* Tammikuun Toivotut 2012 *
Kommentit (348)
jatkuva paha olo, kuvotus, närästys... ei sais valittaa mut oon ihan kypsä tähän oloon. Mitään ei jaksa eikä saa tehtyä, olo vie voiton kaikesta. Muutama viikko kun menis eteenpäin niin toiveissa olis jo helpottaa.
Ens viikon lopulla olis eka nla ja seur viikon lopulla eka ultra. Kiva nähdä onko mahassa kaikki hyvin ja jos juhannuksena olokin jo helpottais.
Monella ollut kaikenlaista huolta, toivottavasti kaikki menisi kuitenkin hyvin.
yllätyshippu 8+3 kai ;)
Itse kyllä valitan olostani - miehelle ja siskolle. Oksettaa ja kuvottaa koko ajan, jatkuva nälkä, turvottaa, väsyttää, ärsyttää... Olo on hyvin epäviehättävä, kauhea tankkiolo.
Mutta olen silti onnellinen ja kiitollinen raskaudestani. Toivoisin vain, että olo olisi parempi, kun tuon esikoisen kanssa pitäisi kuitenkin jaksaa.
Oikein sanoin miehelleni ennen raskautta, että tällä kertaa en meinaa ottaa +25 kiloa, että reilu kymppi olis hyvä. Ei tuu onnistumaan. Onpa taas kiva mennä ekaan neuvolaan ja kiloja on tullut jo siihen mennessä pari!
Anteeksi tämä negatiivinen pohjasävy, ärsyttää vaan niin kamalasti!!!!! Ja pitäis vielä pyykkiä pestä jne. jne.
En tykkää yhtään tästä alkuraskaudesta kun olo on ihan karmea eikä mahaa ole vielä, vaan näytät vaan ihan väsyneeltä, pöhöttyneeltä ja turvonneelta. Sukulaisille ei halua kertoa vielä, joten et voi sanoa syytä kaikelle.
Keskiraskaus oli viimeksikin ihanaa aikaa. Sitä kesti hetken ja sitten alkoi kivuliaat liitoskivut.. Olenpas minä tänään aika valivali...:D :D :D
Ja mulla vasta 5+4 viikot. Viimeksi pahoinvointi hellitti viikolla 16... Sitä odotellessa.
Ihan ok täällä. Ahdistunut ja haikea olo on. Olen jo valmistautunut siihen, että tämä oli tässä tämä raskaus. Lääkäri sanoi perjantaina, että on todennäköistä, että kyseessä on keskeytynyt keskenmeno, mutta ei voi olla sataprosenttisen varma. Huomenna meen uusiin verikokeisiin ja keskiviikkona vielä ultrataan. Kauheaa tämä odottelu.
Elmu
Elmulle voimia, inhottavaa tuollainen pompottelu, mutta pää pystyssä vain eteenpäin! Ja ihana kuulla Evis että sulla on jo parempi mieli, tosi hurjasti onnea sulle sitten elokuulle :)
Mulla taas oikein iloisia uutisia täällä :) tänään käytiin neuvolassa ja ultrattiin myös ja oikein komeat sykkeethän sieltä kuului! Selvä katkarapuhan se siellä köllötteli. Tuli niiiin hyvä mieli nyt, hetkeksi unohtaa taas tuon huolehtimisen :) terveydenhoitaja ei osannut tarkkaan sanoa mitä viikkoja vastasi kun ei ole ammattilainen ultraaja mutta sanoi että noin 9 viikkoselta näyttäis ja laitettiin la sitten menkkojen mukaan 31.12. Eli 9+2 nyt, mutta satavarma lähes olen että muutaman päivän tuohon saa lisätä vielä että sinne tammikuun ekalle viikolle se menee, mutta tällä hetkellä mennään tuolla uudenvuoden aatolla eteenpäin (saa muuttaa listaan) :) niskapoimu-ultrassa sitten tarkat mitat selviää mutta sitähän ei välttämättä muuteta enään jos ei paljoa heitä. Noin kolmen viikon päästä olis pitää vaan varata aika.
