Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?
26.04.2011 |
Haluaisin tällaisen miehen:
- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)
- mielellään korkeakoulututkinto
- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.
- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen
- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)
- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle
- liikunnallinen, edes vähän
- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä
- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia
- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä
- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)
- hiukset päässä ja jopa päälaellakin
- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson
- avarakatseinen
- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän
- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa
- ikä 34-40v.
Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?
Kommentit (151)
juna meni jo. Nuo tyypit varattiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Niitä reklamoituja hylkykappaleita voit kysellä paikallisesta tanssipaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen muutaman mukavan miehen tavannut, jossa monet muut asiat natsaa... Mutta sitten niillä on jo lapsia.
En oikeasti ole innostunut ajatuksesta, että vieraan naisen lapset asuisivat mahdollisessa tulevassa yhteisessä kodissamme joka toinen viikko. Tai että puolet miehen lomista menisi niiden minulle vieraiden lasten parissa.
Hittojako ne eroavat, jos ovat jo lapsia jonkun kanssa hankkineet? Ja mikä takaa, jos jo kerran ovat eronneet, että sitten minun luonansi moinen mies pysyisi?
Pohtii ap.
eronneina pilvin pimein.
Valmius uusperheeseen vaaditaan.
Kun olen muutaman mukavan miehen tavannut, jossa monet muut asiat natsaa... Mutta sitten niillä on jo lapsia.
En oikeasti ole innostunut ajatuksesta, että vieraan naisen lapset asuisivat mahdollisessa tulevassa yhteisessä kodissamme joka toinen viikko. Tai että puolet miehen lomista menisi niiden minulle vieraiden lasten parissa.
Hittojako ne eroavat, jos ovat jo lapsia jonkun kanssa hankkineet? Ja mikä takaa, jos jo kerran ovat eronneet, että sitten minun luonansi moinen mies pysyisi?
Pohtii ap.
ole tajunneet odottaa sua ja erinomaisuuttasi :(
Tero
Sitten kaksi vuotta sitten paljastui, että se olikin esittänyt mulle jotain muuta, mitä oli. Oli valehdellut monista asioista ja ennenkaikkea petti.
Muuten kaikki hyvin suhteessa, paitsi tuo isoin asia. Tämä mies haluaisi edelleen kanssani suhteen, mutta minä kyllästyin noihin hänen peleihinsä.
Nyt sitten olen tässä ihmetellyt, että mistä tuollaisen luotettavan miehen löytäisi. ja vähän alkanut pelätä, onko tosiaan niin, että ne on kaikki jo varattu... Miksei sellaista sattunut kohdalleni 10 vuotta sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen muutaman mukavan miehen tavannut, jossa monet muut asiat natsaa... Mutta sitten niillä on jo lapsia.
En oikeasti ole innostunut ajatuksesta, että vieraan naisen lapset asuisivat mahdollisessa tulevassa yhteisessä kodissamme joka toinen viikko. Tai että puolet miehen lomista menisi niiden minulle vieraiden lasten parissa.
Hittojako ne eroavat, jos ovat jo lapsia jonkun kanssa hankkineet? Ja mikä takaa, jos jo kerran ovat eronneet, että sitten minun luonansi moinen mies pysyisi?
Pohtii ap.
ole tajunneet odottaa sua ja erinomaisuuttasi :(Tero
ohis
....yli 44-vuotiasta miestä en ota. Jos ikäeroa alkaa olla jo 10 vuotta, niin ollaan vähän eri sukupolven ihmisiä. Enkä halua sitten 70-vuotiaana hoitaa 80-vuotiasta papparaista...
Täytyy varmaan sitten vampata joku varattu sopiva mies. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy
- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.
- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen
- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)
- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle
- jonkin verran liikunnallinen
- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä
- sosiaalinen, olisi ystäviä ja omaakin tekemistä
- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari)
- mielellään kalju, mutta jos on hiuksia, niitä täytyy olla päälaellakin
- pukeutuu siististi ja huolehtii hygieniasta, käyttää tarvittaessa kosmetiikkatuotteita
- avarakatseinen
- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän
- ikä 28-38
Mulla ikää 34.v. ja EI LÖYDY. Ja musta mun kriteerit on alemmat ku sulla...
Olen tässä miettinyt, että kaveripiirissäni on paljon n. 35v. sinkkunaisia. Ja vastaavia miehiä ei löydy.
