G: Jos olisit synnyttänyt 100 vuotta sitten, olisitko sinä ja/tai lapsesi hengissä?

sairastamaani keuhkokuumeeseen.



Synnytyksestä olisin mahdollisesti selvinnyt hengissä, lapsesta en olisi niinkään varma. Tuli imukupilla ulos ja suoraan teholle (ei hengittänyt).

jota varmaan silloinkin jo ollut joten varmaankin vauva olisi menehtynyt. seuraavassa alatiesynnytyksestä molemmat oltaisi selvitty.

Tosin en edes itse olisi hengissä jos näin alettaisi miettimään koska äidilläni todella paha toksemia silloin kun minut sai.

Synnytyspihtejä on käytetty satoja vuosia

Ovat paljon tehokkaammatkin kuin imukuppi.

Mikäli emme olisi kuolleet molemmat kun en saanut lasta ponnistettua ulos virheasennon vuoksi (nyt avustettiin imukupilla), olisin minä kuollut synnytyksen jälkeen sillä istukka ei irronnut ja menetin 2.5 litraa verta.

Olisivat saaneet mun puolesta noita käyttää nytkin, ponnistin 90min ennen kuin lapsi saatiin ulos. ;)

Ap.

Lapsiluku onkin onneksi nyt täynnä, en taitaisi uskaltaa enää.

siis silloin satoja vuosia sitten. Niitä käytettiin viimeisenä keinona äidin hengen pelastamiseen.



En olisi todennäköisesti elossa eikä esikoinenkaan, koska vedet meni, supistukset eivät alkaneet kahteen vuorokauteen ja tulehdusarvot kääntyi nousuun. Jos synnytys sitten olisi käynnistynyt ajoissa, ettei lapsi olisi ehtinyt infektoitua, olisin varmaan silti itse kuollut lapsivuodekuumeeseen.

Mulla ei kohtu enää ponnistusvaiheen alkaessa jostain syystä supista kunnolla, joten lasta ei meinaa saada ulos millään...esikoisen kanssa meni puolitoista tuntia ja kuopuksen kanssa kolme. Imukupilla lopulta molemmat.



Vaikea sanoa, mitä tuossa olisi tapahtut. Pihdeillä varmaan tulleet?



Kuopuksen kanssa menetin myös hirveästi verta, mutta silloin tehtiin myös eppari.

selvinnyt, koska sain raskausaikana infektion ja synnytys piti käynnistää, kuopus syntyi 2kk ennenaikaisena, kaksikiloisena. Sai sinivalohoitoa monta kertaa joten jos olisi eloon jäänyt, olisi varmaan älyllisesti vajavainen, koska korkeat bilirubiiniarvot tuhoavat aivokudosta. Niin ja olisin varmaan kuollut siihen infektioon itse.



30

hyvin usein. Ennen vanhaa synnytyksessä jouduttiin useinkin pohtimaan kysymystä, äidin vai lapsen henki.



Toisin kuin usein luullaan, itse synnytys ei tappanut ennen niin paljon äitejä kuin niin sanottu lapsivuodekuume, eli infektio. Ei ollut antibiootteja ja hygienia oli mitä oli, niin äitejä kuoli paljon synnytyksen jälkeen.

Sitten en ole ihan varma miten 1,5 v keuhkokuume olisi hoitunut ilman antibiootteja.

Mulla ei kohtu enää ponnistusvaiheen alkaessa jostain syystä supista kunnolla, joten lasta ei meinaa saada ulos millään...esikoisen kanssa meni puolitoista tuntia ja kuopuksen kanssa kolme. Imukupilla lopulta molemmat.

Vaikea sanoa, mitä tuossa olisi tapahtut. Pihdeillä varmaan tulleet?

Kuopuksen kanssa menetin myös hirveästi verta, mutta silloin tehtiin myös eppari.

Esikoisen synnytys alkoi ja loppui kokonaan ja jouduttiin käynnistämään uudelleen. Lapsivesi oli vihreää ja sitä jouduttiin imemään vauvan hengitysteistä. Hän meni myös päiväkausiksi keltaiseksi, kuopus kellastui vain vähän. Kuopuksen synnytyksen jälkeen olin aneeminen ja sain tosi ärhäkän rintatulehduksen, kesti viikkoja. Eli heikolta olisi näyttänyt..

>Nelonen ja vitonen ainakin olisivat kasvaneet liian suuriksi ja juuttuneet kiinni. Tehohoitoakin ilman olisimme jääneet ja minä ilman veripussejani.

Molemmat sektiolla, toisaalta ehkäpä ennen vanhaan olisin synnyttänyt aikaisemmin, eikä raskaudet olisi menneet ylitse? Ei voi tietää! Lantio on huono minulla, mutta suvussahan on synnytetty huonollakin lantiolla, mm. eräs vanha isotätini synnytti kolme päivää, ehkäpä mulle olis käynyt samoin ;)

molemmat tulehdusarvojen noustessa synnytyksen pitkittyessä. Toisaalta sata vuotta sitten minua ei olisi laitettu antibioottitippaan pötkötelemään puolivälissä synnytystä, joten lapsi olisi voinut syntyä nopeammin. Tiedä näistä...

siis silloin satoja vuosia sitten. Niitä käytettiin viimeisenä keinona äidin hengen pelastamiseen.

En olisi todennäköisesti elossa eikä esikoinenkaan, koska vedet meni, supistukset eivät alkaneet kahteen vuorokauteen ja tulehdusarvot kääntyi nousuun. Jos synnytys sitten olisi käynnistynyt ajoissa, ettei lapsi olisi ehtinyt infektoitua, olisin varmaan silti itse kuollut lapsivuodekuumeeseen.

olisin varmaan kuollut, koska minunkaan istukkani ei irronnut itse ja menetin yli 2 litraa verta. Lapsenikin oli silloin ennenaikainen 1,5 kk, mutta olisi selvinnyt varmaan hyvin, koska oli ihan, kuin täysaikainen. Ei kellastunut, eikä mitään muutakaan tullut.

Aloin vuotaa yllättäen runsaasti verta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen - siinä vaiheessa kun ehdin sairaalaan, verenhukka oli 2 litraa ja edessä päivystyskaavinta kohtuun jääneen istukanpalasen vuoksi.

Aluksi mahdollista hengenlähtöä ei tullut edes ajateltua, mutta jälkeenpäin säikäytti kun appiukon vaimo (joka on siis lääkäri) kertoi miten synnytyksen jälkeinen verenvuoto on edelleen kehitysmaissa naisten yksi yleisimpiä kuolinsyitä...

merkinnyt lapsen kuolemaa.

Kuopukseni ei olisi selvinnyt, hän syntyi rv 32 pahasti infektoituneena. Tulehdusarvot olivat korkealla niin vauvalla kuin minullakin. En tiedä olisinko selvinnyt itse ilman antibiootteja, mutta vauva ehti nytkin todella huonoon kuntoon ennen kuin löytyi antibiootti joka tehosi. Hän kärsi myös hengitys- ja hapetusongelmista, joita hoidettiin nasaalilla ja kafeiinilla. Maitokin meni nenämahaletkussa ekat viikot, olikohan niitä 100 vuotta sitten..



Toisaalta, synnytys ensin pysäytettiin varhaisten viikkojen takia. Pian kävi kuitenkin ilmi, että synnytys oli käynnistynyt kohdun infektion takia. Ehkä vauva ei olisi ehtinyt infektoitumaan niin pahasti, jos synnytyksen olisi annettu edetä heti. Tosin en tiedä normaalista keskosen hoidosta 100 vuotta sitten...

ei minkäänlaista.

ei minkäänlaista.