Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?

No, minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja lisäksi ammattitutkinto. Teen mielenkiintoista työtä, josta pidän ja jossa minun on mahdollisuus kehittyä. Siinä sivussa pyöritän omaa pientä yritystä. Olen monipuolinen ihminen, minusta saa seuraa teatterin ja taidenäyttelyiden lisäksi vaikka sinne hevikonserttiinkin tai autonäyttelyyn tai veneilemään. Ja saa sitä heviäkin kuunnella, mutta sellainen hevariulkonäkö ei minuun oikein iske.



Olen luonteeltani positiivinen, seurallinen, iloinen, pirteä ihminen. Aktiivinen. Hyvät yleistiedot, osaan keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Seurassani viihdytään, usein olen kutsujen keskipiste - mutta minun ei tarvitse sitä välttämättä olla, jos joku muu pitää seurassa keskustelua ja henkeä yllä, osaan jättäytyä myös sivummalle. Minua on kehuttu myö hyväksi kuuntelijaksi, jopa karismaattiseksi ihmiseksi.



Olen sopusuhtainen, harrastan liikuntaa, pyrin syömään terveellisesti ja muutenkin noudattamaan terveitä elintapoja kohtuudella. Eli en ole kuitenkaan mikään salaattinatsi. En ryyppää ja rällää, mutta osaan pitää hauskaa ja irrotella ilman alkoholiakin. En tarvitse rohkaisuryyppyjä tehdäkseni jotain hulvatonta. En tupakoi.



Pidän huolta ulkonäöstäni. Pukeudun huolitellusti mutta persoonallisesti, tyttömäisesti ja iloisesti, ellei tilanne vaadi vakavampaa asua. Minulla on pitkät, vaaleat, hyvin hoidetut hiukset. Ehostan tilanteeseen sopivasti ja mielelläni mutten liikaa ja uskallan lähteä lenkkipolulle tai kauppaan ilman meikkiäkin.



Minulla on läheisiä ystäviä, hyvät suhteet perheeseen ja sukuun. Kaunis koti, jossa viihdyn. Harrastuksia, joista nautin. Ei ole velkaa. Ei addiktioita - paitsi ajoittainen perfektionismi, josta olen pyrkinyt eroon. Nauran paljon ja lasken leikkiä. Minulla on hyvät hoksottimet ja tilanneälyä.



Viihdyn kaupungissa ja mökillä. Museossa ja rantapolulla. En osaa laatoittaa, mutta sukkaa osaan kutoa ja kaverit tituleeraavat minua kokkina Nigellaksi.



Etsin yhtä monipuolista ihmistä.

Tai saako miehessä olla?

Etsin yhtä monipuolista ihmistä.

No onko tää stratergia mielestäsi toiminut tähän asti?

olet noin täydellinen ihminen? Enkä kysy vittuillakseni vaan oikeasti? Onko vaan kyse siitä ettei yksikään mies ole tarpeeksi hyvä? Kumpi on huonompi vaihtoehto, hyväksyä joku epätäydellisempi mies vai jäädä yksin? Jälkimmäisessä tapauksessa voi toki vastaan tullakin joku täydellinen tapaus.

Mies, jonka kanssa elin pitkään, ei vastannut täysin ajatuksiani. Mutta rakastin häntä. Silti meni pieleen.



Nyt ajattelen, että ehkä sujuisi sitten paremmin, jos olisi enemmän samanhenkinen mies. Samanlainen ei tarvitse olla eikä kiinnostunut ihan samanlaisista asioista. Miehen ei tarvi oma-aloitteisesti käydä esim. siellä taidenäyttelyssä, mutta olisi kiva, jos hän olisi älyllisesti utelias ja valmis tulemaan joskus minun kanssani sinnekin. Minäkin voin sitten lähteä lätkämatsiin, vaikken oma-aloitteisesti sellaisissa kävisi.



Ehkä mun pitää miettiä ja muotoilla kriteereitäni hiukan uusiksi. Karsia tuosta laatoitusjutusta. :D Mutta silti haluaisin reippaan ja rehdin, iloisen miehen, ei mitään pleikkarikapula kourassa illasta toiseen istuvaa saamatonta mussukkaa. Ja saa sitä pleikkaakin joskus pelata, on mullakin PS3. :)



Virheitä? Minussa? Täh?! No, on niitä. Kuten tuo perfektionismiin taipuvaisuus. Se, että tykkään olla menossa ja tulossa ja suunnittelemassa aina uusia kujeita, on rauhallisemmasta ihmisestä varmaan rasittavaa. Se, etten välitä ryyppäämisestä, on Suomessa iso miinus. Olen myös tottunut johtamaan. Jos mies ei ota johtajanroolia selkeästi, niin teen sen sitten itse huomaamattani ja luonnostaan ja se käy varmaan miehen itsetunnon päälle.

