Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?

Minä olen sua nuorempi, kymmenisen vuotta. Olen hauska, osaan leipoa ja kokata. Olen siis nuori ja nätti, joidenkin mielestä jopa kaunis.



Mulla ei ole noin kovat kriteerit, aika samantapaisia kyllä, ja sinkkuna tässä ollaan oltu kauan.



Sulla ikää jo sen verran, että pitäisikö vaan olla avoimin mielin ja jos satut tapaamaan sua miellyttävän miehen, johon ihastut, niin annat mennä vaan. Älä edes mieti noita kriteerejä.



Jos sä ihastut johonkin mieheen ja se ei täytä kaikkia sun kriteerejä, niin mikä siitä tekee niin pahan asian?



Vai ihastutko sä edes koskaan, ottaisit vaan sun kriteerejä vastaavan miehen, vaikka et olisi ihastunut?



Itselläni se ongelma, etten ihastu kovin helposti. Ja jos ihastun, niin se on sitten ihan erilainen kuin mitä olen ajatellut.



Esim. tykkäisin että mies on komea, mutta ihastunkin sellaisiin ei niin komeisiin miehiin. Tämä saa minut ihan sekaisin, mietin etten mä nyt tuollaisen kanssa voi olla.



Mutta minkä helvetin takia en voisi olla? Terveempäähän se on luonteeseen ihastua kuin ulkonäköön? Mutta mullakin menee aina juna ohi, just näiden kriteerien takia.



Mielestäni aika surullinen juttu.



Ja tosiaan kerran otin sellaisen miehen, joka ei ollut komea. Sitten sain kaikilta kummasteluja, miksi kaunis nainen on ruman miehen kanssa.



Ja sitten se alkoi muakin häiritä ja yritän saada häntä paremman näköiseksi. Loppujen lopuksi ero tuli ihan muista syistä.



Ehkä sun pitäisi ajatella noita kriteerejä vähemmän. Toki miehen tulee olla rehellinen, uskollinen ja sydämellinen. Ja todella tärkeetä on, että sulla on hauskaa sen miehen kanssa.

Todellakin. Ne miehet, joita tässä olen tapaillut - niiden kanssa ei ole ollut hauskaa.



Siitä se on kiikastanutkin. Me ei olla naurettu yhdessä. On vaan masennuttu, arvosteltu muita, ylistetty omaa egoa.



Naulankantaan. Etsin miehen, jonka kanssa on hauskaa. Ja vähän kuitenkin muitakin kriteerejä päälle - kuten se mielenterveys, henkinen ja fyysinen aktiivisuus ja työpaikka. :D



Kiitos! Olette avanneet ajatteluani, joka oli aika jumissa. Lisääkin ajatuksia otetaan vastaan.



ap

käy siis työstä. Joskus pitäis lukea joku kirjakin.



Miksi sitä tuleekin täällä hengattua. Uh, mikä sana tuo hengattua muuten. Ei olisi pitänyt käyttää tässä tekstissä mutta ei sitä nyt enää ehdi korjata kun pitäs lukee se kirja. Tai ainakin yks luku ehtiä siitä. Siis lukea.

mutta taidan pitää hänet itse ;)

Kun me tavattiin, minä olin 24v. ja hän 28v, nyt jo 8 vuotta yhdessä.

että ongelmasi edelleen on tuo perfektionismi- nekin "huonot puolet" mitkä mainitsit, olivat sellaisia työpaikkahaastatteluvastauksia- uppoudun liikaa sivistäviin kirjoihin ja museoon, puhun liikaa seurassa jossa muut ovat epäkohteliaita tuppisuita..no, sanoit olevasi itserakas mutta silloinkin esität jotain muuta. Yritätkö siis koko ajan olla mahdollisimman täydellinen miehenkin seurassa? Ja jos, niin miksi? Nimittäin teennäisyys on ihmisessä todella rasittavaa vaikka ihminen sen kuoren alla olisi mitä mukavin ja älykkäin, kuten varmaan olet.

