Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?
Haluaisin tällaisen miehen:
- olisi hyvässä ammatissa, jossa itse viihtyy. Menossa ammatillisesti eteenpäin (ei ainakaan taakse)
- mielellään korkeakoulututkinto
- iloinen ja reipas, ei masennusta tai uniongelmia tms.
- rehellinen, rehti ja luotettava, uskollinen
- sivistynyt ja laaja-alaisesti asioista kiinnostunut (lukee sanomalehdestä muutakin kuin urheilusivut)
- lähtee ennakkoluulottomasti myös vaikka museoon tai taidenäyttelyyn tai kaupunkilomalle
- liikunnallinen, edes vähän
- vapaa-aika ei pyöri tv:n, oluttölkin tai tietokonepelien ympärillä
- sosiaalinen, omaa omiakin kavereita ja harrastuksia
- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä
- miehekäs mies: väh. 175 cm ja ruumiinrakenne mielummin vähän raamikas kuin hontelo (ei tarvi olla kuitenkaan bodari eikä pieni mahakumpu haittaa)
- hiukset päässä ja jopa päälaellakin
- ulkonäöstään huolta pitävä, muttei mikään donjohnsson
- avarakatseinen
- osaa tarvittaessa vaihtaa autonrenkaat, rakentaa terassin tai laatoittaa kylppärin seinän
- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa
- ikä 34-40v.
Mahtaako 36-vuotiaalle naiselle löytyä enää tuollaista miestä? Onko kriteerini liian kovat?
Kommentit (151)
eli ensinnäkin tuo terassin rakentaminen ja kylpyhuoneen seinän laatoitus - nämähän teetetään osaavalla. Paljon, paljon tärkeämpää olisi osallistua yhteiseen arkeen esim. ruokaa laittamalla tms..
Iloluontoinen. Enkä edes kyyninen. Mitä nyt tuo yksi tapailemani mies oli mutkin muuttaa pessimistiseksi ja kyyniseksi.
Kun aina kaikki, mitä iloisen optimistisesti sanoin, hän käänsikin negatiiviseksi.
Mies totesi esim., että jos hän menisi naimisiin ja sitten tulisikin ero ja hänen pitäisi jättää talonsa vaimolle ja lapselle, hän ei selviäisi siitä ikinä. Minä ilmoitin, etten ole kiinnostunut hänen 50 vuotta vanhasta talonmurjustaan. En olisi halunnut edes asua siinä hometalossa. Avioehto olisi sopinut minulle mainiosti.
Jos mies jo suhteen alkumetreillä pohtii tuollaisia ja joka käänteessä sanoo, että sä olet niin positiivinen ja energinen, usko nyt, että vaikka sanoisit mitä, niin mä olen ikuinen pessimisti... Niin eihän tuollaista kukaan iloinen ihminen kestä. :(
ap
Sitä tutustutaan ihmisiin ja jonkun kanssa viihtyy ja on hyvä olla. Unohda tollaset typerät kriteerilistat ja rupea etsimään itsellesi IHMISTÄ.
olet edelleen 36. Ikä nyt vain on merkittävä tekijä parisuhteen muodostuksessa. Viisikymppiselle olisit vielä nuori nainen. Tai jos se puumailu kiinnostaa niin parikymppiselle. Mutta ikäisesi miehet keskimäärin on kiinnostuneempia alle kolmekymppisistä.
on ihan kuin ap:n kuvailema mies. Yhden kerran jo eronnut, eli tavattiin noin 30-vuotiaina. Eronneita ja karanneita ovat ap:n etsimät miehet tuossa iässä. Jos mies on koko ajan ollut poikamies, niin tuskin vastaa näitä kriteereitä.
niin raa'alta kuin se kuulostaakin. Ei sitä miestä vain oteta niin että mennään lista kourassa jonnekin kapakkiin ja sanota että Minä olen tullut tänne etsimään nämä kriteerit täyttävää miestä.
unelmamies tyytyisi liki nelikymppiseen naiseen, kun sille tod näk on tarjolla satoja nuorempia ja kauniimpiakin naisia ja ei tartte ees tyytyä vain yhteen kerrallaan?
mutta liian kovat kriteerit sulla kyllä on. Tuommoisia miehiä on lähinnä romanttisissa leffoissa ja oikeassa elämässä nekin on homoja tai heroiiniaddikteja.
vaikka en ollut edes miestä etsimässä. Jostain kohdasta joutuu ehkä tinkimään :)
Kun se aiempi mieheni ei ollut sellainen, kuin oikeasti haluaisin. Silti rakastuin häneen, mutta suhteesta ei tullut mitään. Nyt sitten mietin, millaisen miehen haluaisin. Siis oikeasti.
Joo, on ollut muitakin kierroksessa. Yksi laitteli itsestään nettiin kuvia kitaran ja viskipullon kanssa ja oli olevinaan niin cool - ja samalla itki joka treffeillä exänsä perään ja muisteli heidän yhteisiä aikojaan. Huoh.
Yksi oli niin kulturelli ja piti itseään kaikkia muita parempana ja haukkui koko ajan kaikkia muita ihmisiä. Hänestä olisimme olleet hyvä tiimi. Mutta minä en jaksa puhua paskaa muista ihmisistä.