Kovasti pastöroinnista puhetta täällä nyt, niin eiköhän se niin ole että kaikki lähestulkoon suomessa on ihan pastöroituja ja saa siis huoletta syödä. Maksoja ja graavilohia ym en syö mutta muuten aika surutta, vaikka toki varovainen pitää olla kaiken suhteen. Kuten ne espanjalaiset kurkut :S hyh ei niitä vissin Suomessa onneksi ole. Ihmekkös tuo kun kaatopaikoilla ne siellä vihanneksia kasvattaa (omin silmin nähty Espanjassa). Kotimaisia suosin kesät talvet vaikka onkin tyyriimpiä.
Nyt sitten doppleria tilaamaan :) en malta oottaa että pääsee kunteleen bum bum bum!
-Hatuli 9+2 (hullulta tuntuu noin isot lukemat jo laittaa :D)
Elmun tilanne kuulostaa ikävän tutulta. En tiedä, mitä ne sähläsivät ensimmäisen tuulimunan kohdalla, mutta jouduin odottamaan epätietoisuudessa piiiiitkään. Ensin odotettiin, että syke alkaa näkyä muutaman päivän päästä, sitten odotettiin, että vuoto alkaa itsestään. Eipä alkanut, ja lääkkeelliseen tyhjennykseen keskussairaalaan. En oikein osaa pelätä keskenmenoa, kun niin sitkeästi nuo tuulimunatkin ovat tarranneet kiinni. Kolmas tuulimuna vain pelottaa.
En ole vielä varannut aikaa neuvolaan. Loppuviikosta varmaan soittelen. Näkee sitten, mitä tästä tällä kertaa tulee. Ei oikeastaan ole ehtinyt miettiä koko asiaa, kun on niin kamala kiire: töitä, tutkinnonvalmistumissäätöä, jatko-opintosuunnitelmia, toisia töitä, muuttosuunnitelmia.
Ollaan nyt kuitenkin sillä asenteella, että siellä tällä kertaa sintti on ellei toisin todisteta. Kahta siellä tuskin on, vaikka äiti puhuikin taas enneunia nähneensä. Että kahden pettymyksen jälkeen kerralla sitten tyttö ja poika.
Amppari, taitaa lukemat olla nyt 5+6.
Soitin tänään neuvolaan ja sain ensimmäisen neuvola-ajan 16.6. Sinne mennään sitten miehen kanssa yhdessä. Vähän jännitti etukäteen, millainen neuvolantäti oikein on, mutta ainakin puhelimessa vaikutti oikein mukavalta. Tosin toi eka aika on jollekin toiselle tädille, koska oma täti on kesälomalla silloin. Vähän tylsää, mutta minkäs sille voi.
Soittelin myös yksityisiä lääkärikeskuksia läpi ja kyselin varhaisultrista. Useimmat tarjosivat varhaisultraa vasta viikolle 12! Ilmeisesti emme puhuneet ihan samasta asiasta… Varasin sitten ajan Mehiläiseen ja sain sen jo ensi viikolle. Viikkoja on silloin koossa seitsemän, ja ymmärtääkseni ultrassa pitäisi näkyä alkion sijainti ja sydämen syke. Ehkä sen nähtyäni osaan suhtautua tähän jotenkin todellisemmin?
Millä viikoilla te olette käyneet varhaisultrassa? Onkohan tuo vielä liian aikaista?
Edelleen odottelen kutsua äitipolille. Hiukan ihmettelen, että sitä ei ole vielä tullut, mutta odotellaan nyt vielä hetki rauhassa. Jos tällä viikolla ei mitään kuulu, niin ajattelin kyllä sitten soitella perään. Tai neuvolassa kai ainakin sitten mietitään lisää.
Nukkumasta herättyä edelleen tulee välillä hiukan vaaleanpunaista vessapaperiin. Toisaalta tuntuu vähän siltä, että saattaa olla alkava hiivatulehdus, niin että aika luonnollista on jos limakalvot tihkuu. Edelleenkään ei ole pahoinvointia, mutta tissit on tosi kipeät ja alavatsa välillä juilii. Tuntuu myös, että närästääkin enemmän kuin ennen. Vai onko se sitten osa sitä kuvotusta?! Vähän pelottaa noi juilimiset, että onko mahdollinen kyytiläinen varmasti oikeassa paikassa, mutta ensi viikollahan sen pitäisi sitten selvitä. Aika hurjaa!
