En tajua miksi jotkut stressavat siitä, ettei vauva nuku

Mä luulen ymmärtäneeni ap:n pointin eli hän ei ihmettele sitä itse väsymystä mikä äidille aiheutuu, vaan nimenomaan sitä, että vielä sen väsymyksen päälle pitää panikoida vauvan nukkumattomuutta. Ja ap ei varmaan tässä tarkoita vauvoja joilla on koliikki tai joku selkeä sairaudesta johtuva syy nukkumattomuuteen.

Vauvat ovat äärettömän herkkävaistoisia äidin mielialoille, joten ihan järkeen käypää on se, että jos äiti stressaa heti muutaman huonosti nukutun yön jälkeen paljon, voi vauvan uni häiriintyä jo siitäkin.

Ja itse liputan myös tuon perhepedin puolesta. En yhtään ihmettele, että vauva nukkuu huonosti, jos joutuu suurin piirtein heti synnyttyään eroon äidistä öiden ajaksi.

Mä luulen ymmärtäneeni ap:n pointin eli hän ei ihmettele sitä itse väsymystä mikä äidille aiheutuu, vaan nimenomaan sitä, että vielä sen väsymyksen päälle pitää panikoida vauvan nukkumattomuutta. Ja ap ei varmaan tässä tarkoita vauvoja joilla on koliikki tai joku selkeä sairaudesta johtuva syy nukkumattomuuteen.

Vauvat ovat äärettömän herkkävaistoisia äidin mielialoille, joten ihan järkeen käypää on se, että jos äiti stressaa heti muutaman huonosti nukutun yön jälkeen paljon, voi vauvan uni häiriintyä jo siitäkin.

Ja itse liputan myös tuon perhepedin puolesta. En yhtään ihmettele, että vauva nukkuu huonosti, jos joutuu suurin piirtein heti synnyttyään eroon äidistä öiden ajaksi.

mutta kun on täysin uupunut ja tilanne on helvetillinen niin kyllä se on ihan inhimillistä että alkaa pelätä jo etukäteen tulevaa yötä, tulevaa päivää, omaa jaksamistaan jne. Kyllä mä olen jälkeen päin miettinyt miten helvetissä selvisin sen ajanjakson, vaikka kyllä se vei mun mielenterveyden ja aamut alkoi monesti itkulla kun olin yksinkertaisesti niin uupunut. Ei sellaisessa tilanteessa pysty ajattelemaan järkevästi.

Mä luulen ymmärtäneeni ap:n pointin eli hän ei ihmettele sitä itse väsymystä mikä äidille aiheutuu, vaan nimenomaan sitä, että vielä sen väsymyksen päälle pitää panikoida vauvan nukkumattomuutta. Ja ap ei varmaan tässä tarkoita vauvoja joilla on koliikki tai joku selkeä sairaudesta johtuva syy nukkumattomuuteen.

Vauvat ovat äärettömän herkkävaistoisia äidin mielialoille, joten ihan järkeen käypää on se, että jos äiti stressaa heti muutaman huonosti nukutun yön jälkeen paljon, voi vauvan uni häiriintyä jo siitäkin.

Ja itse liputan myös tuon perhepedin puolesta. En yhtään ihmettele, että vauva nukkuu huonosti, jos joutuu suurin piirtein heti synnyttyään eroon äidistä öiden ajaksi.

mutta kun on täysin uupunut ja tilanne on helvetillinen niin kyllä se on ihan inhimillistä että alkaa pelätä jo etukäteen tulevaa yötä, tulevaa päivää, omaa jaksamistaan jne. Kyllä mä olen jälkeen päin miettinyt miten helvetissä selvisin sen ajanjakson, vaikka kyllä se vei mun mielenterveyden ja aamut alkoi monesti itkulla kun olin yksinkertaisesti niin uupunut. Ei sellaisessa tilanteessa pysty ajattelemaan järkevästi.

