kun tulit ensimmäisen kerran raskaaksi

Minä olin 18 ja miesystävä 44.Saimme pojan.Myöhemmin saimme tytön (olin silloin 2)

ei vahinko eikä suunniteltu: kondomit loppu, tiedettiin että oli otollinen aika, päätettiin silti harrastaa seksiä (puhetta oli ollut että puolen vuoden sisällä aletaan yrittämään raskautta). Se olikin sitten siinä.

ja mies 27, ensimmäinen oli yllätys, käytettiin ehkäisyä, se meni kuitenkin kesken :(

oltiin keretty jo tottua ajatukseen, että meille tulee vauva, joten yritimme sitten heti toista ja se tärppäsikin seuraavasta kierrosta ja nyt meillä on 1v1kk tyttö :)

silloin 23, täytin parin kk:n päästä 24. Suunniteltu ja haluttu oli!

Juuri täyttänyt 23. Lapsi ei ollut suunniteltu. En halua toista lasta.

Lopetin pillereiden syönnin eli ei ollut vahinko.

..yritin siinä miestä puhua ympäri useammankin kerran, mutta ei oikein tahtonut syttyä. lopulta sitten suostui "tulkoon jos on tullakseen"-lauseen siivittämänä. 1,5 vuotta meni kuitenkin ennen kuin tärppäsi. olimme molemmat 23 vuotiaita ja minä ehdein täyttää kuukautta ennen synnytystä 24.



siis ei todellakaan ollut vahinko. meinasin jo mennä tutkimuksiin, että missä ihmeessä vika..



tokan kohdalla ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. imetin vielä 7kk esikoista, kun alkoi tulla outoja tuntemuksia ja hurja väsymys.. ei ollut suunniteltu, mutta ei voi oikein vahingoksikaan kutsua. kyllä sitä aikuiset ihmiset tietävät, mitä siitä seuraa kun tähän leikkiin ryhtyy. olen siis 25 kun seuraava ensi kuussa putkahtaa maailmaan mukavana yllätyksenä (ensijärkytyksen jälkeen)..

tein abortin.



Toisen kerran tulin raskaaksi ollessani 22v, vauva on nyt 3,5kk :)



Sama isä olis ollut molemmilla.

Nyt olemme 29 ja 36v ja odotan viimesilläni seitsemättä lastamme.

raskaus ja olen 23v. Päätimme miehen kanssa yhteistuumin jättää ehkäisyn pois, 2kk meni ja olin raskaana :)



Tosin moni ystävistäni ja tutuistani ovat tulleet joko vahingossa tai "vahingossa" raskaaksi. Valitettavasti jälkimmäisiäkin löytyy :( Mutta automaattisesti ei pidä olettaa, että vauva on vahinko! Meillä nyt jo 3kk vauva oli erittäin toivottu ja odotettu!

Suunniteltu ja toivottu lapsi. Toinen 22v ja kolmas 23v.

Vauva oli suunniteltu ja iloksemme tärppäsi nopeasti. Koimme molemmat olevamme juuri sopivan ikäisiä perheen perustamiseen, emmekä ole katuneet! :) Monet ystävistämme ovat edelleen lapsettomia, onneksi ystävyyssuhteen on säilyneet tästä huolimatta (esikoinen nyt 3v).

Minä olin 18 ja miesystävä 44.Saimme pojan.Myöhemmin saimme tytön (olin silloin 2)

Aika suuri ikäero.Mitä nuori neito näkee vanhassa äijässä?

Mies ei silloinkaan haaveillut lapsista, mutta asia oli OK. Ei olisi ollut yhtään aikaisemmin miehelle hyvä ratkaisu- tuolloin oli kypsä isäksi ja vastuuseen.



Hyvin harvoin 25 v. on hyvän ikäinen isäksi

Vauva oli suunniteltu. Olimme olleet 1,5v. naimisissa ja tuossa vaiheessa yhteisestä päätöksestä jätettiin ehkäisy pois ja tulin heti raskaaksi. Ehdin täyttää 23 ja mies 22v. ennen kuin vauva syntyi. Olimme molemmat opiskelijoita silloin, minä sain gradun valmiiksi viikko ennen laskettua aikaa.



Nyt ollaan 31v. ja 30v. ja haaveillaan vielä yhdestä vauvasta, esikoisen jälkeen saatiin 3v. ikäerolla toinen. Silloin molemmilla oli jo vakiduunit ja asuttiin omistusasunnossa.

mies on valmis äidiksi. ;)

Sorry, oli pakko...

minkä ikäinen olit? Oliko se vahinko vai suunniteltu..? Itse olen alle 25 ja olisin valmis äidiksi, mies ei.

Suunniteltu juttu oli. Mun tuttavapiirissä on enemmänkin ns. "nuorena" eli alle 25-vuotiaana lapsensa saaneita ja heillä kaikilla se on kyllä ollut molempien yhteinen toive.



Meitä kaikkia on yhdistänyt ajatus siitä että kun aloittaa ajoissa niin ei tarvitse loppuelämää viettää pikkulapsia hoitaen.

Vauva oli kovasti toivottu, olimme olleet ilman ehkäisyä jo vuoden. Mies oli tuolloin 24v.



Saimme kaksi lasta ja toisessa synnytyksessä komplikaation vuoksi menetin kohtuni. Se oli tosi kova paikka.



Nyt olen 45v, mies 42v ja meillä on yksi biologinen lapsi, yksi enkelilapsi ja kaksi adoptoitua lasta. Olemme onnellisia lapsistamme, mutta raskaita asioita olemme käyneet läpi ja yhteen väliin erokaan ei ollut kaukana. Siksi olen ihan iloinen, että saimme lapsemme vasta "kypsemmällä iällä" kuin ihan nuorukaisina, vaikka itse olinkin jo kakskymppisenä vauvakuumeinen.

17-vuotiaasta asti ja yritin epätoivoisesti löytää miestä joka lapsia suostuisi tekemään. Raskaaksi tulin kun minä 22 mies 21. Mies ei kyllä pitänyt ajatuksesta yhtään mutta sopeutui, rakastaa lasta hirveästi ja nyt 25-vuotiaana on alkanut puhua toisesta. Minä sen sijaan en mitään kadu niin paljon kuin vauvakuumeelle periksi antamista noin nuorena enkä taatusti ikinä, ikinä, ikinä tee toista, etsiköön mies sitten uuden naisen lapsia tuottamaan. Ja tämä ei ole provo vaan täyttä totta.

Haavenani oli saada lapsi alle kolmikymppisenä, no onnistui, mutta toinen syntyi kun olin yli.



Ei ollut vahinko. Sisko sai ensimmäisen lapsensa 24v eikä sekään vahinko ollut. Anoppi oli 20...