Tellulle joku neuvoi välttämään hiilihapotettuja juomia turvotuksen takia. Itselläni turvotusta taas helpottaa vissyveden juominen! Niin me ollaan erilaisia. :-) Mutta ilmeisesti kuitenkin kovin samanlaisia näiden heittelevien tunteitten kanssa. Mullakin on välillä ihan supervarma olo, että kaikki on hyvin ja vauva tästä tulee, miksi ei tulisi. Ja sitten seuraavassa hetkessä kitisen sängyn pohjalla, että ei tästä kuitenkaan tule lasta eikä pa*kaa, varmasti on joku pielessä tai jos ei vielä ole niin menee eikä musta koskaan tule äitiä eikä eikä eikä...
Huokaus. Yritän opettaa itselleni: raskaana kunnes toisin todistetaan. :-)
Ihanan aurinkoiseen aamuun sai tänään herätä=) Kyllä se vaan kummasti mieleen vaikuttaa tuo ilma!
Elmulle jaksamisia... en oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa=( Toivottavasti kuitenkin asiat selviävät pian.
Minerwa, minulla on ollut jokaisessa raskaudessani riesana hiiva, jota aloin itsekin epäillä loppuviikosta, kun kutisi koko alakerta. Nyt kuitenkin alkuviikosta kutina lakkasi, joten en nyt sitten tiedä voiko ollakaan hiivaa. Sehän olisi voinut aiheuttaa sitä vuotoakin?!? Seurailen tilannetta ja käyn sitten ehkä ostamassa hiivalääkkeet tai ehkä pyydän lähetteen labraan, etten turhaan hoida hiivaa, jos se ei sitä edes ole... ainakin jos oireet näin epämääräiset kannattanee asia tarkistaa.
Minulla on mennyt yön aikana niskat jumiin, hyvä että päätä saa käännettyä. Tosi kurja tunne ja hankala tehdä töitä=(
Aamulla oli hetkellisesti orastava paha olo=/ Toivon niiiiin kovin, ettei se oksentelu ala, sillä silloin en pysty töitä tekemään!
Noh, ehkä se oli vain kuviteltu pahan olon tunne? Se ei nimittäin tuntunut kuin hetken ja itsekin piti oikein miettiä, että onkohan mulla paha olo vai ei =D
Helpottavaa kuulla, että muillakin mielialat heittelee innostuksesta ja onnen tunteesta epätoivon syövereihin. Minulla oli eilen illalla taas semmoinen superseesteinen hetki ja nyt aamullakin on elämä hymyillyt ja tuntuu, että kaikki sujuu hyvin. Täytyy nauttia nyt tästä tunteesta niin kauan kuin sitä kestää... sehän voi olla jo minuutin kuluttua historiaa;)
Tellu 5+5
Kävin äsken omalla pkl:lla sovitusti UÄ:ssä. Ruudulla näkyi 0,53cm pitkä toukka ja sen ruskuaispussi. Syke oli jo nähtävissä. Lääkärin mukaan vastaa viikkoja 6+2 eli LA 22.1. Ihan uskomaton fiilis. Sain äitiyskortin mukaan johon nyt sitten tehtiin ensimmäiset merkinnät. Melkein neljä vuotta tätä sai odottaa, mutta fiilis on niin mahtava, että ei voi kuin todeta, että kyllä oli sen arvoista. Nyt päätän, että murehtiminen saa loppua ja piste. Olen vihdoin raskaana ja jos kaikki menee suunnitellusti saamme vauvan tammikuussa. anteeksi omanapainen viesti...
Listaan voi päivittää siis uuden LA:n ja synnytyssairaala SeKS.