olen menossa töihin, kun vauva on 9,5kk, ajan työssäni todella paljon autoa (3000km/kk) ja olisi sen takia ihan suotavaa, että alkaisi nukkumaan yönsä ennen sitä. Muuten nukkuu mutsi rattiin ja se ei olisi kivaa...

jää kotiin... =)

onneks ei oo omakotitaloo et oli varaa jäädä kotiin reiluksi 2 vuodeksi kun esikoislapsen allergiat ja vatsavaivat piti hereillä reilun puoltoista vuotta, että sai nukuttua, ei musta olis ollut aikaisemmin töihin paluuseen... ja olin oikeasti niin väsynyt että toisen hankitaa piti lykätä miltei neljävuotta ja yhdet katumus pillerit syöty kun kortsu petti.. ja onneksi toinen nukkuin kuin enkeli 3kk ikäisestä asti läpi yöt noin max 3heräämisellä.. ja keinuvan sitterinkin ehdin hankkia jos niitä vatsavaivoja olisi ollut, noh siinä sitterissä kyllä nukuttuu kolmen-neljänki tunnin päikkäreitä !!=)

minkä ikäinen lapsesi on??

7 kk

minkä ikäinen lapsesi on??

Nukkuu muuten siinä huonommin kuin esim isänsä kanssa jossain ihan muualla.

"vauva nukkuu huonosti"- valittajissa se, että minkäänlainen apu ei sitten kuitenkaan kelpaa. Lasta ei voi jättää luotettavankaan hoitajan huomiin yhdeksikään yöksi, ei voi koettaa erilaisia nukkumisjärjestelyjä esim. että isä nukkuu lapsen kanssa pari viikkoa eri päässä taloa.



Varmaan jotkut oikeasti ottaa avun vastaan, mutta mun tuntemissa huonosti nukkuvien vauvojen äideissä on vaan niitä, jotka ei voi lopettaa taaperoimettämistä, ei voi kokeilla mitään muuta kuin perhepeti nukkumista, ei voi antaa toisten hoitaa lasta muutamana yönä.



Mä en kyllä tuohon perhepedin autuuteen usko. Eihän siinä saa itsekään rauhassa nukuttua. Parin-kolmen kuukauden ikäinen vauva on eri asia, mutta sitä isommat voi aivan hyvin nukkua omassa pikkupesässään lähellä vanhempia.

"vauva nukkuu huonosti"- valittajissa se, että minkäänlainen apu ei sitten kuitenkaan kelpaa. Lasta ei voi jättää luotettavankaan hoitajan huomiin yhdeksikään yöksi, ei voi koettaa erilaisia nukkumisjärjestelyjä esim. että isä nukkuu lapsen kanssa pari viikkoa eri päässä taloa.

Varmaan jotkut oikeasti ottaa avun vastaan, mutta mun tuntemissa huonosti nukkuvien vauvojen äideissä on vaan niitä, jotka ei voi lopettaa taaperoimettämistä, ei voi kokeilla mitään muuta kuin perhepeti nukkumista, ei voi antaa toisten hoitaa lasta muutamana yönä.

Mä en kyllä tuohon perhepedin autuuteen usko. Eihän siinä saa itsekään rauhassa nukuttua. Parin-kolmen kuukauden ikäinen vauva on eri asia, mutta sitä isommat voi aivan hyvin nukkua omassa pikkupesässään lähellä vanhempia.

Että äidin on hyvin vaikea olla erossa vauvasta vaikka se valvottais kuinka :(

Itselleni ainakin oli. Onneksi vauva nukkui loppupeleissä ihan hyvin (perhepedissä, en olis ikimaailmassa jaksanut mitään pinnasänkyrumbaa heräilevän vauvan kanssa, mutta kaikki ei sovi kaikille).

