Lue keskustelun säännöt.
Luulitko silloin nuorena/about 20v, ettei sinusta tulisi koskaan vanhusta?
06.01.2024 |
Jotenkin sitä ei käsitä että itsestäkin tulee sitten vanha, varsinkaan nuorena?
Kommentit (20)
En. Siksi olekin pelannut korttini niin, että kun olen vanhus, niin rahaa riittää palkata yksityinen hoitaja tai muuttaa Espanjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoriso luulee aina olevansa sitä kuuminta shittiä. Kaikilla iskee se ikävä todellisuus jossain vaiheessa päin näköä
Olin varma siitä, että en edes elä yli 20-vuotiaaksi. Niin suuri oli nuoruudenangstini.
Miksi olisin niin ajatellut? Olen toki senkin sisäistänyt, että en välttämättä elä niin vanhaksi. Mietin jo alle kouluikäisenä sitä, että minkähänlainen olen sitten sen ja sen ikäisinä, en toki osannut sitä kuvitella, varsinkin kun silloin elettiin 70-luvun loppua. Mutta pohdiskelin kuitenkin. Sain esikoisen 20-vuotiaana, ja se on viimeistään se herätys, että samalla kun läsnä on syntymä, on myös kuolema. Aina. Nyt lähes viisikymppisenä on vanhuus jo läsnä, vaikka tuntuu että oma seitsemänkymppinen äitikään ei ole sen kummempi nyt kuin silloin kun hän oli viisikymppinen. Äitini äiti kuoli 74-vuotiaana, ja se tuntuu ikävältä että äitini lähestyy jo sitä ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh en? Kyllä parikymppisenä pitäisi jo tajuta että kaikki vanhenevat eikä 35-40 ole mikään vanhus :D Järjenjuoksustahan tuo kertoo miten asian käsittää.
En ajatellut niin pitkälle. Olin nuori, kaunis ja hoikka. Kaikesta pääsin kuin koira veräjästä ja aina riitti taloudellista tukea ja muutakin tukea. Elämä oli helppoa ja hauskaa. Sitten eräänä päivänä havahduin outoon pöhöttyneeseen peilikuvaan, lievästi ylipainoa, silmät pienemmät, kuivempi hius, paksu kaula, vatsamakkaroita. Ei enää mikään niin helppoa ja hauskaa. Kyynisyyttä ja äreyttä. Ikää kun tulee niin kyllä se alkaa näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI kaikista tule vanhuksia. Juuri eilen mietin sattumalta että esim. oma isäni ei ikinä tullut kokemaan vanhuusvuosiaan. Omituista ottaa elämä noin itsestäänselvyytenä että kaikki muka saisivat vanheta.
No tavallaan joo vaikkakin enempi tässä on yllättänyt se, ettei enää nelikymppisenäkään jaksa samalla tavalla mitä parikymppisenä. Enkä puhu nyt mistään bilettämisestä/juopottelusta koska se lakkasi kiinnostamastakin jo 25-vuotiaana vaan ihan siis normaalista elämisestä. Enää ei parane valvoa/nukkua huonosti tai seuraava päivä on aivan kauhea ja sama juttu on syömisen kanssa, että pitää syödä säntillisesti sekä ajallisesti että laadullisesti ja jos siitä lipsahtaa tunninkin myöhempään illasta niin yöunet onkin sitten mitä on. Tai jos vaikka uudenvuoden kunniaksi syö vähän epäterveellisemmin niin eipä ole olossa kehumista seuraavana päivänä vaikka ei edes kilistellyt.
Jotenkin sitä parikymppisenä oletti, että seuraavat 50 vuotta on samanlainen alati vaan paremmin jaksavan aikuisen olo ja sitten vasta eläkeiässä alkaa ikä painamaan ja tulee erilaisia terveysmurheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 20-vuotiaana kannatin vanhusten hyvää kohtelua sen vuoksi, että tiesin tulevani itse jokin päivä sellaiseksi.
M44
Kaverit ainakin luulivat. Moni jätti koulut vähille ja paineli hanttihommiin tai vähän koulutusta vaativiin töihin. Sitten valitellaan turhautumista yksitoikkoisiin töihin jo nelikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ainakin luulivat. Moni jätti koulut vähille ja paineli hanttihommiin tai vähän koulutusta vaativiin töihin. Sitten valitellaan turhautumista yksitoikkoisiin töihin jo nelikymppisinä.
Näin kävi minulle ja sairastuin bore outtiin. Toivuttuani lähdin opiskelemaan.
No en, mutta en mä osannut odottaa tätäkään, että musta tulee äreä keski-ikäinen tantta jota ketuttaa käytännössä aivan kaikki.
Nimittäin just tällaisia naama nutturalla olevia naisia mä ihmettelin aina, että miksi ihmeessä sitä pitää olla niin hapan kun ikää alkaa olla se joku 35 vuotta tai enempi..
En ihmettele enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä ajatellut silloin.
Nauratti kun pari kk sit luin vanhoja päiväkirjoja, johon olin kirjoittanut et "mutsiki täyttää tänään 42v"
Itse olen nyt 49v
Äiti 73
En. Oon ikäni ollut tekemisissä molempien (nyt jo edesmenneiden) isovanhempien kanssa ja tiennyt että ihminen on vain onnekas jos saa pidettyä itsensä hengissä niin että elää vanhaksi. Vanhentumisen käsite on brändätty totaalisen väärin. Vanhuudessa on mukana viisautta ja elämänkokemusta mitä nuoremmilla ei ole. Harva tällä palstalla esim tietää miltä tuntuu olla vaikkapa yli 80-vuotias. Mutta aiheeseen liittyen vielä; jotenkin ajattelin sen nuorempana niin että itsestä tulee vanha sitten tosi pitkän ajan kuluttua, jos vain henki pihisee.
N31
Todellakin. :D Luulin nuorena saavuttaneeni ikuisen jumalallisen nuoruuden lähteen, että on miltei naisjumala. Näin keski-iässä huomaa että jotain on muuttunut ja sitä ennen jo. ;) Kasvovoiteita on parempi lätkiä kasvoille kiivaasti, ettei kuivu.
Vierailija kirjoitti:
Öh en? Kyllä parikymppisenä pitäisi jo tajuta että kaikki vanhenevat eikä 35-40 ole mikään vanhus :D Järjenjuoksustahan tuo kertoo miten asian käsittää.
Ei sitä nuorena ymmärrä miten lyhyt on matka nuoruudesta vanhuuteen. Parikymppiset on vielä teinivuosien
jälkimainingeissa. Sitten ollaankin yht äkkiä keski-iän kynnyksellä.
En, mutta odotan edelleen sitä hetkeä kun kuuntelen mattia ja Teppoa ym iskelmää jota äitini kuunteli. N47
Ajattelin usein lapsena, etten näe edes 20-vuotispäivää, ja yöllä näin kovia painajaisia. Sitten kun äiti kuoli niin painajaiset helpottui. Ja kun työt alkoi, pääsin niistä yli kokonaan. Työyhteisö oli minulle tuki ja perhe, etenkin alkuvuosina. Silloin vastavuoroinen huolehtiminen oli vielä kunniassaan ja käytäntönä. .
Eipä se ole mitenkään kirkossa kuulutettua että tulisi