Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?
Haluaisin tällaisen miehen:
- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)
- mielellään korkeakoulututkinto
- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.
- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen
- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)
- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle
- liikunnallinen, edes vähän
- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä
- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia
- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä
- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)
- hiukset päässä ja jopa päälaellakin
- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson
- avarakatseinen
- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän
- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa
- ikä 34-40v.
Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?
Kommentit (151)
tinkiä ainakin noista lapsettomuus- ja remontointitaito -vaatimuksista. Muut etsimäsi ominaisuudet vaikuttavat todella siihen, millaista arki ja elämä miehen kanssa on, mutta kuinka paljon elämääsi oikeasti vaikuttaa se, että joudut teettämään pikkurempat ulkopuolisella?
Lapset taas... Ehkä kannattaisi harkita ainakin sellasia tapauksia, joiden lapset on isompia. Jos ovat nyt 10 vuotiaita tjsp., niin ovat jo paljon omissa menoissaan (harrastukset, kaverit ym.) eikä niistä joudu huolehtimaan niin, että kaikki aika pitäisi järjestää täysin lasten ehdoilla. Jos haluatte tehdä jotain niin tuon ikäiset voi ottaa mukaan jo melkein minne vain, näin esimerkiksi.
Tuohan on ihan tosijuttu, että markkinoilla on paljon enemmän koulutettuja ja muutenkin hyvin pärjääviä naisia kuin vastaavia miehiä. Olen joskus miettinyt, että sitä kai käy krantummaksi kun vanhenee ja oma sivistys-, koulutus- ja tulostaso kasvaa.
En ikimaailmassa huolisi nyt omaa miestäni sellaisena kuin oli silloin kun tavattiin. Onneksi mieskin on kehittynyt ja mennyt elämässään eteenpäin siitä kun tavattiin, silloin oli aika renttu :)
että moni ihan hyvä mies tuntee varmasti olonsa ihan luuseriksi rinnallasi. Jotenkin epäaidolta vaikutat lisäksi, liian positiiviselta tai sellaiselta, joka ei pysty pysähtymään vaan jatkuvasti kehittää itseään. Voit olla aika uuvuttavaa seuraa.
Aika moni täällä sanoo, että pitäisi vaan ryhtyä suhteeseen jonkun miehen kanssa, jonka saa. Itse huonossa parisuhteessa kärvistelleenä olen kuitenkin todennut, että olen mielummin yksin kuin ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne minkäänlaista vetovoimaa. Eikä suhteeseen voi mielestäni lähteä sillä asenteella, että muutan tuosta miehestä tuon ja tuon ja tuon asian. Ei ihmiset oikeasti muutu!
Ei tietenkään pidä tyytyä. Mutta osa noista kriteereistä tuntuu aika oudoilta kriteereiltä elämänkumppanille, rakastajalle ja miesystävälle. Mitä erityistä sisältöä ja lisää tuo IHMISSUHTEESEEN esim. taito vaihtaa autonrenkaat tai laatoittaa kylpyhuone? Tai koulutus, työpaikka?
Ei minusta täydellinen kumppani tarkoita sellaista, että mietitään kaiken maailman taidot, mitä ihmisen tulee osata suhteen ulkopuolella (kuten juuri jotkut tietyt raksahommat). Voivathan ne olla kiva lisä, mutta ihmissuhteen kriteereinä mennään pahasti metsään. Se, että mies kuuntelee eri musiikkia tai ei osaa tehdä remonttia, ei tarkoita, että SUHDE olisi HUONO.
Onnistunein suhde tulee silloin, kun arvomaailmat ja persoonat sopivat toisiinsa, ja kun toisen kanssa synkkaa niin henkisesti kuin eroottisesti. Voihan noita listoja tehdä huvikseen, mutta vaikka tuollaisen miehen tapaisikin, ei suhde silti välttämättä onnistuisi - koska ihmissuhteet eivät ole mitään "tietotaitojen ja ominaisuuksien vaihtokauppaa". Ja toisaalta, jos tuijottaa tuollaista listaa liian tarkkaan, voi menettää monta hyvää mahdollisuutta. Joku ei ehkä tykkää samasta musiikista tai ei innostu samasta taidenäyttelystä tai ei tykkää työstään, ja jos tämän takia hän ei kelpaa, vaikka muuten olisi mitä sopivin kumppani, niin aika kurja juttuhan sekin on - ihmissuhteeseen liittymättömät seikat torpedoisivat potentiaalisen suhteen.
Eikö se riitä että ap on hyvin toimeentuleva. Sittenhän se mieskin tulee hyvin toimeen vaikka työttömänä, jos ap on hyvintoimeentuleva.
Miksi parisuhteeseen tarvitaan kaksi hyvintoimeentulevaa?
Eikö se luonne ja komeus ole tärkeimmät asiat. Silloin seksikin sujuu ja seksi on tärkeintä parisuhteessa, muuten voi olla vain kaveri. Eikä kaverin tai ystävän kanssa tarvitse asua yhdessä.
Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?
