Onko mulla liian kovat kriteerit miehen suhteen?

On noita kovempiaki kriteereitä tullu kuunneltuu, voin tällee miehenä sanoo kello puol kolme yöllä, et kyllä tollasii miehii löytyy! Ehkä korkeintaa kaks jää täyttämättä. MUN mielipide kylläki... Itte täytän kaikki paitsi kaks, toi "rokkijätkä" ja joku "terassinlaatotus" vai mikä olikaa... :D Mut tos kohtaa jos vaikka mies ymmärtää joustaa ja hoitaa tollasen laatotuksen jutun vaikka kutsumalla ammattimiehet ja maksamalla koko hoidon, ni siinä kohtaa sä voit joustaa puolestas ja kuunnella puolen tunnin kitarasoolon, etkös vaa? ;)

Olen mies 36v 191/84, tulot joku 70K,e / vuosi. Kaikki hiukset päässä.



Viimeksi, kun panostin suhteeseen ja naiseeen, nainen oli 15v nuorempi ja uskomattoman kaunis.



35v naisen pitäis pystyä tarjoamaan vastaus: Miksi hän on oleellisesti parempi, kun nuorempi kilpasiskonsa?



Pystyt maksamaan osan ravintolalaskustasi? No, se ei ihan riitä...



Ehkä 15v nuorempi on liikaa, myönnän sen.

kun alennat rimaa ja alat kulkea avoimin silmin, voit löytää todellisen helmen.



En ymmärrä, miksi lapsia ei saisi olla ja miksi pitäisi olla korkeakoulututkinto.



Toisella kierroksella olevista miehistä voi löytää todellisen timantin itselleen, mutta siinä pitää tajuta se, että sinä et ole miehelle ainoa vaan pakettiin kuuluu myös lapset.

Ensimmäisen kierroksen lapsettomia tarjokkaita ei yksinkertaisesti ole tuonikäisenä.

että minkä ihminen jollekin hiustenlähdölle voi. Ehkä se ei tässä ole tietysti ykköskriteeri, mutta kuitenkin, listattuna.



Toisaalta miksi tuollainen mies, tuon ikäisenä tai minkään ikäisenä, olisi lapseton tai ensinnäkään vapaa?



Miten todennäköistä on, että korkeakoulut käynyt kulttuuria ja liikuntaa harrastava mies osaa tai viitsisi edes laatoittaa kylppärin tai tehdä terassin? Eikö ne yleensä teetetä ammattilaisilla, jos ei sitten tietysti satu olemaan vaikka rakennusinsinööri, jolla ehken tietotaito ja mielenkiinto saattaakin riittää (ja jolla saattaa olla myös kulttuurin suuntaan kiinnostusta).



En ainakaan itse tunne yhtään tuollaista miestä, edes vaikka miettisin läpi kaikkien tuntemieni ikäluokkien äijät. Jotkut saattaa päällisin puolin näyttää tuolta (tosin ei lapsettomina löydy kyllä), mutta loppujen lopuksi mitä paremmalta päällisin puolin näyttää, sitä todennäköisemmin on oikeasti viinaan tai naisiin menevä, äkkipikainen yllytyshullu tai muuten vaan sietämätön pätijätyyppi.



Sekin, että jos on muuten ihan ok tyyppi, mutta on epävarma eikä ole oikein reipas, eikä ole puolessa vuodessa parantunut, niin... No, tietysti miksi turhaan yrittää jonkun puolivieraan kanssa, jos ei tunnu hyvältä, mutta pitkässä parisuhteessa itse ainakin ajattelen, että on valtava "vaikutusmahdollisuus" siihen toiseen hyvässä ja pahassa. Ihmeitä ei voi tehdä, mutta voi auttaa puolisoa terveemmäksi tai iloisemmaksi tai itsevarmemmaksi, toki myös tuhota kokonaan. Itse ainakin ajattelen, että parisuhde ei voi olla sellaista ikinä, että täydellisesti synkkaisi, vaan kyllä siinä aina on ristiriitaa ja sitä, että toinen vetää ja toinen huopaa tai muuten vaan löntystää perässä. Iso ongelma on se, että tietyssä iässä elämä alkaa olla jo aika hyvin rakennettu, ja jos on siihen asti elänyt yksin ja tavallaan vain itselleen, niin on tosi vaikea yhdistää elämää jonkun toisen kanssa (varsinkin jos se toinen on samanlainen itsenäinen ihminen). Moni asia siinä muuttuu, eikä aina parempaan.