Mutta en olisi voinut antaa ihan pientä kenellekään muulle. Kai se on jotenkin biologista, mutta silloinkin, kun puolen vuoden iässä mentiin miehen kanssa hotellireissulle (yksi yö kylpylässä kahdestaan) ja vauva oli yön mummolassa, niin vauva nukkui kuin pieni enkeli ja minä valvoin melkein koko yön, kun oli niin ikävä. Lähdettiin sitten aamutuimaan takaisin kotiin ja mies kohautteli olkiaan... :)

Mutta tämäkin on ihmiskohtaista.

jättää. Minä, joka valitti kypsyneensä "ei-halutakaan-ratkaisua" mammoihin, puhuin päälle vuoden ikäisistä lapsista.

En tosin itse stressaa, mutta kyllähän se väsyttää, kun saa nukkua viitisen tuntia vuorokaudessa _yhteensä_ ja senkin toki pätkissä. Loppuosa menee siinä, että vähän väliä saa lohduttaa vauvaa, joka tosin ei onneksi huuda yhtäjaksoisesti kovinkaan pitkään.

ei ole todellakaan vähätellä tilannettasi, ei ollenkaan MUTTA jokainen voi edes koittaa kuvitella millainen tilanne meillä oli kun silloin kun nukuin HYVIN niin nukuin 5 tuntia pätkissä. Ja tätä jatkui parisen vuotta. En pystynyt nukkumaan enää edes unilääkkeillä. Se oli _helvetillistä_ ja siitä jäi niin järkyttävä kammo etten enää ikinä halua lapsia. Vain tilanteen kokenut voi tietää millaista on täydellinen uupumus, se on maanpäällinen helvetti ja unettomuutta käytetään kidutuskeinona.

En yhtään ihmettele, ettei tee mieli enää lisää lapsia tuollaisen jälkee, huh. :( Tätä omaa tilannettani en pidäkään mitenkään pahana, kun kuitenkin saan nukkua parinkin tunnin pätkiä. Mutta sitä en kyllä varmaan kestäisi, jos olisi isompi lapsi herättämässä kuudelta, kun vauva on nukkunut vasta ehkä tunnin tai kaksi. Onneksi tämä on esikoinen.

Vieressä tuntuu turvalliselta



Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.

Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.



-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.



Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.



Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.



- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.

Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.



- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Yksi stressaa töitänsä, toinen huonoa parisuhdettansa, kolmas työttömyyttään, neljäs terveytensä menettämistä, viides unettomuutta jne.



Mutta hei, ratkaisu tähän on ettei stressata! Ap on nyt pikkasen naivi. Nämä kun harvoin ovat täysin tahdonalaisia asioita. Yrittäähän aina voi mutta yleensä stressi häviää vasta sitten kun asioihin tulee ratkaisu ja yleensä parempaa suuntaan.



Periaatteessa ymmärrän ap:n pointin mutta tämä hänen mahtava ohjeistuksensa on ihan samaa kastia kuin jos oikeasti unettomuudesta kärsivälle sanoisi, että "kyllä se uni tulee kun laitat silmät vain kiinni". Tai korkeanpaikan kammoiselle Eiffel-tornissa, "ei täällä oikeasti ole mitään pelättävää".



Oma esikoinen oli hyvä nukkuja. Nukkui alusta asti omassa sängyssään. Tämä toinen taas todella huono nukkuja ja on nukkunut alusta asti perhepedissä. Että enpä tiedä tuosta perhepedinkään autuaaksi tekevyydestä nyt sitten joka tapauksen kohdalla.

etten jaksanut stressata.

Terveyteeni se vaikutti kovastikin.

Usein en pysynyt edes pystyssä ilman tukea, väsymyksen vaikuttaessa tasapainoon. Lopulta (14 kk jälkeen) tilanne meni niin pahaksi, että minulla katosi tunto vyötäröstä alaspäin.



Ymmärrän oikein hyvin jos jotakuta stressaa vauvan nukkumattomuus.