Joku kirjoittikin jo, että listan täytyy olla provo. Ja luultavasti onkin. Ei siksi, että vaatimukset olisivat liian kovat - siis eiväthän nuo ole, nuohan ovat suhteellisen tavallisia ominaisuuksia. Mutta ei kai nyt kukaan tosissaan ajattele, että jos löytäisi tuon kaltaiseen listaukseen sopivan miehen, niin se ratkaisisi kaiken. Ihmissuhteessa kun on kysymys NIIN paljon enemmästä. Eikä rakkaus syty, kun joku vaatimuslista täyttyy, siihen tarvitaan paljon enemmän.
Eli ei, ei ole liian kovat vaatimukset, vaan ihan älyttömät :D
PS. Varhaisteininä ajateltiin, että haluaa ehdottomasti poikaystävän, joka "kuuntelee samaa musaa kuin mä". Ehkä siksi ne suhteet ei kestäneetkään, kun kriteerit oli sitä luokkaa ;)
Itsellänikin on kaksi tällaista ihan hyvää ystävää, jotka ovat siis 40-v ikisinkkuja. Koulutettuja, fiksuja, itsenäisiä naisia, mutta kriteerit miesten suhteen ovat olleet niin kovia, että juna meni jo. Heillä on paljon surua, kun eivät ole saaneet perhettäja ikä on jo tullut vastaan. Lämmintäkainaloa hekin kuitenkin vain loppupelissä ovat itselleen kaivanneet.
Mikä ikä tuossa on muka tullut vastaan, minulla on kaksikin ystävää (naisia) jotka ovat löytäneet hyvän parisuhteen nelikymppisinä ja tehneet sitten lapsen.
....yli 44-vuotiasta miestä en ota. Jos ikäeroa alkaa olla jo 10 vuotta, niin ollaan vähän eri sukupolven ihmisiä. Enkä halua sitten 70-vuotiaana hoitaa 80-vuotiasta papparaista... Täytyy varmaan sitten vampata joku varattu sopiva mies. :)
Sairaus voi tulla nuorempana kuin 80-v. Kylmästikö laittaisit laitokseen? Lapsellista, et ymmärrä mitä elämä on.
Haluaisin tällaisen miehen:
ON: - olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)
EI (vielä): - mielellään korkeakoulututkinto
ON: - iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.
ON: - rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen
ON ja ei lue urheilusivuja: - sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)
JOO:- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle
JOO, lempilaji uinti, saisi tosin vähän hoikistua:- liikunnallinen, edes vähän
EI PYÖRI:- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä
JOO: - sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia
EI TOSIAANKAAN OLE: - ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä
178 cm, harteikas: - miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)
OLI KUN OTIN, EI ENÄÄ:- hiukset päässä ja jopa päälaellakin
JOO: - ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson
JOO:- avarakatseinen
JOO (laatoituksesta en kyllä tiedä, muut on tehnyt)- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän
LAPSIA 4 MUN KANS: - ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa
38 v:- ikä 34-40v.Minä olen 37 ja löysin miehen jo 17 v. sitten, joten myöhässä olet.
"Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?"
... Ja listan kriteerit täyttyy kirkkaasti. :-)
"Sen saa sillä tavalla, että tapaa hiukan päälle kaksikymmpisenä finninaamaisen teekkarin tai jonkun muun opiskelijan, ja ryhtyy seurustelemaan hänen kanssaan. Kasvetaan ja kasvatetaan toisiamme yhdessä, välillä tulee vaikeuksia, mutta niistä selvitään, koska halutaan olla yhdessä. Hankitaan lapsia, taloja, sivistystä, töitä, kokemuksia, eikä tämä ole mikään arvo- tai aikajärjestys. Sitten eräänä päivänä havahdutaan siihen, että naimaton kaveri valittaa, että sulla on noin täydellinen mies. Ja hups - niinpäs onkin. Se kasvoi jostakin sen epävarman ja kömpelön finninaaman tilalle.
[/quote]
Mutta kuulostaa tosi typerältä tuo listasi. Olet sinkkuelämää tyylinen ihminen (kaikista ärsyttävin ohjelma), jossa keski-ikäisten ämmien koko elämä menee miehiä pohtiessa ja potentiaalista ritaria etsiessä. Muuten kiva mies syö treffeillä pinaattia joka näkyy koko ajan hampaanvälissä (yö mikä mies), mies tulee pissille vessassa ollessasi (hui) tms tms. Jotkut pitää itseään niin prinsessana etteivät koskaa löydä vertaistaan. Eipä omakaan mieheni tavatessamme 15 v sitten ollut mikään jättipotti, mutta on muuttunut todella paljon ja olen valintaani tyytyväinen. Anteeksi kova tekstini, mutta tuota myöten olet yksin loppuelämäsi. Onko se sitten se oikea valinta?
