Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?

Ap on naurettava ja aika todellisuudesta vieraantunut. Varo ettei elämä mene ohi listoinesi.

Musta tää on naurettavaa ensinnäkin haukkua nimettömänä toista netissä. Täytyy olla päässä silloin jotain vikaa ja omassa elämässä. En sano että ap:n kaltaisia miehiä on. Mutta jos käännettäisiin asia toistepäin ja kyseessä olisi mies samoilla kriteereillä niin hän saisi hakea vaikka mitä missiä ja se hyväksyttävämpää kun naisellahan ei saa olla mitään kriteereitä miehille. Kyllä niillä miehilläkin on kriteereitä naisille! Niin ja nekin kyllä tuppaa rupsahtamaan. Ehkä se on se että emme ole edelleenkään tasa-arvoisia suhteessa miehiin. Ja en ole feministi yhtään vaan enempi kannatan perinteisiä rooleja.

Alkuvaiheessa mieheni tosin musitutti lähinnä huonoryhtistä, finninaamaista nörttiä, mutta vuosien kuluessa hänestä on kehittynyt urheilullinen, tyylitajuinen ja menestyvä MIES, joka on myös maailman paras isä lapsilleen.

Alkuvaiheessa mieheni tosin musitutti lähinnä huonoryhtistä, finninaamaista nörttiä, mutta vuosien kuluessa hänestä on kehittynyt urheilullinen, tyylitajuinen ja menestyvä MIES, joka on myös maailman paras isä lapsilleen.

Miten sen teet? Onko sinulla taikasauva vai miten muutat ihmisen erilaiseksi mitä on? Kun itselläni on juuri kuvailemasi kaltainen mutta eipä tuo halua kuulemma muuttua edes minun takiani. =(

Vai missä on ap?

Ihanko oikeasti lähes nelikymppinen naisihminen tekee tällaisia kriteerilistoja?! Luulin tällaisten listojen olevan liikaa sinkkuelämää katsoneiden pissisten juttuja!



Kaikenlaista...

Mieheni vastaisi kaikkia kohtiasi, mutta varasin jos yli 10v sitten. Eli kysymykseen: Missa? Naimisissa. Ja en usko etta pystyt "vamppaamaan" naita hyvia miehia, jos lahtee matkaasi tuskin vastaa kuitenkaan hakemaasi?

Itsellänikin on kaksi tällaista ihan hyvää ystävää, jotka ovat siis 40-v ikisinkkuja. Koulutettuja, fiksuja, itsenäisiä naisia, mutta kriteerit miesten suhteen ovat olleet niin kovia, että juna meni jo. Heillä on paljon surua, kun eivät ole saaneet perhettäja ikä on jo tullut vastaan. Lämmintäkainaloa hekin kuitenkin vain loppupelissä ovat itselleen kaivanneet.

Mikä ikä tuossa on muka tullut vastaan, minulla on kaksikin ystävää (naisia) jotka ovat löytäneet hyvän parisuhteen nelikymppisinä ja tehneet sitten lapsen.

40-v:lla lapsen saanti ei välttämättä todellakaan noin vain onnistu. Hyvän parisuhteen voi toki löytää kuka vain.

... Ja listan kriteerit täyttyy kirkkaasti. :-)

"Sen saa sillä tavalla, että tapaa hiukan päälle kaksikymmpisenä finninaamaisen teekkarin tai jonkun muun opiskelijan, ja ryhtyy seurustelemaan hänen kanssaan. Kasvetaan ja kasvatetaan toisiamme yhdessä, välillä tulee vaikeuksia, mutta niistä selvitään, koska halutaan olla yhdessä. Hankitaan lapsia, taloja, sivistystä, töitä, kokemuksia, eikä tämä ole mikään arvo- tai aikajärjestys. Sitten eräänä päivänä havahdutaan siihen, että naimaton kaveri valittaa, että sulla on noin täydellinen mies. Ja hups - niinpäs onkin. Se kasvoi jostakin sen epävarman ja kömpelön finninaaman tilalle.

Ja ne keille nämä hiomattomat timantit eivät aikoinaan kelvanneet itkevät nyt 30- 40v. listat kädessään kun ei vapaita miehiä meinaa löytyä .....

sä miehen löydät, sitähän sä etsit?



Rakkaus onkin sitten toinen juttu, siitä en olisi niin varma näillä lähdöillä.

Tai korjata edes autoa. Sitä varten on ammattilaiset jotka homman hoitaa. Mies voi pelata sen ajan konsolia lasten kanssa.