Siksi, koska mies, jota rakastin, olikin jotain muuta kuin minulle esitti. Eli kaksoiselämää. Tai oikeastaan varmaan kolmoiselämää. Oli todella taitava manipuloija.



Hän esitti minulle sitä, mitä halusin nähdä. Ja varmaan itsekin halusi sellainen olla. Mutta todellisuudessa oli jotain ihan muuta, jopa jonkinlaiseen mielenhäiriöön ja asteittaiseen rikollisuuteen asti.



Myönnän, että olisin varmaan löytänyt tällaisen kuvailemani miehen 10 vuotta sitten. Mutta silloin luulin jo löytäneeni miehen, jonka kanssa haluan elää. Mutta olin sinisilmäinen, herkkäuskoinen ja väärässä.



Kiltteys ja sinisilmäisyys voidaankin lukea vahvoiksi negatiivisiksi puolikseni.

Et ikinä ole esim. vähääkään epäreilu, mustasukkainen, itserakas, ylimielinen, tylsä, liian puhelias tms? En väitä, etteikö mainitsemasi hyvät puolet pitäisi paikkaansa, tarkoitan vain, että jos et siedä itsessäsi "oikeita" virheitä niin varmaan sitten torppaat miehiä liian helpoin perustein, jos et huomaa, että itsekin sorrut joskus johonkin muuhunkin kuin ei-ryyppäämiseen (oikeasti, kellekään miehelle ei ole ongelma, jos oma nainen ei juo, paitsi jos vietät paljon aikaasi teinien parissa)

että voit löytää komean, akateemisen, uskollisen miehen, mutta et takuulla löydä sellaista, joka täyttäisi KAIKKI nuo yllämainitut kriteerisi. Voisin lyödä siitä vaikka vetoa. Ehkä sun pitäisi kuitenkin unohtaa nyt ne eksät ja muut ja ottaa ihmiset vastaan sellaisina kuin ne on, eikä vaan eksäsi vastakohtina.

Taatusti olen tylsää seuraa, kun oikein uppoudun johonkin kirjaan tai kirjoittamiseen (jota osaksi teen työkseni) tai vaikka jossain museossa.



Olen välillä ihan liian puhelias. Varsinkin, jos kukaan muu seurassa ei puhu oikein mitään, niin alan sitten paikata sitä. Se on minussa epäsuomalaista.



Olen taatusti välillä liian itsevarma ja ylimielinen paska, mutta yritän esittää silloin jotain muuta.

hän etsii edustusmiestä, eli siis sellaista, jota voi esitellä kavereilleen, samaan tapaan kuin sisustusta.

Eli kuten jokunen jo vastasikin enemmän painottaisin huomiota parisuhteeseen ja arkeen, sekä yhdessäviihtymiseen. Se mikä loisti poissaolollaan listaltasi oli seksuaalinen vetovoima, miksi se ei ole tärkeää?

Kriteereistäsi en tiedä ovatko liian kovat, mutta minusta ne ovat väärät...

Jos mies päälle 35-vuotiaana on perheetön ja menossa urallaan eteenpäin, niin voipi olla, että hän tietää, mitä haluaa naiseltaan / harrastuksiltaan / vapaa-ajaltaan. Ne ei vältämättä ole samoja asioita kuin sinä hänelle suunnittelet.



Ja MIKSI tällainen mies esim. remppaisi kotia (VAI sinun kotiasi?) tai vaihtaisi itse autonsa renkaat (VAI sinun autosi renkaat?, jos rahalla saa ammattilaisen tekemään rempan ja työsuhdeautoon kuuluu tuollaiset pikkujutut kuin renkaan vaihdot.



Avoimin mielin... ei vaatimuslistoja esittäen :D

Riippuu ap:stä itsestään.



Jos olet pienitissinen, vinohampainen, roikkuperseinen, läskimahainen ja lyhythiuksinen, niin sitten on kriteerit liian korkealla.



Mutta jos olet kaunis ja muodokas kuin Salkkareiden Isabella, saat vaatia mitä vaan mieheltä :)

up

Tuohon lapsettomuus asiaan.