Luulisin myös, että noiden listattujen asioiden lisäksi listassa on monta asiaa, jotka on vielä tärkeämpiä kuin vaikka se miten lomat vietetään. Kuten että miehellä ei ole maksuhäiriömerkintöjä tai velkojia oven takana, hän ei käytä huumeita tai kipulääkkeitä väärin, on päässyt yli edellisistä suhteistaan, ei ole puskaraiskaaja vapaa-ajallaan, arvostaa naisia, ei avaa puolison kirjeitä ilman lupaa, osaa keskustella eikä huuda tai lyö, lastenkasvatusmielipiteet käy yksiin, on väleissä sukunsa ja naapuriensa kanssa, noudattaa liikennesääntöjä sopivasti, ei niistä hihaan, huolehtii hygieniasta ja käy hammaslääkärillä, ruokavalio on kuin normaaleilla ihmisillä eikä rajoitu makaroniin ja jauhelihaan, ei pureskele suu auki, osaa siivota jälkensä ja osallistuu kotitöihin, mies ei omista ikivanhaa arvotonta mökkiä josta ei suostu loppuikänään muuttamaan pois, on harrastuksia ja suhtautuu intohimoisesti niihin, muttei niin paljon että se on noloa ja ja ja...



Tosin, jos rehellisiä ollaan, niin minunkin ihannemies olisi jotakin tuon ap:n listauksen mukaista. Mutta sitten, ajattelen kuitenkin että mitä tuollainen mies minulla tekisi? Hyvinhän sillä menee muutenkin ja saisi varmasti kenet tahansa. No, pidin sitten tärkeimpinä kriteereinä sitä, että mies on a) vapaa, b) olisi hyvä isä lapsille. Löysinkin sellaisen, ja kun en ollut muuten mitään tarkkoja raameja asettanut miehelle ennakkoon, on elämä sujunut ihan kivasti. Moni noista ap:nkin listaamista asioista on toteutunutkin, itseasiassa yllättävänkin hyvin. Tosin kovin iloinen hän ei ole, reipaskin vain satunnaisesti. Hiukset pitää lyhyinä. Avarakatseinen, no ei, välillä nolottaa suorastaan sen jutut, mutta ei sentään äänestänyt persuja... Avarakatseinenkin on muuten sellainen juttu, että sitä tietysti toivoo, mutta tarkoittaako se samaa kuin "ajattelee kuin minä"?

Eikö se riitä että ap on hyvin toimeentuleva. Sittenhän se mieskin tulee hyvin toimeen vaikka työttömänä, jos ap on hyvintoimeentuleva.

Miksi parisuhteeseen tarvitaan kaksi hyvintoimeentulevaa?

Eikö se luonne ja komeus ole tärkeimmät asiat. Silloin seksikin sujuu ja seksi on tärkeintä parisuhteessa, muuten voi olla vain kaveri. Eikä kaverin tai ystävän kanssa tarvitse asua yhdessä.

Mutta nainen ei suostu elättämään miestä vaan miehen on aina oltava parempi tuloinen, kuin nainen, koska nainen on vanhoillinen ja sukupuoliroolinsa ikuinen uhri.

Moni nainen kävelee onnensa ohi, kuten ap:kin.

Mitä jos ap nyt vain karsisi tuota naurettavaa listaa ja ottaisi miehekseen komean raksaäijän ja katsoisi mitä siitä tulee. Mies on aina raakamateriaalia hän kehittyy parisuhteessa tiettyyn suuntaan. Eihän meistä kukaan ole sellaisenaan valmis ja täydellinen. Ties vaikka raksaäijä kouluttaakin itsensä ap:n kustannuksella vaikka miksi.

vastaavasti kriteerit naisille - täytätkö sinä ne? Mulla oli aikoinaan samanikäinen tuttu jolla kanssa pitkä lista vaatimuksia - itse ei osannut tehdä edes töitään kunnolla, puhui vain kuntosalista, laihdutuksesta yms turhasta. Ihan bimbo mutta miehen olisi pitänyt olla satuprinssi. Eihän sitä kukaan huolinut...