Emma ja toukka rv 6+2
Kyllä se on niin ihanaa kun näkee siellä mahassa jonkun asukin:`)
Jos oot menossa nt-ultraan kannattaa varata sekin aika jo pikapuoliin. Uskon että se äpklkäynti on vasta nt-ultarn jälkeen eli voi ajan saannissa kestää. Tosin nt-ultraa varatessahan voi tiedustella sitten samalla onko vielä tietoa milloin se aika tulee :)
Mulla jatkuu nyt näköjään kolmatta päivää putkeen tämä kuvottva,oksettava ja närstävä olo. Yöt ja päivät tuntuu sama olo. En ole oksentanut, mutta ottaisin sata kertaa mieluummin olon että välillä okesttaa kunnolla ja sitten pitää oksentaa kun tälläisen. :( Jos tätä oloa on tiedossa ainakin seuraavat 6 viikkoa, töiden teko voi olla aika haastavaa. Ainakin työkaverit saa sitten valittevasti heti tietää...
Alanis 6+1
Elmu, todella kurja kuulla tilanteestasi :( Toivottavasti asia selviää pian. Valtavasti tsemppiä!
Minerwa, mä kävin viime viikolla varhaisultrassa ja mun laskujen mukaan rv 7+2, vaikka siellä näytti rv 7. Ne kuitenkin heittää tässä vaiheessa vielä sen muutaman päivän, jotenka ei huolta. Sydämensyke tosiaan näkyy mainiosti jo siinä vaiheessa, joten saat ainakin hetkeksi sen mielenrauhan :) Itse odottelen vielä sinne sairaalan ultraan, ennen kuin uskallan luottaa että kaikki ok.
Luulin että mulla olisi alkanut ne haamumenkat viime viikolla, mutta eipäs mitään alkanutkaan. Ja nyt on onneksi huono olokin alkanut hävitä. Energiaakin hieman enemmän, mikä on tarpeen tuon esikoisen kanssa! Viimeksikin mulla kesti pahoinvointi parisen viikkoa, joten eiköhän tämä tästä helpota :) Tosin, jossain takaraivossa pieni kysymysmerkki, että mitä jos tämä on merkki jostain ikävämmästä... mutta sille ei voi sitten mitään, pelko pyörii enemmän tai vähemmän mielessä koko raskauden ajan! Ja vasta siinä vaiheesa kun lapsi lasketaan syliin synnytyssalisssa tarkistuksen jälkeen, niin sitten voi huokaista helpotuksesta. Panikointi kuuluu asiaan ja nämä raskaushormonit nostavat tunteen ihan omiin sfääreihinsä :D
Kamala huonovointisuus jatkuu nyt kolmatta päivää peräkkäin. Aamut alkaa kaamealla kuvotuksella ja oksentamisella. Päivät on menny järkyttävän kuvotuksen vallassa, mutta päivisin ei oo tarvinnut (ainakaan vielä) oksentaa. Välillä kyllä toivon, että sais oksentaa enemmänkin, koska se helpottaa oloa huomattavasti. Reilu oksentaminen on jopa oksentamista inhoavalle parempi vaihtoehto kuin jatkuva kuvotus, paineen tunne ylämahassa ja närästys. Mitään ei tee mieli syödä, mutta pakko ois jotain syödä. Vaikeaa. :)
Töissä alkaa olla kohta vaikeaa valehdella kärsivänsä jonkinsortin mahavaivasta, mutta kun en vielä näin aikaisessa vaiheessa haluaisi paljastaa kuvotuksen todellista syytä.. Milloin te muut meinaatte kertoa töissä raskaudesta?
Minäkin olen miettinyt, että kävisinkö varhaisultrassa. Viikkoja on nyt 6+0 ja en tiiä onko vielä liian aikaista?? Viikonloppuna vaivanneet mahakivut ovat kadonneet ja nyt on vaan satunnaista alamahanippailua, onneksi. Ehkä se on hyvä merkki?
Tuli vähän omanapainen viesti täälläkin, antakaa anteeksi :) Pitää jonnekin purkaa tuntojaan :)
Yleensä suositellaan varhaisultraa noin 7-8 viikoille, että varmasti syke jo kuuluu. Kyllähän siellä aikaisemminkin jo pallero näkyy mutta sydän ei välttämättä vielä kuulu joten mieluummin sitten odottaa hetken. 12 viikolla on sitten se niskapoimu-ultra joka on taas eri kuin varhaisultra. Piti tosiaan varata tänään aika sinne polille mutta kappas kun tää dementikko ei muistanu. Noh huomenna uus yritys. Hyvä merkki se on Canis nuo nippailut ;) täällähän sitä saa purkaa tuntojaan :)
Mulla oli ekassa raskaudessa aikamoinen raskausajan dementia kyllä :D onko muilla kokemusta? Unohin esim kerran ystäväni kaupan pihalle kun meni käymään automaatilla, minähän lähdin kylmän viileästi vain autolla ajelemaan kun yhtäkkiä hoksasin että ei hitto kaveri jäi ja äkkiä peruutus takaisin :D oli kaverilla hauskaa! Tuossa vaan ajattelin että joko mulla nyt jo alkaa tää...