Minusta tuossa iässä on jo hyvä, että miehellä on jo lapsia. Sehän kuuluu jo ihan normaaliin elämänkaareen, että niitä on tuossa iässä. Minusta on erikoisempaa jos niitä ei ole. Ja alkaisi hälytyskellot soida, että onko mies jotenkin lapsivastainen tai mikä on vikana, ettei aiemmassa elämässään siihen pisteeseen ole vielä päässyt?

Itse yhden ei-niin-tyydyttävän miehen kanssa eläneenä voin sanoa, että ne ei-toivottavat ominaisuudet kumppanissa voivat ajaa ihan masentuneeksi saakka. On tärkeää tunnustaa itselleen, mitä tahtoo- ja mistä ei suostu tinkimään.



Jännä, miten miehet ovatkin nyt takajaloillaan, kun NAINEN uskaltaa toivoa jotain. Jos ap olisi mies, kuka tahansa olettaisi hänen seurustelevan nuoren missibimbon kanssa. Ap on käsittääkseni varakas ja kouluttautunutkin? Vastaava mies ansaitsisi vain parasta...naista taas syytetään nirsoksi, kysellään ulkonäöstä (sehän onkin ikuista ja tooooosi tärkeä piirre) ja naureskellaan että oikeastiko joku sinut ottaisi.

Itse listaisin näin:

- Huumorimme osuu yhteen

- Tunnen seksuaalista halua ja vetovoimaa mieheen

- On vastuuntuntoinen ja kestää arkea

Tämän allekirjoitan ja näistä seuraa paljon muutakin positiivista. kuten vastuuntuntoisuudesta se, että on kouluttanut itsensä ja osaa hoitaa perusjutut kotona siinä missä nainenkin. Pitkiä listoja kasaava ei ymmärrä syitä ja seurauksia, vaan luulee, että yksittäisillä seikoilla on merkitystä.

Eli kuten jokunen jo vastasikin enemmän painottaisin huomiota parisuhteeseen ja arkeen, sekä yhdessäviihtymiseen. Se mikä loisti poissaolollaan listaltasi oli seksuaalinen vetovoima, miksi se ei ole tärkeää?

Jos nyt oletetaan, että ap on todellinen ihminen ja lista tosissaan tehty, hän taitaa olettaa, että seksuaalinen vetovoima syntyy noista ulkonäkökriteereistä. Tämä ei ole totta, ainakaan useimmilla.

Todellisuudessa ihmisillä on (yleensä) aika matalat ulkonäkökriteerit ja ne täyttävistä ihmisistä sitten sytyttää ne, joden kanssa synkkaa muuten niin älyllisesti, pervopuolella kuin huumorissakin.

Itselläni esimerkiki kriteereinä on riittävä koko (ei kevyempi eikä huomattavasti lyhyempi kuin minä, 177/67) ja about normaalipainoisuus (siis ei sairaalloisen lihava) ja sellainen fyysisesti pätevä olemus (ei veltto tai muuten häiritsevän omituinen). Oma mies on tavallinen IT-ammattilainen, joka on minua vähän lyhyempi, lihaksikas + vähän pullea ja kiltin näköinen karvanaama.

Täytät itsekin nuo kriteerit. Ei voi laittaa toiselle kovempia kriteerejä mitä itse on.

Tuskin kukaan naimisissa olevistakaan tutuista miehistä ei täytä vaatimuksiasi!

Ainut mukava sinkkumies, jonka tunnen, ja jonka ottaisin itse heti, jos en jo olisi naimisissa hyvän miehen kanssa, ei pääse lähellekään vaatimuksiasi.



- On hyvä ammatti, jossa viihtyy MUTTA ei ole korkeakoulutettu ja etenemismahdollisuudet on rajalliset

- iloinen, rehti jne on

- fiksu on mutta "sivistynyt"???

- on liikunnallinen ja harrastuksia on

- MUTTA tukkaa ei ole (pitää pään ajeltuna)

Ihan tosi mukava, naista hyvin huomioiva ja lapsirakas mies, mutta sulle ei ilm. kelpaisi? Liialliset ennakko-odotukset...

tunnen monta niin tosi mukavaa duunariakin jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä, fiksuja, lukevat ja ovat sivistyneitä. Ihmeellistä ennakkoluuloa. Vaatimuksesi ovat liian tiukat. Minä luottaisin enemmän tunteeseen ja perstuntumaan kuin johonkin haavelistoihin!

Ap on naurettava ja aika todellisuudesta vieraantunut. Varo ettei elämä mene ohi listoinesi.