Ja sellaiselta mukavalla tavalla avoimelta ja positiiviselta. Kyllä sulla taitaa olla hiukkasen liian kovat nuo toiveet. :D

Minä ilmoitin, etten ole kiinnostunut hänen 50 vuotta vanhasta talonmurjustaan. En olisi halunnut edes asua siinä hometalossa.

takana taas voi olla liiallinen miellyttämisenhalu ja miellyttämisenhalun takana taas on useimmiten tunne siitä, ettei kelpaa omana itsenään tai ei tiedä, kuka on. Tällekin asialle voi tehdä jotain niin kanssakäyminen miestenkin kanssa helpottuu, etkä mene ääripäästä toiseen ja valkkaa vain pelkkiä sinua alistavia kusipäitä tai sitten etsi niin täydellistä miestä, ettei sitä ole edes olemassa.

Tunnistin itseni sun teksteistä niin hyvin! Olen tosin muutaman vuoden sua nuorempi, eikä mulla ole kuin yksi tutkinto, mutta muuten kaikki täsmää! Olen itsekin ollut vapaalla jalalla muutaman vuoden, ja hyviä miehiä ei vaan löydy! (Kriteeritkin on melkein samat kuin sulla.)



Aika moni täällä sanoo, että pitäisi vaan ryhtyä suhteeseen jonkun miehen kanssa, jonka saa. Itse huonossa parisuhteessa kärvistelleenä olen kuitenkin todennut, että olen mielummin yksin kuin ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne minkäänlaista vetovoimaa. Eikä suhteeseen voi mielestäni lähteä sillä asenteella, että muutan tuosta miehestä tuon ja tuon ja tuon asian. Ei ihmiset oikeasti muutu!



Ja minäkin tunnen monia kolmenkympin molemmilla puolilla olevia, fiksuja, kauniita ja mukavia naisia, jotka eivät vain löydä hyvää kumppania (ainakaan Suomesta). Muutama tällainen ihana mieskin kuuluu onneksi kaveripiiriin, eli elän vielä toivossa, että se oikea löytyy... :)

jos se, ettette tunne kehenkään vetovoimaa, johtuukin teistä itsestänne? Nimittäin on melko vaikea uskoa, ettei muutamassa vuodessa YHTÄÄN sellaista miestä näkyisi edes vilaukselta kaupankassalla. Olette varmasti mukavia, älykkäitä ja kauniita mutta onhan tuolla nyt vastaavia miehiäkin taatusti olemassa, mutta jostain syystä mielenne eivät halua huomata heitä.

täydellisen miehen saa. Hyshys!



Sen saa sillä tavalla, että tapaa hiukan päälle kaksikymmpisenä finninaamaisen teekkarin tai jonkun muun opiskelijan, ja ryhtyy seurustelemaan hänen kanssaan. Kasvetaan ja kasvatetaan toisiamme yhdessä, välillä tulee vaikeuksia, mutta niistä selvitään, koska halutaan olla yhdessä. Hankitaan lapsia, taloja, sivistystä, töitä, kokemuksia, eikä tämä ole mikään arvo- tai aikajärjestys.



Sitten eräänä päivänä havahdutaan siihen, että naimaton kaveri valittaa, että sulla on noin täydellinen mies.



Ja hups - niinpäs onkin. Se kasvoi jostakin sen epävarman ja kömpelön finninaaman tilalle.

Haluaisin tällaisen miehen:

- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)

- mielellään korkeakoulututkinto

- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.

- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen

- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)

- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle

- liikunnallinen, edes vähän

- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä

- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia

- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä

- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)

- hiukset päässä ja jopa päälaellakin

- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson

- avarakatseinen

- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän

- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa

- ikä 34-40v.

Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?

No, minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja lisäksi ammattitutkinto. Teen mielenkiintoista työtä, josta pidän ja jossa minun on mahdollisuus kehittyä. Siinä sivussa pyöritän omaa pientä yritystä. Olen monipuolinen ihminen, minusta saa seuraa teatterin ja taidenäyttelyiden lisäksi vaikka sinne hevikonserttiinkin tai autonäyttelyyn tai veneilemään. Ja saa sitä heviäkin kuunnella, mutta sellainen hevariulkonäkö ei minuun oikein iske.