Lapsettomuus voi tulla esteeksi. Olet vähän myöhässä liikkeellä, nuo on jo viety päältä. Pitäisi ruveta rakastajattareksi tai kärkkyä vieressä eroa/leskeyttä.
ja liian epätoivoinen, vaativa, high maintenance, liian itserakas ja ylimielinen sekä vaikutat hieman narsistisen ihastuneelta itseesi. Olet luultavasti myös aivan liian itsenäinen ja hiano.
Ihminen kaipaa ihmisen luo, ei perfektionistin luo pätemään toiselle. Minusta sinä olet pelottava. Mä ainakin haluan mennä kotiin, jossa minua rakastetaan omana itsenäni ja jossa voin heittäytyä ihan paskan duunipäivän jälkeen rapsutettavaksi sohvalle niin huonona kuin olen.
Kaunis koti, ihana luonne, älykäs, rikas ja täydellinen.
ne tietää, että haluat kahdessa vuodessa kihloihin ja naimisiin ja lapset. Suurin osa miehistä pelkää niin nopeaa tahtia.
ja löytyykö sellaista joka tosiaan kaikki kriteerit täyttäisi? Pari juttua kyllä tenttaisin jos nyt miestä hakisin, mutta tyytyminen on nykyiseen jonka kanssa jo 14 v oltu yksissä :)
T. Rva 35 v
noita kriteerejä pidät. Mikset itse ole vakiintunut aiemmin? Tunnen monia ihan nättejä/huoliteltuja ja fiksuja naisia, joista puuttuu se huumorintaju ja joustavuus, jota miehet arvostavat. Monet hieman "vanhapiikautuneet" naiset alkavat olla aika kranttuja ja eivät ymmärrä täysin, että parisuhteessa on kyse mukautumisesta toiseen ihmiseen. Ei tietenkään itseään tarvi unohtaa ja perusarvoista voi pitää kiinni, mutta elämiä joutuu sovittamaan ja mitä löysemmin rantein on liikkeellä, sitä onnistuneemman suhteen hyvän miehen kanssa saa. Jos itse olisin mies, niin en tosiaan haluaisi jotain 35-vuotiasta vanhapiikaa, jolla on lyhyitä suhteita vain takana. Pelottava pakkaus. Todennäköisesti neurootikko jo.
Toinen juttu ap on, että tuollaiset koulutus- ja kultturellisuusvaatimukset eivät useinkaan matsaa käytännöntaitojen kanssa. Joskus kyllä, mutta usein ei. Eiköhän me jokainen nainen haluttaisi mies, jolla on hyvä ammatti, hyvännäköinen, kultturelli, keskusteleva, yhteiskuntaa seuraava ja jolla vielä pysyisi vasarakin kädessä. Sellaisia miehiä on vähän, jotka pystyy kaikkeen ja niillä on menekkiä. Mitäs jos meiltä naisilta vaadittaisiin kaikkea äititaidoista uratykkiyteen?
Olen 34v mies ja täytän useimmat kriteerisi. Olet vain noin 10 vuotta liian vanha. 26v nainen on minulle aivan riittävän kypsä henkisesti ja ei vielä ylikypsä fyysisesti.
Jos mies olisi oikeasti listan mukainen, saisit todella valmistautua kissatappeluun.
Tiedätkö kuinka monta kaltaistasi haluaisi juuri tuollaisen miehen ja kuinka monta kulturellia, koulutettua pyryharakkaa löytyy ilman miestä?
Miten te saatte sen koulutetun finninaaman muutettua unelmien prinssiksi? Minulla kun on sellainen mutta eipä tuo muutu, ei käy parturissa ja pitää ponnarilla liimalettiään. Myös vaatteet joutuisin hälle ite ostamaan. Ei myöskään ole seurallinen. Itse olen ulkonäöstäni huolehtiva ja tuo ongelma aiheuttaa meillä riitoja. Ei tee mieli ollenkaan seksiä ja sitäkin on todella harvoin. Itse kun olen kantapään kautta näköjään oppinut että toista ei voi muuttaa mieleisekseen. Miten te sen teette? Ja ollaan nuorina tavattu. mies urakeskeinen nykyään ja meillä lapsia. Tavatessa oli renttu ym. ja vieläkin vähän mutta lapsia hoitaa hyvin. En vain kestä tätä seksittömyyttä ja miehen ulkonäköä ja sitä ettei tykkää mitään tehdä perheen kanssa. Itse joudun aina keksimään ja järkkäämään kaiken. Ja silloinkin valittaa. Joo...juna mennyt näköjään multakin ohi jo. =( 34v saa olla surkeassa suhteessa tai aina sinkku. On monta surullista vuotta tiedossa siis.
Luin viestisi ja ajattelin, että et todellakaan ole vaatimassa liikoja, kunnes pääsi kirjoituksesi loppuun ja huomasin ikäsi ja miehen ikätoiveen..
Valitettavasti noilla kriteereillä on vaikeaa, mutta ei toki mahdotonta, löytää kumppania enää tuossa iässä. Useimmat ovat jo naimisissa ja kenties eronneetkin. Lapsiakin on suurimmalla osalla.
Onnea kuitenkin etsintään. Toivon että löydät itsellesi sopivan kumppanin!