Ihmettelen myös miksi miehellä pitäisi olla töitä tai olla hyvin palkattu? Eikö se riitä että te olette hyvin palkattuja???



Ajattelitteko että mies hoitaa kaiken ja kaikenlisäksi näyttää komealta? Tuskin :D



Ei ihme että romanikerjäläiset eivät löydä suomalaisista naisista kumppania, kun on noin kovat kriteerit rakkaudelle.





T: 11cm mies

paitsi korkeakoulun sijaan "vain" ammattikorkeakoulu ja mulla on lapsi edellisestä suhteesta. Ja voin sanoa, että ero oli täysin exän syytä.. Tälläinen lähes täydellinen 36v mies.. Ja mä olen luullut, että olen tavallinen, mutta mähän olenkin lähes täydellinen.

Ja itse asiassa, tuosta korkeakoulututkinnosta voin joustaa. Kunhan miehellä on jokin ammatti ja siinä viihtyy. Mutta sellaiset tapaukset tyyliin "olen mä pakua ajellu ja tavaroita kannellu, mutta koulu jäi peruskouluasteelle"-tyypit ei oikein säväytä.

Mutta se, että on jo lapsi, on sellainen asia, jota vaikea sulattaa. Koska se lapsi on mukana siinä arjessa koko ajan, läsnä tai ajatuksissa. Ja niin kuuluukin olla. Mutta en halua sellaista omaan elämääni.

Mutta miksi naisesi pitää olla sinua vuoden nuorempi?

ap

Eikö tarkoituksena ole löytää hyvä kumppani. Mitä väliä, jos ei kaikki harrastukset ole samoja. Kyllä mä voin esim. mennä teatteriin kavereiden kanssa, jos mies ei halua. Yhdessä viestissä taisit vähän jo päästä hajulle, tarkoitus on löytää mies, jonka kanssa on hyvä olla.



Kommentoin vielä kriteerejä yksitellen:





- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)

Työpaikka on hyvä olla toki, ja plussaa on että pitää työstään. Mitä sitten jos mies onkin väärällä alalla? Ainahan voi kouluttautua.



- mielellään korkeakoulututkinto

Miksi? Jos mies pitää enemmän käytännön asioista?



- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.

Tietysti toiveena on normaali terve mies, sitäkö tässä hait?



- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen

Nämä allekirjoitan



- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)

Tämän ymmärrän



- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle

Ennakkoluulottomuus on tässä se pointti, kai ap:kin lähtee sitten ennakkoluulottomasti vaikka huussin tyhjennykseen tai rallikisoihin, jos miehen mielestä se on mukavaa?



- liikunnallinen, edes vähän

Joo, eiköhän kaikki ole edes vähän



- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä

Toivoa sopii, tosin aika monella hyvälläkin miehellä näin on. Omalla miehellä nämä harrasteet väheni, kun lapsi syntyi



- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia

Tämä on ihan hyvä pointti, mutta ei musta mitenkään välttämätön. Oma mies ei ole, mikä on hyväkin asia. Ei tartte riidellä, että kenen kavereiden kanssa vietettäis vaikka vappua. Ongelmaksi voi myös muodostua aikapula, jos molemmilla on tosi paljon kavereita.



- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä

Miksei? Taisit jossain kommentoida, että tämä tarkoittaa vaan ulkonäköä, jos näin niin sitten ymmärrän. Muuten on aika tyhmää kieltää miestä pitämästä rokista tai harrikoista.



- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)

- hiukset päässä ja jopa päälaellakin

- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson

Ulkonäkökriteeritkin on ihan ok, jos itse näyttää hyvältä. Kyllä näistä tosin voi joutua joustamaankin jostain, esim. hiusten kasvu, oikeastiko jättäisit miehen, jos hän alkaakin kaljuuntumaan?



- avarakatseinen

Se on hyvä ominaisuus, mutta oletko ap varma, että olet tätä itse?



- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän

No jos sun eksä on nämä osannut, niin tokihan seuraavankin pitää osata! WTF? Eikö tässä nyt kuitenkin haettu sulle puolisoa eikä renkipoikaa?



- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa

Aika monella nelikymppisellä lapsisita pitävällä miehellä on jo lapsia.



- ikä 34-40v.