Olen luonteeltani positiivinen, seurallinen, iloinen, pirteä ihminen. Aktiivinen. Hyvät yleistiedot, osaan keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Seurassani viihdytään, usein olen kutsujen keskipiste - mutta minun ei tarvitse sitä välttämättä olla, jos joku muu pitää seurassa keskustelua ja henkeä yllä, osaan jättäytyä myös sivummalle. Minua on kehuttu myö hyväksi kuuntelijaksi, jopa karismaattiseksi ihmiseksi.

Olen sopusuhtainen, harrastan liikuntaa, pyrin syömään terveellisesti ja muutenkin noudattamaan terveitä elintapoja kohtuudella. Eli en ole kuitenkaan mikään salaattinatsi. En ryyppää ja rällää, mutta osaan pitää hauskaa ja irrotella ilman alkoholiakin. En tarvitse rohkaisuryyppyjä tehdäkseni jotain hulvatonta. En tupakoi.

Pidän huolta ulkonäöstäni. Pukeudun huolitellusti mutta persoonallisesti, tyttömäisesti ja iloisesti, ellei tilanne vaadi vakavampaa asua. Minulla on pitkät, vaaleat, hyvin hoidetut hiukset. Ehostan tilanteeseen sopivasti ja mielelläni mutten liikaa ja uskallan lähteä lenkkipolulle tai kauppaan ilman meikkiäkin.

Minulla on läheisiä ystäviä, hyvät suhteet perheeseen ja sukuun. Kaunis koti, jossa viihdyn. Harrastuksia, joista nautin. Ei ole velkaa. Ei addiktioita - paitsi ajoittainen perfektionismi, josta olen pyrkinyt eroon. Nauran paljon ja lasken leikkiä. Minulla on hyvät hoksottimet ja tilanneälyä.

Viihdyn kaupungissa ja mökillä. Museossa ja rantapolulla. En osaa laatoittaa, mutta sukkaa osaan kutoa ja kaverit tituleeraavat minua kokkina Nigellaksi.

Etsin yhtä monipuolista ihmistä.

Mä löysin elämäni miehen siinä vaiheessa kun lopetin kriteerien miettimisen ja listaamisen. Kriteerit tyyliin "laatoitustaitoinen" tai vaikka taiteeseen, harrastuksiin tai musiikkimakuun liittyvät tykkäämiset ja "kriteerit" tuntuivat jälkikäteen katsottuna ihan naurettavilta. Kun ihmisellä on hyvä olla toisen kanssa, se on tärkeintä.

Haluaisin tällaisen miehen: - olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse) - mielellään korkeakoulututkinto - iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms. - rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen - sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut) - lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle - liikunnallinen, edes vähän - vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä - sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia - ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä - miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa) - hiukset päässä ja jopa päälaellakin - ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson - avarakatseinen - osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän - ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa - ikä 34-40v. Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?

Kyllahan noi vahan kovilta tuntuu. Esimerkiksi oma ihan kelvollinen mieheni (jota en ole antamassa pois, etka siis hanen kaltaistaan ilmeisesti haluaisikaan ;-)) ei ylla noihin seuraavien osalta:

- hiuksia puuttuu reilusti paalaelta

- on jo hankkinut 3 lasta :-)

- ikaa 42

Vakavasti puhuttuna, luulen, etta kuvailemasi kaltaiset tyypit ovat jo kerenneet olla ainakin yhdessa liitossa ja heilla on jo lapsia, eli siita joudut ehka ekaksi luovuttamaan.

Kun kaivellaan, niin APlta löytyy varmasti kriteereiksi vielä esimerkiksi sisustus-, musiikki-, elokuva- ja matkailumakua, poliittista suuntausta, hyväksyttäviä harrastuksia jne.