Nyt ei sen kummempia, voimia lähettelen pahoinvoiville ja huolten painamille!
-Hatuli 9+3
Voi jösses, voiko tällaista väsymystä ollakaan?
Oon nyt kolmatta päivää ihan zombikunnossa. En jaksa Yhtään Mitään. Töissäolo on ihan tuskaa, ja töiden jälkeen kaadun sohvalle suoraan nukkumaan. Osittain tää johtuu varmaan vielä lomareissulla kertyneestä univelasta (rankkaa toi lomailu, heh), mutta kai tää raskauskin oman osuutensa selittää. Onko kohtalotovereita?
Mäkin voin omalta osaltani liittyä tuohon tunteiden vuoristorata-jengiin. Tammikuisen keskenmenon jälkeen on tosi vaikea luottaa siihen, että kaikki menee nyt hyvin. Ootan seuraavaa ultraa kuin kuuta nousevaa, se on juhannusviikolla, huoh... Varhaisultrassa kävin 6+6 , siitä tuntuu olevan jo sata vuotta.
Onneksi on tuota aamukuvotusta edes, siitä saa aina vähän uskonvahvistusta... Tänä aamuna oli kyllä parempi olo kuin yleensä, joten heti on sydän kurkussa. Sais näitä oireita enemmänkin olla...
On tää hullun hommaa :)
Lela 8+6
Opinpahan eilen että syyä on ihan hyvä pitkin päivää!!Olin loman jälkeen ekaa päivää töissä eilen ja ei sitten ruoka tahtonu maistua ja söin ehkä yhen näkkärin ja omenan plus viinirypäleitä!! no illalla kotona olo olikin sen mukanen! ei koko iltana menny mitään alas (ehkä yks ananassiivu) kävin pöntöllä yökkimässä muutaman kerran mutta mitään en ulos saanu tulemaan(pelkään oksentamista ylikaiken)!no yöllä sain sitten pari kuppia teetä juotua ku kurkkuki oli tosi kipeä! kuumetta nosti sit yöllä ja nyt oon pari päivää saikulla.(pomo tykkää =) Oli kyllä tosi järkyttävä ilta!toivottavasti ei enää koskaan samanlaista!! tänään oon onneks jo pystyny syömään ihan hyvin. Nyt vaan pelottaa taas perjantaina töihin mennä takas =( kotona ois kivempaa ku saa olla jääkaapilla koko ajan =)
mietin sitä varhaisultraa ku tässä on ollu tommosta ihmeellistä paineen tunnetta oikeella puolella alamahassa. Neuvolassa meinas kyllä että kuuluu asiaan ja kun eioo vuotoo niin ei pitäs olla mitään ihmeellistä mutta silti...
Hanna 5+4
Mulla on kanssa ollut sitä että varsinkin oikealla puolella tuntuu niitä menkkamaisia vihlaisuja. Onko tyyppi jotenkin kiinnittynyt sinne oikealle, en tiedä.. tai jos onkin väärässä paikassa? :/ Varhaisultraan silti tuskin menen. Ehkä tämä on tätä kolmannen odottajan "rauhallisuutta" (tai jotain), mutta kuopuksen viikolla 7+ nähneenä siellä ei tosiaan näy kuin se möykky ja sykkivä sydän. Helpotushan sekin toki olisi nähdä, mutta nyt tyydyn odottamaan np-ultraan, että näen muutakin kuin pelkän möykyn sillä euromäärällä :) Jos menee sitä ennen kesken niin sitten menee, sille tuskin sitten voi mitään. Äh, en mä tiedä.. yritän järkeillä itselleni rahansäästöä kai =)
Muuten olo on loistava! Ei pahoinvointia, ei oikeastaan mitään. Vaikka se pahoinvointi tosiaan toisi turvallisuudentunnetta... kaksijakoista.