Aika tiukka ikähaitari



Tiesithän ap, että naiset ovat nykyään koulutetumpia kuin miehet? Kuitenkin naiset olettavat miehen olevan vähintään yhtä koulutettu kuin he itse. Monella koulutetulla miehellä on itseasiassa vaimo, jolla ei ole korkea koulutus. Silloin nainen voi tukea miehen uraa esim. keskittymällä kodin hoitoon. Monesti sinkkunaiset ovat kaltaisiasi korkeastikoulutettuja uranaisia korkeine vaatimuksineen. Monet sinkkumiehet taas ovat alkoholiin meneviä duunareita.

Virheitä? Minussa? Täh?! No, on niitä. Kuten tuo perfektionismiin taipuvaisuus. Se, että tykkään olla menossa ja tulossa ja suunnittelemassa aina uusia kujeita, on rauhallisemmasta ihmisestä varmaan rasittavaa. Se, etten välitä ryyppäämisestä, on Suomessa iso miinus. Olen myös tottunut johtamaan. Jos mies ei ota johtajanroolia selkeästi, niin teen sen sitten itse huomaamattani ja luonnostaan ja se käy varmaan miehen itsetunnon päälle.

Jos ajattelee perinteisiä roolimalleja, niin mies on ollut perheen pää ja kaltaisesi johtajatyyppi ei välttämättä saa miehen hoivaviettiä heräämään..

Karsi vaan surutta sitä listaasi ja kun tapaat miehen joka säväyttää anna itsellesi lupa olla sopivalla tavalla heikko, niin jätät myös miehelle tilaa suhteeseenne.

M37 neljä lasta eikä tarvetta vaihtaa vaimoa :)

Kriteerit tyyliin "laatoitustaitoinen" tai vaikka taiteeseen, harrastuksiin tai musiikkimakuun liittyvät tykkäämiset ja "kriteerit" tuntuivat jälkikäteen katsottuna ihan naurettavilta. Kun ihmisellä on hyvä olla toisen kanssa, se on tärkeintä.

tunne että he ovat melko aseksuaalisia ihmisiä. Kun jotain ihmistä himoitsee, ei siinä kysellä että osaatko laatoittaa kuin ammattilainen vai et. Sitten kun valintaa ei ohjaa seksuaalinen kemia, otetaan kriteerilistat avuksi eikä savotasta oikein koskaan tule mitään, koska oleellisin parisuhteen (alkuaikojen) liima puuttuu.

Kun menimme naimisiin, ikää mulla oli 23 vuotta. Mies oli vanhempi.



Jos nyt kolmekymppisenä olisin etsimässä miestä, en ehkä "vaatisi" enää niin tiukasti kaikkien kriteerien täyttymistä. Silloin nuorena olin niin pilvilinnoissa ja täynnä uskoa elämään ja itseeni, että hyvää tuuria tai sattumaa, kohtasin miehen, joka oli ja on edelleen mulle täydellinen.



Mitkäköhän ne mun kriteerit parikymppisenä olikaan...



-poikkeuksellisen älykäs, veitsenterävä

-syvällinen ja punnitsee asioita pitkällä aikavälillä, miten kukin valinta vaikuttaa elämään ja kantaa ratkaisuistaan ja teoistaan täyden vastuun

-arvostaa koulutusta ja pyrkii jatkuvasti opiskelemaan ja oppimaan lisää

-korkeasti koulutettu

-kansainvälinen työ

-halu olla useamman lapsen isä, perhekeskeinen

-soittaa pianoa

-kohtelee muita ihmisiä kunnioituksella

-konservatiivinen ja käyttää pukua päivittäin

-palkka sellainen, että voin olla ongelmitta kotona lasten kanssa

-ahkera ja velvollisuudentuntoinen

-ulkomaalainen



Ja lista edelleen jatkui. Jotkut tuttavat, jotka tiesi mun kriteereistä, pyöritteli silmiään ja sanoi, että jos olen liian ronkeli, jään ilman. Ja niin vain kävi, että yhtenä päivänä sain toiselta puolelta maapalloa sähköpostia tuntemattomalta mieheltä, joka oli saanut yhteystietoni yhteiseltä ystävältä ukaasin kera, että muhun on kertakaikkiaan pakko ottaa yhteyttä :) Nyt olemme olleet naimisissa useamman vuoden, perhe on kasvanut ja mies senkus paranee :)



Mutta joo, tsemppiä mr. täydellisen löytämiseen! Jotkut kriteerit ovat ihan oikeasti olennaisen tärkeitä ja itse kukin tietää, mitä tarvitsee, mutta jotkut kriteerit voivatkin olla toissijaisia ja jopa esteenä sen todellisen onnen löytymiseen.

paitsi korkeakoulun sijaan "vain" ammattikorkeakoulu ja mulla on lapsi edellisestä suhteesta. Ja voin sanoa, että ero oli täysin exän syytä.. Tälläinen lähes täydellinen 36v mies.. Ja mä olen luullut, että olen tavallinen, mutta mähän olenkin lähes täydellinen.