Lyö nyt hyvä ihme koko lista tiskiin, ei sitä voi noin vaillinaiseksi jättää.

ota englantilainen putkimies. Sillä toisen kulttuurin tuomalla eksotiikalla pysyty kuittamaan suurimman osan tuosta listasta - varsinkin sen akateemisen ja sivistykseen vivahtavan osion - ja sosiaalisen kömpelyydenkin voi aina laittaa kulttuurierojen piikkiin.

yksi näkökulma: 36-vuotiaan naisen biologinen kello tikittää sellaista vauhtia, että sitä moni mies säikähtää. ;-)

Näkisin ap:n ongelman kutakuinkin samanlaisena kuin omani; ihastuminen on vaikeaa, jos mies ei millään lailla natsaa, eikä mies voi natsata, jos hänestä ei löydy paljonkin toivottavia ominaisuuksia!



Täällä pilkataan ap:ta kun hän haluaa, että mies kykenee perinteisiin miesten töihin. Mitä pilkkaamista siinä on? Ei nyt vaan ole mitenkään erityisen seksikästä, jos mies tarvitsee suhteellisiin yksinkertaisiin ruumiillisiin töihin ammattimiehen apua. Käsitykseni mukaan se, että kykenee vaikka pieniin remonttihommiin kuvastaa ennenkaikkea sitä, että 1) pystyy oppimaan uusia asioita oman "ammattialansa" ulkopuoleltakin 2) pystyy soveltamaan tietoa käytäntöön 3) uskaltaa ryhtyä johonkin sellaiseen, johon ei ole saanut koulutusta. Ihan sama kuin ap:n kriteeri on "mahdollisuus, että mies tulee mukaan taidenäyttelyyn" - eihän ap haekaan taidealan ammattilaista, vaan miestä, joka on niin monipuolinen että hänestä saa seuraa taidenäyttelyyn ilman että hänet täytyy sinne pakottaa tai ilman että hän haukottelee koko kierroksen ajan ja junttimaisesti laukoo, että maalaisi / veistäisi / piirtäisi itse parempaa.



Moni mamma (tai palstalla vieraileva äijä) ei näköjään pysty ajattelemaan asioita laajemmin.



Samalla lailla itse kategorisoisin ap:n muut toiveet; kaljuus liittyy ensisijaisesti vanhenemiseen -> eli ap etsii nuorehkoa / oman ikäistään miestä jne.



Ja kyllä; olen itsekin sinkku, tosin lapset on jo tehty, enkä minäkään ole onnistunut löytämään enää "uutta" unelmieni prinssiä. Tosin ensimmäinen oli feikkiprinssi kuten ap:llakin....

paitsi korkeakoulun sijaan "vain" ammattikorkeakoulu ja mulla on lapsi edellisestä suhteesta. Ja voin sanoa, että ero oli täysin exän syytä.. Tälläinen lähes täydellinen 36v mies.. Ja mä olen luullut, että olen tavallinen, mutta mähän olenkin lähes täydellinen.

Haluaisin tällaisen miehen:

- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)

- mielellään korkeakoulututkinto

- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.

- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen

- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)

- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle

- liikunnallinen, edes vähän

- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä

- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia

- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä

- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)

- hiukset päässä ja jopa päälaellakin

- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson

- avarakatseinen

- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän

- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa

- ikä 34-40v.

Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?

vähintään vuoden minua nuoremman naisen. Sori!!

Mä olen jokaisen "kriteerin" mukaisesti AP haaveiden kaltainenpaitsi korkeakoulun sijaan "vain" ammattikorkeakoulu ja mulla on lapsi edellisestä suhteesta. Ja voin sanoa, että ero oli täysin exän syytä.. Tälläinen lähes täydellinen 36v mies.. Ja mä olen luullut, että olen tavallinen, mutta mähän olenkin lähes täydellinen.

Haluaisin tällaisen miehen:

- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)

- mielellään korkeakoulututkinto

- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.

- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen

- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)

- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle

- liikunnallinen, edes vähän

- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä

- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia

- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä

- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)

- hiukset päässä ja jopa päälaellakin

- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson

- avarakatseinen

- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän

- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa

- ikä 34-40v.

Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?