Mulla on käynyt tuuri, tuollainen mies sekä aviomiehenä että rakastajana;) Tosin ei enää alle nelikymppisiä olla mutta vuosiakin takana jo reilusti toistakymmentä;D

Eikö se riitä että ap on hyvin toimeentuleva. Sittenhän se mieskin tulee hyvin toimeen vaikka työttömänä, jos ap on hyvintoimeentuleva.

Miksi parisuhteeseen tarvitaan kaksi hyvintoimeentulevaa?

kaikilla miehillä ei vaan pää kestä jos nainen tienaa enemmän/on korkeammassa asemassa työssään. Kai se mies edelleen haluaa kokea olevansa jotenkin "perheen pää". Siksi itsekin toivoisin miehen tienaavan edes saman kuin minä.

Mulla oli aikoinaan 33 v. iässä kovemmat vaatimukset kuin sulla - en olisi huolinut eronnutta miestä...



Jotenkin kuitenkin unohdin sen listan, kun tapasin "uussinkun" joka mainosti itseään vastaamalla mun deittinetin ilmoitukseen "vaikken nyt ihan täydellinen olekaan, niin tällaisia on tosi harvoin tarjolla - jos yhtään värähti, kannattaa tsekata loputkin"...No, tsekkasin, rakastuin - ja myöhemmin selvisi, että oli eronnut mies (ei tosin lapsia). Ei haitannu enää siinä vaiheessa.



Olin toivonut miestä jonka kanssa voisi käydä museoissa, katsoa älykköleffoja, istua kahviloissa, joka ostaisi mulle kukkia, tienaisi enmmän kuin minä, olisi yhtä koulutettu, tanssitaitoinen, seurapiirien hurmuri sosiaalisuudessaan, ei kaljuuntuisi jne. No, ei saanut mitään näistä.



Sen sijaan en osannut toivoa miestä, joka juo alkoholia tosi harvoin, ei tupakoi, ei palvo urheilua telkkarista, hoitaa talousasiat tosi tunnollisesti ja ajallaan, on kannustanut minua uralla eteenpäin, on tukenut kun olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia unihäiriöinen ja sairaslomalla, on mahtava isä lapsilleni (toinen tosin vasta tulossa), saa mut vieläkin nauramaan ja joka kerta kun astuu huoneeseen, ilahtumaan...



Täydellistä en löytänyt, mutta se on täydellinen mulle. Ei haittaa sen harveneva hiuspehko - sopii hyvin mun harmaantuvaan pehkooni. Mies tienaa hyvin, mutta minä nykyään vielä paremmin - kiitos mieheni kannustuksen. Enkä enää pane pahakseni, vaikkei mies olekaan seurapiirien hurmuri - mulle riittää, kun ite tiedän miten ihana se on mua kohtaan...Ja noi mun listan muut jutut, museot yms. hoituu ihan tyttökavereiden kanssa - miehen kanssa hoidetaan sitten ihan muita juttuja ;-)



Eli ei kai niistä listoista ole mitään haittaa, jos ei niistä tee itelleen raamattua...se mitä oikeesti haluat, voikin olla jotain ihan muuta kuin sun listasi jutut :-)

No, minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja lisäksi ammattitutkinto. Teen mielenkiintoista työtä, josta pidän ja jossa minun on mahdollisuus kehittyä. Siinä sivussa pyöritän omaa pientä yritystä. Olen monipuolinen ihminen, minusta saa seuraa teatterin ja taidenäyttelyiden lisäksi vaikka sinne hevikonserttiinkin tai autonäyttelyyn tai veneilemään. Ja saa sitä heviäkin kuunnella, mutta sellainen hevariulkonäkö ei minuun oikein iske. Olen luonteeltani positiivinen, seurallinen, iloinen, pirteä ihminen. Aktiivinen. Hyvät yleistiedot, osaan keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Seurassani viihdytään, usein olen kutsujen keskipiste - mutta minun ei tarvitse sitä välttämättä olla, jos joku muu pitää seurassa keskustelua ja henkeä yllä, osaan jättäytyä myös sivummalle. Minua on kehuttu myö hyväksi kuuntelijaksi, jopa karismaattiseksi ihmiseksi. Olen sopusuhtainen, harrastan liikuntaa, pyrin syömään terveellisesti ja muutenkin noudattamaan terveitä elintapoja kohtuudella. Eli en ole kuitenkaan mikään salaattinatsi. En ryyppää ja rällää, mutta osaan pitää hauskaa ja irrotella ilman alkoholiakin. En tarvitse rohkaisuryyppyjä tehdäkseni jotain hulvatonta. En tupakoi. Pidän huolta ulkonäöstäni. Pukeudun huolitellusti mutta persoonallisesti, tyttömäisesti ja iloisesti, ellei tilanne vaadi vakavampaa asua. Minulla on pitkät, vaaleat, hyvin hoidetut hiukset. Ehostan tilanteeseen sopivasti ja mielelläni mutten liikaa ja uskallan lähteä lenkkipolulle tai kauppaan ilman meikkiäkin. Minulla on läheisiä ystäviä, hyvät suhteet perheeseen ja sukuun. Kaunis koti, jossa viihdyn. Harrastuksia, joista nautin. Ei ole velkaa. Ei addiktioita - paitsi ajoittainen perfektionismi, josta olen pyrkinyt eroon. Nauran paljon ja lasken leikkiä. Minulla on hyvät hoksottimet ja tilanneälyä. Viihdyn kaupungissa ja mökillä. Museossa ja rantapolulla. En osaa laatoittaa, mutta sukkaa osaan kutoa ja kaverit tituleeraavat minua kokkina Nigellaksi. Etsin yhtä monipuolista ihmistä.

No, minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja lisäksi ammattitutkinto. Teen mielenkiintoista työtä, josta pidän ja jossa minun on mahdollisuus kehittyä. Siinä sivussa pyöritän omaa pientä yritystä. Olen monipuolinen ihminen, minusta saa seuraa teatterin ja taidenäyttelyiden lisäksi vaikka sinne hevikonserttiinkin tai autonäyttelyyn tai veneilemään. Ja saa sitä heviäkin kuunnella, mutta sellainen hevariulkonäkö ei minuun oikein iske. Olen luonteeltani positiivinen, seurallinen, iloinen, pirteä ihminen. Aktiivinen. Hyvät yleistiedot, osaan keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Seurassani viihdytään, usein olen kutsujen keskipiste - mutta minun ei tarvitse sitä välttämättä olla, jos joku muu pitää seurassa keskustelua ja henkeä yllä, osaan jättäytyä myös sivummalle. Minua on kehuttu myö hyväksi kuuntelijaksi, jopa karismaattiseksi ihmiseksi. Olen sopusuhtainen, harrastan liikuntaa, pyrin syömään terveellisesti ja muutenkin noudattamaan terveitä elintapoja kohtuudella. Eli en ole kuitenkaan mikään salaattinatsi. En ryyppää ja rällää, mutta osaan pitää hauskaa ja irrotella ilman alkoholiakin. En tarvitse rohkaisuryyppyjä tehdäkseni jotain hulvatonta. En tupakoi. Pidän huolta ulkonäöstäni. Pukeudun huolitellusti mutta persoonallisesti, tyttömäisesti ja iloisesti, ellei tilanne vaadi vakavampaa asua. Minulla on pitkät, vaaleat, hyvin hoidetut hiukset. Ehostan tilanteeseen sopivasti ja mielelläni mutten liikaa ja uskallan lähteä lenkkipolulle tai kauppaan ilman meikkiäkin. Minulla on läheisiä ystäviä, hyvät suhteet perheeseen ja sukuun. Kaunis koti, jossa viihdyn. Harrastuksia, joista nautin. Ei ole velkaa. Ei addiktioita - paitsi ajoittainen perfektionismi, josta olen pyrkinyt eroon. Nauran paljon ja lasken leikkiä. Minulla on hyvät hoksottimet ja tilanneälyä. Viihdyn kaupungissa ja mökillä. Museossa ja rantapolulla. En osaa laatoittaa, mutta sukkaa osaan kutoa ja kaverit tituleeraavat minua kokkina Nigellaksi. Etsin yhtä monipuolista ihmistä.