Yksi omisti maat ja kuut. Ja näki minussa mahdollisuuden, että yhdessä omistettaisiin vielä enemmän. Mutta en kestä tyyppejä, jotka pätee autoillaan ja stereoillaan ja solmioillaan ja kehuu leluillaan kaikille tuttavilleen. On se kiva, että niitä juttuja on, mutta on säälittävää leuhkia niillä. Ne vaan on, niistä voi itse nauttia, se siitä, ei niistä muille tarvitse esittää.
En etsikään miestä, joka 36-vuotiaana haluaa itselleen parikymppisen naisen. Ei sellainen mies ole minua varten. Etsin miestä, joka haluaa omanikäisensä ihmisen rinnalleen. Se on minulle se oikea.
ap
miellyttää minua ulkonäöllisesti (muuta en osaa sanoa kuin että ylipaino ei miellytä), samantyyppinen huumorintaju, uskollinen. Onko nää liikaa vaadittu?
jos mietit niin millaisen ihmisen seurassa viihdyt? Miksi sulla on noin tarkat kriteerit sille? Mitä se niin kuin oikeasti haittaa, jos mies vaikka kuunteleekin heviä eikä ole yhtään kiinnostunut taidenäyttelyistä?
tuossa kun on listattu likipitäen täydellinen ihminen, niin mitä virheitä tai huonoja luonteenpiirteitä sitten sallit miehelle?
jossa ei saa ollaa elämän kolhuja tai särmää. Kukaan ei ole noin täydellinen, en usko en.
jossa ei saa ollaa elämän kolhuja tai särmää. Kukaan ei ole noin täydellinen, en usko en.
tuollainen niin se luultavasti olisi kuolettavan tylsä.
No ehkä siksi, että aikaisemmat poikaystäväni sekä tuo mies, jonka kanssa luulin jakavani loppuelämäni ovat kaikki olleet käsistään käteviä ja pystyneet tekemään ihan ammattilaislaatua.
Kun sitten tapasin tässä miehen, joka kertoi, että hänen ISÄNSÄ remontoi hänen ja exän asunnon. Kun sanoin, että niin, te sitten remontoitte sen asunnon, niin hän totesi, että ei hän, ei hän osaa mitään remontoida, vaan hänen ISÄNSÄ. Niin se oli aika turn-off. Kun olen tottunut, että mies osaa vaikka ja mitä.
Ja osaan minäkin sitten vastaavasti keittiön puolella vaikka ja mitä, noin niinkun tasapainottamaan tilannetta.
No ehkä siksi, että aikaisemmat poikaystäväni sekä tuo mies, jonka kanssa luulin jakavani loppuelämäni ovat kaikki olleet käsistään käteviä ja pystyneet tekemään ihan ammattilaislaatua.
Kun sitten tapasin tässä miehen, joka kertoi, että hänen ISÄNSÄ remontoi hänen ja exän asunnon. Kun sanoin, että niin, te sitten remontoitte sen asunnon, niin hän totesi, että ei hän, ei hän osaa mitään remontoida, vaan hänen ISÄNSÄ. Niin se oli aika turn-off. Kun olen tottunut, että mies osaa vaikka ja mitä.
Ja osaan minäkin sitten vastaavasti keittiön puolella vaikka ja mitä, noin niinkun tasapainottamaan tilannetta.
sitten millainen itse olet, vastaatko kaikinpuolin tuota laatimaasi listaa? Mitä jos tuo miehesi haluaisi, että sinäkin osaat rakentaa terassin ja laatoittaa? Millaiset virheet hyväksyt miehessä?
No ehkä siksi, että aikaisemmat poikaystäväni sekä tuo mies, jonka kanssa luulin jakavani loppuelämäni ovat kaikki olleet käsistään käteviä ja pystyneet tekemään ihan ammattilaislaatua.
No kyllä minusta sulla on ehdottomasti liian tiukat kriteerit. Että ihan akateeminen, taidenäyttelyissä käyvä remonttireiska pitäisi olla. Mieti jos mies laittaisi sulle jotain vastaavia kriteerejä, millainen turn-off se olisi. Ei me voida seukata koska kaikki edelliset tyttöystäväni ovat neuloneet minulle villasukkia ja sä et osaa :(((.
poikaystäväsi ehkä osasivat tehdä ammattilaislaatuista rakennusjälkeä, mutta jotain muuta vikaa niissä sitten oli. Eli et todellakaan voi saada kaikkea mitä haluat vaan jostain on aina tingittävä.
on ihan kuin mun mies, paitsi hän on vain 172cm pitkä ja 30-vuotias. Eli kyllä varmasti ap:n kuvailemia uroksia on paljonkin, mutta suurin osa varmaankin varattuja. Ainahan miehiä vapautuu uudelleen kiertoon silloin tällöin eli ei kannata menettää toivoaan.
Miksei ap voisi kuvitella hieman nuorempaa miestä? Kyllä jotkut 3-kymppiset ovat jo ihan oikeita, vastuuntuntoisia miehiä.