G: Jos olisit synnyttänyt 100 vuotta sitten, olisitko sinä ja/tai lapsesi hengissä?

Mähän olisin 130 vuotias ja lapsikin 100 vuotta! Eli aika epätodennäköistä olis olla enää hengissä...



No leikki leikkinä - mut ei oltais kumpikaan hengissä. Istukka kohdun suun edessä, eli lapsi ei olis päässyt syntymään ja jos olisi, oltais kumpkin kuoltu verenhukkaan istukan repeämisen myötä. Lapsi oltais ehkä hyvällä tuurilla pystytty pelastamaan, mutta mua ei.



Nytkin oli suunnitellussa sektiossa litratolkulla verta odottamassa, mikäli istukka olisi silti revennyt. Onneksi näin ei käynyt ja kaikki sujui helposti.

ei mahdu tällä lantiolla synnyttämään, ei minkään kokoista lasta.

kunnolliseksi vasta viime vuosikymmeninä. Esim. hengityskoneita ei ollut, keskoskaappeja ei ollut, antibiootteja ei ollut, ei mitään millä nykyään keskoset pidetään elossa.

Jokaisen kolmen lapsen synnytys olisi koitunut kuolemaksi sekä äidille että lapselle.

Aika harva hoito on nykyisin samanlaista kuin 100 vuotta sitten. Mutta silloinkin keskosia hoidettiin siten kuin oli mahdollista. Pidettiin lämpimänä uunin päällä, juotettiin gkukoosia ja brandya jne.

Keskoskaappeja oli muuten jo 100 vuotta sitten, toki ei läheskään joka sairaalassa.

kunnolliseksi vasta viime vuosikymmeninä. Esim. hengityskoneita ei ollut, keskoskaappeja ei ollut, antibiootteja ei ollut, ei mitään millä nykyään keskoset pidetään elossa.

mutta kilon painoisia ei missään nimessä voitu hoitaa niin, että olisivat jääneet henkiin. Uunin päällä pitäminen ei ruoki pikkukeskosta, nenämahaletkuja ei ollut, happikaappeja ei ollut ja kun niitä alkoi tulla, asetukset olivat niin pielessä että vauvoja kuoli sen takia.

Jos kotisynnytyksestä olisi kyse, niin esikoisen synnytykseen olisimme menehtyneet. Hätäsektio tehoineen.

Kolmas lapseni olisi kuollut ilman leikkausta synnynnäisen sydänvian takia. Muuta lapseni ja minä olisimme selvinneet.

Menneet hyvin nopeasti ja ilman lääketieteellistä puuttumista. Tosin sit noi infektiot olis ollu riskinä kun hygienia oli varmaan vähän kyseenalaista. Vaikka lapset olisivat selvinneetkin synnytyksestä niin lapsikuolleisuus varmaan on myös ollut korkea erilaisiin tauteihin ja infektioihin?

sekä minä että kaikki kolme lastamme, eli kyse olisi ollut paljolti siitä olisiko synnytyksessä avustanut henkilö pessyt kätensä ennen kuin ryhtyi kopeloimaan alapäätäni ;)

ja pienempiäkin. Ja yli 70 vuotta sitten selviytyi jo alle 400-grammainen vauva.

mutta kilon painoisia ei missään nimessä voitu hoitaa niin, että olisivat jääneet henkiin. Uunin päällä pitäminen ei ruoki pikkukeskosta, nenämahaletkuja ei ollut, happikaappeja ei ollut ja kun niitä alkoi tulla, asetukset olivat niin pielessä että vauvoja kuoli sen takia.

sillä istukka ei irronnut ja piti nukutuksessa irrottaa. Tosin onhan ne ennenkin istukoita käsikopelolla irrottaneet (yäk, en voi kuvitella kipua)mutta vuotoriski valtava. Vauva olisi varmaan selvinnyt.

kummassakaan synnytyksessä ja miltei kaksi litraa meni verta, lapset olisivat kyllä selvinneet.

kun ei synnytyksissä mitään kovin tramaattista tapahtunut. Ainut vaan, että en olisi todennäköisesti edes tullut raskaaksi. Nämä kun saivat alkunsa lääketieteen keinoin.

tai ainakin lapset.

Kumpikin jumissa ja sykkeet romahtivat.

Keskoshoidot ovat kehittyneet todella myöhään ja vasta 1960-luvulla opittiin ehkäisemään keskosten yleisintä kuolinsyytä, RDS-syndroomaa, joka tappoi mm. Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn pojan vuonna 1963 (lapsi oli sentään yli 2-kiloinen ja maailman mahtavimman miehen lapsi, mutta silti nykyään helposti hoidettavaa sairautta ei voitu hoitaa).

Olisi kuollut synnytykseen tai pian sen jälkeen. Olisimme kyllä molemmat saattaneet kuolla, raskaustoksemia eteni sen verran nopeasti. Toka lapseni olisi todennäköisesti selvinnyt hengissä.

Olisin kuollut verenhukkaan.

Esikoinen ei olisi pärjännyt supistuksista ja normaalista synnytyksestä, hätäsektioon mentiin. Olot kohdussa olivat huonot.

kaikki lääkkeellinen synnytyksen avustaminen nostaa saman tien riskiä muihinkin toimenpiteisiin. Esim. epiduraali edesauttaa virheasentojen syntymistä, jos lapsi ei ole jo syvällä lantiossa. Kivun on tarkoitus pitää nainen jaloillaan ja näin edesauttaa lapsen oikeaan asentoon laskeutumista. Epiduraalin avulla moni ottaa kunnon tirsat siinä vaiheessa kun se synnytyksen etenemisen kannalta on huono juttu.

Ja sitten sitä virheasentoista on vaikea ponnistaa, pitää käyttää imukuppia ja leikata eppari jne.

Eli ei sitä omaa synnytystä voi suoraan siirtää aikaan 100 v sitten.

Ja vastaus kysymykseen: kyllä, minä ja kolme lastani olisimme kaikki elossa ja hyvinvoivia.

niin sanoi lääkärikin kun heräämössä heräsin. Kohdunkaulan repeämä johti massiiviseen verenvuotoon joka tyrehtyi vasta kun lääkäri sai pihdeillä suonesta kiinni.

Esikoinen syntyi pahan keuhkoinfektion kanssa - joutui viikoksi tehohoitoon, tarvitsi antibioottitippaa ja nenämahaletkua.



Toinen lapsemme (vanhempi kaksosista) syntyi vesien menon jälkeen käynnistyksellä ja painoi 2kg. Söi kuitenkin itse, ei kellastunut ja sokerit oli ok. Uskoisin, että hän olisi ehkä selvinnyt keskosuudestaan huolimatta.



Kolmas lapsemme (nuorempi kaksosista) ei olisi selvinnyt missään tapauksessa. Kääntyi a-vauvan syntymän jälkeen poikittain. Kääntöyritysten jälkeen sydänäänet katosivat. Hätäsektiolla saatiin maailmaan pieni tyttö, jolla napanuora oli 2 krt kaulan ympäri. Lisäksi napanuora oli niin lyhyt, ettei hän olisi ylettynyt syntymään normaalitilanteessakaan.