35v naisen pitäis pystyä tarjoamaan vastaus: Miksi hän on oleellisesti parempi, kun nuorempi kilpasiskonsa?

Pystyt maksamaan osan ravintolalaskustasi? No, se ei ihan riitä...

Rahako, sitäkö ajat takaa? Ystäväiseni, jos se rahasta on kiinni, niin voin maksaa vaikka molempien ravintolalaskut - ja edestakaiset businessluokan lennot Pariisiin siihen Michelin-tähden ravintolaan täksi illaksi.

Mutta puhuessani hyvästä ammatista en tarkoittanut, että miehen pitäisi olla rikas. Minulle riittää, kun hän tulee omillaan toimeen. En ole rahan perässä - minulla on jo se, mitä tarvitsen: koti, johon mahtuisi se perhekin, kaksi autoa ja kesähuvila. Veneen voisin vielä hankkia.

Henkisesti ja älyllisesti pystyn tarjoamaan koska tahansa vastuksen niin 15 v nuoremmalle kuin vanhemmallekin naiselle. Ja se on minusta rahaa tärkeämpää.

Sun juna meni jo.



Nyt pitää vaan katsoa mitä sulle on tajolla ja valita niistä se paras.



Ylipäätään kovat on sulla kriteerit vaikka olisit 10 vuotta nuorempikin.

vaikka nämä kohdat eivätkään täyty sinun kriteereistäsi... Onneksi niitä ei ollut minun listallani ;) . Olisin nykyään pajon onnettomampi muutoin. Nyt olen onnellinen :)!

- ei ole mikään harrikka-, pubi- tai rokkijätkä (hmmm.. ei harrikkaa mutta mp kyllä, ja käy mielellään rokkikonserteissa kuten minäkin nykyään)

- hiukset päässä ja jopa päälaellakin

- ei ole vielä hankkinut lapsia, mutta haluaa perheen tulevaisuudessa

taidenäyttelyt, kahvilat, teatterit seurakutsut ja muut,

urheileva, akateeminen, jne jne....blaah

Oletko koskaan kuullut ystävistä??? Ei miehen tarvitse jokaista hetkeä viettää kanssasi, ja viihdyttää kuin olisit joku kuninkaallinen!



Kerron sinulle karun totuuden: noin ajattelemalla et löydä ketään!

Höllää vähän pipoasi, ja ehkä saatat joskus rakastua.



Tuollaisen listan kanssa et pääse yhtään mihinkään, ja vaikka löytyisikin joku, hän tod.näk. juoksisi sinua karkuun!!

Ei sen miehen tarvitse olla mikään bräädpitt - eikä minusta kyseinen heppu edes ole erityisen puoleensavetävä.

Mutta olen oikeasti yrittänyt seurustella miehen kanssa, jonka suhteen olisi pitänyt tehdä monia kompromisseja. Hänellä oli koulutusta ja hyvä ammatti, taloudellisesti kaikki hyvin. Oli älliä päässä, ei ryypännyt, lähti kulttuuririentoihin mielellään, jne. Mutta... Oli tosi pessimistinen, masentuneisuuteen taipuvainen, uniongelmainen. Ei luottanut itseensä millään elämänalueella oikein. Ja sitten oli kalju ja pienikokoinen.

Puoli vuotta sitkeästi yritin, kun hänessä oli paljon hyvää. Fyysistä vetovoimaa en häneen tuntenut, ei lennelleet perhoset vatsanpohjassa, kun häntä ajattelin. Mutta sitten lopulta en enää kestänyt tuota pessimististä elämänasennetta.

Eli siksi siis noita kriteereitä...

ap

Normaali nainen kiinnostuu miehestä. Riittää kun löytyy pari senttiä. Kun laittaa pankkiin niin sielä se poikii.

liian kovat kriteerit jos olisit 10-15 v nuorempi, nyt on. Nainen saa olla vaikka mikä fysiikan tohtori ja Mensan jäsen että mies jaksaisi olla kiinnostuneempi sen älyllisistä ja henkisistä vastuksista kuin parikymppisen muista vastuksista. Ja parikymppiset on vielä iloluontoisia, vapaita kyynisyydestä ja leikkisiä, mitä miehet arvostaa myös huomattavasti enemmän kuin naispuolista tohtori Housea.

