G: Jos olisit synnyttänyt 100 vuotta sitten, olisitko sinä ja/tai lapsesi hengissä?

Mikäli emme olisi kuolleet molemmat kun en saanut lasta ponnistettua ulos virheasennon vuoksi (nyt avustettiin imukupilla), olisin minä kuollut synnytyksen jälkeen sillä istukka ei irronnut ja menetin 2.5 litraa verta.

viimeisin ei olisi hengissä, onneksi kuitenkin on! Syntyi kipeänä keskosena ja on kultaakin kalliimpi ja suurin arteeni.

Kuopus syntyi myös virhetarjonnassa ja tuli ulos imukupilla.

olettaen että olisin itse tajunnut, mitä pitää tehdä, kun olisi ollut pakko. Nyt vain noudattelin kiltisti käskyjä ja kaikki sujui äärimmäisen helposti.

naistyyppiä, joka on pyöräyttänyt mukulan kesken peltohommien ja jatkanut töitä. Kaksi helppoa synnytystä eikä repeämän repeämää kummalakaan kerralla. Synnytysten jälkeen olisi voint lähteä vaikka lenkille.

sillä istukka ei irronnut ja piti nukutuksessa irrottaa. Tosin onhan ne ennenkin istukoita käsikopelolla irrottaneet (yäk, en voi kuvitella kipua)mutta vuotoriski valtava. Vauva olisi varmaan selvinnyt.

Olisin voinut kuolla ensimmäisessä synnytyksessä ja vauva samoin.

sen istukan kanssa eli itseltä ainakin olisi henki lähtenyt. Todennäköisesti lapseltakin, painoa oli alle kolme kiloa ja verensokerin alhaisuuden vuoksi oli tipassa 5 vuorokautta.

mutta vauvat olisivat olleet todella yliaikaisia ja synnytykset varmaan monta päivää kestäneitä.

kiitos nykyajan lääketiede olen vielä järjissäni.

Esikoinen olis vähän siinä ja siinä. (imukupilla avustettuna syntyi ja oli vaan vähän sinertävä)



Keskimmäinen olis hengissä.



Ja tähän saakka minäkin.



Kuopuksen syntymään olisin saattanut vaikka kuolla kupsahtaa, kun verenvuoto ei meinannut loppua... Lääkkeillä sit saatiin tyrehtymään.

Mistä voit sen tietää? Mullakin viisi helppoa synnytystä joista toivuin heti, mutta se viides lapsi syntyi kuitenkin keskosena, ei siihen naistyypit vaikuta.

t nro3

lapsi poikittain ja istukka kohdunsuun edessä

hätäsektio, kun napanuora oli vauvan kaulan ympärillä niin, ettei vauva päässyt laskeutumaan. sydän äänet hävis. oliko vaarassa vain vauva vai molemmat?

Suurin osa jäi jo silloin eloon.

kaikki lääkkeellinen synnytyksen avustaminen nostaa saman tien riskiä muihinkin toimenpiteisiin. Esim. epiduraali edesauttaa virheasentojen syntymistä, jos lapsi ei ole jo syvällä lantiossa. Kivun on tarkoitus pitää nainen jaloillaan ja näin edesauttaa lapsen oikeaan asentoon laskeutumista. Epiduraalin avulla moni ottaa kunnon tirsat siinä vaiheessa kun se synnytyksen etenemisen kannalta on huono juttu.



Ja sitten sitä virheasentoista on vaikea ponnistaa, pitää käyttää imukuppia ja leikata eppari jne.



Eli ei sitä omaa synnytystä voi suoraan siirtää aikaan 100 v sitten.



Ja vastaus kysymykseen: kyllä, minä ja kolme lastani olisimme kaikki elossa ja hyvinvoivia.

ja olin heti jalkeilla. Kipulääkkeitäkään en käyttänyt, joten hyvinkin olisin 100v sitten selvinnyt, samoin vauvat.

Esikoiseni syntyi 9kk sitten ja synnytys oli nopea ja helppo (jos synnytyksestä voi niin sanoa :p ). Synnytin ilman kivunlievitystä(kahta aquarakkulaa lukuunottamatta), sillä mitään ei ehditty laittaa.

Mikäli emme olisi kuolleet molemmat kun en saanut lasta ponnistettua ulos virheasennon vuoksi (nyt avustettiin imukupilla), olisin minä kuollut synnytyksen jälkeen sillä istukka ei irronnut ja menetin 2.5 litraa verta.

sama kokmus täällä! Eli vainaita oltaisiin täälläkin...

Ovat paljon tehokkaammatkin kuin imukuppi.

Mikäli emme olisi kuolleet molemmat kun en saanut lasta ponnistettua ulos virheasennon vuoksi (nyt avustettiin imukupilla), olisin minä kuollut synnytyksen jälkeen sillä istukka ei irronnut ja menetin 2.5 litraa verta.

minä ja kahdeksan lastani.



Ellei sitten oltais kuoltu johonkin tautiin tms., mut synnytyksiin ei varmaan oltais kuoltu.