kun tulit ensimmäisen kerran raskaaksi

Kun tulin raskaaksi ja se oli tiedostettu "vahinko". Keskeytetty yhdyntä ilman ehkäisyä. Eli oletan että mieskin oli valmis raskauteen koska ei tuo ainakaan karkuun lähtenyt uutisen kuultuaan. Mies oli silloin 20.

Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi kun olin 25.Mies vaati abortia.En tehnyt,mies jätti.

Synnytin pojan.



Kun poikani oli 5 kuukautta rakastuin erääseen ihanaan mieheen joka suorastaan jumaloi Anttia.Menimme naimisiin ja saimme vielä 3 lasta(olin silloin 28,30 ja 32)



Tämä Antin isä palasi kuvioihin 5 vuotta sitten.Emme siis ole yhdessä,hän vain halusi osallistua poikansa elämään

27 vuotta. Raskaus oli todella toivottu, sillä kärsimme lapsettomuudesta.

ja lapsen sä 20v, joka halusi hirmusesti lasta...

ja on haaveillut lapsista jo kolmisen vuotta. =) Riippuu ihmisestä.

30v ja suunniteltu oli. Tärppäsi heti ja olin puoliksi kauhuissani.

eli ei todellakaan vahinko. Sitä ennen puhuin miestä ympäri vuoden eli 2 vuoden odotus palkittiin.

lapsi oli yllätys, ei suunniteltu. (Vahingoksi en omaa lastani kutsuisi koska jo alkuraskaudessa sikiö alkoi tuntumaan omalta ja rakkaalta eikä miltään vahingolta).



Miestä (tai poikaa 20v) ei kiinnostanut, emme kyllä kerenneet edes seurustella niin alussa raskaus alkoi.



Mulla kyllä on itseasiassa kolmekin alle 25v miespuolista ystävää joilla on lapsi ja ovat olleet asiasta aivan innoissaan. :)



Ja sitten on myös näitä alle 25v miespuolisia ystäviä joilla ei ole lasta eikä välttämättä edes kumppania, mutta tykkäävät touhuta mun lapsen kanssa ja haaveilevat lapsesta. Tosissaan en silti usko, että vielä ihan omalle vastuulle lasta haluaisivat. Tosin eivät kyllä karkuunkaan juoksisi jos vahinko kävisi.



Ei kaikki alle 25v miehet ole niin lapsellisia kuin yleinen luulo on. Mä olen sitä mieltä et nykyään nuoria kannustetaan bailaamaan ja olemaan itsekkäitä mahd pitkään ja tämä näkyy sit yleisenä itsekkyytenä,nuorten aikuisten vastuuttomuutena ja lapsellisuutena. Ei saada elämästä otetta.

olin 23v (mies myös), kun tulin raskaaksi. Vauvan syntyessä oltiin 24v. Ehkäisyä ei ollut, tuli jos oli tullakseen. Ei siis ainakaan vahinko. :)

ääliö miehiä :D Omani on 23 ja puhuu silloin tällöin lapsista, mutta niitä ei vielä halua kuitenkaan.. Minulla 5 v. kierukka. Olen noin 27 kun se pitää uusia.. Miehelle sanoin, että uutta en ota, enkä aloita mitään muutakaan ehkäisyä.. Eli odoteltava on sinne asti.. Jollei sitten miehelle tule vauvakuume sitä enne, jota nyt ainakin vahvasti epäilen.. Näin alustavasti ollaan puhuttu, että ennen 30 aletaan lasta kuitenkin yrittämään.. Pitkä odotus edessä hooh..

ääliö miehiä :D Omani on 23 ja puhuu silloin tällöin lapsista, mutta niitä ei vielä halua kuitenkaan.. Minulla 5 v. kierukka. Olen noin 27 kun se pitää uusia.. Miehelle sanoin, että uutta en ota, enkä aloita mitään muutakaan ehkäisyä.. Eli odoteltava on sinne asti.. Jollei sitten miehelle tule vauvakuume sitä enne, jota nyt ainakin vahvasti epäilen.. Näin alustavasti ollaan puhuttu, että ennen 30 aletaan lasta kuitenkin yrittämään.. Pitkä odotus edessä hooh..

Mutta ehkä sitoutumiskammoisia tai jotain. Sun tuttavapiirissä sattuu vaan olemaan ei-niin-lapsirakkaita-miehiä eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole :D Eivät tajua et nuoret isät on paljon söpömpiä kuin vanhemmat ;)

Mähän se vasta oikean ääliömiehen kanssa lapseni tein kun mies lähti karkuun. Ääliömies ei kanna vastuutaan, mutta jos mies ei halua lasta ja huolehtii ehkäisystä vastuullisesti niin eipä ääliöksi menis kutsumaan.:)

Parempi sun kuitenki odotella ihan kärsivällisesti sinne asti kun mieskin on täysin lämmennyt vauva-ajatukselle, ettei käy niinkuin mulle et jää yksin vauvan kanssa. Minä olin vielä 18v silloin. Mut päivääkään en kyllä pois vaihtaisi, mutta asiat voi helpomminkin tehdä kuin itse olen tehnyt. :)

ja puolisen vuotta yritystä oli takana eli ei ollut todellakaan vahinko!

olin 28 vuotias ja mies 30 vuotias kun raskaus alkoi. Ihan suunniteltu ja toivottu molemmin puolin. Raskaus tosin alkoi nopeammin kuin oltiin odotettu :)



Oltiin täysin valmiita vanhemmiksi, vaikka tietenkin se lapsen saaminen jännitti todella paljon.