Olen tässä miettinyt, että kaveripiirissäni on paljon n. 35v. sinkkunaisia. Ja vastaavia miehiä ei löydy.

Olemme itsestämme huolta pitäviä, hyvin koulutettuja ja hyvissä ammateissa (joukossa niin lääkäriä kuin arkkitehtiäkin), sosiaalisia, iloisia, elämä järjestyksessä (on kodit ja autot ja joillakin mökitkin), emme ryyppää tai polta tupakkaa, ei henkisiä ongelmia, jne. Siis olemme hyviä tyyppejä ja viehättäviä naisia.

Mutta sitten, kun katsoo noita miehiä: sellaisia oluttuopin ääressä viihtyviä usein kouluttamattomia (ei ehkä edes ammattikoulua käyty), työt kiikunkaakun, asuvat vuokralla, rasistisia ja ahdasmielisiä monet ja monilla myös jonkunasteisia mielenterveysongelmia (ei mitään pahalaatuista ehkä, mutta ahdistuneen oloisia), eivät kiinnostuneita oikein mistään kuin stereoista ja lätkästä...

Mistä tämä epäsuhta vapailla markkinoilla olevien naisten ja miesten välillä?

"hyvät" miehet saa teitä 15 vuotta nuorempiakin naisia, miehillä kun ei edelleenkään ole naiselle samoja kriteerejä kuin naisilla miehille- miestä ei haittaa vaikka nainen olisi peräti pienituloinen lähihoitaja jos se on nuori, iloinen ja nätti. Ja kuinkahan moni mies on kiinnostunut siitä, millainen auto naisella on, tai montako kesämökkiä? Aika harva, kun mies haluaa saavuttaa noi asiat ihan itse.

Iloluontoinen. Enkä edes kyyninen. Mitä nyt tuo yksi tapailemani mies oli mutkin muuttaa pessimistiseksi ja kyyniseksi.



Kun aina kaikki, mitä iloisen optimistisesti sanoin, hän käänsikin negatiiviseksi.



Mies totesi esim., että jos hän menisi naimisiin ja sitten tulisikin ero ja hänen pitäisi jättää talonsa vaimolle ja lapselle, hän ei selviäisi siitä ikinä. Minä ilmoitin, etten ole kiinnostunut hänen 50 vuotta vanhasta talonmurjustaan. En olisi halunnut edes asua siinä hometalossa. Avioehto olisi sopinut minulle mainiosti.



Jos mies jo suhteen alkumetreillä pohtii tuollaisia ja joka käänteessä sanoo, että sä olet niin positiivinen ja energinen, usko nyt, että vaikka sanoisit mitä, niin mä olen ikuinen pessimisti... Niin eihän tuollaista kukaan iloinen ihminen kestä. :(



ap

Itse listaisin näin:

- Huumorimme osuu yhteen

- Tunnen seksuaalista halua ja vetovoimaa mieheen

- On vastuuntuntoinen ja kestää arkea



Eli kuten jokunen jo vastasikin enemmän painottaisin huomiota parisuhteeseen ja arkeen, sekä yhdessäviihtymiseen. Se mikä loisti poissaolollaan listaltasi oli seksuaalinen vetovoima, miksi se ei ole tärkeää?



Jokaisessa miehessä on varmasti joku piirre joka ärsyttää. Ei täydellistä ihmistä olekaan. Parisuhde vaatii sitoutumista ja joustamista, yhdessä myös opitaan olemaan ja sitä kautta voidaan oppia itsekin uusia asioita. Mutta jokin yhteenvetävä voima on oltava, jotta toiseen haluaa sitoutua. Ja pelkkä halu ja vetovoima ei riitä, myös arvoista ja yhteisestä arjesta pitää olla yhteisymmärrys ja halu viedä niitä samaan suuntaan.



Kriteereistäsi en tiedä ovatko liian kovat, mutta minusta ne ovat väärät...