Olemme itsestämme huolta pitäviä, hyvin koulutettuja ja hyvissä ammateissa (joukossa niin lääkäriä kuin arkkitehtiäkin), sosiaalisia, iloisia, elämä järjestyksessä (on kodit ja autot ja joillakin mökitkin), emme ryyppää tai polta tupakkaa, ei henkisiä ongelmia, jne. Siis olemme hyviä tyyppejä ja viehättäviä naisia.
Mutta sitten, kun katsoo noita miehiä: sellaisia oluttuopin ääressä viihtyviä usein kouluttamattomia (ei ehkä edes ammattikoulua käyty), työt kiikunkaakun, asuvat vuokralla, rasistisia ja ahdasmielisiä monet ja monilla myös jonkunasteisia mielenterveysongelmia (ei mitään pahalaatuista ehkä, mutta ahdistuneen oloisia), eivät kiinnostuneita oikein mistään kuin stereoista ja lätkästä...
Mistä tämä epäsuhta vapailla markkinoilla olevien naisten ja miesten välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hain itselleni aviomiestä. Rima oli aika matalalla. Nuorena kun olin liikkeellä, niin olin vielä aika sopeutuvainen ja mukautuvainen. Tapasin mukavan miehen jonka kanssa juttu luisti. Miehellä oli tosi ärsyttäviä tapoja. Ei ollut kovin komeakaan enkä tuntenut mitään ihmeellistä vetoivoimaakaan häntä kohtaan. Mutta kun mies oli mukava, niin päätin iskeä kuin sika limppuun ja mies teki samoin minun suhteeni.
Kyllä tuosta miehestä on vuosikymmenenten varrella saanut koulittua ihan kelpo miehen. Ärsyttävät tavat ovat huomattavasti vähentyneet ja ehkä minäkin olen muuttunut.
Tämmöinen oli minun tarinani.
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.
Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.
Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.
Eli siksi siis noita kriteereitä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä. Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen. Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta. Eli siksi siis noita kriteereitä... ap
kun sä etsit vain jotain haavekuvaa, ihmistä joka on täydellinen ja ihmistä, jolla ei ole mitään ongelmia.
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.
Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.
Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.
Eli siksi siis noita kriteereitä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä. Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen. Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta. Eli siksi siis noita kriteereitä... ap
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.
Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.
Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.
Eli siksi siis noita kriteereitä...
ap
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.
Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.
Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.
Eli siksi siis noita kriteereitä...
ap
En tunne.
En mä mielestäni mitään haavekuvaa etsi... Mutta en jaksa olla se, jonka pitää koko ajan pönkittää miehen itsetuntoa ihan joka asiassa. Toki toista pitää tukea, jne. Mutta jos aina pitää olla kehumassa joka asiasta kuin koiraa ja vakuutella, että kyllä sä vielä olet sitä ja tätä, niin ei jaksa.
En nyt viitsi tässä koko tarinaa kertoa, mutta voin sanoa, että jos mies on hyvin pessimistinen ja itse vielä jaksaa tolkuttaa siitä omasta negatiivisuudestaan koko ajan niin ei sitä kukaan kestä.
ap
Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.
Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.
Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.
Eli siksi siis noita kriteereitä...
ap
En tunne. En mä mielestäni mitään haavekuvaa etsi... Mutta en jaksa olla se, jonka pitää koko ajan pönkittää miehen itsetuntoa ihan joka asiassa. Toki toista pitää tukea, jne. Mutta jos aina pitää olla kehumassa joka asiasta kuin koiraa ja vakuutella, että kyllä sä vielä olet sitä ja tätä, niin ei jaksa. En nyt viitsi tässä koko tarinaa kertoa, mutta voin sanoa, että jos mies on hyvin pessimistinen ja itse vielä jaksaa tolkuttaa siitä omasta negatiivisuudestaan koko ajan niin ei sitä kukaan kestä. ap
kyllä miestä pitää kehua vähintään 100 kertaa päivässä. Se on onnistuneen avioliiton sääntö numero yksi. Jos et ole valmis antamaan rakkautta ja kehuja, niin et sitten mitään voi saadakaan. Muuta kuin happamuutta ja pessimismiä.
ainoastaan tuo lasten hankkiminen on ongelma, sillä nämä ovat jo kertaalleen eronneita ja toisella kierroksella.
Lapsista tosin ei paljon haittaa, sillä exät hoitaa.