Ja itse asiassa, tuosta korkeakoulututkinnosta voin joustaa. Kunhan miehellä on jokin ammatti ja siinä viihtyy. Mutta sellaiset tapaukset tyyliin "olen mä pakua ajellu ja tavaroita kannellu, mutta koulu jäi peruskouluasteelle"-tyypit ei oikein säväytä.

Mutta se, että on jo lapsi, on sellainen asia, jota vaikea sulattaa. Koska se lapsi on mukana siinä arjessa koko ajan, läsnä tai ajatuksissa. Ja niin kuuluukin olla. Mutta en halua sellaista omaan elämääni.

Mutta miksi naisesi pitää olla sinua vuoden nuorempi?

ap

Että toiveet ei välttämättä sovi yhteen vaikka ulkoisesti olisikin mitä sopivin pari. Itsellä on deitti-ilmoituksessa toiveikä naiselle - max 35v. Kerran jos toisenkin olen saanut viestiä naiselta, että harmi kun hän ei sovi minun vaatimuksiini. Naurettavia noi ns. "vaatimukset". Mun mielestä kaikki asiat on soviteltavissa, mutta jos soviteltavaa on liikaa, silloin ei todennäköisesti ole sopiva pari.

Sitähän tässä on yritetty sanoa, että ei kaikista kriteereistä tietenkään pidä luopua, mutta ehkä voisi vähän käynnistää ajatusprosessia siitä, että miksi oikeastaan joitakin asioita haluaa, ja millaisia ihmisiä ne on, joissa ne kaikki kriteerit ei toteudukaan.



Esimerkiksi tuo että mies on sosiaalinen ja on kavereita. No, harvalla ei ole KETÄÄN kaveria. Kaverit voi toisaalta olla myös niitä vääränlaisia. Mulle tulee tuosta kriteeriksi listattuna mieleen sellainen lukioaikainen ihastus, joku ylempien luokkien poika, joka harrasti jalkapalloa ja soitti bändissä ja veneili kesäisin vanhempiensa paatilla ja oli tosi söpö ja fiksu ja ystävällinenkin joskus ja jolla oli paljon kavereita, ja josta melkein kaikki kuitenkin tykkäsi, opettajat, tytöt ja pojatkin. Sellainen ihminen on tietyn tyyppinen muutenkin, ei se ole sattumaa että on "sosiaalinen" ja on paljon kavereita. Millaista on elämä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on valtava sosiaalinen perhe ja paljon kaikenlaista häppeninkiä, varsinkin jos ne kaikki on itselle vieraita, ja itsellä on vastaava porukka toisaalla. Esimerkiksi minulla on kohtalaisen introvertti ja jopa sosiaalisesti kömpelö asperger-taipumuksia omaava mies, jolla on kuitenkin muutama hyvä kaveri ollut lapsuudesta saakka, ihan tavallisia perheellisiä duunareita enimmäkseen. Olisihan se joskus kiva, jos miehellä olisi kavereita joka puolella, ja jos sen voisi viedä mihin tahansa porukkaan ja tietäisi että se sulavasti osallistuu keskusteluun (not), mutta on se kiva myöskin, että kavereita on rajallinen määrä, ei ole joka ilta lähdössä mihinkään, ja ne ketkä on, on samassa elämäntilanteessa kuin me nyt.



Sitten tuo raksavalmius... Onhan se kiva, jos mies osaa tehdä jotakin käsillään. Mutta miksei sitä sitten osaisi itse tehdä moderni naisihminen, kun eihän ne mitään järkyttävän vaikeita hommia ole. Ja niin, jos pelästyy sitä, että joku ei itse osaa tai ei ole opetellut edes poraamaan reikiä seinään, kun kaikki eksät on kuitenkin osanneet, niin mistä se taas kertoo? Sillä remonttitaitoisuudella haetaan varmaankin jotain muuta miehestä, kuin sitä ettei itse tarvitsisi enää ikinä ymmärtää mitään mistään "miesten töistä". Joku turvallisuuden tunnekö siinä toteutuu, vai mahdollisuus ihailla miestä jossakin mitä kuuluu perinteisesti ihailla? Vai tuleeko niiden raksataitojen mukana jotain tietynlaista perisuomalaisempaa äijä-mentaliteettia..? Kuitenkaan ei saisi olla kaljamahainen sovinistinen jurottava sohvaperuna.