-k- 6+1
Hatuli: minulla on sitä "dementian" vikaa jonkin verran. Olen aina ollut vähän haparapäinen, mutta raskausaikana olin vielä kahta kauheampi, unohtelin kyllä kaikenlaista. Isompia asioita piti ihan laittaa ylös että muistaa. Pelkäsin kovasti että jään sellaiseksi, mutta onneksi vauva-ajan jälkeen on pää taas vähän tasoittunut, ja voi melko hyvin luottaa siihen että muistaa asioita kirjoittamatta niitä ylös. Pahoin pelkään että se iskee kyllä uudestaan. No, onpahan miehellä hauskaa, se on nauranut monet kerrat mun tuohuille viime raskaudessa. :)
Lela: voi mä voin NIIN ottaa osaa väsymykseesi, mulla on nyt ehkä viikon, jopa kaksi?, ollut ihan armoton väsymys, en tahdo jaksaa yhtään mitään. Esikoisen jaksan hoitaa mutta siihen se jää, kämppä on kun pommin jäljiltä ja kauppaan pitää oikein raahautua. Ruokaakaan ei oikein jaksaisi laittaa, eikä lähteä pihalle. Tää väsymys on todella LAMAUTTAVAA! Päikkäreitä ei silti auta nukkua, se vie minulta unet sitten illalla. Oonkin miettinyt että mitähän mahtaa appivanhemmat ajatella jotka tätä touhua seuraa ihan vierestä, kun eivät vielä tiedä minun olevan raskaana... Tänään istutettiin niiden kanssa perunaa ja kun anoppi tuli minua pyytämään sinne, en pystynyt olla normaali reipas oma itseni vaan kaikkea muuta. Voihan se tietysti olla että nekin osaa laskea 1+1, mutta voi kyllä olla että ne meinaa että en vaan viitsi tehdä mitään. NO, se nyt on ihan sama mitä ne ajattelee, mutta toivoisin silti muutenkin että tämä menee pian ohi. Kun pahimmillaan koko päivä menee miettiessä että miten sitä jaksaa iltaan asti touhuta. Huoh. Onneksi kuitenkin monesti aina hetkeksi helpottaa.
No, muuta valittamista mulla ei sitten olekaan, kaikki on oikein hyvin. Pienen pientä pahoinvointia on havaittavissa välillä, ja toivottavasti pysyykin pienenä.
Nyt maate! :)
Trix 8+1
Täällä on puhuttu tuosta dementiasta, minulla se oli jossakin raskaudessa aivan mahdotonta. En muistanut kertakaikkiaan yhtään mitään=D Nyt en ole vielä huomannut unohtelevani asioita.
Minuakin on vaivannut väsymys. Aloitin päikkäreiden nukkumisen jo ennen plussan testaamista. En muista onko mennyt yhtään päivää ilman päiväunia. Illallakin menen nukkumaan jo ennen kymmentä, kun en vaan jaksa valvoa. Olen kyllä pystynyt töissä olemaan ja muutenkin ihan suht ok toimimaan=)
Eilen meni niskat jumiin jostain kumman syystä ja nyt on työnteko ja kaikki muukin ihan tuskaa! En tule perjantaina töihin, jos ei huomisen aikana helpota... minulla kun pitää töissä pään kääntyä ja nyt se ei käänny!
Olo ihan hyvä niskajumia lukuunottamatta=)
Tellu 5+6
etten ole ainoa!
Itkeä pillitin jo äsken äidilleni puhelimessa näitä tuntojani. Ja äiti kuunteli huuli pyöreänä toisessa päässä mun vuodatusta ja huokaisi lopulta ja kysyi: "miksi kaikki ei olisi hyvin?".
No nyt on taas tämmönen seesteisempi hetki ja ajattelen kaiken todella olevan niin kuin pitääkin.
Mä olen kyllä tsempannut itseäni jo vaikka kuinka ja olallekin taputellut niin, että alkaa olla paikat ihan hellinä ;D
Ehkä se siitä...
Tellu