuri on.
Esimerkiksi siivooja tervehtii lääkäriä, mutta lääkärin ei tarvitse tervehtiä siivoojaa, mutta hänen on tervehdittävä upseeria tai lentäjää.
Myös naisten on aina tervehdittävä miestä vaikka mies olisi kenkäsuutari. Mies on aina naista ylempi tervehtimisasteikolla.
Tässä on hyvä lista, sellainen peruslista, jota jokainen voi noudattaa.
Ylemmän ei tarvitse tervehtiä alempaa. Nykyään on ongelmana kun ei tiedä millä arvoasteikolla kyseinen ihminen tai naapuri on.
Esimerkiksi siivooja tervehtii lääkäriä, mutta lääkärin ei tarvitse tervehtiä siivoojaa, mutta hänen on tervehdittävä upseeria tai lentäjää.Myös naisten on aina tervehdittävä miestä vaikka mies olisi kenkäsuutari. Mies on aina naista ylempi tervehtimisasteikolla.
Tässä on hyvä lista, sellainen peruslista, jota jokainen voi noudattaa.
Että nainen on arvoasteikossa miestä ylempi ainakin vanhojen käytösoppaiden mukaan.
vaikka minä kyllä hänelle aina hyvät huomenet toivotan. Hänellä on myös kehitysvammainen lapsi. Toivottavasti et ole hänen äitinsä. Mistään kiusaamisesta en ole ainakaan kuullut, ja haluaisin ehdottomasti tietää, jos lapseni sellaista tekisi.