Minun mies on hölmö nösvykkä, minua lyhyempi tappijalkainen kaljupää, joka harrastaa kehonrakennusta ja mpk:ta, vihaa pakkoruotsia eikä ole pätkääkään taiteellinen. Katsoo monta tuntia päivässä telkkaria tai surffaa netissä, juo jonkun verran ja nukkuu paljon. Sillä on vähän vihanhallinnan kanssa ongelmia, joskaan ei ole väkivaltainen eikä kovin usein suutu, mutta ei oikein stressiä osaa aina käsitellä sosiaalisesti korrektisti. Ei ole mikään juhlien piriste, ei tykkää matkustella eikä välitä ihmisisten seurasta. Arvostaa hyvää ruokaa, mutta valitettavasti käsitys hyvästä ruoasta on aivan päinvastainen kuin minulla, tuo olisi onnellinen jos saisi aina syödä peuranpaistia tai tuoretta kalaa oman maan uunivihanneksilla, ja taas minun katkarapuhöystöt ja Nizzan salaatit on aivan yliprosessoitu hänen mielestään. En olisi ikinä uskonut, että tällaisen kanssa päädyn yhteen, kuitenkin olen ns. kultturelli akateeminen nainen. On sillä kuitenkin paljon hyviä puolia, ja moni kohta ap:nkin listasta täyttyy, muun muassa kaksi, kohta kolme kk-tutkintoa. Meillä on aika hauskaa yhdessä, ja tuntuu että hän on minun miespuolinen vastine kaikista outouksistaan huolimatta, olo on turvallinen ja voin olla kotona ihan niin karsea kuin olen. Kysyin vastustaako hän periaatteessa taidenäyttelyitä, niin ei kuulemma. En osaa kuvitella että me joskus eroaisimme. Varmaan vielä riitelemme tulisesti, mutta tuskin kuitenkaan saadaan aikaiseksi aloittaa elämää ilman toista. Ja tosiaan, tähän törmäsin netin kautta, ja olisin voinut helposti halveksua koko tyyppiä jos olisin vain arvioinut pintapuolisesti speksejä.

paitsi korkeakoulun sijaan "vain" ammattikorkeakoulu ja mulla on lapsi edellisestä suhteesta. Ja voin sanoa, että ero oli täysin exän syytä.. Tälläinen lähes täydellinen 36v mies.. Ja mä olen luullut, että olen tavallinen, mutta mähän olenkin lähes täydellinen.

Ja itse asiassa, tuosta korkeakoulututkinnosta voin joustaa. Kunhan miehellä on jokin ammatti ja siinä viihtyy. Mutta sellaiset tapaukset tyyliin "olen mä pakua ajellu ja tavaroita kannellu, mutta koulu jäi peruskouluasteelle"-tyypit ei oikein säväytä. Mutta se, että on jo lapsi, on sellainen asia, jota vaikea sulattaa. Koska se lapsi on mukana siinä arjessa koko ajan, läsnä tai ajatuksissa. Ja niin kuuluukin olla. Mutta en halua sellaista omaan elämääni. Mutta miksi naisesi pitää olla sinua vuoden nuorempi? ap

Että toiveet ei välttämättä sovi yhteen vaikka ulkoisesti olisikin mitä sopivin pari. Itsellä on deitti-ilmoituksessa toiveikä naiselle - max 35v. Kerran jos toisenkin olen saanut viestiä naiselta, että harmi kun hän ei sovi minun vaatimuksiini. Naurettavia noi ns. "vaatimukset". Mun mielestä kaikki asiat on soviteltavissa, mutta jos soviteltavaa on liikaa, silloin ei todennäköisesti ole sopiva pari.

Ja ap..minulla on havittelemasi mies..mutta ei hän ollut sitä 15v. sitten. Minä hänet olen "kouluttanut".

multa löytyy tollanen paitsi ei kylppärin seinää laatoita, ei oikein voi edetä urallaan kun on perhefirma ja luonnollisesti on jo naimisissa ja lapsia 4. Ainoa kriteerien todellinen ongelma saattaa olla kyllä se, että pitäisi vielä olla tuon ikäisenä vapaana. Eiköhäne ne hyvät ole jo menneet.