G: Jos olisit synnyttänyt 100 vuotta sitten, olisitko sinä ja/tai lapsesi hengissä?

-ekasta synnytyksestä oisin varmaan selvinnyt, mutta lapsi ei

-toisessa synnytyksessä (eikä kolmannessa, mutta sitähän ei ois tullutkaan...) ei ois selvinny varmaan kumpikaan, ainakin minä olisin menehtynyt synnytykseen

Olisin todennäköisesti kuollut ensimmäiseen synnytykseen ja myös vauva. Ainakin vauva.

ja minä 18 vuotiaana samaan.

toisaalta minun umpisuoli ehti mennä puhki



mutta minun synnytykset ovat menneet ihan hyvin joten luultavasti lapseni olisivat hengissä

mulle tuli 4. asteen repeämät, joten jos en olisi kuollut verenhukkaan, niin aika pian varmaan infektioon, koska tuskinpa niitä reikiä ja railoja kukaan olis osannut korjata. Kun nytkin piti taksilla hakea lisää lääkäreitä fiksailuhommiin. Ja jos olisinkin selvinnyt hengissä jollain ihmeen kaupalla, niin muut lapset olis kyllä jääneet tekemättä ja minä olisin kulkenut joku villarätti jaloissa lopun elämääni.

raskausmyrkytyksen ja kouristamisen vuoksi. Tosin ei siitä ole selvitty hengissä välttämättä kuin muutama vuosikymmen ja maailmalla ei selviä vieläkään. Useasti olen asiaa miettinyt.

syntyessä kuollut tai hyvin pian sen jälkeen.

joka taisi olla yleisimpiä synnyttäneiden kuolinsyitä silloin

Lapset olisivat kyllä selvinneet, mutta minä olisin menehtynyt verenhukkaan kohdun ja kohdunkaulan repeämän vuoksi. Leikaukseeen osallistuneen gynekologin mukaan olisin saattanut menehtyä myös, jos synnytys olisi tapahtunut pienemmässä sairaalassa. Minun paikkauksessani tarvittiin verisuonikirurgin taitoa.

joka taisi olla yleisimpiä synnyttäneiden kuolinsyitä silloin

50 -vuotta sitten olisin kuollut, ehkä jopa 30 vuotta sittenkin



Lapsikaan ei olisi selvinnut hengissä sektion jälkeen kumpikin meistä oli toho-osastolla.

osapuolet selvinneet.

Lapsivesi alkoi tihkua ennen aikojaan, viikolla 36. Kohdunsuu täysin kiinni. Synnytystä olisi varmaan yritetty käynnistää jollain keinoin, mutta tuskinpa niistä menetelmistä olisi ollut apua. Lapsi olisi kuollut kohtuun lapsiveden puutteeseen ja minä kohtutulehdukseen, jonka sain nytkin, mutta joka saatiin suonensisäisillä antibiooteilla kuriin.



Ehkä lapsi olisi saatu pelastettua keisarinleikkauksella, mutta sata vuotta sitten synnytettiin varmaan eniten saunassa. Tietenkin osaava "kotikätilö" olisi saattanut osata tehdä joillain keritsimillä viillon mahaan ja saada lapsen ulos, mutta lapsen keuhkot olivat täynnä limaa, joten olisi varmaan kuollut viimeistään siihen, ettei saanut hengitettyä.



Muistan, että mummoni, joka synnytti 30-40-luvuilla, koki useammankin lapsensa kuoleman välittömästi synnytyksen jälkeen. Kaksoset syntyivät reilusti ennenaikaisina ja kuolivat käytännössä heti, samoin kaksi muuta lasta kuolivat jostain syystä.

Kohtu repesi synnytyksessä ja verta vuosin yli kaks litraa.Hätäsektio pelasti!

totaalisen eteisistukan vuoksi.

oltais selvitty hyvin; mallisynnytys, nopea, täysaikainen ja ilman kivunlievitystä.



Toka - olisimme kuolleet sekä minä että täysiaikainen poikani.Istukka irtosi yllättäen;lääkärin mukaan jos olis ollut pidempi matka sairaalaan tai jos en olisi tajunnut ajoissa lähteä, oltais kuoltu molemmat nykytekniikallakin:(



Mut oon mietinyt, että ehkä olisin kuollut jo parikymppisenä virtsatietulehdukseen, joka ennätti jo edetä munuaisjohtimiin. Ilman lääkitystä ois luultavasti mennyt munuaisiin ja olisin menehtynyt jo ennen poikiani:(



On tää elämä vaan niin pienestä kiinni!

Minulla on neljä lasta. Synnytyksissä ei ole ollut komplikaatioita. Tosin niitä on käynnistelty, mutta se on ollut vain sairaaloiden käytänteistä johtuva varatoimi. Esim. istukat ovat olleet täysin kunnossa yliaikaisuudesta huolimatta. Toisaalta olen ollut niin sikiävää sorttia ja sukua, että 100 vuotta sitten olisin varmaan ollut todella monen lapsen äiti ja riskejä olisi tietysti ollut myös enemmän.

Synnytin kolme lastamme ns. luomusti, mitään lääkkeitä, kivunlievitystä tms ei käytetty. Kätilö oli läsnä, mutta hänen tehtävänsä oli vain ottaa lapsi vastaan. Lapset olivat onneksi terveitä jokainen. Verenvuoto oli normaalia, istukka irtosi itsestään, ei tullut repeämiäkään. Jokaisen synnytyksen aikana kävelin suurimman osan ajasta ja ponnistin kyljellään sängyssä.



Tietenkin on otettava huomioon, että 100 v sitten olisin saattanut olla fyysisesti huonommassa kunnossa (huonompi ravinto, raskaampi työ), hygienia oli paljon huonompaa, riisitaudin takia oli epämuodostuneita lantioita jne. JOten varma ei voi olla.

yksikään kolmesta lapsesta ei ehkä täysin terveenä. Esikoisella oli kosteakeuhkoisuus, ja tarvitsi siksi osastohoitoa, keskimmäinen olisi vähintään kuuroutunut pahojen korvatulehdusten takia. Kuopus tas olisi kuollut rs-virukseen. Näistä tietysti kakkosen ja kolmosen ongelmat eivät hojtuneet synnytyksestä. Mutta ilman nykyaikaista lääketiedettä ja hoitomahdollisukksia, meidän perhe olisi huuomattavasti nykyistä pienempi.

ja myös esikoinen olisi. Kuopusta ei olisi olemassa, koska en olisi enää koskaan harrastanut seksiä ensimmäisen lapsen saatuani. Lääketieteen avullakin kesti noin vuosi ja useita toimenpiteitä ennen kuin pystyin harrastamaan seksiä, ilman lääketiedettä en olisi siihen ruvennut enää koskaan.

tilanne oli 100 vuotta sitten, ajattelin 1000...