Meidän pian puolivuotias poika on meille molemmille yhtä tärkeä ja rakas.

oli tuolloin.. Lähinnä haluaisin kuulla näitä kuinka vanhoja miehet ovat olleet kun on lapsenteko alkanut kiinnostaa :)Naisille se on yleensä luonnollisempi ja helpompi asia.

mutta mielestäni kukaan ei ikinä, missään isäsä ole valmis äitiyteen ennen kuin oikeasti on äiti. Sitten siihen kasvaa valmiiksi, kun a) on pakko ja b) on tilaisuus eli tietää, mitä se oikeasti on.



Voi olla myös, että jokainen lapsi vaati oman valmistautumisensa, eli yhden lapsen äiti ei ole valmis toisen lapsen äidiksi, ennen kuin hänestä oikeasti tulee sellainen.

Ja raskaus todellakin oli vahinko. Suuri kriisin paikka ja aborttia mietimme molemmat. Päätimme kuitenkin pitää lapsen. Myöhemmin menimme naimisiin ja saimme toivotusti kaksi lasta lisää, nyt odotan neljättä, joka sai alkunsa pillereiden aikaan. Seuraavaksi varmaankin sterilisaatio.



Olen ollut lasten syntyessä sitten 24v, 27v, 30v ja 32v.

mihen kanssa puhuneet paljonkin tästä aiheesta ja hänen suurin syy tähän, ettei vielä "ole valmis" on se, että kaverit ja kaikki muu hauskanpito kiinnostavat vielä niin paljon.. Hän kuulostaa kyllä fiksulta kun sanoo, että sitten kun lapsi tulee niin hän haluaa olla hyvä isä, eikä sellainen, että kaverit vievät voiton. Tosin tuskin hän ajattelisi noin jos lapsi tulisi jo nyt. Mutta kunnioitan, että hän ajattelee edes noin järkevästi tämän asian. Odottavan aika on vain hiton pitkä :D

ja raskaus oli "vahinko", tai miten sen nyt ottaa...



Oltiin alettu viime syksynä puhumaan lasten teosta, ja joulukuussa oltiin yhden ainoan kerran ilman kumia.



Tulinkin raskaaksi, en ollut edes yhtään ajatellut raskauden mahdollisuutta.

Siitä seurasi minulle kauhea paniikki, ja muutama uneton yö. Mies taas oli onnessaan :) Kuitenkin ajateltiin, että vauva saa tulla, kun nyt kerran oli tulossa.



Se raskaus meni kuitenkin kesken.



Nyt sitten on ihan oikeasti annetu vauvalle mahdollisuus :)



Täytän tänä vuonna 30 ja mies 33.



Saa nähdä tärppääkö, ja koska...

ja raskaus oli "vahinko", tai miten sen nyt ottaa... Oltiin alettu viime syksynä puhumaan lasten teosta, ja joulukuussa oltiin yhden ainoan kerran ilman kumia. Tulinkin raskaaksi, en ollut edes yhtään ajatellut raskauden mahdollisuutta. Siitä seurasi minulle kauhea paniikki, ja muutama uneton yö. Mies taas oli onnessaan :) Kuitenkin ajateltiin, että vauva saa tulla, kun nyt kerran oli tulossa. Se raskaus meni kuitenkin kesken. Nyt sitten on ihan oikeasti annetu vauvalle mahdollisuus :) Täytän tänä vuonna 30 ja mies 33. Saa nähdä tärppääkö, ja koska...

Toivottavasti teillä tärppää pian! Onnea yritykseen :)

halusin todella paljon kun rupesi elämä tuntumaan tyhjältä! mies ei tietenkään ollut valmis, mutta onko 30vuotiaatkaan? miehet vaan on nössöjä :D sanoin omalle, että haluan lapsen, hän sanoi, että ei, siihen totesin, että no näkemiin sitten! :DD törkeää joo, mutta mies rakastui vauvaan heti kun plussasin, itki synnytyksessä ja on todella ylpeä pojastaan, varsinkin kun poika on ihan isänsä näköinen :DD



enkä todellakaan kadu, eihän se helppoa ole, mutta mikä sitten on? ja vanhemmiksi tullaan ajan kanssa! mielestäni tärkein on, että äiti on siihen valmis!



tuttavapiirissä oli jo parilla ystävällä lapsia, mutta miehen puolella nyt sai yksi, muut on sitten vieläkin joka vkl baareissa jne jne... ja ikää heillä on 25-30 v... eikä monikaan edes suhteessa...