* Tammikuun Toivotut 2012 *

Minerwa: Juu, sivusto on juurikin tuo Emman laittama tekay.fi. Sieltä valitset suosituimmat (laatikon) ja laatikosta keskenmenonriskit.



Sitten saat näkyviin taulukon, josta riskit ilmenee.

Huomatkaa, että kyseessä ei ole rv:t vaan viikot hedelmöityksestä.



Itse en ole rekisteröitynyt tuonne (vielä), mutta tuota varten ei tarvitsekaan. Rekistöirytimällä saa ilmeisesti jotain muita palveluita käyttöön=)



Aamulla heräsin taas 04.50... kiva, kiva!

oli hieman etova olo, mutta onneksi helpotti pian=) Vielä reilu viikko neuvolaan... voi kun se menis äkkiä.

Ihanaa hellettä luvassa koko viikoksi, tylsää olla töissä=( Noh, ensikesän saakin sitten viettää kotosalla vauvan kanssa! Ajatelkaas sitä!



Tellu 6+4

Tampereella asustellaan miehen kanssa ja esikoista odotellaan 7+3. Keskiviikkona on ensimmäinen neuvola. Ultrassa olen käynyt jo kaksi kertaa, kun viikolla viisi oli vuotoa ja kipuja useita päiviä, mutta kaikki olikin hyvin. Viikko sitten löytyi sydämen lyönnit.



Hampaita särkee minullakin, etoo, huimaa ja nipistelee vatsaa. Niin ja todella turvonnut olo! Olo on kuin pullataikinalla ja kiloja on tullut jo kaksi lisää. Mitat nyt 169/59,5



Meillä oli takana kaksi vuotta ja kaksi kk yritystä ja luomuna tulin raskaaksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Jännittää ja pelottaa.

Aivan järkky olo, mä rupeen itkemään!!!

Oikeesti olen mennyt aiemmissa raskuksissa (etenkin ensimmäisessä) niin huonoon kuntoon pahoinvoinnin vuoksi, etten halua sitä enää kokea=((((



Nyt etoo ja ällöttää ihan kokoajan. Ja töitäkin pitäisi pystyä hymyssä suin tekemään! Olen siis suuhygienisti, joten työkin on semmoista, että välillä oksettaa, vaikkei olisi raskaanakaan!



Miten tästä voi selvitä, jos paukkaa päälle oikein voimalla? Ei kai auta kuin toivoa, että selviän vain ällötyksellä! Muusa tapauksessa joudun kyllä hakemaan saikkua, en voi olla töissä, jos oksennan!



Nyt on niin paha mieli ja OLO!

Täällä samat fiilikset siis kuin monella muulla. Pakko syödä kokoajan ja siitähän kroppa tykkää. Paisun kuin pullataikina tällä vauhdilla ja se paisuminen ei tosiaankaan ole sitä vauvaa :/ Väsymys on myös karsea.



LELA: repäisykivut kuuluvat asiaan. Mä huomaan niitä sängyssä kylkeä kääntäessä ja olen jopa heräänyt niihin. Kohdun kiinnikkeet siellä venyy ja paukkuu. Sama homma ollut mulla kahdessa ekassa raskaudessakin.



Nyt alan suunnittelemaan mitä suolaista ja mahdollisimman epäterveellistä hakisin lounaaksi ;) Pahoinvointirannekkeet on myös lisätty ostoslistalle, kiitos teidän vinkkien!



-k- 7+0

Minä kun olen tämmönen pessimisti, niin minua ei oikein nuo prosentit lohduta :D. Ekassa raskaudessani tuijotin niitä ja laskin päivä päivältä. 11-viikolla kävin np-ultrassa ja kaikki oli hienosti. Jes, ei varmaan edes prosentin epäonnistumismahdollisuutta... Mutta kuinkas sitten kävikään. Kahden viikon päästä uudestaan ultrattaessa sikiö olikin menehtynyt. Joten se niistä prosenteista. Itse ajattelen, että olipa se epäonnistumisen prosentti kuinka pieni tahansa, niin se vaan voi osua omalle kohdalle ja that´s it. Kai se vain on korkeimman käsissä... Mutta ymmärrän toki, että joitakin helpottaa kun tietää, että mennään jo aika varmalla pohjalla. Esikoista odottaessa en oikeasti uskaltanut vielä synnytyspäivänäkään rentoutua, kun ajattelin että joku menee kuitenkin pieleen. Ja koko raskausaika oli aika hermostunutta, kun liikkeetkin aloin säännöllisesti tuntea vasta joskus 25 viikon paikkeilla. Siihen asti pelkäsin päivittäin, että no nyt se on menehtynyt varmasti :(. Sellaista se vain on. Nyt kuitenkin on osannut ottaa vähän rennommin ehkä johtuen siitä, että esikoinen kuitenkin syntyi terveenä ja ihanana lapsena maailmaan ja kaikki meni erittäin hyvin :)



Ja sama periaate noissa seuloissa. Vaikka downseulan tulos olisi 1/10000, niin jollekin yhdelle se kuitenkin sitten osuu. Kohtalo päättää kenelle. Vaikka onhan se nyt miellyttävämpää saada tuollainen tulos, kuin esim. 1/100... Mutta sepäs siitä.



Minulla kans menee välillä hermot tähän pahoinvointiin. Pitäisiköhän kokeilla niitä rannekkeita. Mua ärsyttää kun yökkäilen lähes koko ajan ja lapsenikin katsoo ihan ihmeissään että mikä äitiä vaivaa :(.



Viikon päästä olisi sitten neuvola ja pääsee varmaankin varailemaan ultra-aikaa. Meidän kunta on yksityistänyt ultrat, niin pääsee todella laadukkaaseen ultraukseen yksityiselle :) En pane ollenkaan pahakseni :). Tai näin oli ainakin viime vuonna, en usko, että asia on mihinkään ehtinyt muuttua.



Mutta hyviä vointeja kaikille ja luottavaisia mieliä! =)

tsemppiä Tellu! :) ihanaa että on kohtalotovereita, minäkin olen nimittäin suuhygienisti. Mulla ei ole pahaa pahoinvointia ollut, hieman etova olo kylläkin ja tosi on ettei tää työ välttämättä helpota oloa :/ Väsymys on ankara, miten jaksan vielä loppupäivän töissä ja kiinnostua ihmisten suuhygieniasta, huooooh, nimim. päikkäreille heti kun kotio pääsen...

ohhoh!?! Onpas sattumaa, että osuu toinenkin shg tänne=)

Meitä kun nyt ei kuitenkaan niiiiin hirveästi ole!



Minun oli tänään kaikkein hankalinta hoitaa viimeinen/ viimeiset pari potilasta ennen ruokista. Meinasi oikeasti ökö lentää! Mitäs sitten, jos oikeeasti yrjö lentää ennen kuin ehtii edes tajuta!!!!??? Ei hitsi! Nyt on onneksi taas parempi olo=)



Ajattelin ottaa töihin mukaan esim. jotain miniporkkanapusseja, joita voin sitten napsia sopivissa väleissä.... en voi olla täällä, jos oksettaa =/



Tellu

Moi kaikki,



jostain ilmaantuneesta energiastani innostuneena avasin meille uuden ketjun (kesäkuun kuulumiset) - siirrytäänpä siis joukolla sinne!



Lela